Synnytyksen nähneet isät!

ehkäpinnallinen??

Miten koit OIKEASTI lapsesi syntymän?
Nimenomaan sen vaiheen kun paikat aukeaa naisella ja vauvaa aletaan ponnistamaan ulos? -Jos siis satuit edes vahingossa näkemään sen?

Unohtuiko tämä ehkä kammottava näky kun sieltä jokatapauksessa syntyi oma lapsi?

Haluan lähinnä tietää,puhuvatko miehet paskaa kun kertovat syntymän olevan 'ihmeellisen ihana' tms.?
Näinhän tietysti sanotaan ainakin rakkaalle lapsen äidille,eihän kukaan päin naamaa sanoisi, että hyi h*lvetti minkänköistä...Eihän??!

Itse en nimittäin päästä miestäni mukaan ponnistusvaiheeseen ja uskon todella,että mieheni on vain helpottunut päätöksestäni. Mies ei ole koskaan vaatinut päästä mukaan katsomaan tätä ihmeellistä tapahtumaa.Kylläkin muuten on mukana,ainoastaan ponnistusvaihe poissa salista.
Haluan,että mieheni näkee alapääni ainoastaan kauniina,eikä minne sattuun levinneenä.Minusta se ei kuulu miehen silmille..eikä oikeastaan kenenkään.Ainoastaan kätilön ja hoitajien,jotka ovat auttamassa synnytyksessä.

Joten,rehellisiä kommentteja JOS OLET NÄHNYT synnytyksen.

213

15748

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ehkäpinnallinen??

      yhteinen lapsi piakkoin tulossa.


      ap

      • yöks!

        kyl sen aina muistaa mutta ei se onneks mielessä pyöri. mä olin kyllä naiseni vierellä koko ajan, mutta sit mua pyydettiin hakemaan lasi vettä ja reitti kulki alapään ohi vesikannulle. kyllähän se näky paloi verkkokalvoille hetkeks, violetinsininen turvonnut vi**u, josta oma lapsi oli työntymässä ulos!!! ei ollut kovin mieltäylentävää.. kaikki tuo onneks katosi mielestä hyvin nopeesti, kun lapsi sieltä ulos pulpahti ja näin miehiset värkit lapsen jalkovälissä, POIKA!! toinen sykähdyttävä hetki kun poika nostetaan äidin rinnalle ja mustat silmät tuijottaa isukkia ja isukin tehtävänä on sitte vielä pestä lapsensa syntymän jälkeen, hienoja hetkiä ja toivonkin että kaikki isät pääsisi lapsensa syntymää todistamaan paikan päälle, mutta alakerran vilkuilut kannattaa jättää väliin. napanuoraa en uskaltanu leikata, mulla ei ois pysyny sakset kädessä....


      • X

      • 3 pojan isä

        Aviomiehen läsnäolo synnytyksessä on upea asia....sen sijaan lapsen isän läsnäolo on pelkästään kiusalllista...... Nimim. 3 pojan reipas isä.... ja kaikki on omia....


      • wamic

        Kolmessa synnytyksessä mukana ollut. Ei mies yleensä siellä jalkopäässä ole katsomassa.
        Meillä viimeisessä synnytyksessä tyttö alkoi tulla niin nopeasti maailmaan, että meinasin joutua kätilöksi, vaikka sairaalassa olimmekin. Silloin minäkin näin pään jo tulevan esiin, mutta ei toi musta nyt niin pahalta tuntunut, oikestaan vain ihan normaalilta.
        ja kyllä se on aivan mahtava kokemus nähdä kuin oma lapsi syntyy.


    • ...

      alapäähän siinä tuijotella. Olen siis itse nainen ja en myöskään halunnut, että mun mies kurkkii alapäähän kun ponnistan vauvan ulos. Ei muuten, mutta pelkäsin, että pelästyn itse miehen kauhistuneita ilmeitä :) Ihan hyvin mies voi istua siinä vieressä, ei tarvitse katsella jalkojen väliin mut voi olla synnytyksen aikana tukena. Meillä meni hyvin näin ja mies näki lapsen heti, kun se oli syntynyt.

      • sama juttu..

        Ihan sama juttu meillä. Mies oli mukana - minun tukenani, ja sitä tukea tarvitaan siellä sängyn pää-päädyssä. Toisessa päässä on ammattilaisia auttamassa vauvaa.
        Kielsin myös valokuvaamasta alapäätä, ällöttää toisetn albumeissa kuvat...
        Hienosti meni, ei traumoja kenelläkään ja sain miehestäni sen tuen, jota tarvitsin.


    • Ei siellä..

      jalkopäässä tarvi miehen käydä, vaikka synnytyksessä onkin mukana koko ajan. Oma mieheni pysytteli pääpuolessa ponnistusvaiheen ajan. Kätilö yritti houkutella katsomaan vauvan ulos tuloa, mutta mies ei halunnut katsoa. Itselle oli siinä vaiheessa aivan sama ketä siellä olisi ollut katsomassa, kunhan saatiin vauva ulos.

      Eipä se alapää muutenkaan mikään nätti ole.

    • Dad x 4

      Synnytys on yhteinen tapahtuma. Asiasi ei(!) ole sanella miehellesi missä hän synnytyksen aikana sijaitsee, keskityt vain hoitamaan hommasi ja miehesi on siinä avuksi jos saa/voi/kykenee. Kysyt miten hän haluaa toimia. Tietenkin piparisi on kovilla tuon toimituksen aikana, so what?, se kuuluu asiaan ja on aivan normaalia. Kun ensimmäinen lapseni syntyi tuumailin minäkin että paras välttää potentiaalisia traumatisoivia tapahtumakuvia kun lapsi tulee ulos. Noh, heti kun tukka alkoi näkymään häppäreiden välistä niin ei kun hurraamista ja kannustusta emännälle. Kätilö katsahti meikäläistä hetken aikaa kun alkoi välilihaa veitsellä leikkaamaan. Nyökkäsin vain että anna mennä. Veri pulppusi sydämen sykkeen mukaan haavasta ja lapsi ulos siitä isommasta. Siinä se. Eipä siitä mitään komplekseja jääny tai fobioita vitun kohtaamiseen; lisää tehtiin lapsia menestyksellä. :-) Sektiossakin olin myöhemmin mukana frouvan yrjöt siivoamassa.
      Juu me normi jannut katsomme synnytyksen olevan hieno kokemus (akkain kielellä "ihana"), koska saamme olla mukana katsomassa kun oma lapsi syntyy. Se, että onko sinulla meikkiä, tai tukka hyvin alapään kampaus kohdallaan tms. ulkoisista seikoista rakennettua bullshittiä on vain akkojen jorinaa, josta ei pidä miehen välittää. Sotku kuuluu asiaan.

