Avovaimo on lähdössä yhteisestä kodistamme. Nyt pelkään jälkiseuraamuksia. Eli kuinka selvitä yksin ja kuinka kauan menee, ennenkuin pääsee takaisin jaloilleen, oman elämän rytmiin.
Kertokaa, kuinka olette selvinneet avoerosta.
Kertokaa, kuinka olette selvinneet avoerosta.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Sanotaan että toisesta yli pääsemiseen vaaditaan ainakin puolet vuosista kuin yhdessä on oltu...Minulta mies lähti toisen naisen matkaan 6 vuoden yhdessä olon jälkeen,Meillä on yhteinen 9kk ikäinen lapsi ja naimisiin piti mennä ensi kesänä...kaikki kaatui yhdellä kertaa..vaikeaa on ollut mutta ystävät auttaa ja kuuntelee.Elä jää yksin asian kanssa...Meidän erosta on kulunut reilu 2kk ja tunteet jyllää edelleen toista kohtaan vaikka temppu ei ollut mitä parhain, koska kaikki oli sitä ennen hyvin ja olin onnellinen...Tsemppiä ja jaksamisia et ole yksin...
Eroaminen on aivan täyttä paskaa. Me oltiin yhdessä 4,2 vuotta ja liitossa tuli yks lapsi, joka on nyt 2,9v
Erosta on nyt aikaa kohta 3 viikkoa. Mut heivattiin vaan todella törkeesti ulos avovaimon nimissä olleesta asunnosta. Hänen vanhempiensa vaatimuksesta. No meillä on yhteinen lapsi ja hänestä on tehty yhteishuoltosopimus, missä asuminen on määritetty molempien luokse. Eli siis mun ulosheittäminen on oli lainvastainen teko.( asianajaja sanoi näin ja myös lastenvalvoja.) He meinasivat varmaan että mä hylkäisin oman lapseni ja muuttaisin pois. No toisin kävi. Lapsi muutti mun kanssa ja vieläpä , niin että papereissa oli molempien suostumus. Nyt on tilanne sitten se, että mä olen lapsen lähi. En varmaan anna lasta takaisin, kun noin törkeesti yrittivät mua huijata. Minä olen muuten suhteessa ollut se joka on lapsen vienyt hoitoon ja useimmiten myös hakenutkin sieltä. Olen hoitanu kaikki saikkutapaukset ja myös neuvolakäynnit. Joten aika hyvin pyyhkii.
Onneks täällä missä nykyään asunnon kaikki hyvin ja kaikki asiatkin rullaa. Ens kuussa alkaa taistelu huoltajuudesta.
Sellasta on elämä.
Se hyväpuoli tässä sentään on, että meillä ei ole lapsia. Muuta omaisuutta kyllä on ja niiden jakamisessa onkin selvittelyä tarpeeksi. Se tässä tuntuukin vaikeammalta kuin itse suhteen päättyminen..
No oletpa juu tosi fiksu kun käyt taistoon lapsesi kustannuksella.
"En varmaan anna lasta takaisin, kun noin törkeesti yrittivät mua huijata."
Sama se, mikä on lapsellesi hyväksi, vai mitä? Kunhan saat kostosi.
Tosi juttu on se että lapsen äiti ei ole osallistunut juuri mitenköön lapsen hoitoon. On myös ollut väkivaltainen tätä kohtaan useita kertoja. Kyse ei siis ole kostosta vaan puhtaasti siitä, että en luota / uskalla antaa lasta hänelle.
Omaisuuden jakamisesta sanoisin sen verran että älä haali tavaroita, huonkaluja yms jotka sitten muistuttavat suhteestanne. Aloita niin puhtaalta pöydältä kuin mahdollista. Hanki uudet tavarat jotka eivät tuo mieleesi kipeitä muistoja. Muuta huonekalujen järjestystä, vaihda verhot tms. Tee kodistasi sinun, tee siitä erilainen kuin mitä se oli kun se oli teidän.
Suo itsellesi surun tunteita mutta älä jää niihin vellomaan. Tee mukavia asioita, hemmottele itseäsi. Älä jää yksin kotiin istumaan; puhu asioista kun siltä tuntuu, käy ulkoilmassa. Kirjastossa, uimahallissa, baarissa, missä vain mistä pidät.
Kiitos rohkaisusta! Ero itsessään ei tunnu yhtä pahalta kuin tämä omaisuuden jakaminen ja selvittely. Jos pystyn jäämään yhteiseen kotiin, saan niskaani suuret velat. Toki joutuisin hankkimaan joitain uusia huonekaluja ja niihin uppoaisi suuria summia. Kaikkeahan ei tosin tarvitse hankkia kerralla.
