Olen aina ollut uskollinen miehelleni, mutta n.kuukauden ajan minulla on ollut suhde varattuun mieheen.Hänellä on kihlattu ja kaksi pientä lasta, mutta samat ongelmat kuin minulla; kumppanilta ei vaan saa seksiä, saa vain valituksia ja kaiken paskan niskaan. Se on inhottavaa vongata ja vaikka olen toitottanut miehelleni sen olevan ongelma ei hän tee asialle mitään, keksii vain tekosyitä ja sanoo, että "Hanki sitten vaikka rakastaja!" Ja nyt minulla on sellainen. Ehkä me eroamme tai ehkä jätän rakastajani, mutta nyt kuitenkin tuntuu hyvälle enkä kadu.
Onko muita samassa tilanteesa olevia?
Rakastaja
Jonna
30
4681
Vastaukset
- Nainen
Nämä jutut ei ole koskaan musta-valkoisia. Mieheni aikanaan petti minua ja erosimme. Näin jälkeenpäin tajuan, että suhteemme oli huono jo ennen sitä ja tuo asia vain oli se "viimeinen pisara". Olimme seurustelleet 17 vuotta josta naimisissa 10, lapsiakin on. Nyt voimme KAIKKI hyvin ja en sitoudu vielä pitkään aikaan vaikka erosta on kohta 3 vuotta.
Eli koskaan ei etukäteen tiedä miten tällaisissa jutuissa käy. Riippuu paljon jokaisen osallisen kypsyydestä ja henkisestä tasapainosta. Sen tiedän että jollakin tavalla joudut asiat selvittämään molempien miesten kanssa..
Mutta onnea matkaan ja seksihän on jokaisen ihmisen oikeus. Siksi minullakin on tällä hetkellä "vireillä" juttu naimisissa olevan miehen kanssa. Suhde muuten melko ok mut makkarin puolelle kaivattais jotain lisää.. Omasta kokemuksestani johtuen minua helpottaa se, että mies on jo hieman vanhempi ja lapset muuttaneet pois kotoa !!- toinen nainen
Etkö tunne yhtään pistoa sydämessä, kun tapailet naimisissa olevaa miestä? Vaikka heillä olisikin avioliitossaan ongelmia, niin oikeuttaako se sinut naimaan häntä? Pyytäisin hartaasti sinua puhumaan rakastajallesi, että selvittäisi kotiasiat kuntoon, ja sitten kun tilanne siellä on selvillä, niin katsoisitte, onko teillä tulevaisuutta. Ajatelkaa vähän sitä oikeaa vaimoakin!!!!! Seksi on jokaisen ihmisen oikeus, mutta miten onkaan vastuu siitä ja sen seurauksista???
- Nainen
toinen nainen kirjoitti:
Etkö tunne yhtään pistoa sydämessä, kun tapailet naimisissa olevaa miestä? Vaikka heillä olisikin avioliitossaan ongelmia, niin oikeuttaako se sinut naimaan häntä? Pyytäisin hartaasti sinua puhumaan rakastajallesi, että selvittäisi kotiasiat kuntoon, ja sitten kun tilanne siellä on selvillä, niin katsoisitte, onko teillä tulevaisuutta. Ajatelkaa vähän sitä oikeaa vaimoakin!!!!! Seksi on jokaisen ihmisen oikeus, mutta miten onkaan vastuu siitä ja sen seurauksista???
Omasta kokemuksestani johtuen päätin aikanani etten ikinä tutustu naimisissa olevaan mieheen kunnes nyt löydän itseni tästä ja ensimmäisen kerran.. Aloitimme vain ystävinä mutta en ole tuntenut mitään vastaavaa ennen.
Hän on ollut hyvin uskollinen ja en tiedä mitä minusta löytää koska ei ole vaimoaan sanallakaan moittinut emmekä ole heidän liitostaan koskaan keskustelleet. Tunnemme vaan syvästi ja minkä me sille voimme. En ole todellakaan mikään omatunnoton ihminen mutta asiat eteni niin että järjen ääntä en ehtinyt kuulla. Ja nyt ollaan tässä pisteessä..En tiedä, haluan nyt katsoa tätä, tulkoon mitä tulee. - Anonyymi
toinen nainen kirjoitti:
Etkö tunne yhtään pistoa sydämessä, kun tapailet naimisissa olevaa miestä? Vaikka heillä olisikin avioliitossaan ongelmia, niin oikeuttaako se sinut naimaan häntä? Pyytäisin hartaasti sinua puhumaan rakastajallesi, että selvittäisi kotiasiat kuntoon, ja sitten kun tilanne siellä on selvillä, niin katsoisitte, onko teillä tulevaisuutta. Ajatelkaa vähän sitä oikeaa vaimoakin!!!!! Seksi on jokaisen ihmisen oikeus, mutta miten onkaan vastuu siitä ja sen seurauksista???
