Olen 20-vuotias nuori urheileva nuori mies. Tapailin nykyistä seurustelukumppania noin 3kk, jonka jälkeen aloin seurustelemaan hänen kanssaan. Häntä oli mukava nähdä ja odotin näkemistä todella paljon aina. :)
Mutta nyt, olemme seurustelleet kuukauden, ja minua ahdistaa olla suhteessa, vituttaa välillä jopa olla hänen kanssaan. Mutta siltikin, kun edes olemme puhuneet erosta, minua ahdistaa sekin, että en halua menettää häntä. Oon miettiny että mikä mulla on, mutta en ole saanut vastausta mistään. Todella outoa.
Ja silloin kun näemme, ja olemme kahdestaan, minua ei ahdista, mutta kun emme ole nähneet muutamaan päivään taas, ahdistaa niin vitusti. Ois kiva jos joku psykologi osais kertoa mulle mistä tässä on kysymys..
Mutta nyt, olemme seurustelleet kuukauden, ja minua ahdistaa olla suhteessa, vituttaa välillä jopa olla hänen kanssaan. Mutta siltikin, kun edes olemme puhuneet erosta, minua ahdistaa sekin, että en halua menettää häntä. Oon miettiny että mikä mulla on, mutta en ole saanut vastausta mistään. Todella outoa.
Ja silloin kun näemme, ja olemme kahdestaan, minua ei ahdista, mutta kun emme ole nähneet muutamaan päivään taas, ahdistaa niin vitusti. Ois kiva jos joku psykologi osais kertoa mulle mistä tässä on kysymys..
Vastaukset 4
Vanhimmat
voisi olla, että älä mieti ja ota kaikkee niin vakavasti, vaan annat mennä... Ja muista että itse olet kuitenkin aina oman onnesi seppä, ei kukaan tyttö... Toi nyt on ikävää ja ehkä pelkookin, ja pelkokin vois poistua noilla edelle mainituilla ohjeilla..
Oletko mustasukkainen?
Mä kans tapailin eka n.3kk ja sitten ruvettin seurustelemaan jota seurasi ahdistus, en mä tiedä miksi mua ahdisti, vitutti välillä mennä hänen luokseen ja seksikään ei aina onnistunut joka masensi ja ahdisti mua paljon ja hän vielä painosti mua siinä. En saanut hyvää oloa päälle hänen seurassaan, kaikki oli ikään kuin väkinäistä jne. Mä sitten erosin ja se oli valtava helpotus ensimmäiset pari kuukautta, sitten mä huomasin kaipaavani häntä, mut tiesin sen että aika kultaa muistot vaan ja mikään ei muutu vaikka yhteen palattaisiin.
Itelläni ollut ihan samanlaista ongelmaa jokaisessa seurustelusuhteessa. En ole ketään ammatti-ihmistä asiasta konsultoinut, mutta uskon että se liittyy hyvin paljon omaan erittäin voimakkaaseen introverttiin persoonallisuuteen.
Eli toisin sanoen se yhdessä oleminen kuluttaa virtaa niin paljon että niitä akkuja on pakko ladata välillä olemalla yksin. Yksi suhde kesti pitkään lähinnä sen ansiosta että muija oli kaupan kassalla hommissa, joten hänellä oli välillä iltavuoroja kun minä taas painoin ihan perinteistä 7-16 putkea.