Tapasin tuossa muutama kuukausi sitten miehen joka todellakin sai pääni sekaisin niin hyvällä kuin huonolla tavallakin. Aloimme viettää aikaa yhdessä ja todellakin nautin yhteisestä ajanvietostamme ja pikkuhiljaa aloin myös kiintyä yhdessäoloon. Yksi ilta huomasin miehen käytöksessä minua kohtaan jotain kummallista ja kysyin häneltä asiasta. Mies ei osannut oikein vastata minulle tai oikeastaan ensimmäistä kertaa en ymmärtänyt häntä lainkaan. Saimme kuitenkin samana iltana asian puitua ja sovimme että jatkaisimme tapailua. Sen illan jälkeen ei mies enää vastannut puheluihini tai tekstiviesteihin saatikka kadulla tervehtinyt kun törmättiin.
Ei aikaakaan kun näin jo miehen toisen naisen kanssa käsikädessä julkisilla paikoilla. Viime tapaamisestamme on kulunut noin 2kk ja otin häneen tuossa yksi yhteyttä. Mies vastasi minulle, tapasimme ja keskustelimme välimme kuntoon. Sanoi että minussa, meissä ei ollu mitään vikaa, kaikki oli hyvin, mutta piti vain päästä karkuun.
Nyt olemme taas olleet yhteyksissä ja viettäneet aikaa yhdessä. Tiedämme molemmat ettei suhteemme ole kaverillinen, olemme menneet sen vyöhykkeen ulkopuolelle. Otin asian esille ja kerroin hänelle tunteistani varovasti ja sanoin että haluan jonkinlaista osviittaa siitä mitä hän minusta ja meistä ajattelee. Mies sanoi että olen hettainen, mukava, kaunis ja hän nauttii seurastani, muttei ole valmis MIHINKÄÄN nyt. Silti tuonkin keskustelun jälkeen vietämme yhdessä aikaa samalla tavalla kuin ennenkin.
Nyt se pähkinä:
Olen aina ajatellut että tuollaiset puheet ovat = en halua olla sinun kanssasi, mutten halua loukata sinua ja sanon sen mahd. nätisti kierrellen ja vedoten sitoutumiskammoon. Onko se niin?
Hullua mutta kaikesta huolimatta pidän tuosta miehestä hyvin paljon, niin paljon että ajattelen naiviisiti jo etten halua olla kenenkään muun kanssa koko maapallolta kuin hänen.
Mitä tästä nyt sitten ajattelisi? Mites tässä nyt toimisi? Järki huutaa että juokse karkuun.
Ei aikaakaan kun näin jo miehen toisen naisen kanssa käsikädessä julkisilla paikoilla. Viime tapaamisestamme on kulunut noin 2kk ja otin häneen tuossa yksi yhteyttä. Mies vastasi minulle, tapasimme ja keskustelimme välimme kuntoon. Sanoi että minussa, meissä ei ollu mitään vikaa, kaikki oli hyvin, mutta piti vain päästä karkuun.
Nyt olemme taas olleet yhteyksissä ja viettäneet aikaa yhdessä. Tiedämme molemmat ettei suhteemme ole kaverillinen, olemme menneet sen vyöhykkeen ulkopuolelle. Otin asian esille ja kerroin hänelle tunteistani varovasti ja sanoin että haluan jonkinlaista osviittaa siitä mitä hän minusta ja meistä ajattelee. Mies sanoi että olen hettainen, mukava, kaunis ja hän nauttii seurastani, muttei ole valmis MIHINKÄÄN nyt. Silti tuonkin keskustelun jälkeen vietämme yhdessä aikaa samalla tavalla kuin ennenkin.
Nyt se pähkinä:
Olen aina ajatellut että tuollaiset puheet ovat = en halua olla sinun kanssasi, mutten halua loukata sinua ja sanon sen mahd. nätisti kierrellen ja vedoten sitoutumiskammoon. Onko se niin?
Hullua mutta kaikesta huolimatta pidän tuosta miehestä hyvin paljon, niin paljon että ajattelen naiviisiti jo etten halua olla kenenkään muun kanssa koko maapallolta kuin hänen.
Mitä tästä nyt sitten ajattelisi? Mites tässä nyt toimisi? Järki huutaa että juokse karkuun.
Vastaukset 3
Vanhimmat
juokse karkuun.
Se mies etsii parempaa naista ja tyytyy sinuu jos ei löydä. Päätä ite mitä teet, itse en naisessa tuollaista kattelisi. Aika basic shittii. Minusta se on törkeetä pitää jotain naista/miestä varasuunitelmana, mutta se on normaalia niille jotka ei voi yksin etsiä sitä the oikeaa.
Veikkaan, että syynä on eräänlainen sitoutumiskammo, epäluottamus naisiin tai epäluottamus omaan kykyynsä elää parisuhteessa. Tämä voi johtua joko keskenkasvuisuudesta tai sitten epäonnistuneista parisuhteista. Ainakin itsellä on kolmanen eron jälkeen mennyt itseluottamus täysin. Sille en voi mitään, että olen luonnostani kiinnostunut naisista, mutta en uskalla kiintyä keneenkään saati antaa toisen osapuolen kiintyä minuun. Teillä tämä väihe on selvästi ohitettu. Koeta jutella miehen kanssa ja kysy suoraan, mitä hän pelkää ja mitä hän haluaa elämältä. Ellet saa vastausta, juokse karkuun.