Kuulin hämmästyksekseni lapseltani, joka opiskelee, että hänen äitinsä ei tue häntä mitenkään. Lapseni on lahjakas ja hyvin tunnollinen. En ole tukenut häntä mitenkään erityisen paljon, koska olen koko ajan kuvitellut, että hänen äitinsä osallistuu tukemiseen myös.
Miten tuohon oikein suhtautuisi. Pitäisikö minun venyä vielä enemmän? Lapseni äiti on varsin varakas hänen saatuaan puolet omaisuudestani avioerossa. Hänen omia opiskelujaan hänen vanhempansa tukivat aikanaan avokätisesti.
Ei kai luonnevikaiselle ihmiselle mitään voi. Ei kai ketään voi pakottaa tukemaan täysi-ikäistä lastaan? Jotenkin asia tuntuu surulliselta, vaikka ihan yllätyksenä tuo ei tullutkaan.
Miten tuohon oikein suhtautuisi. Pitäisikö minun venyä vielä enemmän? Lapseni äiti on varsin varakas hänen saatuaan puolet omaisuudestani avioerossa. Hänen omia opiskelujaan hänen vanhempansa tukivat aikanaan avokätisesti.
Ei kai luonnevikaiselle ihmiselle mitään voi. Ei kai ketään voi pakottaa tukemaan täysi-ikäistä lastaan? Jotenkin asia tuntuu surulliselta, vaikka ihan yllätyksenä tuo ei tullutkaan.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Ja minkä ikäinen lapsenne on?
Periaatteessa minusta on hienoa, jos vanhemmat tukevat lasta opinnoissa. Itsekin teen niin oman elintasoni kustannuksella. Toisaalta taas jossian vaiheessa opiskelijan on ihan tervettä ottaa vastuuta omasta koulutuksestaan myös taloudellisesti. Henkilökohtaisesti kannatan mieluummin opintojen ohessa työskenetelyä lainan sijaan.
Teidän tilannettanne en tunne, mutta jos exäsi ei osallistu niin et oikein siihen voi vaikuttaa. Sinun sijassasi tukisin lapsen opiskelua riittävällä summalla riippumatta toisen vanhemman panostuksesta. Lapsestahan tässä kuiyenkin on kyse.
Nämä tilanteet eivät aina mene reilusti, mutta se ei ole nuoren vika.
Jos asian hyväksi katsot, ja tunnet, että on tarve auttaa enemmän, niin sitten teet niin. Parempi muuten, että exäsi EI sitten tiedä siitä, että tuet enemmän, voipi käydä niin, että hän jättää kokonaan tukematta..
Ehkä äiti on ajatellut, että sinä isänä tuet lapsesi opiskelua, eikä sen vuoksi ole rahaa lahjoittanut. Miksi se olisi yksin äidin tehtävä, kun kyseessä on täysikäinen aikuinen lapsi?
Liikaa ei muuten pidä rahallisesti tukea. Voit sopia, että maksat hänen kännykkälaskunsa pariin kymppiin saakka niin kauan kuin opiskelee, mutta maksakoot itse vuokransa ja muut menonsa. Täytyy oppia itse huolehtimaan asioistaan, ja ilmainen raha ei auta siinä asiassa.
Äiti on varakas, ja jättää silti taloudellisen tukemisen kokonaan isän harteille! Kukaan ei muuten ole sanonut, että äidin pitäisi yksin tukea lasta, on vain pyydetty osallistumaan tukemiseen. No sekin on varmaan liikaa vaadittu naiselta..
Aika heikko puolustus, että "Ei saa liikaa tukea". Eihän tämä äityli osallistunut ollenkaan tukemiseen, onko 0 euroa sekin jo liikaa. No, olisikohan se sitten kohtuullista, että opiskeleva lapsi antaisi ylimääräiset rahansa äidilleen, jotta tämä pääsisi toteuttamaan minäminäminä -elintapojaan oikein kunnolla..
Älä viitsi! Isä on vähintään yhtä varakas, eikä ole ottanut mitään vastuuta tähän mennessä!