      -Katsokin, että tajuat teitä olevan tuossa hankkeessa kaksi. Sinä ja miehesi = kaksi mielipidettä ja tahtoa, ei lapsellisesti vain sinun kuten tekstissäsi annat nykynaisen tapaan ymmärtää.

      • ****

        Kyllähän se vaan näin on,että lapsi kyllä on yhteinen ja mikä jottei isä saa olla mukana synnytyksessä jos näin haluaa. MUTTA kyllä naisella on täysi oikeus sanella mitä mies synnytyksessä tekee,onko sitten vain pääpuolella kädestä pitämässä tai kuvaamassa koko tapahtuman siellä jalkopäässä.Piste.

        Yleensähän synnytys 'suunnitellaankin' valmiiksi kotona, sovitaan mitä mies tekee ja mitä ei.

        Synnyttäminen on todella hieno ja ainutlaatuinen tapahtuma sekä äidille ja isälle.Mutta siellä salissa tapahtuman kulusta päättää synnyttäjä eli nainen. Ja mies tottelee.

        Meillä mies on ollut kahdessa synnytyksessä mukana ja kyllä on pysynyt pääpuolessa kuten olen pyytänyt. Hän itse on kysynyt miten toimia missäkin tilanteessa ja näistä on sovittu etukäteen yhdessä, MINUN toiveita kunnioittaen.Viisas mies.
        En halua myöskään jalkoväliä kuvattavan tai sinne kurkisteltavan kesken kaiken.Itse tiedän ja niin myös mieskin mitä sieltä ponnistetaan ja se lopputulos on koko hommassa tärkein!Oma lapsi nostetaan rinnalle:)


      • Kuules Dadx4

        "Asiasi ei(!) ole sanella miehellesi missä hän synnytyksen aikana sijaitsee, keskityt vain hoitamaan hommasi ja miehesi on siinä avuksi jos saa/voi/kykenee. Kysyt miten hän haluaa toimia. Tietenkin piparisi on kovilla tuon toimituksen aikana, so what?, se kuuluu asiaan ja on aivan normaalia."


      • onneks en ole sinä

        Niin, et varmaan kovinkaan paljon välitä siitä, että seksielämä ei kovin hyvin suju noiden leikkausten jälkeen. Kuhan vaan kakaroita tulee ulos, ihan sama onko elämä elämisen arvoista vai ei. Lisää sinunlaisia niin voidaan tosi hyvin.


      • hyvä!

        No sentään joku AIKUINEN MIES joukossa. Pikkupojat ja niiden kaitsijarouvat olkoot rauhassa huolissaan piparinsa jakauksesta ja "mies"parkojen traumoista : D...

        --jossei synnyttäessään ole muuta ajateltavaa, niin kannattaa jättää väliin.


      • *LOL*
        hyvä! kirjoitti:

        No sentään joku AIKUINEN MIES joukossa. Pikkupojat ja niiden kaitsijarouvat olkoot rauhassa huolissaan piparinsa jakauksesta ja "mies"parkojen traumoista : D...

        --jossei synnyttäessään ole muuta ajateltavaa, niin kannattaa jättää väliin.

        Täysin samaa mieltä. Eiköhän jätettäisi oikeille miehille (ja naisille) nämä synnytykset :D

        Ei voi kun nauraa joidenkin höpinöille.... Hahhah.. kyllä kai se elämä vielä näitäkin opettaa.


      • jaonnea
        *LOL* kirjoitti:

        Täysin samaa mieltä. Eiköhän jätettäisi oikeille miehille (ja naisille) nämä synnytykset :D

        Ei voi kun nauraa joidenkin höpinöille.... Hahhah.. kyllä kai se elämä vielä näitäkin opettaa.

        Juu, pitäkää hyvänä vaan, oikein tosi hyvänä :) oikeat raukat....


      • 83490euröioz
        jaonnea kirjoitti:

        Juu, pitäkää hyvänä vaan, oikein tosi hyvänä :) oikeat raukat....

        Näio asiat


      • Dad x 4
        Kuules Dadx4 kirjoitti:

        "Asiasi ei(!) ole sanella miehellesi missä hän synnytyksen aikana sijaitsee, keskityt vain hoitamaan hommasi ja miehesi on siinä avuksi jos saa/voi/kykenee. Kysyt miten hän haluaa toimia. Tietenkin piparisi on kovilla tuon toimituksen aikana, so what?, se kuuluu asiaan ja on aivan normaalia."

        kanoille ei selvällä suomenkielellä kirjotettu teksti aukea, voin lauantai-iltani ratoksi tässä vääntää rautalangasta.

        1) Nainen ei ole mikään(!) sanelemaan miehelleen mitään missään elämän tilanteessa, paitsi jos on sattunut akkamaisen pojan naimaan.

        2) Tekstini keskellä oleva "so what" viittaa juuri siihen niin arkipäiväiseen synnytykseen liittyvään ilmiöön kuin piparista tulevaan vereen, synnytykseen liittyvään kipuun sekä muuhun sotkuun, jota ap.häpeää. Jos kana, kuten ap. alkaa ujostelemaan tai nolostumaan luonnollisesta asiasta miehensä puolesta (!) kertoo se jotain ko. kanan henkisestä uusavuttomuudesta. Ja siihen annoin vastaukseni, joka pätee myös sinuun "Justjust".

