Olemme seurustelleet puol vuotta nyt. Mieheni ja minä ollaan siitä samanlaisia että tarvitsemme myös omaa aikaa töiden jälkeen ja vaikka toista rakastaakin niin silti se oma rauha ja aika on tärkeetä. Saatamme nähdä 3-5 kertaa viikossa vaikka suht lähellä toisiamme asumme.
Mietin välillä mitä suhteemme oisi jos olisimme joka yö yhdessä jne. Uskoisin että suhde siitä kärsisi. Onko muita pariskuntia kenellä on tämä systeemi? Olemme kuitenkin "eropäivinä" yhteydessä paljon ja kolmansia osapuolia ei ole. Välillä tulee olo että onko suhteemme hieman outo kun emme vietä joka yötä yhdessä kuten esim ystäväpariskuntamme. He ovat joka yö yhdessä ja siksi riitelyä on paljon erityisesti kännissä ja seksielämä hieman kuollut.
Meillä taas ei riitelyä ei ole vielä koskaan ollut ja seksi on loistavaa. Onko tämä normaalia vai..? Onko se niin että seurustelevien pitäisi viettää joka yö yhdessä? Mielipiteitä..
Mietin välillä mitä suhteemme oisi jos olisimme joka yö yhdessä jne. Uskoisin että suhde siitä kärsisi. Onko muita pariskuntia kenellä on tämä systeemi? Olemme kuitenkin "eropäivinä" yhteydessä paljon ja kolmansia osapuolia ei ole. Välillä tulee olo että onko suhteemme hieman outo kun emme vietä joka yötä yhdessä kuten esim ystäväpariskuntamme. He ovat joka yö yhdessä ja siksi riitelyä on paljon erityisesti kännissä ja seksielämä hieman kuollut.
Meillä taas ei riitelyä ei ole vielä koskaan ollut ja seksi on loistavaa. Onko tämä normaalia vai..? Onko se niin että seurustelevien pitäisi viettää joka yö yhdessä? Mielipiteitä..
Vastaukset 7
Vanhimmat
oma rauha päiviämme en vietä baarissa sillä emme alkoholia käytä. Ystäviä saattaa joskus kumpikin nähdä, mutta se oma aika menee kirjaimellisesti itsensä kanssa vaan.
Meillä on aika lailla sama tilanne, ihan puolta vuotta emme ole yhdessä tosin olleet. Kohta se tulee täyteen. Tarvitaan molemmat omaa aikaa (poikaystäväni enemmän) ja yhdessä olemme sopineet, että noin 3-5 yötä olemme vuorotellen jomman kumman luona. Muina aikoina näemme myös ystäviämme, mutta ei se mielestäni eroa teidän tilanteestanne. Itse olisin valmis viettämään enemmänkin aikaa yhdessä, vaikka kaikki yöt. Pakko ei kuitenkaan ole. Ja meillä kaikki toimii myös paremmin kuin hyvin. Toistaiseksi tämä on kuitenkin ollut meille paras ratkaisu. Mielestäni tämä on kiinni ihmisistä ja on hyvin henkilökohtaista. Päasia, että molemmat ovat tyytyväisiä tilanteeseen.
Edellisessä suhteessani vietimme vuoden ajan melkein kaikki yöt yhdessä. Se suhde tukehtui kun mies kaipasi todella paljon omaa aikaa eikä sitä uskaltanut kertoa.
Mielestäni on ihan normaalia että puolen vuoden kohdalla ei vielä ole riitelyä ja seksi on loistavaa.
Eikai sitä mitenkään pidä viettää joka yötä yhdessä jos ei asu yhdessä.
Jokainen määrittää itse oman parisuhteensa säännöt. Jos molemmat osapuolet ovat niihin tyytyväisiä, niin silloin ei ole mitään väliö sillä, onko ne säännöt jonkun yhteiskunnallisen normin puitteissa vai ei. Eli tee mitä teet kunhan et muita vahingoita teoillasi (yleensä siis mahd. lapset tai se kumppani).