Minulla on aviossa oleva, nuori rakastaja... hän käy panemassa mua, on ihanaa saada, olen menettänyt puolisoni.. on minulla kaverikin, mut hän ei ole käynyt mun luona moneen kuukauteen.. eikä hän anna mun mennä hänen luokseen..olisi tullut käymään mut torppasin sen, olin suht vihainen joten näin meni... saa nähdä miten jatkossa, ajattelin että en viestitä enkä soita hänelle, katsotaan miten käy... hän on kyllä tosi ihana... tämä on vaikeata...
- Marco
pettäminen on aina tuomittavaa. Jos toisella on murheita ja stressiä, niin pitäisi olla tukena, eikä heti juosta vieraissa.
- Delia
Mua vain alkoi tökkii mun miehen kontrolloiminen ja menin ns kostoksi yksin kuppilaan,tapasin heti viikko sit ihanan miehen,jossa kaikkee sellasta mitä miehestäni puuttuu...Nyt sit ollaan vietetty iltoja öitä yhessä,hän asuu yksin ollut asumuseros 3v.mulla mies ja 3 lasta...tuntuu että helvetti miten voisin tän lopettaa,tuntuu niin ihanalta,unohdan kaiken muun kun olen hänen luona.Meillä kahdella on ihan oma maailma!ainakin vielä eilen oli,huomisesta en tiiä.Eletään tätä elämää!
- Kypsä Nainen
Täällä on jotenkin samankaltainen tilanne. Kotona kaikki muu hyvin, mutta oma mies on surkea sängyssä. Ei auta puheet ei pussailut. Salasuhteeni on kestänyt kohta neljä vuotta, ja suhteeni voimalla olen jaksanut myös arkipäivässä. Meillä molemmilla on perhe ja omat elämät, mutta molempien kotiseksi on surkeaa. Tällä hetkellä meillä ei ole rakastajani kanssa yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia lapsiemme takia, tulevaisuudesta ei tietenkään tiedä. Olemme vaan tulleet ajan myötä hyvin läheisiksi toisillemme. On ihanaa omistaa ystävä jolle voi puhua kaikki. Suloista olla rauenneena kainalossa ja saada hellyyttä ja antaa sitä itsekin. Kotona kun sellaista ei osaa puoliso arvostaa.
- Erakko
Nämä viestit panevat miettimään kuinka moni elääkään epätyydyttävässä suhteessa vain sen takia ettei uskalla/jaksa erota?
- Toinen nainen
Olen parin kuukauden ajan pitänyt suhdetta yllä naimisissa olevaan mieheen.. En elättele suhteesta sen kummemmin tulevaisuuteen kantavia toiveita, vaan yksin olleena nautin kaikista yhteisistä hetkistä erityisesti seksistä TÄYSIN RINNOIN. Olen itse eronnut vuosia sitten kun aviomies löysi toisen ja mietin pitkään antaudunko suhteeseen, mutta kun mies on ihana, niin pakko oli antaa mennä.. Nyt siis olen ensimmäistä kertaa elämässäni toinen nainen ja toisaalta nautin siitä, mulla on oma vapaus mutta kuitenkin saan ihanaa seuraa ja seksiä!
- Rose
Olen tavannut noin puoli vuotta sitten aivan ihanan miehen. Olemme molemmat naimisissa, minulla myös yksi lapsi. Tapasimme perinteisesti baarissa, jossa molemmilta lähti heti jalat alta.Se oli kyllä sielujen sympatiaa...
Minulla oli jo tuolloin mieheni kanssa ongelmia. Tapaamani miehen puheiden mukaan hänellä menee kotona hyvin vaimonsa kanssa. Mutta kuitenkin hänkin kaipasi elämään jotain. Jatkoimme kirjoitelua sähköpostitse ja soittelimme toisillemme välillä. Kahdesti käytiin ihan vaan kahvilla, mutta nyt keväällä yhteisestä sopimuksesta varattiin mökki viikonlopuksi ja se oli aivan ihana viikonloppu, kaikin puolin. Pääasiassa vaan puhuimme ja kerroimme toisillemme kaiken, pidimme toisiamme hyvänä.
En olisi koskaan uskonut, että pystyn pettämään miestäni, ja vielä suht tuntemattoman ihmisen kanssa. Se vain tapahtui, ilman katumusta.
