viisautta kaivataan

tunteiden aallokolla kirjoitti:

Olen aika yksinäni parisuhteeni ongelmien kanssa. Ehkä joku ystävällinen ja viisas sielu osaisi auttaa minua suhtautumaan parisuhteeseeni ja sen tulevaisuuteen oikealla tavalla. Toivon tietysti, että parisuhteeni olisi täynnä toivoa ja tie olisi vain parempaan ja kestävään suhteeseen. Meillä on mieheni kanssa dilemma parisuhteen laadusta. Hän on tyytyväinen avoliitossa ja epäröi avioliittoa. Hänen huolistaan pystyn osan poistamaan tai pystymme yhdessä, mutta on joitakin huolia, jotka auttamatta jäävät hankaamaan. Eli ne huolet ovat: 1. kodin hoito/uupumus (siinä olemme jo petranneet ja aiomme/aion vastakin petrata eli uskon, että tämä asia tulee kuntoon), 2. se että lapset ottavat ajastani suuren osan emmekä voi mennä koskaan kahdestaan mihinkään (tämän voimme korjata siten, että esim pari kertaa kuussa pyydän lastenhoitoapua ja tähän tietysti auttaa aika, koska esim jo 5 vuoden kuluttua tilanne on jo aivan erilainen ellemme ole hankkineet yhteistä uutta lasta), 3. miehen mietteet siitä, että avioliitto ikään kuin velvoittaa miettimään lapsen hankintaa ja hän kokee, että kanssani on hankala hankkia lasta kun minulla on jo kaksi lasta eri isiltä (tämä on valitettavaa, koska ensimmäiseen (avio)eroon en ollut syypää, mies vain lähti toisen matkaan ja toinen ero johtui silkasta sokeudestani miehen suhteen eli olin valinnut kertakaikkiaan vääränlaisen miehen mutta minkäs sille asialle jälkikäteen tekee), 4. hänen mustasukkaisuutensa tai kielteiset ajatukset suhteessa exiini ja siihen, että olen ehkä rakastanut exää/exiä eikä hän siis ole ollut elämäni ainoa mies (hän kokee exän varjon seuraavan meitä) - hänen mielestään siis rakastan liian herkästi - ystäväni taas sanoo, että minä olen vain sopeutuvainen eli sopeudun tunteideni osalta aika kivuttomasti siihen mieheen jonka olen valinnut (minulla ei ole taipumusta pettämiseen eli tunteeni ovat olleet hyvin vakaita aina siihen saakka että olen tullut hylätyksi eli pisin suhteeni on kuitenkin 12 vuotta). No, nämä ovat itse asiassa ne päähuolet. Joka tapauksessa, menimme avioliittoon tahi ei, niin hän on ilmaissut, että hän haluaa elää kanssani elämän loppuun saakka. Hän myöntää rakastavansa minua riittävästi, ehkä paljonkin, ja uskoo, että hänen tunteensa tulevat ajan myötä syvenemään. Olemme asuneet yhdessä alle 5 kk. Tiedän, että olen ehkä liiankin ripustautuva rakkaudessani häneen, mutta menneet parisuhdepettymykseni ovat luoneet minusta aika epävarman ja muutenkin olen voimakkaasti tunneihminen eli tunteeni kehittyvät yleensä nopeasti jos ovat tullakseen.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä