Yritän saada itseni ulos tästä yksinäisyyden noidankehästä tai ainakin jotain iloa elmään? Mistä ihmiset saa iloa? Tuntuu, että kaikki päivät ovat samanlaisia ja tätä ilmeisesti tulee jatkumaan loputtomiin; iskee angsti, kun ajattelen kaikkia vuosia, joita on vielä edessä. Ei tässä maassa kukaan tule puhumaan kenellekään vieraalle mitään paitsi kännissä. Kukaan edes näe ketään oikeasti. Tuleeko teillekin olo, että olette näkymättömiä? Olen kyllästynyt juoksemaan, katsomaan leffoja ja uimaan....mitä muuta?
Alkakaa listata, mistä iloa elämään?
olematon_ihminen
4457
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mene kirjastoon etsimään kirjoja sellaisista hyllyistä joita et yleensä edes katso. Mukaan voi tarttua vaikka kiinalainen keittokirja tai kaktusten kasvatuskirja. Mene kansalaisopiston tms kurssille. Sieltä voit löytää mitä vaan; kieliä, valokuvausta, taontaa, tanssia, ensiapua jne. Rupea kasvattamaan chilejä ikkunalaudalla.
Huom, nämä kaikki ovat sellaisia asioita jotka voivat johtaa johonkin enempään; innostukseen ja asiaan perehtymiseen ja sitä kautta elämässä tyydytystä saamiseen. Esim valokuvauskurssi voi johtaa pimiöön kylpyhuoneessa ja valokuvauskerhotoimintaan, näyttelyihin jne.
Itse rupesin kerran kasvattamaan yrttejä ikkunalla ja nyt on pihalla pikkuinen kasvihuone. En edes tiennyt itsessäni olevan viherpeukalon vikaa, mutta tuo kasvien kasvattelu antaa itselleni paljon, minulle se on kuin meditaatiota. Vain kokeilemalla juttuja voit löytää ne mistä itse saat elämääsi kipinää.
Muita ihmisiä tapaat vain menemällä muiden joukkoon. Sosiaalisia taitoja voi kehittää. Kukaan ei ole seppä syntyessään.
Olen sinkku, ja aika yksinäinen perinteisellä tavalla eli ei paljon ystäviä, niitäkin harvoja ei tule usein tavattua. Mutta elän jatkuvassa stressitilassa, ja olisin ikionnellinen jos minulla olisi hetki aikaa hengähtää tai käydä urheilemassa. Olisi myös kivaa, jos olisi varaa käydä leffassa...
En tarkoita, että sinun pitäisi olla onnellinen, kun sinulla voisi mennä huonommin. Tarkoitan vain, että muiden on vaikea suositella sellaista, mikä toisi juuri sinun elämääsi iloa, koska meillä on jokaisella omista olosuhteista johtuen omat juttumme, jotka tekisivät elämästä vähän erilaista ja iloisempaa kuin se on. Itse haluaisin oppia ratsastamaan ja käydä laulutunneilla. Kumpikaan ei varmaan toteudu pitkään aikaan, jos koskaan.
...olen yrittänyt miettiä missä törmäisi ihmisiin, joiden kanssa voisi edes jutella jotain. Huomaan, että en voi hyvin kun seurustelen vain oman pääni kanssa kaikki illat. Juokseminen on yksinäistä, uiminen on yksinäistä. Kaikki ns. ystävät ovat sitoutuneet omiin ympyröihinsä ja kiireisiinsä ja yksinäistä ei kutsuta minnekään.
Nyt olen ajautunut siihen pisteeseen, että huomaan miten mua on alkanut pelottaa ottaa kontaktia kehenkään ihmiseen. Olen jotenkin koko ajan varauillani. Mulla on tunne, että tuoksun yksinäiseltä, vaikka näytän ihan normaalilta. Mietin, että näin joulun alla voisi ehkä helpommin päästä kiinni johonkin toimintaan, kun monessa paikassa tarvitaan apua. Muta minne?
Kiitos vastauksista. Kasvimaa ei onnistu; mutta ehkä valokuvaus.
Apua tosiaan tarvitaan: seurakunnissa, eläinsuojelutyössä yms. vapaaehtoistyössä. Se on vaan omasta kiinnostuksesta kiinni.
Mitkä asiat mulle tuottaa iloa synkän loppusyksyn keskellä: ajaminen autolla hyvää musaa kuunnellen. Lemmikit on tosi iso osa: uusien poikasien syntyminen, akvaarion (uudelleen) sisustaminen jne... Tanssi-harrastus, hyvä kirja, shoppailu. Tieto siitä, ettei koskaan voi tietää, mitä kulman takaa tulee vastaan. Tää on erittäin lohduttavaa näin sinkkuna, mutta pätee tietysti myös onnelliseen parisuhteeseen.
Jos tuntuu siltä, ettei elämä oo elämisen arvosta, oisko mahdollista päästä jutteleen jonkun ammatti-ihmisen kanssa, esim. terveyskeskuksen psykiatrisen sairaanhoitajan?