        3) Tekstini ja kohdan 2) selvittäminen teille henkisesti uusavuttomille kanoille ei kerro empatiani puutteesta tai käsityksestä synnyttäjän kivuista vaan siitä mistä käytännössä synnytyksessä miehen silmin on kyse ja mistä ap. kysyi.Kätilöt ja lääkärit ovat kivunlievityksen ammattilaisia ja he kantavat huolen siitä.

        4) Synnytyssalin koreografian määrittelevät synnytyksen edistyminen, vauva, kätilöt ja lääkäri et vain sinä, vaikka niin lapsellisessa suuruudenhulluudessasi kuvittelet. Ai, vielä siinä kuvittelet "sanelevasi" ? Heko-hee!


        PS: Kun kana alkaa kuvitella voivansa sanelevansa miehen paikan, mies vaihtaa fiksumpaan, nuorempaan ja, tietenkin, kauniimpaan naiselliseen naiseen. -Niin minä tein. :-D Ja lisää yritetään saada lapsia, jos luoja suo.

        Hyvää illan jatkoa, rakastakaa älkääkä sanelko


      • ahhahhaahahaa
        Dad x 4 kirjoitti:

        kanoille ei selvällä suomenkielellä kirjotettu teksti aukea, voin lauantai-iltani ratoksi tässä vääntää rautalangasta.

        1) Nainen ei ole mikään(!) sanelemaan miehelleen mitään missään elämän tilanteessa, paitsi jos on sattunut akkamaisen pojan naimaan.

        2) Tekstini keskellä oleva "so what" viittaa juuri siihen niin arkipäiväiseen synnytykseen liittyvään ilmiöön kuin piparista tulevaan vereen, synnytykseen liittyvään kipuun sekä muuhun sotkuun, jota ap.häpeää. Jos kana, kuten ap. alkaa ujostelemaan tai nolostumaan luonnollisesta asiasta miehensä puolesta (!) kertoo se jotain ko. kanan henkisestä uusavuttomuudesta. Ja siihen annoin vastaukseni, joka pätee myös sinuun "Justjust".

        3) Tekstini ja kohdan 2) selvittäminen teille henkisesti uusavuttomille kanoille ei kerro empatiani puutteesta tai käsityksestä synnyttäjän kivuista vaan siitä mistä käytännössä synnytyksessä miehen silmin on kyse ja mistä ap. kysyi.Kätilöt ja lääkärit ovat kivunlievityksen ammattilaisia ja he kantavat huolen siitä.

        4) Synnytyssalin koreografian määrittelevät synnytyksen edistyminen, vauva, kätilöt ja lääkäri et vain sinä, vaikka niin lapsellisessa suuruudenhulluudessasi kuvittelet. Ai, vielä siinä kuvittelet "sanelevasi" ? Heko-hee!


        PS: Kun kana alkaa kuvitella voivansa sanelevansa miehen paikan, mies vaihtaa fiksumpaan, nuorempaan ja, tietenkin, kauniimpaan naiselliseen naiseen. -Niin minä tein. :-D Ja lisää yritetään saada lapsia, jos luoja suo.

        Hyvää illan jatkoa, rakastakaa älkääkä sanelko

        Fiksu nainen osaa arvostaa itseään, ei alistu tuollaiselle sovinistiselle narsistille
        "Kun kana alkaa kuvitella voivansa sanelevansa miehen paikan, mies vaihtaa fiksumpaan, nuorempaan ja, tietenkin, kauniimpaan naiselliseen naiseen. -Niin minä tein. :-D Ja lisää yritetään saada lapsia, jos luoja suo".


      • Dad x 4
        ahhahhaahahaa kirjoitti:

        Fiksu nainen osaa arvostaa itseään, ei alistu tuollaiselle sovinistiselle narsistille
        "Kun kana alkaa kuvitella voivansa sanelevansa miehen paikan, mies vaihtaa fiksumpaan, nuorempaan ja, tietenkin, kauniimpaan naiselliseen naiseen. -Niin minä tein. :-D Ja lisää yritetään saada lapsia, jos luoja suo".

        ovat suuri lahja, joita ei suunnitella, ei rakenneta; ne saadaan sellaisena kuin ne syntyvät. Neljä tervettä, fiksua, lahjakasta ja kaunista lasta olen saanut enkä pidä päiväuntani tulevista lapsistani fiksun, nuoremman ja kauniin rakkaani kanssa lainkaan mahdottomana. Ymmärrän, että lapsellisuutesi ja elämänkokemattomuutesi saa sinut kommentoimaan asioita jotka selkeästi ylittävät kapasiteettisi, mutta kirjoita toki lisää; sivistän sinua mielelläni.

        Ja, kyllä, fiksu naiseni ei ole alistuja vaan nainen joka haluaa tulla kaikin tavoin rakastetuksi, hellästi ja rakkaudella kohdelluksi. Ennenkuin tällä palstalla lisää nolaat itseäsi ota selvää mitä narsismi tarkoittaa.

        :-)


      • eihelvata
        Dad x 4 kirjoitti:

        ovat suuri lahja, joita ei suunnitella, ei rakenneta; ne saadaan sellaisena kuin ne syntyvät. Neljä tervettä, fiksua, lahjakasta ja kaunista lasta olen saanut enkä pidä päiväuntani tulevista lapsistani fiksun, nuoremman ja kauniin rakkaani kanssa lainkaan mahdottomana. Ymmärrän, että lapsellisuutesi ja elämänkokemattomuutesi saa sinut kommentoimaan asioita jotka selkeästi ylittävät kapasiteettisi, mutta kirjoita toki lisää; sivistän sinua mielelläni.

        Ja, kyllä, fiksu naiseni ei ole alistuja vaan nainen joka haluaa tulla kaikin tavoin rakastetuksi, hellästi ja rakkaudella kohdelluksi. Ennenkuin tällä palstalla lisää nolaat itseäsi ota selvää mitä narsismi tarkoittaa.

        :-)

        Säälin naistasi kun tuollaisen sovinistipaskan armoille on jäänyt.


