Olen ollut ylipainoinen 2008 loppuvuodesta lähtien koska olin typerä ja innostuin roskaruoasta. Ymmärsin kuitenkin virheeni ja 2009 vuoden alusta lähtien olen yrittänyt laihtua. Homma on kuitenkin mennyt aika läskiksi, jos näin voin sanoa.
Painoindeksi mukaan olen kuitenkin lievästi lihava, mutta enpä haluaisi lihoa enempää. Painoindeksi myös väitti, että minun tulisi laihtua n. 16 kiloa. Tiedän, että se ei tapahdu vain napsauttamalla sormea. Tiedän myös että se ei ole kovinkaan nopea prosessi tämä laihtuminen. Aion kuitenkin yrittää, vaikka yleensä luovutankin nopeasti.
Tällä hetkellä tähtäimeni on, että olisin normaalipainoinen viimeistään ensi vuoden kesälomalla. Siihen on vielä hieman aikaa... Eli on vielä aikaa laihduttaa.
Ongelmani varmaan onkin sitten itse minä. En liiku kovinkaan paljoa, mutta olen yrittänyt lisätä liikuntaa päivääni. Istun suurimman osan päivästä tietokoneella surffaten netissä, joka tietenkään ei ehkä ole paras asia. Syön aina kun vanhempani käskevät syömään, joka on säälikseni aina aivan eri aikaan päivästä, joskus syön päivälliseni kahdelta, joskus neljältä ja joskus puoli seitsemältä. Päivälliseni on aina sitä, mitä sattuu olemaan tarjolla. Jos siinä on kuitenkin kalaa, kierrän sen kaukaa, sillä en pidä kalasta. Ja tiedän, minun tulisi syödä kalaa, mutta kun en pidä sen mausta. Vältän myös kananmunia, yök.
Herkuttelupuoleni? Huonolta näyttää! Meidän olohuoneessa on karkkikippo, josta saatan napsaista mukaani pari karkkia. Onnekseni kuitenkin vietän suurimman osan ajastani omassa huoneessani, eli en näe sitä kirotun karkkikippoa. Talossa on toki tarjolla myös suklaata, mutta en pidä suklaasta. Se onkin sitten huonompi juttu jos äiti vaikka ostaa sipsiä... Sitä sitten tulee syötyä, ja sitten hetken päästä kadun sitä.
Joskus äiti ostaa iltapalaksi pizzaa. Pitäisi kylläkin vältellä pizzaa ja sen sellaista, mutta äitini aina hermostuu jos sanon että en halua syödä pizzaa. Äitini luulee aina, että kärsin masennuksesta tai jotain jos kieltäydyn herkuista ja sitten äitini hermostuu minulle ja hohhoh. Olen yrittänyt sanoa äidilleni, että yritän laihtua, mutta äitini mielestä olen ihan normaalipainoinen, jonka takia äitini mielestä minun ei tulisi laihduttaa. Olen yrittänyt vakuutella äidilleni olevani ylipainoinen, mutta hän se ei vain tahdo uskoa. =/
Eli. Pitkä aika laihduttaa, mutta onkin paljon laihdutettavaa. Mitä suosittelisitte?
Painoindeksi mukaan olen kuitenkin lievästi lihava, mutta enpä haluaisi lihoa enempää. Painoindeksi myös väitti, että minun tulisi laihtua n. 16 kiloa. Tiedän, että se ei tapahdu vain napsauttamalla sormea. Tiedän myös että se ei ole kovinkaan nopea prosessi tämä laihtuminen. Aion kuitenkin yrittää, vaikka yleensä luovutankin nopeasti.
Tällä hetkellä tähtäimeni on, että olisin normaalipainoinen viimeistään ensi vuoden kesälomalla. Siihen on vielä hieman aikaa... Eli on vielä aikaa laihduttaa.
Ongelmani varmaan onkin sitten itse minä. En liiku kovinkaan paljoa, mutta olen yrittänyt lisätä liikuntaa päivääni. Istun suurimman osan päivästä tietokoneella surffaten netissä, joka tietenkään ei ehkä ole paras asia. Syön aina kun vanhempani käskevät syömään, joka on säälikseni aina aivan eri aikaan päivästä, joskus syön päivälliseni kahdelta, joskus neljältä ja joskus puoli seitsemältä. Päivälliseni on aina sitä, mitä sattuu olemaan tarjolla. Jos siinä on kuitenkin kalaa, kierrän sen kaukaa, sillä en pidä kalasta. Ja tiedän, minun tulisi syödä kalaa, mutta kun en pidä sen mausta. Vältän myös kananmunia, yök.
