Naisen logiikka pettämisessä

Minkäs sille mahtaa. Tapahtunu mikä tapahtunu. Ei muuta kun muija pihalle ja eteenpäin.

Sanoisin, että kaverieni tyttöystävissä on vähemmän sellaisia, jotka eivät ole yrittäneet päästä sänkyyn tai vähintäänkin flirttailla minun kanssani, kuin sellaisia jotka ovat.

Toki kyse ollut aika nuorista naisista eikä niinkään kestävistä suhteista, mutta kyllä tämä mielestäni naisten käyttäytymisestä parisuhteessa jotain kertoo.

Miehet eivät kyllä ole yhtään sen parempia. Olen ollut baarissa kun tyttökaverini kaverit ovat yrittäneet löytää seuraa. Aika moni mies on varattu, mutta silti innokas lähtemään jatkoille.

Mä kyllä näen ton pettäminen-vastuu-jutun erittäin mustavalkoisesti. Pettäminen on aina pettäjän vastuulla. En tiedä säikäyttääkö tuo sana VASTUU niin ihmiset, että yhtäkkiä vedetään tuohon tekoon tunteet, parisuhteen kaikki pahat ja kamalat sun muut ja ryhdytään vääntämään siitä vastuusta. Koetaanko, että jos jossain asiassa on pettänyt, niin jos siitä teostaan ottaa vastuun niin onkin yhtäkkiä simsalabim kaikesta pahasta vastuussa maailmassa? Pelkääkö ihmiset vastuunottamista niin paljon?

Pettämistä ei muuta se, onko pettäjällä tunteita petettyyn tai kolmanteen osapuoleen. Pettämisessä ollaan valheellisia, uskottomia ja menetellään parisuhteessa sovittujen asioiden vastaisesti. En ymmärrä miten tunteet muuttaisivat sitä, että yhtäkkiä ei olisikaan mitään vastuuta omista teoistaan. Eihän aikuisten maailma niin toimi. En minä voi jättää huolehtimasta vastuistani vain siksi, koska minä vihaan/rakastan. Ne voivat selittää minun tekoani, muutta ei se muuta tekoa tekemättömäksi.

Myöskään en tajua sitä, että siksi ei muka olisi vastuuta pettämisestä, kun parisuhde on huono.

Syitä voi olla vaikka mitä siihen, että joku päättää pettää puolisoaan. Niitä voi jopa osittain ymmärtää tai joku jopa kokea sympatiaa. Mutta kun puhutaan vastuusta pettämisessä (ei parisuhteesta kaikkineen ja siinä tapahtuneista kaikista jutuista), niin vastuu on pettäjällä. Eikä se miksikään muuksi muutu. Pettäminen ilman pettäjän vastuutahan kääntyisi jo avoimen suhteen puolelle, jossa ei siis ylipäätänsä olisi minkäänlaista vastuuta uskollisuudesta. Tai vaihtoehtoisesti raiskaukseksi, jossa ei myöskään puhuta laisinkaan pettämisestä vaan ihminen on vastustanut kolmannen osapuolen kanssa tapahtunutta kanssakäymistä. Eli kun puhutaan pettämisestä, niin vastuu on pettäjän (vielä siis ties kuinka monennen kerran).

Enkä ymmärrä miten yhtäkään parisuhdetta voisi enää ehjäksi saada, jos pettäjä ei koe pettämisen olleen omalla vastuullaan. Siinähän eletään sellaisessa käsityksessä silloin, että kun asiat menee pieleen tai tulee mutkia, niin tämä tarkoittaa välitöntä vastuuvapautta. Vastuun kantaminen ja syyllisyyden tunteen kohtaaminen on ikävää, mutta ei siihen oikeasti maailma lopu. Joskus sen kautta voi jopa oppia teoistaan ja ymmärtää paremmin mikä siinä lopulta olikaan niin väärin.