      • Tasaveroinen
        Dad x 4 kirjoitti:

        ovat suuri lahja, joita ei suunnitella, ei rakenneta; ne saadaan sellaisena kuin ne syntyvät. Neljä tervettä, fiksua, lahjakasta ja kaunista lasta olen saanut enkä pidä päiväuntani tulevista lapsistani fiksun, nuoremman ja kauniin rakkaani kanssa lainkaan mahdottomana. Ymmärrän, että lapsellisuutesi ja elämänkokemattomuutesi saa sinut kommentoimaan asioita jotka selkeästi ylittävät kapasiteettisi, mutta kirjoita toki lisää; sivistän sinua mielelläni.

        Ja, kyllä, fiksu naiseni ei ole alistuja vaan nainen joka haluaa tulla kaikin tavoin rakastetuksi, hellästi ja rakkaudella kohdelluksi. Ennenkuin tällä palstalla lisää nolaat itseäsi ota selvää mitä narsismi tarkoittaa.

        :-)

        Aika järkyttävää lukea tuollaista naisten väheksymistä, kerrot että olet kanan kanssa naimisissa ollut. Nainen on mielestäsi kana, jotta tunnet itsesi edes kanaa paremmaksi, kun muualla elämässä jää ehkä toiseksi naisille? Sen perusteella, että olet ollut kanan kanssa, ei se sinustakaan kovin korkeaa käsitystä anna. Mutta alistaja tarvitsee jonkun, jota alistaa, jotta pystyy itse tuntemaan ylemmyyttä edes jossain asiassa, olkoon se sitten eläinkunnan edustaja paremman puutteessa - eli kana. Jotkut hankkii alistamista ja kyykyttämistä varten koiran kun naisten ei tarvitse enää taloudellisesta pakosta elää kaltaisesi mulkeron kanssa, mutta koira taitaa olla sinullekin liian kova pala.


    • Isä itsekin

      Hieman ristiriitainen tuo viestisi kun linkität synnyttämisen kokemisen ja alapään näkemisen ponnistuksen aikana yhteen.

      Itse olin mukana synnytyksessä alusta loppuun. Avautumisvaiheessa olin lähinnä juttuseurana/ajankuluna ja sitten ponnistusvaiheessa tsempparina (ja siellä yläpäässä). Olen aika herkkä tuon veren näkemisen suhteen, joten en edes ajatellut meneväni sinne alapäähän kurkkimaan.

      Minusta tuo kokemus oli hieno, tunteikas ja YHTEINEN (vaikka ymmärrän toki naisen osan olevan paljon suurempi ja vaativampi kuin miehen). Yhdessä päätettiin lasta yrittää, yhdessä koettiin syntymä ja yhdessä ollaan lasta hoidettu.

    • Neljän isukki

      Mun vaimoni halusi minun kuvaavan alapäätään itse synnytyksen aikana, että näkee itsekin miltä se näyttää. Vasta neljännen synnytyksen kohdalla muistin asian ponnistusvaiheessa. Kolme ensimmäistä meni ohi, kun ei ehtinyt muuta tehdä kuin ihailla sitä mahtavaa tapahtumaa. En minä koe, että se alapää olisi ruma silloinkaan kun sieltä on oma vauva ulos tulossa. Se on silloin sen näköinen kuin sen kuuluu olla.

      Niin ja niitä kuvia ei ole perhealbumissa eikä näytetä vieraille. Ne ovat vain minulle ja vaimolle, että voimme ihailla nuorimmaisen syntymää. Eivät auta edes vauvakuumeen torjuntaan vaimolle.

      • phiaaki

        sanoi suoraan ettei halua olla salissa ponnistusvaiheessa ja senkin jälkeen peitto alapään päällä ettei näe verta,on katolinen. 2 synty ilman miestä syöksynä. Paha mieli jäi itelle. 3. tulossa ja toivotaan ettei isukki joudu kotikätilöksi. Latinomaissa opetetaan koulussa miten avustaa synnytyksessä,mitähän siitäki tulis? :) Itsekään en halua miehen näkevän synnytyksessä alapäätäni/tuskanhuutamista.


    • ukkeliskukkelis

      herran jumala, en halua olla lähelläkän kun vaimoni synnyttää. ei sovi minulle se että tuijottaa kun lapsi syntyy

    • 2 pojan äippä

      Oma mieheni näki kummankin lapsemme syntymän, joten ei se tainnut kovinkaan kauheaa olla jos toiseenkin otteeseen oli pakko alapäähän kurkkia :)

      Enhän minä todellisuudessa voi tietää mitä mieheni ajattelee, sanoi hän sitten mitä tahansa.
      Itse luotan kuitenkin siihen kun hän sanoi että ei se nyt niin kamalalta näyttänyt, eikä itseasiassa tullut edes kiinnitettyä niin paljoa siihen värkkiin, vaan siihen mitä sieltä on tulossa ulos.

      Uskon sen mitä mieheni sanoi, sillä itsekin olen nähnyt kuinka ihminen syntyy, enkä pitänyt sitä hirvittävän näköisenä tapahtumana.

      Vaikka synnytys alkaakin ennen ponnitusvaihetta, se syntymä on nimenomaan se tapahtuma jossa lapsi tulee ulos.
      Miten siis voi olla paikalla synnytyksessä jos skippaa tämän ponnistusvaiheen menemällä pois?

    • itsekäs

      Itse en päästä miestäni... Voi helv... Onko se lapsen teko vain sinun asiasi??? Arveletko että miehesi hylkii sinua synnytyksen takia. Oletteko edes tosissaan keskustelleet asiasta. Te olette molemmat laittaneet alulle jotakin sellaista, josta ei toiselle voi mennä sanomaan päin naamaa: tää on mun juttu, sinä et kuulu tähän. Saat uskoo, sinä tarviit miestäs koko synnytyksen ajan, ja miehes voi olla ylpeä isä kun on tukenut sinua koko tapahtuman ajan. Minä ainakin olin tosi ylpee kun olin mukana, ja en kyllä huomannu miten se torttu viru ja väliliha leikattiin. Se lapsen näkeminen alusta alkaen vei koko huomion. Ukko mukaan, siinä ei ole vaihtoehtoja.

