Väkivaltaiset purkaukset?

Oli väkivalta henkistä tai fyysistä, se ie ole koskaan sallittua kummankaan puolelta.
Kerro lukijoille että olette vielä seurusteluasteella ja näin ollen tutustumassa vielä toisiinne.
Tuon naisen käyttäytyminen on äärettomän epämiellyttävää ja loukkaavaa, monessa mielessä.

Voit aivan rauhallisella äänellä ilmoittaa naiselle että ellei hän lopeta tai hae apua tuohon käytokseensä, sinä et sitä kauaa katso. JA PYSY sanojesi takana.
Seurusteluaika on juuri sitä varten että huomioidaan toisen tapoja, oloa, moraalia, käytostä. Tuo naisen harjoittama fyysinen väkivalta on niin jo rajuaettä se liehuttaa valtavia punaisia varoituslippuja.

Sanoa: "Nainen in hyvä silloin kun ei kiduta", on todella vääristynyt idea alkaa yhteiselämä.

avioliitossa väkivaltaisen naisen kanssa joka oikein odotti että olisin lyönyt takasin vaan siitä syystä että olisi päässyt itkemään siitä sukulaisille, kavereille ja poliisille.
Hän töni, raapi, heitti tavaroita päin ja kerran löi niin että silmälasini vääntyivät.
Hän haki suutuksissaan riidan aina siihen pisteeseen että olisi saanut minut lyömään mutta sellaista en koskaan missään tilanteessa tee. Silti väitti aina sukulaisilleen että uhkaan väkivallalla vaikka aina itse kävi käsiksi. Koskaan hän ei voinut ainoatakaan mustelmaa näyttää mutta itse sitävastoin sain piilotella mustaa silmääkin työnantajalta.
Ketään ei kiinnosta oikeastaan lakipuolellakaan naisen väkivalta koska yleisen käsityksen mukaan mies on aina se paha joka lyö eikä ikinä nainen.
Jos itse olisin päinvastoin toiminut kun hän olisin täysin varmasti ollut jo oikeudessakin puimassa perheväkivaltaa.
Kokska olemme laillisesti eriarvoisessa asemassa kehoitan jättämään tuollaiset ihmiset ja hakemaan "terveen" ei väkivaltaisen naisen sillä kerran kun lyö lyö aina toistamiseenkin.
Hetki sitten vastasin eräälle naiselle joka sanoi kavahtavansa "kilttejä" miehiä esittämällä kysymyksen miksi sitten nainen vain hakee miestä joka lyö ja yleensä räyhähenki on se joka jyllää.
Ehkä se on juuri tämä oikeudellinen "etuoikeus" mene ja tiedä.

Pahinta on se, jos lyöt joku kerta takaisin. Kuten y.o. kirjoittaja sanoi, kun kerran lyö, tekee sen toisen kerran ja myös seuraavan seurustelukaverin kanssa.

Väkivalta pahenee.

Vai pelkäät, että onko hänellä taipumuksia :D... eiköhän toi ole aika selvä, ettei ole kysymys enää pelkistä taipumuksista vaan väkivallan tottuneesta käyttämisestä.

Mä ihmettelen kyllä näitä arkisujuu-tyyppejä, joita sitten kuitenkin kohdellaan jopa väkivaltaisemmin ja aina vaan sama typerä laulu " muuten menee ihan hyvin". No, jos se kerran riittää, niin naama umpeen ja jatkakaa onnellista eloanne, kun muuten kerran sujuu. Anteeksi vaan, tämmöinen rankka ilmaisu, mutta miten niin arki sujuu? Eihän suju. Sä murehdit nyt jo, että mitenkäs sitten jos lapsia tulee tai se sekoaa lopullisesti. Ei se silloin oikein suju! Sä pelkäät että väkivalta pahenee, susta tuntuu pahalta etkä tiedä, koska sitä saat osaksesi. EI SE ARKI SILLOIN SUJU JOS PELKÄÄ; tavaanko vai ymmärrätkö ihan tällä?