Kaksi viikkoa tämän viikonlopun jälkeen kuljin pää pilvissä. Olemme edelleen yhteydessä, mutta uutta tapaamista emme ole sopineet. Sovimme, että katsotaan mitä tuleva tuo.
Olen löytänyt itselleeni ihmisen, ystävän joka kuuntelee minua ja ymmärtää. Tiedän, että meillä ei varmaankaan tule olemaan mitään tulevaisuutta yhdessä. Tällä hetkellä riittää, että olen saanut tutustua näin ihanaan ihmiseen. Se tuo kummasti piristystä elämään ja arkeen.- Juno
(Tämä on sarjassamme turhia kirjoituksia, koska ne, joille se on osoitettu, eivät sitä kuitenkaan ota vastaan.)
Tämä "ihana piristys arkeen" sivusuhteen kautta on vähän ristiriitaista, kun ottaa huomioon, miten näissä jutuissa useimmiten käy. Se arki näet, jota ihanasti piristellään, katoaakin kokonaan.
"ei se ole keltään pois" tai toinen kestosuosikki "se ei satuta mistä ei tiedä", ovat tyypillisesti alkusoittoa sille, että noin vuoden päästä itketään "se ei merkinnyt mitään, se oli vain seksiä", "en tiedä mikä minuun meni", "rakastan sinua todella, se toinen oli vain ohimenevä ihastus".
Kun yhtä paljon patuja laitettaisiinkin siihen, että yritettäisiin piristää sitä arkielämää oikeasti piristämällä sitä arkielämää, eikä panemalla vieraita puolison selän takana, tässäkään maassa ei olisi niin paljon turhia eroja.
Jos teidän sivusuhteissa elävien mielestä olisi ok. että puolisollakin olisi muita suhteita, miksi ette ota asiaa puheeksi ja ehdota avointa liittoa? Mitkään selityksenne eivät toistaiseksi ole saaneet minua vakuuttuneeksi muusta kuin siitä, että haluatte sekä elää "turvallisessa" parisuhteessa että olla vapaa sitoumuksista. Lähtökohtana tietenkin se, että parisuhde on turvallinen, koska puolisonne sinisilmäisesti uskoo juuri niihin samoihin sitoumuksiin, jotka olisivat vain rasite teille arkenne piristämisessä.
Mutta hei: "se oli kypsän aikuisen rohkea päätös" jonka johdosta "kasvettiin erilleen" mutta onneksi "voimme nykyään olla ystäviä" eivätkä lapsetkaan kärsi, koska "lapsille on parempi elää eronneiden onnellisten vanhempien kanssa kuin rakkaudettomassa suhteessa". - Rose
Juno kirjoitti:
(Tämä on sarjassamme turhia kirjoituksia, koska ne, joille se on osoitettu, eivät sitä kuitenkaan ota vastaan.)
Tämä "ihana piristys arkeen" sivusuhteen kautta on vähän ristiriitaista, kun ottaa huomioon, miten näissä jutuissa useimmiten käy. Se arki näet, jota ihanasti piristellään, katoaakin kokonaan.
"ei se ole keltään pois" tai toinen kestosuosikki "se ei satuta mistä ei tiedä", ovat tyypillisesti alkusoittoa sille, että noin vuoden päästä itketään "se ei merkinnyt mitään, se oli vain seksiä", "en tiedä mikä minuun meni", "rakastan sinua todella, se toinen oli vain ohimenevä ihastus".
Kun yhtä paljon patuja laitettaisiinkin siihen, että yritettäisiin piristää sitä arkielämää oikeasti piristämällä sitä arkielämää, eikä panemalla vieraita puolison selän takana, tässäkään maassa ei olisi niin paljon turhia eroja.
Jos teidän sivusuhteissa elävien mielestä olisi ok. että puolisollakin olisi muita suhteita, miksi ette ota asiaa puheeksi ja ehdota avointa liittoa? Mitkään selityksenne eivät toistaiseksi ole saaneet minua vakuuttuneeksi muusta kuin siitä, että haluatte sekä elää "turvallisessa" parisuhteessa että olla vapaa sitoumuksista. Lähtökohtana tietenkin se, että parisuhde on turvallinen, koska puolisonne sinisilmäisesti uskoo juuri niihin samoihin sitoumuksiin, jotka olisivat vain rasite teille arkenne piristämisessä.
Mutta hei: "se oli kypsän aikuisen rohkea päätös" jonka johdosta "kasvettiin erilleen" mutta onneksi "voimme nykyään olla ystäviä" eivätkä lapsetkaan kärsi, koska "lapsille on parempi elää eronneiden onnellisten vanhempien kanssa kuin rakkaudettomassa suhteessa".... kaikella on tarkoituksensa minun mielestäni tässä elämässä.