      • zpdhjphjph

        Näinpä näin. En tajua naisia jotka häätävät isän pois lapsensa syntymästä siihen vedoten, että se on naisen juttu mitä synnytyksessä tapahtuu. Ihan kuin oman lapsen syntyessä tärkeintä olisi miltä naisen värkki näyttää. Hieman realiteettitajua peliin, arvon leidit! Kumpi on miehelle tärkeämpää: se että lapsi syntyy vai se muutama minuutti kun naisen sukupuolielin tekee näkyvästi sille osoitettua tehtävää. Jos ei miehellä kantti kestä, voi sen itse kertoa ja pysytellä sivummalla.


      • ehkäpinnallinen

        kyllä me keskustelimme.Meillä on hyvä,luottavainen suhde.Kunnioitamme toisiamme.Myös tässä asiassa.
        Ja en ole tarvinnut miestäni rinnalleni ponnistusvaiheessa.Riittää kun on kätilö ottamassa vauvan vastaan.Olen tarvinnut miestäni avautumisvaiheessa ja silloin hän on siellä ollutkin.Kuin myös pesemässä vauvaa synnytyksen jälkeen.
        Synnyttäminen on minun juttuni,minä teen siinä sen työn,ei mieheni.Minun kroppani joutuu siinä koetukselle,ei mieheni. Vauva on yhteinen,vauvan teko on yhteinen,vauvanhoito on yhteinen,mutta synnyttäminen on minulle yksityinen.Eikä se liity millään tavoin siihen,etteikö vauva olisi meidän yhteinen asia.
        Mikä tässä on niin vaikea käsittää jos joku synnyttäjä ei halua miestä saliin ponnistusvaiheeseen?


      • Kolmen lapsen äiti
        ehkäpinnallinen kirjoitti:

        kyllä me keskustelimme.Meillä on hyvä,luottavainen suhde.Kunnioitamme toisiamme.Myös tässä asiassa.
        Ja en ole tarvinnut miestäni rinnalleni ponnistusvaiheessa.Riittää kun on kätilö ottamassa vauvan vastaan.Olen tarvinnut miestäni avautumisvaiheessa ja silloin hän on siellä ollutkin.Kuin myös pesemässä vauvaa synnytyksen jälkeen.
        Synnyttäminen on minun juttuni,minä teen siinä sen työn,ei mieheni.Minun kroppani joutuu siinä koetukselle,ei mieheni. Vauva on yhteinen,vauvan teko on yhteinen,vauvanhoito on yhteinen,mutta synnyttäminen on minulle yksityinen.Eikä se liity millään tavoin siihen,etteikö vauva olisi meidän yhteinen asia.
        Mikä tässä on niin vaikea käsittää jos joku synnyttäjä ei halua miestä saliin ponnistusvaiheeseen?

        Sinua vain nyt kerta kaikkiaan ottaa päähän kun miehet tulevat sanomaan sinulle mitä he haluavat. Minun mieheni oli mukana kaikissa kolmessa synnytyksessä ja ne olivat vielä imukuppi synnytyksiä. Mies ei ole ollut moksiskaan asiasta ja on kurkkinut alapäähän, on jopa osallistunut lapsen ulostulo hetkeen lääkärin kanssa. Naiset jotka eivät anna miestensä itse päättää ovatko mukana omien lastensa synnytyksissä ovat näitä jotka muutenkin määräilevät miehiään ja kohtelevat heitä alaarvaoisesti. Annetaan miesten olla miehiä ja itse päättää mitä katselevat ja näin tulee myöskin tutkimusten mukaan miehille vahvempi henkinen side omaan lapseen. Siitä on turha tulla lässyttämään. Olet kyllä aika tomppeli, täytyy sanoa.


      • satikutia ukolle
        ehkäpinnallinen kirjoitti:

        kyllä me keskustelimme.Meillä on hyvä,luottavainen suhde.Kunnioitamme toisiamme.Myös tässä asiassa.
        Ja en ole tarvinnut miestäni rinnalleni ponnistusvaiheessa.Riittää kun on kätilö ottamassa vauvan vastaan.Olen tarvinnut miestäni avautumisvaiheessa ja silloin hän on siellä ollutkin.Kuin myös pesemässä vauvaa synnytyksen jälkeen.
        Synnyttäminen on minun juttuni,minä teen siinä sen työn,ei mieheni.Minun kroppani joutuu siinä koetukselle,ei mieheni. Vauva on yhteinen,vauvan teko on yhteinen,vauvanhoito on yhteinen,mutta synnyttäminen on minulle yksityinen.Eikä se liity millään tavoin siihen,etteikö vauva olisi meidän yhteinen asia.
        Mikä tässä on niin vaikea käsittää jos joku synnyttäjä ei halua miestä saliin ponnistusvaiheeseen?

        Hahaa mietippä sitä sitten kun olet siellä!! taitaa todellakin olla se ensimmainen. tuskissasi huudat että missä se velttokullinen ukko luuhaa? heti tänne avuksi tana!! kyllä sen ukon paikka on siellä.. itte 3lapsen isä ja kaikki ne nähny ja yhdessa synnytetty:)


      • ei ehkä koskaan
        Kolmen lapsen äiti kirjoitti:

        Sinua vain nyt kerta kaikkiaan ottaa päähän kun miehet tulevat sanomaan sinulle mitä he haluavat. Minun mieheni oli mukana kaikissa kolmessa synnytyksessä ja ne olivat vielä imukuppi synnytyksiä. Mies ei ole ollut moksiskaan asiasta ja on kurkkinut alapäähän, on jopa osallistunut lapsen ulostulo hetkeen lääkärin kanssa. Naiset jotka eivät anna miestensä itse päättää ovatko mukana omien lastensa synnytyksissä ovat näitä jotka muutenkin määräilevät miehiään ja kohtelevat heitä alaarvaoisesti. Annetaan miesten olla miehiä ja itse päättää mitä katselevat ja näin tulee myöskin tutkimusten mukaan miehille vahvempi henkinen side omaan lapseen. Siitä on turha tulla lässyttämään. Olet kyllä aika tomppeli, täytyy sanoa.

