Mikä on mielestänne sopiva aika seurustella/asua yhdessä ennen avioliittoa? Olen tuntenut mieheni useita vuosia, seurustelleet olemme pari vuotta ja yhdessä asuneet 1,5 vuotta. Yhteiselomme sujuu mainiosti ja ongelmitta, vaikka ruusunpunaisin vaihe onkin mennyt ohi. Olemme keskustelleet tulevaisuudensuunnitelmista ja kumpikin haluaa sitoutua tähän suhteeseen vaikka loppuelämäksi. Lasten hankinta saa pari vuotta odottaa, mutta mietimme usein, ettei arki tästä juuri muuttuisi vaikka olisimme avioliitossa.
Kumpikin on villimmät opiskelu- ja biletysvuotensa jo viettänyt, eikä kaipuuta ole takaisin siihen aikaan, vaan viihdymme hyvin kotona tai ystävien luona ja harrastuksissa. Molempien perhe kannustaa ja hyväksyy suhteemme. Olemme melko vakaita persoonallisuuksia, pysymme päätöksissämme ja selvittelemme erimielisyydet keskustelemalla.
Mitkä ovat suurimmat syyt olla menemättä naimisiin? Pelkäämme, että jos avoliittoa jatkuu vuosia, avioliitolta katoaa merkitys, vaikkemme sinänsä koe että se konkretiassa muuttaisi elämäämme kovinkaan paljon. Olemme kuitenkin sikäli perinteisiä, että haluamme liiton vahvistaa ja virallistaa, kun se oikea on tuntunut osuvan kohdalle.
Ja ei, avioliittohaaveisiin ei liity mitkään prinsessaunelmat, vaan olemme miettineet pieniä ja kotoisia lähipiirin häitä.. :) Moni tuntuu silti pitävän ikäistämme pariskuntaa liian nuorena avioitumaan, ja seurustella pitäisi vuosikymmen ennen kuin avioliittoon saisi astella. Ennemmin kuitenkin eläisimme senkin ajan avioparina kuin avoliitossa.
Kumpikin on villimmät opiskelu- ja biletysvuotensa jo viettänyt, eikä kaipuuta ole takaisin siihen aikaan, vaan viihdymme hyvin kotona tai ystävien luona ja harrastuksissa. Molempien perhe kannustaa ja hyväksyy suhteemme. Olemme melko vakaita persoonallisuuksia, pysymme päätöksissämme ja selvittelemme erimielisyydet keskustelemalla.
Mitkä ovat suurimmat syyt olla menemättä naimisiin? Pelkäämme, että jos avoliittoa jatkuu vuosia, avioliitolta katoaa merkitys, vaikkemme sinänsä koe että se konkretiassa muuttaisi elämäämme kovinkaan paljon. Olemme kuitenkin sikäli perinteisiä, että haluamme liiton vahvistaa ja virallistaa, kun se oikea on tuntunut osuvan kohdalle.
Ja ei, avioliittohaaveisiin ei liity mitkään prinsessaunelmat, vaan olemme miettineet pieniä ja kotoisia lähipiirin häitä.. :) Moni tuntuu silti pitävän ikäistämme pariskuntaa liian nuorena avioitumaan, ja seurustella pitäisi vuosikymmen ennen kuin avioliittoon saisi astella. Ennemmin kuitenkin eläisimme senkin ajan avioparina kuin avoliitossa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ikää meillä on plakkarissa siis 24 vuotta molemmilla.
On siinä että eron tullessa kaikki omaisuus voi mennä puoluiksi mutta jos on järkevä niin tekee avioehdon jossa vain yhteinen omaisuus kuuluu avio-oikeuden piiriin ja se omaisuus mikä on vain toisen nimissä ei kuulu. Avioliitossa puolisoilla on toinsen puolison elatusvelvollisuus mutta avoliitossa ei ole.
Muuta jos ei eroa koskaan niin kannattaa mennä naimisiin. Jos on yhteisiä vakuutuksia niin kannattaa laittaa edensaaja jos ei ole naimisissa koska muuten korvaukset menee lähiomaiselle ja se ei ole avopuoliso kun ei olla naimisissa.
me tehtiin niin, että mietittiin milloin haluamme lapsia. sitten päätimme, että olemme naimisissa vähintään puoli vuottaennenkuin aletaan yrittää ja kihloissa vähintään puoli vuotta ennen naimisiinmenoa. sitten vain allakka käteen ja miettimään hääpäivää.
käytännössä siis päätimme naimisiinmenosta siinä vaiheessa, kun päätimme tehdä lapsia (siis päätimme että niitä aletaan oikeasti tekemään, ei epämääräisesti "hankimme lapsia joskus tulevaisuudessa"). sitä ennen asia ei ollut ajankohtainen.