On totta, että sivusuhteet ei ole koskaan hyvä asia. En todellakaan kaipaa mitään moralisointia keneltäkään, tiedän kyllä mitä olen tehnyt, eikä minua oikeuta siihen mikään. Se on totuus.
Et kuitenkaan voi tietää tilannettani, joka minut siihen ajoi, vaikka ei sekään toki oikeuta pettämiseen.
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 12 vuotta, viime kesänä hän sitten kertoi yllättäen, että ei tiedä mitä tuntee minua kohtaan, siis ei tiedä rakastaako minua enään. Olin tietenkin aika järkyttynyt koko viime syksyn, luulin, että en selviä tästä. Nyt sitten olen vihdoin päässyt asian kanssa jollain tavalla eteenpäin ja nyt on iskenyt välinpitämättömyys. Miehen tunteet ovat kuulemma ennallaan, vaikka aikaa on kulunut jo kuitenkin kohta vuosi. Totuus on, että kukaan ei jaksa tälläistä kovin kauaa, ei jaksa taistella sellaisen puolesta, joka ei tuota mitään tulosta saatikka tyydytystä. Seksi meillä on edelleen hyvää mieheni kanssa, on aina ollut. Jopa parempaa tämän sivusuhteen jälkeen. Kaipaan kuitenkin tunnetta, että joku oikeasti välittää minusta. Jokainen kuitenkin kaipaa tässä maailmassa rakkautta, ilman sitä ei voi elää. Se, että hain lohtua joltain toiselta ihmiseltä ei tietenkään paranna meidän suhdetta, mutta antaa kieltämättä uutta näkökantaa asioihin ja piristää kummasti, sanoipa kuka mitä tahansa. Sitä ei voi tietää kokematta, ja toivottavasti et ole itse koskaan vastaavassa tilanteessa. - Juno
Rose kirjoitti:
... kaikella on tarkoituksensa minun mielestäni tässä elämässä.
On totta, että sivusuhteet ei ole koskaan hyvä asia. En todellakaan kaipaa mitään moralisointia keneltäkään, tiedän kyllä mitä olen tehnyt, eikä minua oikeuta siihen mikään. Se on totuus.
Et kuitenkaan voi tietää tilannettani, joka minut siihen ajoi, vaikka ei sekään toki oikeuta pettämiseen.
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 12 vuotta, viime kesänä hän sitten kertoi yllättäen, että ei tiedä mitä tuntee minua kohtaan, siis ei tiedä rakastaako minua enään. Olin tietenkin aika järkyttynyt koko viime syksyn, luulin, että en selviä tästä. Nyt sitten olen vihdoin päässyt asian kanssa jollain tavalla eteenpäin ja nyt on iskenyt välinpitämättömyys. Miehen tunteet ovat kuulemma ennallaan, vaikka aikaa on kulunut jo kuitenkin kohta vuosi. Totuus on, että kukaan ei jaksa tälläistä kovin kauaa, ei jaksa taistella sellaisen puolesta, joka ei tuota mitään tulosta saatikka tyydytystä. Seksi meillä on edelleen hyvää mieheni kanssa, on aina ollut. Jopa parempaa tämän sivusuhteen jälkeen. Kaipaan kuitenkin tunnetta, että joku oikeasti välittää minusta. Jokainen kuitenkin kaipaa tässä maailmassa rakkautta, ilman sitä ei voi elää. Se, että hain lohtua joltain toiselta ihmiseltä ei tietenkään paranna meidän suhdetta, mutta antaa kieltämättä uutta näkökantaa asioihin ja piristää kummasti, sanoipa kuka mitä tahansa. Sitä ei voi tietää kokematta, ja toivottavasti et ole itse koskaan vastaavassa tilanteessa.Olen ollut samassa tilanteessa. Valitsin kuitenkin toisen tavan edetä kuin sinä.
Minä erosin miehestäni, kun elämämme yhdessä ei ollut tyydyttävää kummallekaan enää.
Ennen kuin aloitin suhteen toiseen mieheen, kerroin tilanteen silloiselle puolisolleni. En siis valehdellut enkä pettänyt.
Minusta se oli ainoa tapa. Mutta kukin taaplaa tyylillään. - Rose
Juno kirjoitti:
Olen ollut samassa tilanteessa. Valitsin kuitenkin toisen tavan edetä kuin sinä.