Mistä sinä tiedät, mikä on "ei ollenkaan" tukemista?
Tukemista on muunkinlaista kuin rahallista, ja se muu on tärkeämpää kuin raha.
Ei äitiä oltu pyydetty osallistumaan tukemiseen.
Mitä ihmettä sinä sekoilet: "No, olisikohan se sitten kohtuullista, että opiskeleva lapsi antaisi ylimääräiset rahansa äidilleen, jotta tämä pääsisi toteuttamaan minäminäminä -elintapojaan oikein kunnolla.." Siis HÄH? Mitä sun päässäsi liikuu? Toukkia??!
Aikuinen joka asuu jo omillaan saa asumistukea ja opintorahaa. Lisäksi normaali opiskelija käy töissä, jotta olisi enemmän biletysrahaa tai varaa ostaa uusia vaatteita. Ei kaikkea tarvitse saada heti. Elintasoaan voi nostaa sitten, kun on palkkatöissä.
Tääskin tapauksessa saattaa hyvin olla, että aikuinen opiskelija asuu vielä kotona, jolloin oikeasti äiti maksaa asumisen ja ruuat. Tuliko edes mieleen?
Olen itse opiskelija, ja tulen hyvin toimeen ilman lainaa. Tiukkaa tosi on, mutta ei ongelmia. Vanhoja kamoja kämppä täynnä. Ostan uusia sitten joskus kun on varaa.
Lapsi ei asu kotona vaan opiskelee toisella paikkakunnalla korkeakoulussa. Olen aina tukenut lastani sekä olemalla lähellä, että taloudellisesti. Järkevissä rajoissa tietenkin.
Äiti ei ole kovin paljoa osallistunut lapsen huoltamiseen lukioaikanakaan. Lapseni kaikki elämiskustannukset nyt, kun hän asuu yksin ja opiskelee ovat pienemmät, kuin minun hänen äidilleen maksama elatusmaksu kuukaudessa oli.
Lapseni käy töissä, mutta hänen opiskelunsa on oikeasti erittaäin aikaa vievää ja vaativaa. Minusta ei ole järkevää, että hänen valmistumisensa lykkääntyy töiden takia määräänsä enempää. Lapsi ei itse ole rahaa ollut pyytämässä. Huomasin rahapulan hänen hankittuaan uuden työpaikan.
Ehkäpä on parempi, että minä vain hoidan asian hiljakseen ja yksikseni. Jos hänen äitinsä ei vapaaehtoisesti lastaan auta, niin tuskin siihen minun painostukseni mitään auttaa.
Jos sulla on noin hurjasti rahaa, että elatusapuakin on pitänyt maksaa yli 600 €, niin mitä ihmettä valitat täällä netissä muutamista kympeistä? Kumma äijä. Pelkkä peikko taidat olla.
Minäkin opiskelen korkeakoulussa. Ja moni muukin. Ei sinun lapsesi ole millään tavalla sen erikoisempi kuin muut, muuten kuin että on sinun lapsesi, ehkä.
Mihin korkeakouluun nuijat pääsevät sisään? Eikö sinne ennen vaadittu sivistystä ja älyä. Niin se maailma vaan muuttuu...
Rautalankaa.. Kyse ei ole mistään lapsen erikoisasemasta, vaan siitä kuuluuko kummankin vanhemman huolehtia lapsensa toimeentulosta, jos siihen on tarvetta. Totta vitussa kuuluu, vai mikä on se kirjaviisaan laki, joka vapauttaa äidit kaikesta vastuusta jälkikasvunsa suhteen?
No, faktat pöytään ja vähän luetun ymmärtämistä..
"Totta vitussa kuuluu, vai mikä on se kirjaviisaan laki, joka vapauttaa äidit kaikesta vastuusta jälkikasvunsa suhteen?"
Ei ollut kyse kaikesta vastuusta. Älä liioittele.
Mutta vastaus kysymykseesi: jälkikasvun täysi-ikäisyys.