"Mikä on mielestänne sopiva aika seurustella/asua yhdessä ennen avioliittoa?"
Vaikka loppuikä, jos siltä tuntuu.
"Mitkä ovat suurimmat syyt olla menemättä naimisiin?"
Jos menette naimisiin, on teillä yhteistalous. Tämä tarkoittaa sitä, että kumpikin on velvollinen elättämään toista ja että eron tullessa kummankin omaisuus (jos sitä on) jaetaan osituksessa lähtökohtaisesti puoliksi. Velat, jos niitä on enemmän kuin omaisuutta, ei mene jakoon. Näin siis ellei ole avioehdolla rajattu jotain omaisuutta osituksen ulkopuolelle. Avioliitosta on yleensä taloudellista hyötyä pienempituloiselle. Suurempituloisen ei kannata mennä naimisiin. (Kannattaa aina lähteä siitä, että kaikki suhteet päättyy jossain vaiheessa eroon. Eroon varautumattomuus olisi tyhmää.)
Lisäksi aviopuolisot perivät toisensa alemmalla perintöverolla kuin avopuolisot. Avopuolisot eivät myöskään voi periä toisiaan ilman testamenttia. Sitten kun teillä on lapsia, lapset tietenkin perivät kaiken kummassakin tapauksessa samalla alhaisella perintöverolla ellei testamentissa muuta määrätä. Tällä siis on merkitystä ainoastaan tilanteessa, jossa lapsia ei ole, tai lapset ja toinen vanhempi kuolevat samanaikaisesti (esim. liikenneonnettomuus). Leskellä on lisäksi elinikäinen asumisoikeus pariskunnan yhteiseen kotiin testamenteista, avioehdoista ym. riippumatta.
"Pelkäämme, että jos avoliittoa jatkuu vuosia, avioliitolta katoaa merkitys"
Eivät nuo avioliiton juridiset merkitykset mihinkään katoa. Eikä sillä avioliitolla mitään muuta merkitystä ole. Avioliitot on vain jostain kumman syystä yliarvostettuja. Tai sitten asia vaan on niin, että kaikkea tyhmää pitää jokaisen itse kerran kokeilla.
Avioliitto ei ole ollenkaan yliarvostettu ja siihen liittyviä juridisia seikkoja onkin paljon avoliittoon verrattuna. Arki ei naimisiin mennessä pahemmin muutu, mutta se on silti iso henkinen sitoumus ja asia ja osoitus siitä, että molemmat tekevät kaikkensa suhteen eteen, niin ylä-ja alamäissä, eikä muita enää katsella. Kun tulee aika lasten hankinnalle on hyvä olla valmiiksi naimisissa.
Ap:lle sanoisin, että älä mieti muiden mielipiteitä vaan miltä itsestä tuntuu, se vuosien odottelu ei takaa mitään. Itse olen 23v nainen ja avioiduin 1,5 vuoden seurustelun jälkeen.
"se on silti iso henkinen sitoumus ja asia ja osoitus siitä, että molemmat tekevät kaikkensa suhteen eteen, niin ylä-ja alamäissä, eikä muita enää katsella."
Avoliitossako niitä saa katsella? Saako koskeakin?
Onko joku oikeasti noin naivi, että kuvittelee suhteen muodon (avo/avio) vaikuttavan puolison mahdollisiin pettämishaluihin?
"Kun tulee aika lasten hankinnalle on hyvä olla valmiiksi naimisissa. "
Miksi muka? Mitä hyötyä tästä on vanhemmille tai lapsille?
Ymmärrän toki avioliiton juridisen merkityksen. Nyky-yhteiskunnassa leirit vaan tuntuvat jakautuneen kahtia. Avioliitolla on myös symbolinen merkitys, halusivat ihmiset tai eivät. Harva varmaankin menee vain juridisista tai järkisyistä naimisiin. Itse en ainakaan mene.
Vähän tässä olikin ideana herätellä tätä näilläkin palstoilla ilmenevää kahtiajakoa, jonka mukaan avoliitossa asuminen on paheksuttavaa syystä tai toisesta, ja toisten mielestä avioliitto on aikansa elänyt instituutio (paitsi juridiselta arvoltaan).
Pointti avioliiton merkityksessä on se, että syyttäkää sitten naiiviksi tai haahuolijaksi, niin toiveena varmasti jokaisella on solmia se yksi, kestävä avioliitto elämänsä aikana. Valitettavan usein näin ei tapahdu, mutta ei se ainakaan minua estä solmimasta sitä ensimmäistä (ja toivottavasti viimeistä) avioliittoa. Se ei niinkään ollut edes ekan viestini tarkoitus, vaan se että koetaanko avioitumisiällä/yhdessäasumisella jne. olevan merkitystä avioaikeille.