        Mikä teitä äitejä vaivaa? Että sinäkin olet siinä esittämässä tietäväsi paremmin, mikä on kaikille muillekin hyväksi, koska sinähän tiedät nyt kaiken koska olet synnyttänyt ja sinulla mies on ollut mukana.
        Mitä se mies siellä tekee? Ei se synnytä, ei se pysty auttamaan, ei sillä tee synnytyksessä yhtään mitään, kun se ei tiedä asiasta yhtään mitään, vaikka mukana olisikin.
        Sinä olet tomppeli ja todellakin turhan päiväinen lässyttäjä: ehkäpä se on jokaisen ihan oma asia ja sinä et tiedä toisista herttaista hevon paskaa. Onko aina pakko kuvitella että osaa päättää muittenkin puolesta, kun o niin vitun viksu ja älykäs ja kokenut? Sellaiset ihmiset ovat yleensä päsmäreitä ja kohtelevat muita ihmisiä aliarvioiden ja epäempaattisesti.

        Ja siis et todellakaan ole ainoa. Äidit taitaa olla vähän sairaita, tuntuu että synnyttäneet naiset ja äidit ovat kaikkein pahimpia: epäempaattisia, itsekeskeisiä, kaikkitietäviä, pätemässä aina ja kohtelevat muita tyhmempinä ja aliarvioiden.


      • Kolmen lapsen äiti
        ei ehkä koskaan kirjoitti:

        Mikä teitä äitejä vaivaa? Että sinäkin olet siinä esittämässä tietäväsi paremmin, mikä on kaikille muillekin hyväksi, koska sinähän tiedät nyt kaiken koska olet synnyttänyt ja sinulla mies on ollut mukana.
        Mitä se mies siellä tekee? Ei se synnytä, ei se pysty auttamaan, ei sillä tee synnytyksessä yhtään mitään, kun se ei tiedä asiasta yhtään mitään, vaikka mukana olisikin.
        Sinä olet tomppeli ja todellakin turhan päiväinen lässyttäjä: ehkäpä se on jokaisen ihan oma asia ja sinä et tiedä toisista herttaista hevon paskaa. Onko aina pakko kuvitella että osaa päättää muittenkin puolesta, kun o niin vitun viksu ja älykäs ja kokenut? Sellaiset ihmiset ovat yleensä päsmäreitä ja kohtelevat muita ihmisiä aliarvioiden ja epäempaattisesti.

        Ja siis et todellakaan ole ainoa. Äidit taitaa olla vähän sairaita, tuntuu että synnyttäneet naiset ja äidit ovat kaikkein pahimpia: epäempaattisia, itsekeskeisiä, kaikkitietäviä, pätemässä aina ja kohtelevat muita tyhmempinä ja aliarvioiden.

        Tässä edellisellä kirjoittajalla on pahasti kuulat sekaisin. Toivottavasti sinulla ei ole lapsia eikä koskaan tule. Sinä et edes ymmärrä mitä luet. Opettele nyt ensin lukemaan ja sen jälkeen kirjoittamaan, ja vielä kaiken lopuksi ymmärtämään mitä luet. Tuollaisia pikku paskoja näkee aina silloin tällöin. Olet aivan selvästi naisten vihaaja ja omat suhteesi ovat tosi retuperällä. Mistä sinä tiedät minkälaista siellä on olla miehenä jos et ole miehenä mukana ollut. Kyllä miehet tietävät mitä siellä tapahtuu jos haluavat sen tiedon itselleen saada. Se on sinun omaa tyhmyyttäsi jos et ole asioista miehenä ottanut selvää. Sen siitä saa kun kuvittelee tietävänsä kaiken. Oma mieheni on sitä mieltä että tuollaiset kun sinä saisivat vetää munansa solmuun että ei tule edes vahinkoja. :D


    • gjjjjhjfgf

      Kaksi synnytystä seuranneena voin sanoa, että ei siinä mitään ihmeellistä ole.
      Kuka voi olla niin tietämätön ja mielikuvitukseton ettei tiedä mitä siinä synnytyksessä tapahtuu?
      Ja ei, ei siinä taivaan urut soi eikä enkelien lyyraorkesteri soita, ihan luonnollinen tapahtuma
      jota on muutamia miljardeja kertoja tehty.

      Tämä siis miehen näkövinkkelistä, naisen kannalta tilanne on ehkä toinen.

      • JapanilaisenMies

        Naisen tilanne on tietysti aivan toinen.

        Itse olen todellä tyytyväinen siitä että pääsin mukaan synnytykseen. Mielenkiintoista oli ja ilman traumoja säilyttiin vaikka koko ponnistusvaihe tuli tarkkaan seurattua.


    • ...joo

      Olin kyllä mukana,mutta itse värkkiä en nähnyt kun kätilö ajoi hyvissä ajoin istumaan äidin pääpuolelle....;=D
      Harmi sinänsä......

      • joku raja.

        leikkaushaavoja kyttäämään! On aika perverssiä tuijottaa revennyttä haaroväliä, verta tulee ja haava sekin. Ymmärrän näitä katolisia miehiä, jotka eivät halua tuota karseaa näkyä nähdä.


      • avustava mieskätilö

        Kyllä kannattaa synnytykseen mennä mukaan,itse olen avustanut neljä omaa mukulaa maailmaan ja nähnyt sen touhun eikä se niin karmeeta ole.Vaikka vähän veri roiskuu niin se unohtuu kun saa pienen käärön syliin ja näkee onnelisen vaimon ilmeen.


      • katoton
        joku raja. kirjoitti:

        leikkaushaavoja kyttäämään! On aika perverssiä tuijottaa revennyttä haaroväliä, verta tulee ja haava sekin. Ymmärrän näitä katolisia miehiä, jotka eivät halua tuota karseaa näkyä nähdä.

        no nämä "katoliset miehet" voisivat itse testata miltä se "karsea" näky TUNTUU ---ennenkuin tunkevat karseaa kyrpäänsä reikään, joka sitten yhtäkkiä muuttuu iljettäväksi sen seurauksena... menkää hyvät lapset johki leikkipuistoon pelaamaan piilosta!