Ei tarvitse sivistystä eikä älyä. Riittää, että on hyvät paperit ja pärjää pääsykokeissa. Näin se maailma on muuttunut ;)
Voi hellantelttu! Että korkeakoulussa ne nykyiset amikset luulevat opiskelevansa, kun sellainen pitkä sanakin on oppilaitoksen nimeen laitettu. Harva AMK opiskelijoista osaa edes oman koulunsa nimeä oikein kirjoittaa.
Oikean korkeakoulun ja AMK.n ero on tämä: korkeakoulussa tutkitaan hiusten rakennetta ja kasvua. AMK:ssa opetetaan leikkaamaan tukkaa.
Ei kovinkaan vaikea havaita kummassa sinä opiskelet.
Sivistystasostasi päätellen sulla jäi amis kesken ;)
Ps. Ammattiopistot ja yliopistotkin ovat eri kouluja (älä järkyty...)
siellä riittää kun tiedostaa tarpeeksi ja osaa päivitellä feminististä mantraa.
tämä edellinen kirjoitaja on hyvä esimerkki kysisistä riivindaudoistA: ensin oletetaan ttä isä ei ole osallistunut mitenkään lapsen elatukseen ja kun selviää että isä on, haukutaan että miksei maksa enemmän kun on varaa.
kyseessä on suomalainen perusfeminatsi. sääliksi käy sitä joka moisen riivinrauhan itselleen ristiksi ottaa.
"Älä viitsi! Isä on vähintään yhtä varakas, eikä ole ottanut mitään vastuuta tähän mennessä! "
Ja mistähän sinä tuonkin tempaisit? Feminismin käsikirjastako? Jos äidissä on jotain vikaa, syytä isää kitsastelusta.
Oi aikoja, oi tapoja...
sieltä valmistuu estenomeja, ja amiksesta valmistuu parturikampaajia ja hiustenrakennetta ja kasvua tutkitaan myös amiksessa.
sinä taas olet tyyppiesimerkki mäntistä, joka ei saa koskaan tarpeeksi PILLUA ja hyvä niin! :))
Jos ei täysikäinen työssäkäyvä osaa taloudestaan huolta pitää! HÖH!
Mä kasvatin lapsen YKSIN, kävin töissä ja opiskelin aina, kun jäi aikaa!
Äitini katsoi joskus iltaisin poikaa, kun pyysin. Pääsin iltalukioon.
Turhaa märinää ja toisen vanhemman pilkkamista taas vaan!
Itse olin tyytyväinen, kun lapseni isä edes joskus antoi lapselle karkkirahaa, jos oli mistä antaa.
LAPSEN toimeentulosta kuuluu huolehtia - mutta onko muualla asuava, täysi-ikäinen ihminen vielä LAPSI ?! Tuskin aloittajakaan LAPSEN äidille enää elareita maksaa, vai..?
opiskelijakin on jonkun lapsi, vaikka narsulta se voi tietysti helposti unohtuakin..
Tulihan se "narsukin" sieltä. Etkö muuhun pysty?
Taidat itse olla niitä aikamiespoikia aikoinaan, jonka perseen äiti pyyhki vielä kakskymppisenäkin..
Ex yrittää vaan viedä sinulta pois senkin vähän mitä sinulla on. Häntä ei ilmeisesti kiinnosta mikään muu kuin oma hyvinvointi ja se, että sinulla on ikävää. Tämä on tyypillistä naisille.
Yksi (vaikkakaan ei vanhemman mielestä ehkä kauhean kivaa kuultavaa) mahdollisuus on että lapsen äiti tukee lasta rahallisesti, mutta ei ole lapsen mielestä tarpeeksi joten kertoo isälleen ettei äiti tue jotta saisi isältää joko rahaa ylipäätään tai enemmän rahaa. Ei ne lapsetkaan aina ihan viattomia ole, kyllä nekin osaa ihmisiä hyväkseen käyttää (eikä tässä tainnut enää edes lapsesta olla kyse vaan ihan aikuisesta).
En siis väitä että näin olisi kyseisessä tapauksessa, mutta tämäkin mahdollista (ja nähty on)
Eiköhän jopa tällä palstalla voitaisi edes kerran myöntää sellainen asia, että on olemassa huonoja äitejä. Jopa helvetin huonoja sellaisia! Jaa, että lapsi mustamaalaisi äitiään, jotta saisi enemmän rahaa? No mahdollista, mutta todella epätodennäköistä. Toinen tosi hyvä selitys naisten maineen pelastamiseksi: eihän nuori tarvitsekaan rahaa, on ihan hyvä, että se elää köyhyydessä opiskeluaikansa! Voi Jeesus, millaisia selityksiä!
No sanotaan se ihan suoraan: äiti saa tehdä rahoillaan ihan mitä haluaa, vaikka juopotella ne viimeistä senttiä myöten, se on ihan ok. Lapset eläkööt miten parhaiten taitavat, elatusvelvollisuus EI koske naisia.
Muista elättää myös se 40-vuotias peräkammarin poikasi. Sullahan on elatusvelvollisuus omiin lapsiisi. Ääliö.
Olen samaa mieltä ap:n kanssa. Pelkällä opintotuella eläminen jopa vuosia on vaikeata, etenkin jos ei ole kotoaan saanut kaikkia tarvittavia tavaroita omaan kotiinsa. Imuri, siivousvälineet, kattilat, astiastot, kodinkoneet(leivänpaahdin, kahvinkeitin, mattoja, liinavaatteet,silitysrauta, jopa pesukone) ikävähä se on jos noita ei ole.
miksi isä ei ole keskustellut äidin kanssa? Ota palaveri, ja kerro kaikki nämä hankinat ja yhdessä teette paperilla sopimuksen, mitä kukin ostaa hänelle,ja kuitit on esitettävä.
meinaako perustelut loppua pääkopasta? Opiskeleva nuori ei ole ihan sama asia kuin nelikymppinen peräkammarin poika. Ymmärrätkö? Et varmaan..
voi olla reippaasti täysi-ikäinen.
Jossain vaiheessa pitää alkaa tulla toimeen omillaan eikä olettaa, että vanhemmat tukee aina vaan. Niillä vanhemmilla kun voi olla kotona vielä alaikäisiä lapsia, joita kohtaan on oikeasti elatusvelvollisuus.
Ymmärrätkö? Et varmaan..
Lypsää varmaan kumpaakin vanhempaa. Saman jutun syöttänyt äitilleenkin.
AP vaikuttaa juuri itse sellaiselta umpukierolta ihmiseltä, joka on opettanut valehtelemisen taidon lapselleen. Sääli. Onneksi suurin osa nuorisosta on mukavaa ja rehellistä porukkaa. Mutta mitenpäs ne mädät omenat siitä lahopuusta kasvaisi.
On ERITTÄIN yleistä, niin nuorempien/vanhempien eroperheiden lasten kohdalla, kuin myös ydinperheissä,ettei lapsi "muista" tai tule ajatelleeksi miten vanhemmat tukevat häntä taloudellisesti. Nuoremmat eivät edes tule ajatelleeksi, että viikottainen namipäivä, mäkkärissä käynti pikkukiva olisi jotenkin extraa vaan luulevat sen kuuluvan perustoimeentuloon. Hieman varttuneemmat teinit eivät koe taloudellisena tukena leffalippujen, hiusvärien, uusien pelien ym maksamista, vaan ajattelevat sen olevan oikeus ja kohtuus-
Naisia elatusvelvollisuus juuri koskeekin. Etävanhempi, joka usein on isä, voi livistää kaikesta muusta vastuusta paitsi elatusmaksujen maksamisesta. Meillä sain elatusmaksut luistamaan vasta oikeuden jälkeen. Lienee syytä korostaa, että äiti toimiessaan lähivanhempana MAKSAA AINA oman osuutensa lapsen elinkustannuksista. Myös sen osan, jota isä ei maksa, vaikka hänen kuuluisi. Kuten kohdallani. Ex asui kalliisti varmasti juuri sen takia, ettei hänellä olisi ollut varaa kuin minimielareihin-
Mitä erovanhempiin tulee, niin heidän kannattaisi ajatella vain omia ja lasten asioita. Ei expuolison. Jo opiskelemaan lähteneen lapsenkaan asioihin ei pitäisi puuttua. Jokainen vanhempi varmasti maksaa kykyjensä mukaan, jos niin haluaa. Mikään pakko ei ole. Äidit ja isät saavat juopotella rahoillaan jos niin haluavat. Myös opiskeleva nuori voi juopotella vanhempiensa kustannuksella. Tämä on myös erittäin yleistä etenkin ns,. paremmissa piireissä, joissa rahaa on enemmän kuin tarpeeksi ja vanhemmat yrittävät ostaa lapsensa rakkautta.
