Niin.. Mikä olisi aloittelijalle helppokäyttöinen viritysmittari akustiselle kitaralle?
Mitä eroa on kromaattisella ja automaattisella mittarilla?
Mittarin tulisi siis olla sellainen johon ei mitään kuulotuntumia tarvita :)
Mitä eroa on kromaattisella ja automaattisella mittarilla?
Mittarin tulisi siis olla sellainen johon ei mitään kuulotuntumia tarvita :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
.... viritysmittareita on ihan joka lähtöön. Sellaisen voi saada vaikka ohjelmana kännykkään (ainakin iPhone ja iPod touch) ja ei maksa silloin montaa euroa. Kohtuullisen tarkkoja ne on kaikki, mutta on kyllä olemassa sellaisia tarkkuusmittareita että oksat pois. Sanoisin, että aloittelijalle vähän epätarkempi on hyvä, koska se on helppokäyttöisempi. Jos on ihan hypertarkka mittari, niin kitara on vähän työläämpi saada ihan kohdilleen, kun huomioidaan sekin, että ainakin vapaana soivan kielen ääni huojuu hiukan (silloin mittari antaa ristiriitaista tietoa kielen vireisyydestä ja pitää päättää, mikä osa äänestä pitää soida vireessä). Kuitenkaan se kitaran vire ei ole niin nökönnuukaa kun se vire pikkuisen heittelee pitkin kaulaa joka tapauksessa ja enemmänkin se vire on sellainen kompromissi (yritetään saada se kuulostamaan hyvältä ja suht vireiseltä).
Siis kiinnitä huomiosi sen mittarin toiminnallisuuteen enemmän kuin tarkkuuteen. Kromaattinen mittari tarkoittaa sitä, että mittari näyttää mittausalueensa sisällä kaikki sävelet, kun taas automaattinen mittari näyttää vain sen vireen äänet, joita se pystyy mittaamaan. Kromaattisessa mittarissa on se hyöty, että sillä voi joustavammin mitata mitä tahansa vireitä ja voihan sitä käyttää vaikka harjoittelun apuna kun harjoittelee otelautaa, niin mittari näyttää aina soivan sävelen nimen. Suurin osa mittareista taitaa olla nykyisin kromaattisia tai niissä on valittavana molemmat käyttötavat.
No se mittarin kytkettävyys on tietysti tärkeä. Monet käyttävät ja hyvänä pitävät yksinkertaista nipistimellä lapaan kiinnitettävää mittaria, mutta jos mittarissa on liitin mikrofonille, niin silloin siihen voi laittaa nipistin kontaktimikin ja käyttää samaan tapaan, vaikka mittari olisikin jotain muuta mallia.
Minusta vallankin aloittelijalle on käyttökelpoisin sellainen mittari jonka mukana tulee metronomi. Silloin samassa boksissa on kaksi kitaristin tärkeintä työkalua. Metronomi on ihan lyömätön apu harjoittelussa. Mittareita olen nähnyt myytävän ale kympistä alkaen jonnekin sadan euron tietämille. Kännykkään asennettava mittari-metronomi-sointuopas-asteikkoopas yhdistelmä maksaa jotain seitsemän euroa. Kännykkää ei tosin saa ilman sovitinta toimimaan kontaktimikin kanssa. Ai niin ja aika monissa noissa multikikattimissahan tulee viritysmittari mukana, mutta akkarin soittaja ei tietenkään sellaista usein käytä. Löytyyhän se mittari usein noista tietokoneen sekvenssimultitrakkereista, jos harrastaapi äänittämistä.