      • mummix3
        avustava mieskätilö kirjoitti:

        Kyllä kannattaa synnytykseen mennä mukaan,itse olen avustanut neljä omaa mukulaa maailmaan ja nähnyt sen touhun eikä se niin karmeeta ole.Vaikka vähän veri roiskuu niin se unohtuu kun saa pienen käärön syliin ja näkee onnelisen vaimon ilmeen.

        varmasti hienoa avustaa lastensa äitiä synnytyksessä, vaimollasi on ollut varmasti turvallinen olo!
        Oma mieheni oli mukana omien lastensa synnytyksissä. Mitään traumoja ei jäänyt, vaikka ponnistusvaiheessa kurkistikin jalkojeni väliin! :) Vähän säikähti välilihan leikkaukseen käytettävää instrumenttia.... :))) Hienoa, että miehet juttelevat avoimesti kokemuksistaan.


    • ezte

      Mielestäni synnytys on isän ja äidin yhteinen koitos. Itse yhden lapsen synnyttäneenä pidin ainakin kovasti, että mieheni oli koko ajan mukana. Sen kokeminen (nimenomaan ponnistusvaiheen) antaa miehelle paremman ymmärryksen naista kohtaan jatkossa. Synnytyksestä ei nimittäin aina ole kovinkaan helppo toipua, ja voin sanoa, että alapäähän jää omat jälkensä synnytyksestä. Eli jos edes koskaan se on kovinkaan "nätti" ollut niin ei ainakaan ole sitä enää synnytyksen jälkeen. Sitä on turha mielestäni pelätä, että mies järkyttyy venyneestä alapäästä. Se vain kuuluu asiaan. Ja tosiaan - eihän sinne ole pakko edes katsoa. Tiukka katse vain vaimon silmiin ja vain sillä antaa yllättävän suuren tuen rakkaalleen.
      Ja siinä ponnistusvaiheessa on kyllä aivan se ja sama, kuka on katsomassa tai miltä touhu näyttää. Ei siinä äiti kerkeä siihen keskittymään.

      Itse luulin, että verelle herkkä mieheni pyörtyisi, eikä kestäisi katsoa. Mutta oli kuitenkin seurannut lapsen pään ulos tulemisen kokonaan. Ei kuulemma näyttänyt hyvälle, mutta ei kuitenkaan mies siitä järkyttynyt. Itse olin kovin ylpeä miehestäni, miten hyvin hän kesti. Ja hänen silmissään olen edelleen yhtä kaunis ja ihana kuin aina. :)

    • mahtavaa, upeeta

      Ei se mitään se ihmeellisempää ole. Vähän leikeltiin ja sitten tuli nesteet pihalle ja kohta oli lapsikin maailmassa. Lapselta leikkasin napanuoran. Sitten vaimolle muutama tikki. Itse olin siittämisestä synnytykseen asti mukana. Aivan mahtava kokemus. Eipä sitä synnytystä vuosien jälkeen kovin paljon muista, sen verran nopeasti se käy. Sen muistaa paremmin kun pikkuinen lasketaan isin ja äipän viereen tuhisemaan.

      Ei sieltä mitään verta ja suolenpätkiä putkahda, niinkuin elokuvissa.

      • mahtavaa,upeeta

        viellä. Toisen jälkeen mieslääkäri laittoi vaimolle muutaman tikin ja sanoi minulle, että laitetaankos pikkasen tiukemmalle. =)


    • 978697869786

      Olin katsomassa ja eipä ollut kovin mieltä ylentävää, kun värkit repeää ja tv:stä tutun pestyn lapsen sijasta petolle paukahtaa ensimmäisen 10 tunnin aikana vain paskaa ja verta. Hyi saatana, en voi suositella kenellekään!

      • marianneK

        Ai täällä on edes yksi järkevä ihminen...luulin jo että kaikki on jotenkin seonneita ja nauttivat kauhuporonosta. Eihän noille synytyksen ihannoitsijoille olisi vierasta vaikka laittaa pää poikki joltakin kun toi veri ja revenneet alapäät on niin luonnollisia ja itsestäänselviä.

        Luen tätä lähinnä samalla mielellä kuin katsoisin teurastuksia tms.


      • olet...
        marianneK kirjoitti:

        Ai täällä on edes yksi järkevä ihminen...luulin jo että kaikki on jotenkin seonneita ja nauttivat kauhuporonosta. Eihän noille synytyksen ihannoitsijoille olisi vierasta vaikka laittaa pää poikki joltakin kun toi veri ja revenneet alapäät on niin luonnollisia ja itsestäänselviä.

        Luen tätä lähinnä samalla mielellä kuin katsoisin teurastuksia tms.

        lapsellinen


      • tervevaan
        olet... kirjoitti:

        lapsellinen

        Joo, no mieluummin lapsellinen kuin tunteeton.


      • ommeltu p...

        Olen samaa mieltä!!Ei o pakko nahdä ommeltu pillu ihmen jälkeen!!!


      • olette te shokissa

        Jos sen alkukymmenen tunnin aikana tulee verta, et sinä ole siinä odottamassa vaan leikkuri on jo toiminut aika päiviä sitten!

        Ja verikin on kyllä aika mitätöntä siinä vaiheessa, kun välilihaa leikataan. Ei synnytyksessä veri roisku. Lapsivettä se on.
        Se "paskakin" tulee helposti äidiltä ponnistuvaiheessa. Niin arkista se vaan on.


      • aatamikii
        olette te shokissa kirjoitti:

        Jos sen alkukymmenen tunnin aikana tulee verta, et sinä ole siinä odottamassa vaan leikkuri on jo toiminut aika päiviä sitten!

        Ja verikin on kyllä aika mitätöntä siinä vaiheessa, kun välilihaa leikataan. Ei synnytyksessä veri roisku. Lapsivettä se on.
        Se "paskakin" tulee helposti äidiltä ponnistuvaiheessa. Niin arkista se vaan on.

        sieltä ilmaa. Pierettääks?


