Isänpäivän ja äitienpäivän lisäksi ehdottaisin, että almanakkoihin lisättäisiin myös miniöiden, vävyjen ja lastenlastenkin päivä. Tämä ihan siitä syystä, että valitettavasti on olemassa sellaisiakin isovanhempia, jotka eivät koskaan muista lastenlapsiaan, miniöitään tai vävyjään heidän syntymäpäivinään. Kurvasimme taas kerran isänpäivänä appeni luokse lahjojen ja kukkien kera häntä onnittelemaan. Näin teemme joka isänpäivä, äitienpäivä sekä heidän syntymäpäivinään. Tämä on kirjoittamaton sääntö, että heitä pitää muistaa etteivät loukkaantuisi. Samaan aikaan he eivät kuitenkaan koskaan muista edes onnittelusoiton vertaa lapsenlapsiaan tai miniäänsä heidän syntymäpäivinään. Sydäntä särkee, kun lapseni jälleen kerran sanoi syntymäpäivänsä mentyä, etteivät isovanhemmat taaskaan edes onnitelleet häntä. En peräänkuuluta mitään lahjoja enkä sen toivossa vuodata tätä, vaan myös meidänkin mieltä lämmittäisi edes yksi puhelinsoitto, joka saisi meidät tuntemaan olevamme tärkeitä myös heille. Poikaansa eli miestäni he kyllä muistavat onnitella hänen merkkipäivinään. Olen jopa tässä vuosien saatossa moneen kertaan päättänyt, etten mene edes käymään heidän luonaan isän- ja äitienpäivänä, sillä eiväthän he minun vanhempiani ole, mutta en halua pahoittaa mieheni mieltä sillä etten lähtisi mukaan.
Isänpäivä ja äitienpäivä
Miniänplanttu
91011
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Pysty vanhemmilleen sanomaan että ei häntä enää tartte muistaa merkkipäivinä vaan lapsenlapset ovat paljon terkeämpi ja niin edelleen. Lopetat käymisen appivanhemmillasi ja se puoliso menee käymään kenen vanhempia ovat ja jos tulee sanomisia niin sanot vain et5tä metsa vastaa niin kuin sinne huudetaan.
tuli täyteen muutamia vuosia sitten.
Äitipuoli lähetti tekstiviestin jossa kerrottiin isukin lahjatovomus.
Olin siihen aikaan työttömänä ja lahja oli tuloihini nähden megakallis,
joten ostin pullon keskihintaista punaviiniä.
Soitin ovikello ja isukki iloisena kirmasi avaamaan ovea tyttärelleen,
nähtyään vaatimattoman tuomiseni, kasvoille levisi epäuskoinen tyrmistys:
"Mitäs tämä nyt oikein on, etkö saanut A:n tekstiviestiä ?"
Se oli viimeinen isänpäivä mitä minä olen viettänyt....
Äitienpäivänä äiti toivoi pihalle kaasugrilliä. Isä sitten oli selvittänyt, millaista grilliä he toivoisivat ja löytänyt sopivan kuvastosta. Hintaa oli yli 300e, josta hän lupasi maksaa murto-osan. Meitä lapsia on kylläkin 4, mutta kaksi nuorinta on vielä yläasteella ja lukiossa, eikä heillä juuri tuloja ole kuin viikkoraha. Meillä vanhemmillakin on kyllä omia rahareikiä, tili juuri ja juuri plussalla kuukauden lopussa. Eli annoimme sitten lipun standupiin ja sen jälkeen ravintolaan syömään jotain pientä purtavaa. Äidin ja isän pettymys oli ilmeinen ja melkoinen, kun emme saapuneetkaan grillin kanssa. Ja grilli oli vielä heidän omaan pihaansa, mökillekin olisi ollut jotenkin eri asia, koska siellä vietämme aikaa paljon enemmän kuin heillä ts. olisi tullut vähän omaankin käyttöön.
Että kummallisen ahneeksi on mennyt. Itse saan heiltä synttärina max 50e lahjan ja joulun lahjarajaksi on sovittu 20e. Kyllä siinä alkaa tuo 150e tuntua jo vähän yliampuvalta, ja sitten se, että siitä viitsii sitten vielä tehdä numeroa, kun kallista grilliä ei tulekaan.
Kannattaisi tehdä sopimus, että kenellekään aikuisille ei osteta lahjoja. Meillä on sovittu niin, ja merkkipäivinä vain soitetaan tai käydään, mutta lahjoja ei odota saavansa kukaan. Kakkukahvit riittää synttäri- ja äitienpäiväjuhliksi, ja jouluna kaikki muut perinteet paitsi lahjat.
Itse toivon merkkipäivinä, että tapaisin lapsiani erityisesti sinä päivänä, mutta lahjoja en todellakaan tarvitse.
Isän-ja äitienpäivät pyhitettäisiin nuorille lapsiperheille ja vietettäisiin sitten erikseen isovanhempien päivää.
Olen itse neljän lapsen äiti ja on todella rasittavaa pakata auto ja juosta aamusta iltaan molempien vanhemmilla kahvittelemassa. Paljon rentouttavampaa olisi viettää äitienpäivä kotona, nukkua kerrankin pitkään, ihailla lasten tekemiä kortteja, kokata yhdessä tai mennä ravintolaan lounaalle, iltasella pelailla pelejä ja viettää aikaa lasten kanssa. ÄITIENPÄIVÄ pah. vanhusten juhla se on.
Kun omat lapseni menevät naimisiin ja tulevat vanhemmiksi, niin lähden matkoille äitienpäivänä.
Vuodessa on yli kolmesataa päivää käydä muistamassa vanhaa äitiä.
Olen suorastaan kieltänyt tulemasta mummulaan äitienpäivänä. Äidit ovat lasten luona kotona. Siellä juhlitaan äitienpäivää.
Isovanhempien päivä on jo luotu, onkohan se lokakuun joku sunnuntai vai miten lienee.
En vain käsitä, miksi tällaisia erityispäiviä pitää olla. Kauppiaathan niistä vain hyötyvät.
Aikanani sanoin lapsilleni, että kortti riittää, mitään ei saa rahalla ostaa lahjaksi.
Miksei miehesi ota lapsuudenkotiinsa yhteyttä ja sano, että meidän pojan synttärit ovat sitten ensi viikolla. Odottelee korttia.
Ei kai se nyt niin vaikeaa ole. Aikuinen miniä tuskin toivoo mitään erityistä huomiota omina merkkipäivinään, mutta lapsilla on siihen oikeus.
Lällykkä mies, kun ei pidä lapsiensa puolta.
minkä vitun takia anoppien ja appien tulisi muistaa miniöiden / vävyjen syntymäpäivät??
ei meilläkään anoppi ja appi tiedä milloin itse olen syntynyt.. eipä se niille kuulu.. oletko todella noin materian perään??
Dille, ehkä juuri samasta syystä, minkä takia miniöiden ja vävyjenkin pitää muistaa anopin ja apen syntymäpäivät. Pidä mölyt mahassas, jos et ymmärrä lukemaasi.