ja asioitten tahallista väärinymmärtämistä. Lapsi ei siis asunut kummankaan vanhemman luona, ei ole olemassa lähivanhempaa. Toiseksi, jos rahat eivät riitä sekä lapsen elättämiseen että juopotteluun, tinkisin kyllä itse ensin tuosta juopottelusta. Minäminä-naisen se voi olla mahdotonta ymmärtää..
Jos nuori asuu jo omillaan, miksi äidin pitäisi yksin elättää häntä?
Tuleeko edes mieleesi, että nuori haluaa ehkä olla lojaali, eikä halua uteluihisi äidin asioista vastata?
Tuskinpa utelusi exästäsi jää johonkin rahanantamisen kyttäilyyn?
Nuori on varmaan sen verran fiksu, että ei kerro äidin asioista sinulle mitään, enkä kyllä ihmettele, tuollainen kyttä ukko olet!
Hommaa elämä!
Tosi vaikea ottaa kantaa kirjoitukseesi, sillä et kerro koko tarinaa - kenties ihan tarkoituksella, näin saat enemmän myötätuntoa ja ei tarvitse poteta syyllisyyttä heräävästä morkkiksesta. Ken tietää, olen niin monenmoista tarinaa nähnyt ystävieni perheistä, että suhtaudun Kaikkeen hyvin skeptisesti.
Korvaani särähtää kirjoituksistasi mm
- Et kerro onko lapsi eron jälkeen asunut isän vai äidin luona, miten vanhana ja miten kauan lapsi on opiskellut, onko teillä muita lapsia yhteisiä/erikseen jne. Kerrot vain että
- hänen äitinsä ei tue häntä mitenkään. / Ja miten voit olla asiasta näin varma, jos olette jo eronneet?
- En ole tukenut häntä mitenkään erityisen paljon / Miten määrittelet riittävästi?
- koska olen koko ajan kuvitellut, että hänen äitinsä osallistuu tukemiseen myös. / Olet kuvitellut... Haloo! Eikö isän pitäisi Tietää?
- Pitäisikö minun venyä vielä enemmän? / Miten paljon lapsensa eteen on lupa venyä?
- Lapseni äiti on varsin varakas hänen saatuaan puolet omaisuudestani avioerossa. / Puolet omaisuudestaNI.. mutta eikö avioliiton myötä omaisuus ole yhteistä - siis ellei ole avioehtoa. Omaisuus jaettuna kahtia -> molemmilla on puolet alkuperäisestä omaisuudesta. Eli varakkaasta perheestä tuli kaksi melko varakasta, joista toiseen jäi lapsenne.
- Hänen omia opiskelujaan hänen vanhempansa tukivat aikanaan avokätisesti. / Niitä rahoja tuskin kenelläkään olisi enää tallella, jos opiskeluista on aikaa useita kymmeniä vuosia.
- Ei kai luonnevikaiselle ihmiselle mitään voi. / Onko luonnevika psykologien asettama termi? En ole koskaan kuullut, että kukaan olisi saanut luonnevikaan lääkettä. Tai hoitoa, aina löytyy jokin perinteisen lääketieteen termi.
- Ei kai ketään voi pakottaa tukemaan täysi-ikäistä lastaan? / Useimmille tulee yllätyksenä että vanhemmilla on lapsen pärjäämisestä vastuu vielä tämän täytettyä 18 vuotta. Termiä en muista, taisi olla siihen asti kun lapsi täyttää 20 vuotta.