Itse olen seurustellut puoli vuotta nyt poikaystäväni kanssa. Olemme nukkuneet yhdessä 4kk, melkeinpä joka yö. Olemme vasta muuttaneet yhteen, jota olen alkanut katumaan :(
Alussa poikaystäväni kanssa kaikki mitä teimme yhdessä oli mukavaa, nyttemmin on alkanut mennä toisin. Jotenkin tunnen itseni ylinmääräiseksi hänen asunnossaan. Seksiä emme juurikaan enää harrasta (1kerta/vko, jos sitäkään), vaikka itse olisin koko ajan siihen valmis. Mun "ensihuuma" ei ole kadonnut mihinkään, tosin poikaystävälläni varmaankin on. En uskalla enään edes ehdottaa tai vihjailla siihen suuntaan kun saan 95% varmuudella pakit. Tai jos hän suostuu seksiin niin hän keskeyttää sen juuri silloin kun olen todella "liekeissä", kun hän ei saa tuntumaa tms.
Olen myös sen huomannut kun en ole samassa huoneessa hänen kanssaan niin hän kirjoittelee jotain tietokoneellaan. Ja kun tulen hieman huomaamatta huoneeseen niin olen "yllättänyt" hänet kirjoittamassa jollekkin toiselle tytölle.
Olen ajatellut että hän on minun kanssa vaan sen takia, ettei ole vielä kehdannut mainita ettei minun muutto hänen luokse ollutkaan hyvä juttu.. vieraskorea?
Nykyään hellimiset yms on jääneet paljon vähemmälle. Asioista olen yrittänyt aloittaa keskustelua mutta hän aina tyrmää keskustelu yritykset, jotka liittyy seksiin tai parisuhteeseen.
Välillä tuntuu et välimme olisi kuin kämppiksillä tai niinkuin sisaruksilla. Ehkä tämä mun mielestä ihana parisuhteemme on vain niin kuin titanic: Mahtava juttu, mutta se upposi.
Olemme olleet kohta puoli vuotta yhdessä eikä minulle tulisi mieleenkään muuttaa vielä poikaystäväni kanssa yhteen. Oma koti on tärkeä juttu mulle. Meillä menee koko ajan paremmin ja seksiä on aina kun nähdään. Siis 3-5 kertaa viikossa. Riidelty ei olla vielä kertaakaan (en meinaa malttaa odottaa ensimmäistä kunnon riitaa). Vaikka asumme lähekkäin, emme todellakaan vietä jokaista yötä yhdessä. Viikolla nähdään muutaman kerran, silloin ei jaksa tehdä mitään ihmeellistä. Yhteinen lenkki ja ruoka riittää. Viikonloppuisin vietämme sitten enemmän aikaa yhdessä. Oma aika ja omat jutut on tärkeitä molemmille. Olemme tottuneet itsenäiseen elämään (minä 28 v., hän 31 v.), koska olemme olleet pitkään myös sinkkuina.
Jos ahdistaa, ota etäisyyttä. Se tekee hyvää teille molemmille... Ja mieti, millaisen suhteen oikeasti haluat.
Minäkin olen seurustellyt nyt puoli vuotta, asumme alle kilometrin päässä toisistamme, joka varmaankin osalle pariskunnista tarkoittaisi tiivistä yhdessäoloa. Meillä kuitenkin tuo 3-5 kertaa (eikä aina niinkään usein) viikossa näkeminen on ihan kummankin hyväksi havaittu mielipide ja päätös. Oma aika ja rauha on tärkeää, molemmat meistä tarvitsevat sitä. En voisi kuvitellakaan asuvani vielä hänen kanssaan, vaikka meillä on suhde loistavalla mallilla. Enkä voisi kuvitellakaan viettäväni jokaista yötä toisen vieressä. Kyllä se oma tila ja ajoittainen etäisyyden ottaminen mielestäni vain parantaa suhdetta, on se mukava välillä ikävöidäkin sitä rakastaan omassa sängyssä yksin just ennen nukahtamista. Ja ainakin mun kohdallani tunteet pääsee kehittymään luonnollisesti ja omalla painollaan, kun saa omaa aikaa ajatella asioita rauhassa.