Miten olette päässeet eroon siitä, että eron jälkeen ex pyörii ajatuksissa? Alussa se kai on ihan ymmärrettävää, mutta itse alan olla aika uupunut siihen, että ex on aamulla herätessä ja illalla nukkumaan mennessä mielessä. En välttämättä edes ajattele mitään tilannetta tms, vaan pelkästään ex:n nimi kelaa päässä tai huomaan hokevani "paska ex" tai "onneks mä pääsin ex-stä".
Ero oli mulle järkytys, oltiin asuttu useampi vuosi yhdessä ja ex lähti toisen naisen luo ilman etukäteisvaroituksia. Tämä oli kumminkin jo viime syksynä... Mulla on jopa uusi suhde alkanut joitain kuukausia sitten, ja kun hänen kanssaan olen yhdessä, niin silloin ex ei tule mieleen. (Tähän väliin pitää sanoa, että oon todella onnellinen tästä uudesta mahdollisuudesta elämässäni. Ollaan molemmat umpirakastuneita.) Mutta muuten, olinpa sit töissä, harrastuksissa tai itsekseni, niin kelaan ex ex ex.
Ero oli mulle järkytys, oltiin asuttu useampi vuosi yhdessä ja ex lähti toisen naisen luo ilman etukäteisvaroituksia. Tämä oli kumminkin jo viime syksynä... Mulla on jopa uusi suhde alkanut joitain kuukausia sitten, ja kun hänen kanssaan olen yhdessä, niin silloin ex ei tule mieleen. (Tähän väliin pitää sanoa, että oon todella onnellinen tästä uudesta mahdollisuudesta elämässäni. Ollaan molemmat umpirakastuneita.) Mutta muuten, olinpa sit töissä, harrastuksissa tai itsekseni, niin kelaan ex ex ex.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Viimeksi on oltu tekemisissä toistemme kanssa joskus huhtikuussa. En siis ole ex:n kanssa yhteyksissä - paitsi näemmä mielessäni. Eron syyt olen kelannut sen tuhannen kertaan - toinen nainen oli vain pintasyy. Itkuvaihe kesti kauan, multa meni koko viime syksy räässä ja sumussa... Ja nyt tämä loputon ex-kela mielessä sen kun junnaa, vaikka mitä tekisin. P*kele.
Oltiin yhdessä 8v, naimissa ku mies rakastui toiseen naiseen. Siinä oli kaikenlaista vaihetta, ja pari vuotta meni aika hirveissä oloissa. On tässä seurusteltu, ja yhäkin, mutta silti kaipaan niitä todella hyviä vuosia menneisyydestä kun vielä olimme naimisissa.
ei hyviä vuosia ollut. Oli joitain hyviä hetkiä kyllä. Oon miettinyt, että olen vaan niin eriluonteinen kuin ex, ettei tyytymättömyys mulla purkautunut eroksi. Mä jatkoin yhdessä sillä voimalla, että ehkä joskus asiat olis paremmin. Oli sitten vielä hirveämpi pettymys, kun toinen vaan otti ja lähti, kun itse olin sietänyt esim. läheisyyden puutetta ja kuvitellut, että vielä joskus meidän välinen lukko aukeaa.
Suhde oli tosi ristiriitainen, seksiä meillä oli loppuun asti, mutta mies ei esim. ikinä suudellut, ei suulle tai muutenkaan. Mies ei myöskään suostunut sanomaan rakastavansa, vaan alkoi jaada-jaada-puheen rakastamisen merkityksestä ja siitä, mitä sillä yleensä tarkoitetaan, jos häneltä kysyin. Välillä oon miettinyt, oliko koko homma pelkkää hyväksikäyttöä miehen puolelta, mä nimittäin kustansin aina meidän yhteiset vapaa-ajan menot, matkat, liput tilaisuuksiin yms. Oltiin kumminkin suht samoilla palkoilla molemmat, mut mies oli koko ajan p.a., sen palkka kului tupakkaan ja se shoppaili itselleen aina uusimmat puhelinvimpaimet. Miehellä oli myös mukavat oltavat, kun mä tein melkein kaikki kotihommat. Se itse ei imurin varteen tarttunut. Itsepä siivosin, mutta paskanko keskellä olis pitänyt elää? Meillä oli karvaisia lemmikkieläimiä ja mulla otti henkeen, jos talous oli yli viikon imuroimatta. Siinä kohden alkoi villakoiria tulvia joka puolella.
Se, että vähän väliä ajattelen "ex ei rakastanut mua" (sanoi itse näin, kun tehtiin eroa) tai "ex oli täys mulkku" tms. tekee mun omastakin olostani vähän onnetonta. Ei varsinaisesti tuo positiivista energiaa se, että kelaan toisen tunnekylmyyttä tai haukun häntä päässäni. Koko juttuhan on jo ohi ja järjellä tämän kyllä tajuan. En vaan osaa päässäni lopettaa... Välillä riitelen jopa siitä miehen siivoamattomuudesta jälkikäteen päässäni. Ihan hullua....
tutulta kuulostaa.oot vain nyt niin niiden eroasioiden äärellä ja mietit sitä ts.piinaat itseäs menneisyydelläs.Etenkin toi :"ja kuvitellut, että vielä joskus meidän välinen lukko aukeaa.", kuulostaa tutulta.Ne vaiheet on käytävä läpi vaikka uusi rakas olisikin kainalossa.Otat vähän tilaa ja se siitä!
Hei,
Itselläni nyt hieman samoja ongelmia sen kanssa, että ex pyörii päässä... Olimme melkein 7 vuotta yhdessä.. naimisiinkin kerettiin alkuvuodesta mennä, mutta itse kuitenkin mieheni jätin, kun silmäni avautuivat (voit lukea taustaani tuolta avioero-palstalta otsikolla "Jätin henkisen helvetin"). Toki suuresti asiaan vaikutti se, että ihastuin/rakastuin toiseen, mutta olin tiennyt jo pitkään ettei suhde ollut sellainen kuin pitäisi. Naimisiin menokin oli minulle yritys juuri kuvaamaasi tilanteeseen, kun toivoo, että asiat kääntyy parhain päin/lukko aukeaa... Mutta meidän parisuhde kääntyi kyllä lopulta niin sairaaksi, että itse vain suljin silmäni ja pidin kulissia yllä... Nyt kai ne vanhat kauan käyttämäni mekanismit yrittävät kummitella (eli vähättelen suhteemme sairaita ja ilkeitä asioita mielessäni). Toki se on varmaan melko luonnollistakin, kun aivot on niin kauan tottunu tekemään niin... Jätin mieheni siis n. 2 kk sitten. Uuden ihastuksen kanssa asiat ovat nyt aikalailla jäissä, kun onhan tässä "niin monta muuttujaa". :D Siis, kun pitää nyt vähän hengähtää molempien ja toimia niinkuin järkevää on. :) Mutta muutoin olen kuitenkin oikein hyvillä mielin nyt. Kotielämä on toki erilaista, mutta eiköhän tämä ole sitä uuden elämän opettelua ja vaihe mikä pitää elää! Jos ei asioita käsittele kunnolla päässä, voi myöhemmin seurata niistä ikäviä juttuja.
Tsemppiä sinulle ja mielestäni olet turhaan huolissasi! Olet varmaan sellainen ihminen kuin minäkin, että asiat pitäisi aina olla täysin yksiselitteisiä ja selkeitä... Tai siis ajatukset pyrkii siihen. :) Mutta ihmismieli on kovin monimutkainen! Toivottavasti en selittänyt liian monimutkaisesti ajatuksiani.