Tasa-arvokeskustelussa on paljon puhuttu naisen rooleista nyky-yhteiskunnassa. Mutta mikä sitten on miehen rooli nykypäivän yhteiskunnassamme? Millainen miehen pitäisi mielestäsi nykypäivänä olla ideaalina sinkkuna, pomona, projektipäällikkönä, alaisena, isänä, isoisänä, veljenä, homona, heterona, poikana, presidenttinä, alansa ammattilaisena, poikaystävänä, parhaana kaverina, naapurina, työkaverina, opiskelukaverina, tai aviomiehenä? Koitetaan saada tänne paljon keskustelua, hyvät ihmiset, mutta vastaisitteko yhdestä roolista kerrallaan.
Miehen roolit nyky-yhteiskunnassa
9078780
13498
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
tasa-arvokeskustelussa? Anna linkki. Keiden keskustelu, missä ja milloin.
Tasa-arvokeskusteluja on varmaan käyty viimeistään toisesta maailmansodasta lähtien, olisi kiva tietää mihin niistä viittaat.
"Naisten työssäkäynti ja työllisyys on Suomessa kansainvälisesti verrattuna erittäin korkealla tasolla. Tilastokeskuksen mukaan Suomessa naisten työllisyysaste vuonna 2009 oli lähes yhtä korkea kuin miesten."
http://www.ek.fi/www/fi/tyoelama/naiset_ja_miehet/index.php
Nyt tässä keskustelussa haluaisin kuitenkin kuulla mielipiteitä siitä, miten naisen aseman muuttuminen on vaikuttanut miehen rooliin nyky-yhteiskunnassamme.
Tämän päivän keskeisiä tasa-arvopolitiikan teemoja Sosiaali -ja terveysministeriön sivulla ovat mm. sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen, työelämän tasa-arvokysymykset, työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen http://www.stm.fi/tasa-arvo . Mikä on siis miehen rooli nykypäivän yhteiskunnassamme yllä mainituissa rooleissa?
on maksaa naisten elämäntapa ulkomaalaisine YTM-panomiehineen.
Kyllä se on edelleen aika marginaalinen osa naisista, joka avioituu ulkomaalaisen kanssa ja elää sosiaaliturvan varassa. Maaseudulla ja pienillä paikkakunnilla tällaisia on tuskin nimeksikään.
Yhtä hyvin - tai vielä suuremmalla syyllä - voisi sanoa, että me yksityisellä sektorilla työskentelevät naiset kustannamme älymiesten sosiaalipummailun. Juuri äskettäin oli uutinen, että työttömyys koskettaa eniten yksinäisiä miehiä. Yksinäiset miehet ovat eniten edustettuina syrjäytyneiden joukossa.
Miehen rooli on olla mies. Tasavertainen puoliso ja toinen vanhempi lapsille. Kantaa hoitovastuu pitämällä puolet vanhempainlomista ja lasten sairauksista johtuvista työstäpoissaoloista. Jakaa arki ja juhla puolisonsa ja perheensä kanssa.
En minä ainakaan haluaisi elää ilman miehiä.
Vaadin negatiiviset roolit mukaan. Ne ovat yhtälailla todellisia ja niitä heijastellaan ehkä enemmänkin kuin noita positiivisia.
Mitä tarkoitat negatiivisilla rooleilla?
Tuohon en voi muuta sanoa kun että mies ei ole muuttunut 30 vuoteen miksikään, sensijaan nainen on muuttunut viim eisen 10 v aikana paljon.
Ei ihme että kumpikin sp on sekaisin.
olla joko aisankantaja tai kuhnuri ja optimi olisi olla molemmat.
Näitä asioita käsitellessä täytyy myös muistaa, että pelkästään miehet tai naiset eivät ole muuttuneet. Koko maailma on muuttunut, yhteiskunta, työelämä ja sosiaaliturva. Ja sekin, että nykyään monenlaista tietoa on ihmisten saatavilla. Maailma on tavallaan "pakottanut" ihmiset muuttumaan ja mukaan "ajan henkeen". Ihan kaikki muutos ei ole aina hyvästä, kaikkien mielestä.
Elämästä on tullut tietyllä tapaa monimutkaista, joten en ihmettele sitä miksi ihmiset ovat sekaisin, sekä miehet että naiset.
Miksi pitäisi olla tiettyjä miesten rooleja ja naisten rooleja? Miksei jokainen voisi löytää tehtävänsä siltä saralta, jolle omat kyvyt, vahvuudet ja luonteenpiirteet parhaiten sopivat?
En tarkoita pelkästään sitä, että eri aloilla ja eri johtoportaissa oli tasaisempi sukupuolijakauma, vaikka se olisi ihanteellista. Mutta tarkoitan myös sitä, että tavallaan joku nainen voi olla parempi poika kuin tytär, tai mies parempi äiti kuin isä. Toisin sanoen sille ihmiselle parhaiten sopiva rooli esim. perheessä ei ole välttämättä perinteisen sukupuoliroolin ja sukupuoliodotusten mukainen. Moni mies on perusluonteeltaan enemmän hoivaava äitihahmo kuin jykevä miehenmalli. Tekeekö se hänestä huonon isän? Mielestäni ei todellakaan.
Tuossa kun sanoit, että "tavallaan joku nainen voi olla parempi poika kun tytär", mitä tarkoitit puhuessasi parempana poikana olemisesta? Ilmeisestikkin juuri sitä pojan roolia. Kyse olikin siitä, mitä kuuluu hyvän miehen rooliin sukupuolineutraalina käsitteenä.
Niin, kuten jo sanoin, tarkoitin roolia, joka on "perinteisen sukupuoliroolin ja sukupuoliodotusten mukainen". Esimerkistä hyvä poika vs. hyvä tytär, vanhemmat ovat yleensä hyvin ylpeitä pojasta, joka menestyy hienosti opinnoissa ja uralla, mutta joka haluaa juhlia paljon, ei halua perustaa perhettä kuin vasta paljon vanhempana, eikä välttämättä osaa käynnistää tiskikonetta tai sitoa omaa kravattiaan. Vastaavanlainen tytär on monille vanhemmille pettymys, jotenkin vajaavainen ja epäfeminiinen. Jos poika ei käy katsomassa vanhempiaan, se johtuu siitä, kun pojalla on niin paljon kiireitä, voi raukkaa. Jos tytär ei käy, hän on huono tytär. Ihan elävästä elämästä kuultua tuokin (ei tosin omasta).
Modernia hyvän miehen roolia ei mielestäni voi olla olemassa, koska oikeasti edistyksellistä olisi ottaa jokaisen yksilön omat vahvuudet, heikkoudet ja taipumukset huomioon. Se olisi aidosti sukupuolineutraalia, eikä se, että mies "saa" ottaa naisen roolin tai nainen miehen roolin: jälkimmäinen on aina tietynlaista väärän roolin näyttelemistä, vaikka kuka sanoisi mitä.
yleinen ja laaja aihe tällaiselle kansanradio-tyyppiselle palstalle, eikä taida yhteiskuntaotsikostakaan löytyä ihan nappipaikkaa :) Joten laitan lyhyesti jotakin, mitä sattuu tulemaan mieleen tähän aikaan vuorokaudesta...
Sata vuotta sitten ei tarvinnut miettiä roolijakoja, koska elettiin pääosin omin (fyysisin) voimin ja roolit asettuivat itsestään ns.luontaista tietä. Jos ajatellaan vaikkapa Myrskyluodon Maijan saaristolaistarinaa niin perheen oli tarvis ja jopa pakko toimia tiiminä, missä kukin tarvitsi toistaan. Mies yleensä hankki elannon jollain tapaa ja nainen hoiti torpan. Oli kuin peliä tai taistelua, toimeentulo luontaistaloudessa. Ei ollut merkityspulaa, miehelläkään! (poisluettuna vaivaiset ja aikaansaamattomat). Miehen ja naisen mallit, (ja miten selviydytään) periytyivät kuin itsestään ja kummemmin ajattelematta.