Ja miten niin et salli? Sallitpas. Sähän vaan sanot ja sitten jäät siihen. Et lähde, et sano niin tiukasti, että se ihminen tajuaisi ja mitäs tajuttavaa sillä on: siinähän sä aina vaan pysyt, sähän juurikin sallit sen. Puolustelet täällä vielä, että arki kyllä ihan sujuu. No, ei siinä sitten mitään. Elät siinä vaan tyytyväisenä ja katsot mitä lapsille käy, kun äiti kurmoottaa niitä, kun "menee yli". Kyllä taitaa sekin mainitseminen olla melkoista vikinää, etkä edes puhu niin suoraan, että se toinen tajuaisi, että vittu toi saatanan nipistely/satuttaminen/tallominen ei käy, se on hieman sairasta ja mietipäs jos minä teen niin...ET voi tietenkään tehdä, et sä sillon sen parempi ole, sun vaihtoehdot on sietää tai lähteä. Ja siis, asumisero riittää, niin kauan kun muija ei mene hoidattamaan ongelmaansa ja selvitä itselleen, onko hänellä oikeasti oikeus nipistellä, talloa ja vedellä tukasta, niin ette muuta takaisin yhteen. Ja tottakai, pitäää sanoa nätisti vaikka toinen nyrkillä vetelis, että ollaan sivistyneitä. EI PIDÄ, se pitää sanoa niin, että se menee jakeluun, jos ei mene nätillä puheella, niin sitten se vaatii kovaa puhetta. Sivistykset ja muut lässytykset voi kyllä heivata ikkunasta, jos toinen satuttaa eikä suostu nätillä puheella tajuamaan.

Joten, yrittäsitkö ensin olla rehellinen edes itsellesi ja tajuta ihan suoraan ja rehellisesi, mistä on kyse. Selvitä itsellesi, mitä haluat ja millaisen suhteen haluat, millaisen naisen kanssa haluat perheen. Ja kyllä, vastaan myös väkivaltaa sietäville naisille ihan saman, kun se fakta vaan on se, ettei siinä muille ruikutus auta eikä siinä muut voi auttaa, jos itse päättää elää valheessa, sietää mitä tahansa eikä osaa määritellä alunperinkään, mitä on valmis kestämään. Siinä ei ulkopuoliset saa mitään muuta kun itse haukut ja turpaansa, jos yrittävät asiaan puuttua. Väkivallasta todellakin pitäisi puhua rehellisesti, kumppanin ja itsensä kanssa, ja parisuhteessa pitää osata myös vetää raja. Rakkaus ja riippuvaisuus ovat kaksi eri asiaa.

Yritä miettiä näitä asioita, ja tee sitten päätökset sen suhteen, mitä haluat itsellesi, ja sitten myös niille tuleville lapsillesi.

Mitä haluat sietää ja millaisen parisuhteen valitset, on ihan sinun käsissäsi.

Hommaa akkas hoitoon. Pahin mahollinen on se että se tekee noin selvinpäin... kÄnnin vielä ymmärtäis

Olet sanonut, ettet hyväksy mitään väkivaltaa. Onko mainitseminen ainoa keinosi? Kuule, ota asia esille. Sinä voit vaikka jankuttaa aiheesta, haukkua hänet, kertoa miltä se tuntuu. Kysy, että miten hän aikoo asian hoitaa. Kysy, että miltä hänestä tuntuisi jos sinä tekisit niin. Pistä kova kovaa vastaan. En missään nimessä tarkoita, että alkaisit lyömään, mutta älä nyt perkele piilottele tunteitasi! Älä ole niin passiivinen, että hyväksyt kaiken. Ole ihan surutta vihainen, pettynyt, loukkaantunut, epävarma suhteen jatkosta ja kerro se. Voit ihan hyvin pitää aihetta yllä vaikka viikon putkeen, ei tarvi esittää onnellista jos et ole. Lopeta kiltteily.