Minä erosin miehestäni, kun elämämme yhdessä ei ollut tyydyttävää kummallekaan enää.
Ennen kuin aloitin suhteen toiseen mieheen, kerroin tilanteen silloiselle puolisolleni. En siis valehdellut enkä pettänyt.
Minusta se oli ainoa tapa. Mutta kukin taaplaa tyylillään.No se oli sinun valintasi. Jokainen taplaa tyylillään???? Juuri näin, ja turha on moralisoida toisen tyyliä paremmaksi kuin toisen.
Eroaminen varmaan voi olla edessä minunkin tapauksessani ennemmin tai myöhemmin, yritämme kuitenkin tällä hetkellä korjata suhdettamme paremmaksi. Joka on kait ihan hyvä asia, ainakin minun mielestäni. Se, että minulla on ollut sivusuhde ei tietenkään ole toivottavaa kenellekkään, enkä voi sitä mitenkään sinulle perustella ja tuskin tarvitseekaan. Minä itse kärsin sen seuraukset, tosin tällä hetkellä en kyllä kadu mitään mitä olen tehnyt elämässäni tähän mennessä. Se, että iskeekö katumus jossain vaiheessa, voi olla. Ei tietenkään ole mukava tunne, että on pettänyt toista ihmistä, enkä toki toivo itselleni vastaavaa. Uskon kuitenkin, että elämässä pitää uskaltaa ottaa riskejä, jos meinaa jotain saada. - Juno
Rose kirjoitti:
No se oli sinun valintasi. Jokainen taplaa tyylillään???? Juuri näin, ja turha on moralisoida toisen tyyliä paremmaksi kuin toisen.
Eroaminen varmaan voi olla edessä minunkin tapauksessani ennemmin tai myöhemmin, yritämme kuitenkin tällä hetkellä korjata suhdettamme paremmaksi. Joka on kait ihan hyvä asia, ainakin minun mielestäni. Se, että minulla on ollut sivusuhde ei tietenkään ole toivottavaa kenellekkään, enkä voi sitä mitenkään sinulle perustella ja tuskin tarvitseekaan. Minä itse kärsin sen seuraukset, tosin tällä hetkellä en kyllä kadu mitään mitä olen tehnyt elämässäni tähän mennessä. Se, että iskeekö katumus jossain vaiheessa, voi olla. Ei tietenkään ole mukava tunne, että on pettänyt toista ihmistä, enkä toki toivo itselleni vastaavaa. Uskon kuitenkin, että elämässä pitää uskaltaa ottaa riskejä, jos meinaa jotain saada.Edellisessä viestissäni ei ollut mitään moralisoivaa. Kerroin olleeni samassa tilanteessa kuin sinä ja valinneeni toisin.
Tämä siis sen jälkeen, kun epäilit, ettei minulla voi olla omakohtaista kokemusta tilanteesta, jossa avioliitto on lakannut toimimasta ja ihastuu toiseen mieheen.
Mielenkiintoista, että koet ottaneesi "riskin" pettämällä miestäsi. Eikö totuuden kertominen olisi ollut suurempi riski? Se, että olisit antanut miehesi valita, haluaako hän vielä elää kanssasi tietäen, että ei voi luottaa sinuun silloin, kun oma etusi on kyseessä.
Sillä siitähän tässä oikeasti on kysymys: olet toiminut ja toimit edelleen täysin itsekeskeisesti ja vain omaa etuasi ajatellen. Ja selvyyden vuoksi: TÄMÄ on moralisointia.;) - Rose
Juno kirjoitti:
Edellisessä viestissäni ei ollut mitään moralisoivaa. Kerroin olleeni samassa tilanteessa kuin sinä ja valinneeni toisin.
Tämä siis sen jälkeen, kun epäilit, ettei minulla voi olla omakohtaista kokemusta tilanteesta, jossa avioliitto on lakannut toimimasta ja ihastuu toiseen mieheen.
Mielenkiintoista, että koet ottaneesi "riskin" pettämällä miestäsi. Eikö totuuden kertominen olisi ollut suurempi riski? Se, että olisit antanut miehesi valita, haluaako hän vielä elää kanssasi tietäen, että ei voi luottaa sinuun silloin, kun oma etusi on kyseessä.
Sillä siitähän tässä oikeasti on kysymys: olet toiminut ja toimit edelleen täysin itsekeskeisesti ja vain omaa etuasi ajatellen. Ja selvyyden vuoksi: TÄMÄ on moralisointia.;)Kuten sanottu, en kaipaa sun moralisointia kiitos!! Sinä olet tehnyt valintasi, minä odotan mikä on meidän suhteen kohtalo, joka on nyt kyl ihan mun miehen käsissä. Hän se on ollu meidän suhteessa itsekeskeinen, siitä tämä kaikki on varmaan alkunsa saanutki, koska miehet näköjään kaipaa vapauttaan. Sitä en osaa sano onko hän pettänyt minua, enkä haluaisi tietää jos näin olisi. Ja uskon, et sama pätee mun mieheen.