Mitähän huomenna syötäisiin? Lauseen merkitys sata vuotta sitten oli ehkä hieman eri kuln tänä päivänä. Nyt toimeentulo ei ole kovin kiinni sukupuolesta ja biologiasta. Nainen selviytyy siinä kuin mieskin. Välttämätöntä talkoohenkeä mies-nainen -välillä ei ehdottomasti tarvita. Nainen on tyytyväisempi, koska aiemmin oli ns.alempana ellei suorastaan alistettu. Mies puolestaan on menettänyt kalifin asemaansa eikä näin ollen aina ole tyytyväinen tilaansa (merkityspula). Johtuu siitä, että biologia ja perimä muuttuu paljon(!) hitaammin kuin ympäristö. (Samasta syystä homo sapiens on osin suojaton runsauden edessä, liikaravinnon suhteen esim.)
Nyt mies/miehelle joudutaan hakemaan tai ainakin ajattelemaan eri roolijuttuja, mikä on vanhaan verraten jotensakin uutta. Että mitähän tekis tai odotusnormin mukaan pitäisi muka tehdä.
Jonkin tulisi vähän korvata tuota mainittua aseman menetystä. Kaikki eivät ole sillain ruudinkeksijöitä, että tulisi vaikka työelämässä ns.korkea johtaja. Jospa olisi vaikka erinäisten asioitten (mustavalkoisten) pikkutarkka tietäjä mistä naiset ei ymmärrä; myös urheilu toimii monesti hyvänä kanavana, mikä tosin vanhan ajan näkökulmasta on osin joutavaa ja hömpötystä, pallon perässä juoksu esim. Taikka tärkeä univormumies, aikanaan raitiovaunutarkastaja/rahastajallakin oli kunnon koppalakki ja merkit.
Kun oli isänpäivä tässä, niin miten lie sen henki ja käytäntö. Kaunis ajatus ja varmaan toimiikin, kaupankäynti ainakin vilkastuu, se on ekaksi selvä. Ehkä jotakin on vielä hakusessa, koska kaupallisuus kuorruttaa kovasti hommaa. Jakaantuvatkohan vanhempain vapaat tällä hetkellä tasan, pieni epäilys on. Asian ympärillä esiintyy muoti-ilmiöitä, puhutaan esim. laatuajasta. Muoti-ilmiöissä on vain se, että niitä tulee ja menee, ja usein niissä on hieman jotenkin.. muovinen maku. Kasvatusvastuuta pyritään lykkäämään yhteiskunnan suuntaan ja, mikäpäs siinä. Joskus vaan tuntuu, että vaistonvarainen tiivis ote vanhemmuuteen herpaantuu ja jos tulee häiriöitä, ajatellaan helposti että yhteiskunnan vika.
Nykyajassa on mahdollisuus tehdä valintoja. Ennen kalastajan pojasta tuli suurella todennäköisyydellä kalastaja. Hommaan juurruttiin ja kasvettiin. Se oli ikäänkuin osa, mutta tärkeä sellainen. Ei pidä ajatella, että ennen kaikki oli hyvin. Voi valita usein vain rajallisesti. Sotaankin piti lähteä, kun kohdalle sattui! Pian taas katsellaan Tuntematonta - ajankuluksi. Ennen siellä olleilla meni aikaa n.5 vuotta, niillä jotka selvisivät. Useimmilla kaipuu siviilihommiin oli kova, vaikka viljelijäksi, kiertäväksi tinuriksi tahi nahkan ostajaksi.
Eli isommassa perspektiivissä nykyajan roolit ja odotusten täyttämisen ongelmat tuntuvat suht pieniltä asioilta. Mutta kai se ihmisluonto on mitä on. Ja muuttuu hitaasti. Aikanaan isäni teki lähtöä linja-autolle maalaiskirkonkylään asioille ns.parempi nuttu päällä. Sattui päälle sadekuuro, niin tarjottiin sateenvarjoa mukaan. (Se oli uutta siihen aikaan, ainakin maaseudulla.) Oli kuullut, että semmoista pitävät naiset pään päällä kaupungissa ja amerikoissa. - Ei tullut kuuloonkaan, että: Minä!...tuommosta... Sodankäyneenä Miehenä...
- ennemmin kasteli itsensä