- Jotenkin asia tuntuu surulliselta, vaikka ihan yllätyksenä tuo ei tullutkaan. / Minusta tuntuu tosi surulliselta miten kauaksi olet päässyt lapsesi arjesta.
Kommenttini kirjoitukseesi ovat ihan yhtä paljon sinulle, kuin kaikille niillekin jotka ovat kirjoitustasi kommentoineet suuntaan tai toiseen.
Ihmiset mielellään peilaavat omia tuntemuksiaan ja kokemuksiaan ja lyövät niillä toisia. Kannattaisi miettiä ennenkuin sohii.
että sinunlaisesi fiksu mies menikin tekemään kakaran tuollaisen luonnevikaisen kanssa... Ja vielä joutui antamaan puolet omaisuudestaankin tälle eron yhteydessä...
Tää on niin tätä! Vielä vuosienkin päästä ollaan kitkeriä ja katkeria menneistä... Oletko aivan varma, ettei pieni kullannuppusi kuseta sinua, koska epäilemättä tietää tunteistasi hänen äitiään kohtaan..? Ei olisi ensimmäinen eikä viimeinenkään kerta, kun tuollainen "lahjakas ja hyvin tunnollinen" lapsonen viel iskää tai / ja äitiä 10-0 ja kuppaa rahaa, minkä ehtii. Totuus on aina tarua ihmeellisempää, nääs...
Puhut lapsestasi kuin hän olisi juuri koulun aloittanut piltti... Haloo! Täysi-ikäisenä moni meistä ottaa täysin vastuun omasta elämästään ja pärjäämisestään. Elämä on täynnä valintoja - jos on valinnut opiskelun vieraalla paikkakunnalla, pitää myös ymmärtää, että se maksaa. Kyllä itse sen ainakin ymmärsin ja sen mukaan asiani räknäilin aikoinaan - en luottaen siihen, että vanhemmat rahoittavat tekemiseni. Otin työpaikan, että sain vähän extraa eikä se valmistumistani hidastanut. Elämässä pitää olla haasteita! Vanhempani toki kyselivät pärjäämisestäni, mutta minulle oli kunnia-asia näyttää, että pärjään. Äiti saattoi kerran-pari vuodessa lykätä jonkin satasen minulle (elettiin markka-aikaa vielä), jolla sitten ostin itselleni harkiten jotain "luksusta". Silti en tuntenut itseäni mitenkään heitteille jätetyksi - vaan nuoreksi aikuiseksi, joka pärjää omillaankin. Hitsin opettavaista aikaa, opetti ainakin nuukaksi!
se äiti on se itsekäs paskiainen, joka viis veisaa jälkikasvustaan. Aivan satavarma homma! Jos itse olet elänyt köyhyydessä opiskeluaikana, ei toisten ole pakko. Jättäkää minäminälehmät ne pennut kokonaan tekemättä, niin voitte pyhittää itsellenne ihan koko elämän, eikä tarvitse täällä vinkua ja selitellä paskamaista käytöstänne.
Kolahtiko pilluttomalle ukolle ja kovaa! ;))
Ihanaa lukea tuollaisen oikeasti exänsä perään kuolaavan ukon tilityksiä! Ahhh!
Mukavaa, että et tunnu päässeen vaimokullastasi vieläkään eroon vaan ajattelet häntä 24 tuntia vuorokaudessa! Ja menetit hänet loppuiäksesi! Mukava kuulla!
Mitenhän selviät siitä, kun ajattelet iltaisin jonkun isomulkun häntä rakastelevan...
"jättäkää minäminälehmät ne pennut kokonaan tekemättä..." Voi herttinen, että on lapsi siinä selittämässä!
Mikäs se isän osuus olikaan siinä siittämisessä? Opettele sä dorka kuule käyttään kortsuja, niin ei tartte täällä märistä lapsista, joita et halunnut tehdä! Tosi aasi olet tosiaankin...
Mikä on minäminälehmä ? Tiedoksi lehmän" lapsi" on vasikka ja eläimiin sekaantuminen on rikos.
Sinä voisit siirtyä sieltä eläinkunnasta ihmisiin jos lapsia haluut...