Mitä silmät ei nää sen sydän ymmärtää.... - Juno
Rose kirjoitti:
Kuten sanottu, en kaipaa sun moralisointia kiitos!! Sinä olet tehnyt valintasi, minä odotan mikä on meidän suhteen kohtalo, joka on nyt kyl ihan mun miehen käsissä. Hän se on ollu meidän suhteessa itsekeskeinen, siitä tämä kaikki on varmaan alkunsa saanutki, koska miehet näköjään kaipaa vapauttaan. Sitä en osaa sano onko hän pettänyt minua, enkä haluaisi tietää jos näin olisi. Ja uskon, et sama pätee mun mieheen.
Mitä silmät ei nää sen sydän ymmärtää....Hei Rose, muistellaanpas nyt, miten tämä juttu meni:
Sinä kirjoitit avoimelle keskustelupalstalle, kuinka ihanaa on, kun on sivusuhde ja miten se piristää arkea.
Avoimien keskustelupalstojen luonteeseen kuuluu olennaisesti avoin keskustelu.
Siispä: jos et kestä kommentteja ja/tai moralisointia, älä kirjoita. Se on oikeastaan aika yksinkertaista kun sen oikein oivaltaa, eikö? - Rose
Juno kirjoitti:
Hei Rose, muistellaanpas nyt, miten tämä juttu meni:
Sinä kirjoitit avoimelle keskustelupalstalle, kuinka ihanaa on, kun on sivusuhde ja miten se piristää arkea.
Avoimien keskustelupalstojen luonteeseen kuuluu olennaisesti avoin keskustelu.
Siispä: jos et kestä kommentteja ja/tai moralisointia, älä kirjoita. Se on oikeastaan aika yksinkertaista kun sen oikein oivaltaa, eikö?Toki tiedän mihin olen kirjoittanut. Otin kantaa vain ja ainostaan yllä olevaan kirjoitukseen nimim."rakastaja".
Kuten tein mielestäni selväksi jo aiemmin en kaipaa kenenkään moralisointia, mutta kuinkas kävikään...eihän siltä näillä palstoilla voi välttyä. Aina löytyy neuvojia, jotka luulevat/kuvittelevat tietävänsä mikä on "oikea" tapa elää.
No sen riskin otin, kun kirjoitin. Mukava todellakin huomata kuinka tämä aihe ihmisiä kiehtoo. Kiitokset vaan sinulle hyvästä kritiikistä. Life goes on... - Cella
Juno kirjoitti:
(Tämä on sarjassamme turhia kirjoituksia, koska ne, joille se on osoitettu, eivät sitä kuitenkaan ota vastaan.)
Tämä "ihana piristys arkeen" sivusuhteen kautta on vähän ristiriitaista, kun ottaa huomioon, miten näissä jutuissa useimmiten käy. Se arki näet, jota ihanasti piristellään, katoaakin kokonaan.
"ei se ole keltään pois" tai toinen kestosuosikki "se ei satuta mistä ei tiedä", ovat tyypillisesti alkusoittoa sille, että noin vuoden päästä itketään "se ei merkinnyt mitään, se oli vain seksiä", "en tiedä mikä minuun meni", "rakastan sinua todella, se toinen oli vain ohimenevä ihastus".
Kun yhtä paljon patuja laitettaisiinkin siihen, että yritettäisiin piristää sitä arkielämää oikeasti piristämällä sitä arkielämää, eikä panemalla vieraita puolison selän takana, tässäkään maassa ei olisi niin paljon turhia eroja.
Jos teidän sivusuhteissa elävien mielestä olisi ok. että puolisollakin olisi muita suhteita, miksi ette ota asiaa puheeksi ja ehdota avointa liittoa? Mitkään selityksenne eivät toistaiseksi ole saaneet minua vakuuttuneeksi muusta kuin siitä, että haluatte sekä elää "turvallisessa" parisuhteessa että olla vapaa sitoumuksista. Lähtökohtana tietenkin se, että parisuhde on turvallinen, koska puolisonne sinisilmäisesti uskoo juuri niihin samoihin sitoumuksiin, jotka olisivat vain rasite teille arkenne piristämisessä.