Mielestäni avioliitto on muuten nykyään ali- eikä yliarvostettu! Jokaisella on oikeus päätökseensä, enkä itsekään näe mitään pahaa, vaikka pariskunta elelisi loppuiän avoliitossa. Sitten tosin on mielestäni turha olla "kihloissa", kuten monet tuntuvat tekevän. Onko se sitten vanhanaikaista ja "turhaa", jos haluaakin hankkia lapset avioliitossa ja ehkäpä jopa (hui kauhistus!) on valmis puolittamaan omaisuuden eron iskiessä ilman sen kummempia avioehtoja. Yhdessähän sitä omaisuutta on haalittukin, jos tulot ovat lähimainkaan samanlaiset (ja työtä on muutakin kuin rahallista).
Avioliiton hyödyt on ilmeisiä. Taitavat olla liian ilmeisiä kun et hahmota asiaa. Avioliittoon liittyy juridisia puolia, joita ei tarvitse erikseen miettiä.
Tietenkin jos on etukäteen miettinyt joskus myöhemmin lemppaavansa hyväksikäytön kohteen ei avioliitto ole niin helppo asia.
"Avioliiton hyödyt on ilmeisiä. Taitavat olla liian ilmeisiä kun et hahmota asiaa."
No en hahmota, en. Kerrotko nyt ihan selkeästi ja kiertelemättä, mitkä ne hyödyt on. Siis hyödyt molemmille osapuolille ja lapsille, ei vain sille pienempituloiselle (jonka tietenkin kannattaa mennä naimisiin ja sitten lempata se suurempituloinen).
Olette ajatelleet asioita järkevästi puolelta ja toiselta, tunteneet toisenne tarpeeksi kauan tietääkseenne toistenne arvojärjestyksen ja moraalin tyontekoon, luotettavuuteen, uskontoon jne. Ilmeisesti teillä on hyvin paljon yhteista ja ajatustaso samalla leveydellä. Varoittavat punaiset liput ovat huomattu ja yhdessä elmiinoitu joten miksi epäroitte suhteenne laillistamista?
myö ollaan ukkoni kanssa oltu yhdessä vajaa pari vuotta ja yhdessä asuttu 1,5 vuotta.. ja kyl olis hiukka ajatuksissa mennä ens vuoden aikana ehkä naimisiinkin.. tai niin ainakin ollaan juteltu.. mut saa sit nähdä milloin oikeesti menemme naimisiin.. :)
ei elämää voi täysin etukäteen vakuuttaa, että olisi kaikki 100% onnistuneesti varmennettu.
Voihan tulla vaikka mitä! Lunta tippua katolta niskaan, ja siinä sitten ollaan mahdollisesti vaikka leskenä loppuikä. Krokotiili voi syödä sormet, hevonen potkaista takakaviollaan, hulluksikin voi tulla ihan äkkiarvaamatta, jos suvussa on skitsofreniaa.
Mistä me todella täällä voidaan tietää, mikä olisi juuri teillä 106,5 % oikea aika mennä avioliittoon. Etteköhän te itse sen parhaiten tiedä?
Vai uskotko jos sanon, että 2kk ja 5 pv jälkeen klo 13.00 jälkeen kannattaa mennä avioliittoon.
Miksi, kysyt ehkä.
Vastaus on, en tiedä.
Menimme naimisiin alle 11kk tapaamisestamme. Eikä kaduta. Avioitumiseemme oli sentimentaaliset, arvoja kunnioittavat ja uskonnolliset syyt sekä luja päätös. Estäviä tekijöitä ei ollut, joten miksi ei, koska kuitenkin sovimme toisillemme? Harvinaista toki on, että sen sopivuuden noin nopeasti saa selville, mutta jotenkin meillä vaan syttyi lamppu siinä asiassa.
"Mitkä ovat suurimmat syyt olla menemättä naimisiin?"
- Ei kunnioiota kristillisiä arvoja
- Ei sovita yhteen henkisesti tai fyysisesti eli ei pidetä samoista asioista, tavat on eri, ei osata kommunikoida, eikä välitetä toisen tarpeista
- Ei rakasteta toista teoilla
- Ei ole rakastumisen tunnetta
Muita syitä en millään keksi.
mielestä jäi jotain uupumaan, jos rakastaa vain sanoilla...
Vähän niin kuin sellanen pahvinen tunne, että jotenkin jättää vähän kylmäks.
Tai ihan täysin lämmitä ainakaan.
Vähän kun laittas patterin pihalle ja odottais että sisällä lämpenee.