Herkuttelupuoleni? Huonolta näyttää! Meidän olohuoneessa on karkkikippo, josta saatan napsaista mukaani pari karkkia. Onnekseni kuitenkin vietän suurimman osan ajastani omassa huoneessani, eli en näe sitä kirotun karkkikippoa. Talossa on toki tarjolla myös suklaata, mutta en pidä suklaasta. Se onkin sitten huonompi juttu jos äiti vaikka ostaa sipsiä... Sitä sitten tulee syötyä, ja sitten hetken päästä kadun sitä.
Joskus äiti ostaa iltapalaksi pizzaa. Pitäisi kylläkin vältellä pizzaa ja sen sellaista, mutta äitini aina hermostuu jos sanon että en halua syödä pizzaa. Äitini luulee aina, että kärsin masennuksesta tai jotain jos kieltäydyn herkuista ja sitten äitini hermostuu minulle ja hohhoh. Olen yrittänyt sanoa äidilleni, että yritän laihtua, mutta äitini mielestä olen ihan normaalipainoinen, jonka takia äitini mielestä minun ei tulisi laihduttaa. Olen yrittänyt vakuutella äidilleni olevani ylipainoinen, mutta hän se ei vain tahdo uskoa. =/
Eli. Pitkä aika laihduttaa, mutta onkin paljon laihdutettavaa. Mitä suosittelisitte?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuulostaa siltä, että suurin ongelmasi on perheesi. Jos tarjolla on koko ajan karkkeja, sipsejä ja pizzaa, ei hyvä seuraa. Tiedän kokemuksesta miten vaikeaa on jos perheessa kiintymys = ruoka. Silloin ruuan torjuminen saa aikaan loukkaantumista.
Ehdotan, ettet puhu äidillesi enää mitään laihduttamisesta, vaan terveellisestä ruokavaliosta. Selität, ettet halua iän myötä painon nousevan, etkä halua mitään elintasosairauksia.
Jos saisit aikaan muutoksen tarjottavan ruuan suhteen, että voisit edelleen syödä suuria määriä vaikka salaatteja, ei äitisi voi syyttää sinua masennuksesta tai muusta vastaavasta. Ja karkkikipot sun muut voisi yrittää neuvotella pois näkyviltä.
Liikuntaa kannattaa lisätä. Ei tarvitse rääkätä itseään hampaat irvessä, mutta vaikka vain kävelylenkki päivässä saa olon pirteämmäksi.
Juu, perheessä taitaa ruoka kyllä olla suuri kiintymys. Isosiskoni, isoveljeni ja äitini ovat ylipainoisia, ja tietty itsekin olen. Tuntuu kyllä oudolta sanoa niin, koska ennen olin se ainoa alipainoinen laiheliini. Nyt pikkusiskoni ja toinen isoveljeni ovat nämä hoikat yksilöt.
Pidän tuon mielessä. Ja kyllähän sitä aina silloin tällöin tulee salaattia syötyä. Äitini vaan haluaa aina, että laittaisin sekaan edes jauhelihapihvin tai vastaavaa. Yleensä laitan hieman perunamuusia sekaan, ettei äiti valittaisi.
Pyrin toki myös lisäämään liikuntaa. Tänään aloitinkin jo viemällä koiran ulos kolmesti, ja olen nyt yhteensä n. 2 - 4 tuntia ollut ulkona.
Kiitoksia vinkeistä. =)
Ole syömättä pariin päivään. Kyllä sillä ylimääräisellä läskilläsi pärjäät vähän aikaa ilmankin. Ja sitten tietty, välillä voit syödä ehkä pari hedelmää tai vastaavaa. Ja juo paljon vettä. Sitten kun olet laihtunut hieman, niin voit syödä taas, mutta niukasti. Vaikka mahasi kuinka kurnisi, niin älä syö heti. Syö vasta sitten, kun alkaa olemaan niin nälkä, että mahaa sattuu toden teolla. Syö sitten vain yksi pieni lautasellinen, noudata yleistä lautasmallia. Kyllä se siitä.
Kerran viikossa, vaikkapa heti viikonlopun jälkeen maanantaina, on erinomainen tilaisuus olla syömättä mitään. Samalla välttyy sadoilta erilaisilta päätöksiltä että mitä saa syödä ja mitä ei. Muina kuutena päivinä voi syödä normaalisti, epäterveellisestikkin, ja silti laihtuu vuodessa noin 15 kiloa.
Muille perheen luupäille pitää jaksaa iskostaa että viikottainen paastopäivä on tosiasia jota on syytä kunnioittaa.