Mutta hei: "se oli kypsän aikuisen rohkea päätös" jonka johdosta "kasvettiin erilleen" mutta onneksi "voimme nykyään olla ystäviä" eivätkä lapsetkaan kärsi, koska "lapsille on parempi elää eronneiden onnellisten vanhempien kanssa kuin rakkaudettomassa suhteessa".kaikista paras kirjoitus tästä asiasta, mitä olen ikinä lukenut! Käytit todella hyvin esimerkkinä kaikki ne iänikuiset kliseiset selitykset asiasta.. En voi kuin sanoa Juno, että olen kanssasi TÄYSIN samaa mieltä!
- kansalainen
Minusta te molemmat, siis sinä ja rakastajasi, juoksette pakoon oman arkisen suhteenne rasituksia pettämällä. Sensijaan, että te yrittäisitte saada oman suhteenne paremmmaksi valitsette helpomman ja itsekkäämmän tavan saada elämään väriä.
- Niinpä
Huora ei kadu.
- Niina
Sama tilanne. Mitäpä siitä enempiä kertomaan, mutta minkä ihmeen takia noita "kunnon" kansalaisia niin hirveästi kiinnostaa tällaiset asiat. Kommentteja tulee että teet väärin jne. Tottakai sen tietää itsekin, mutta itsepähän tässä omantuntonsa kanssa painitaan, jos painitaan. Ettei vaan aika moni sittenkin tahtoisi tehdä samoin, mutta parempi antaa jyrkkiä mielipiteitä ettei vaan oma halu tulisi esille.
- Nainen XX
Minulla on ollut rakastaja jo 6,5 vuotta. Olemme molemmat varattuja emmekä aiokaan muuttaa elämäämme. Asumme kaukana toisistamme ja niin ollen tapaamme hyvin harvoin. Sen sijaan soittelemme monta kertaa viikossa. Tämä mies antaa elämääni väriä, jonka avulla jaksan kestää nykyisen, pitkään kestäneen ja hyvin arkiseksi muuttuneen avioliittoni. En tunne tekeväni väärin. Ihmisellä on yksi elämä ja siitä pitää nauttia. Meidän kummankaan puoliso ei tiedä suhteesta emmekä haluakaan loukata heitä. Mikä tässä on väärin?
- Kypsä Nainen
Tuossa ylempänä jo kommentoinkin tätä rakastaja asiaa. Aivan kun olisin itse kirjoittanut mitä sinä kirjoitit. Sama tilanne, samat ajatukset.
Monta vuotta ystävyyttä takana minullakin, ja en tottavie tahdo sitä menettää.
ps. moralistit älköön vaivautuko kommentoimaan tätä. - Nainen XX
Kypsä Nainen kirjoitti:
Tuossa ylempänä jo kommentoinkin tätä rakastaja asiaa. Aivan kun olisin itse kirjoittanut mitä sinä kirjoitit. Sama tilanne, samat ajatukset.
Monta vuotta ystävyyttä takana minullakin, ja en tottavie tahdo sitä menettää.
ps. moralistit älköön vaivautuko kommentoimaan tätä.Niinpä. Ei minun omaatuntoani millään tavalla kolkuta. Kukaan ei ole kärsinyt asiasta vaan meillä kahdella on joskus mahtavaa. Seksi ei tässäkään suhteessa ole se pääasia vaikka sitä harrastammekin silloin harvoin kun tavataan. Pääasia on se, että voin kertoa hänelle niin iloni kuin surunikin. Mieheni ei välitä kuunnella eikä ottaa osaa minun asioihini millään tavalla. Jos joskus (onneksi harvoin) sairastun, hän jättää minut taatusti yksin selviämään. Hän on nyt sairastanut muutaman vuoden itse ja olen miettinyt, että jos minä olisin sairas hän olisi jättänyt minut kauan sitten.Elämme kuin eri planeetoilla emmekä paljon puhukaan, emme myöskään riitele. Meillä on sama osoite ja se siitä. Ilman tuota suhdettani en olisi selvinnyt muutamasta viime vuodesta ollenkaan.
- Aikuinen Nainen
Nainen XX kirjoitti:
Niinpä. Ei minun omaatuntoani millään tavalla kolkuta. Kukaan ei ole kärsinyt asiasta vaan meillä kahdella on joskus mahtavaa. Seksi ei tässäkään suhteessa ole se pääasia vaikka sitä harrastammekin silloin harvoin kun tavataan. Pääasia on se, että voin kertoa hänelle niin iloni kuin surunikin. Mieheni ei välitä kuunnella eikä ottaa osaa minun asioihini millään tavalla. Jos joskus (onneksi harvoin) sairastun, hän jättää minut taatusti yksin selviämään. Hän on nyt sairastanut muutaman vuoden itse ja olen miettinyt, että jos minä olisin sairas hän olisi jättänyt minut kauan sitten.Elämme kuin eri planeetoilla emmekä paljon puhukaan, emme myöskään riitele. Meillä on sama osoite ja se siitä. Ilman tuota suhdettani en olisi selvinnyt muutamasta viime vuodesta ollenkaan.