Mutta mitenköhän järkevä ihminen tekisi vastaavassa tilanteessa? Jäisikö asumaan omistusasuntoon, eli maksamaan yksin lainoja, vai myisikö koko huushollin pois. Itseäni ei ainakaan vuokralla asuminen houkuttele. Ystävättärelleni sanottiin kerran, että "Sinulla on elämä vakaalla pohjalla, kun asut yksin ja sinulla on oma asunto..".
"Mutta mitenköhän järkevä ihminen tekisi vastaavassa tilanteessa? Jäisikö asumaan omistusasuntoon, eli maksamaan yksin lainoja, vai myisikö koko huushollin pois. I"
Järkevä ihminen ymmärtäisi, ettei yksin tarvitse niin paljoa tilaa kuin kaksin.
Onko sinulla oikeudenkäyntien varalta vakuutus.
Hanki heti, jos ei ole sellaista!!!
Terv. nainen
Lisäksi minua vaivaa sekin, että viitsinkö enää näyttäytyä yhteisten kavereitteni seurassa tai ylipäänsä olla heihin yhteydessä. Suurin osa kavereistani on myös hänen kavereitaan tai ainakin tuttavia, joten se on hieman kiusallista. Entäpä jos joku kerta vaikka illanistujaisissa törmään häneen?
No, täällä tilanne on kai kanssa siinä pisteessä että on parempi katsoa eteenpäin. Toivottavasti on vielä elämää elettäväksi vielä eron jälkeen, tosin tässä vuosien riurumisen jälkeen tuntuu välillä että silloin se kaikki vasta alkaa. Kaikki elämä on pysähdyksissä ja odottaa vain seuraavaa siirtoa. Mitään siirtoa ei voi tehdä koska tilanne vain odottaa. Mistään ei voi puhua kahden koska se vain laukaisee pommin. Tuo pommi on odottanut nallia kauan. Nallia ei haluta kaivaa kaapista joka on täynnä luurankoja. Kun kaapin avaa nuo kaatuvat niskaan.
Tässä nyt vain lyhyesti ajatuksia siitä että on ehkä parempi jo ottaa jalat alleen, aloittaa alusta!
Kyllähän tässä on tullut paljon mietittyä sitä mitä näin eläessä menettää, pakko myöntää että olen pahasti tossun alla!!
Töissä olen kuitenkin arvostettu, keksijä ja uuden toteuttaja. Kotona taasen luuseri, mitään en tee ja jos teen niin varmasti hänen mielestään väärin.....Ideoita riitäisi vaikka muille jakaa mutta kaikki torpataan samantien! Asunnossa hukutaan samaan aikaan kaikkeen hänen keräämäänsä roinaan, mutta ainoastaan minun vaatteeni aiheuttavat oikosulun hänellä? Saunaa en enää edes viitsi alkaa lämmittämään koska sekin toimii nykyään varastona?
Mutta kaiken pahan alku olen kuitenkin minä, olen siis todella kai tossun alla mutta nyt todella yritän ryömiä täältä pois!!
se on eron pahimmassa vaiheessa, mutta kyllä siitä selviää vaikka nyt tuntuu toivottomalle.
Tsemppiä!
Kertokaa ihmiset kuinka selviin tästä tilanteesta.Mies ystäväni jätti minut toisen naisen takia.Entiedä kuinka kauvan oli jo tapaillu häntä,mut tää on kamalaa.En saa mitään aikaiseksi itkenvaan.Mietin mikä mussa oli vikana.Kysytty on,ei kuulema mikään.Miten saan elämäni tasapainoon???
mies jätti minut vuosi sitten toisen naisen takia, yhdessä olimme olleet hiukan yli 4 vuotta ja yhdessä siitä asuimme 3vuotta. Huonosti meillä oli mennyt jo vähän aikaa mutta kun se lopullinen niitti tuli niin koko elämä kaatui. Pari ekaa kuukautta oli ihan kamalaa mutta sitten alkoi helpottamaan. Vaikka kuinka klisee on että aika parantaa niin se on ihan totta. Mä lähdin heti asunnosta omien tavaroideni kanssa, miehelle ei juuri mitään jäänyt koska mun ostamia oli suurin osa tavaroista. Pidä yhteyttä ystäviisi äläkä jää kotiin makaamaan koska se on kaikista pahin virhe mitä voi tehdä. Tsemppiä!
ei sussa oo mitään vikaa, mun vaimo lähti nuoren miehen mukaan ja jätti mut ja pojan kotiin, ei enään haluta tavata, mee terapiian, niin minäkin, selvinän, vahvana ja sen jälkee se nainen on mulle ilmaa..löydän paremman joka ei petä ei puhu paskaa...