Olemme sen verran samantyyppisessä elämäntilanteessa, että tahtoisitko kirjoitella kanssasi enemmän? En tarkoita pelkästään mitään "mieheni ei ymmärrä" juttuja, vaan kaikenlaista maan ja taivaan alla. Kai tänne voisi jonkun ilmaisosoitteen laittaa, josta voisi siirtyä toiseen jos juttu alkaisi luistamaan.
- Nainen XX
Aikuinen Nainen kirjoitti:
Olemme sen verran samantyyppisessä elämäntilanteessa, että tahtoisitko kirjoitella kanssasi enemmän? En tarkoita pelkästään mitään "mieheni ei ymmärrä" juttuja, vaan kaikenlaista maan ja taivaan alla. Kai tänne voisi jonkun ilmaisosoitteen laittaa, josta voisi siirtyä toiseen jos juttu alkaisi luistamaan.
En vain tiedä miten toteuttaa. Missään tapauksessa en tänne laita mitään yhteystietojani.
- Aikuinen Nainen
Nainen XX kirjoitti:
En vain tiedä miten toteuttaa. Missään tapauksessa en tänne laita mitään yhteystietojani.
Tein itselleni ilmaisosoitteen: [email protected]
Tee sinä samoin Nainen xx ja kirjoita sieltä. Tepakin saa kirjoitella jos siltä tuntuu:) - Nainen XX
Aikuinen Nainen kirjoitti:
Tein itselleni ilmaisosoitteen: [email protected]
Tee sinä samoin Nainen xx ja kirjoita sieltä. Tepakin saa kirjoitella jos siltä tuntuu:)Nyt vain olen juuri lähdössä muutaman päivän matkalle ja minulla hiukan kiire. Palaan asiaan palauttuani.
- Anonyymi
Vanha ketju. Mutta voisiko tässä kysyä sitä onko ihminen jolle parisuhde on ollut mahdollinen kuitenkaan niin yksiaivoinen ettei koskaan mieti myös muita ihmisiä? Asiahan hoituu käsinkin ja se on ihan ok!
Itseasiassa kysyin tätä asiaa yhdeltä ihmiseltä ja kertoi olleensa naimissa yli 20v ja ei ole ollut ongelmaa! Mielestäni jos omaksi ihmistä joiden elämät on samat eikä kumpikaan sotke asiaan kolmatta vakituista kumppania, niin asia voi toimia. Mutta kummallakin pitää olla elämän tilanne sama eikä toinen ole yksinoleva!
Mutta mikä minä yksinolevana olen sanomaan! Minun yksinolo on muuta kuin sinkkuutta sinkkuus on valinta niinkuin parisuhde ja kaveruus ja mahdollinen säätämininen.
Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Aikakone-yhtyeestä tuttu Maki Kolehmainen kuollut
Kuoli tänään aamuyöstä nopeasti edenneeseen sairauteen. Hän oli 58-vuotias.1317901Rokote otti taas omansa. Maki Kolehmainen kuollut.
RIP Maki. Muusikko, tuottaja ja säveltäjä Maki Kolehmainen on kuollut. Asiasta uutisoi ensimmäisenä Yle. Kolehmainen k863982Se viime kohtaaminen
Oli naine vähän sellainen kohmea. Nopeasti yritin etsiä merkkejä sinusta mutta en saanut mitään ilmi. Ajattelin että ny681343Ihan rakentavassa mielessä
Haluaisin nainen kysyä sinulta ja myös itseltäni että mitä me oikein odotellaan? Olisiko aika jo käydä edes treffeillä?761095- 571052
- 941017
Kuinka paljon merkkaa naisen ulkonäkö
Parisuhteessa ykeensä kysynnvaan Onko kaunis nainen oarempi vaihtoehto kun tavis125848Olen sinusta nainen
Oikeasti tosi ylpeä. Tunnen sen miten kehity ja opit säätelemään omia tunteitasi. Se on aina hieno piirre ihmisessä.37728- 102725
Pitäisikö alkaa
Treenaamaan että sulla tippuu silmät päästä kun näet minut ensi kerralla, nainen. 🤔40689