      • yhdessä,ei yksin
        marianneK kirjoitti:

        Ai täällä on edes yksi järkevä ihminen...luulin jo että kaikki on jotenkin seonneita ja nauttivat kauhuporonosta. Eihän noille synytyksen ihannoitsijoille olisi vierasta vaikka laittaa pää poikki joltakin kun toi veri ja revenneet alapäät on niin luonnollisia ja itsestäänselviä.

        Luen tätä lähinnä samalla mielellä kuin katsoisin teurastuksia tms.

        No en kyllä vertaisi synnytystä kauhupornoon.Itse olen jo sitä ikäluokkaa,jolloin ei ollut tapana olla isän synnytyksessä.Kolme ensimmäistä synnytin yksin ja kaksi seuraavaa aika paljon myöhemmin,jolloin isät jo oli mukana kuvioissa.Ja olen todellakin sitä mieltä,että isästä on paljon apua.Miettikää miltä tuntuu olla yksin synnyttämässä ja jos soitat kätilöä niin vilkaisee ja sanoo,ettei ole edistynyt yhtään pidemmälle ja taas huomaat olevasi yksin.
        Synnytys on luonnollinen tapahtuma,ei mikään teurastus tai siihen rinnastettava ja luultavasti suurin osa naisia haluaa itselleen jonkun tueksi,joko ylä-tai alapäähän.


    • Japeri

      Kaksi synnytystä on tullut nähtyä. Enkä voi allekirjottaa näitä hyi vittu kokemuksia. Eihän näky nyt mitenkään hieno ole mutta ei sinne minusta mennä ihmettelemään naisen alapäätä vaan tuomaan lasta mailmaan.
      En kyllä kokenut olevani mitenkään tarpeellinen kyseiseen tapahtumaan, itseasiassa en ole kokenut olevani ikinä niin turha kuin synnytys salissa. Ei minulla miehenä ollut mitään oikeata roolia siinä, lapsen äiti keskittyy itse synnytykseen, kätilöt tekevät työnsä ja miehelle keksitään kaikenlaista "turhaa" pikku tekemistä, veden haku napin painaminen yms.
      Positiivisena puolena on sanottava että arvostus Vaimoa kohtaan kyllä nousi, ilman että olisin myöhemmin kokenut hänen alapäänsä mitenkään kuvottavana.
      Olisin kyllä elänyt ihan yhtä hyvin ilman näitä kokemuksia.

      • Tuoreena isänä,voin todeta ettei tuosta nyt mitään painajaisia ole tullut.Ehkä vähän turhautuneeksi sitä itsensä tuntee,kun ei siinä paljoakaan voi tehdä,mutta ehkä kuitenkin hyvä olla tukena.(12h sessio...)Napanuoran leikkaus nyt oli nopea tapahtuma,eikä se nyt mitään niin ihmeellistä ollut...Teurastamoltahan tuo lopuksi melkein näytti,mutta ehkäpä enemmän sitä mielenkiinnolla seuraa kuinka "frankenstein" palautuu työkuntoon :)...


      • olit tärkeä

        Uskon että vaimosi ei kokenut sinua turhana,se veden hakija ja napin painaja on korvaamaton henkinen tuki.Vaikka tuntuu että vaimosi "kääntyy sisäänpäin ja itseensä" sen suuren kivun kourissa hän takuuvarmasti arvostaa sitä,että olet paikalla.Olen synnyttänyt kolme kertaa ilman ketään mukana (ennen se oli ihan yleistä) ja tunsin olevani todella yksin.Tuntui että vauva tulee jo väkisin ulos,kätilö ehti käydä vilkaisemassa,sanoi että ei saa ponnistaa ja kiirehti jonnekin kiireisempään synnytykseen.varmasti elämäni pisimmät kolme tuntia,kun odottelin ponnistuslupaa.


    • :))

      On kyllä kieltämättä aika pinnallisesti ajateltu tuo alkuperäinen kirjoitus.
      Jos mies on muuten mukana mutta ei ponnistusvaiheessa niin ei voi sanoa että hän oli mukana synnytyksessä. Ponnistusvaihe tulee muutenkin niin äkkiä että siinä vaiheessa äidille on sama kuka paikalla on.. isäkään ei välttämättä älyä enää häipyä salista. Teoriassahan voi suunnitella mitä vaan, vasta tositilanne näyttää mitä tuleman pitää.
      Itsellä mies oli mukana synnytyksessä ensimmäisen kerran 32 vuotta sitten ja toisen 20 vuotta sitten. Näki koko homman eikä kauhistellut levinnyttä alapäätä. Isälläkään ei ollut ensimmäisellä kerralla ikää kuin 21 vuotta.

      • lindee

        Jos sitä synnytyksessä pitää miettiä minkänäköinen alapää on niin voi hemmetti :D neljä lasta olen tehnyt ja siinä vaiheessa kun sieltä vauvaa ulos yritetään saaha niin ei oo merkitystä miltä mikäki näyttää...eiköhän siinä oo tarkoitus saada vauva terveenä maailmaan. onko sillä enää väliä jos vähä alapää kärsii ja touhutessa sitten turisee :DDD jos mies ei halua nähä niin sitten ei kato..saattaahan siinä paskat ja muutkin lentää mutta semmosellekkin pystyy nauraan kumpikin jos hommat pelaa.


    • paatuneena 420 chan gore palstan tukijana, ei paljon naisen synnytykset pärise.

    • gfdgj

      Minua ei kyllä saisi mistään hinnasta synnytykseen mukaan. Muuten heillä olisi siellä kaksi "potilasta". Pelkkä ajatuskin saa voimaan pahoin.

    • 3xäityli

      En ymmärrä näitä hyökkäyksiä ap:ta kohtaan.Hyi helvetti -tietysti kuulostaa melko karulta :D

      Synnyttäjiä on erilaisia ja se kaikille suokoon. Osa haluaa ehdottomasti miehen tueksi,osa ei mistään hinnasta.Osa miehistä taas ei halua itse osallistua tähän tapahtumaan. Ja sitten on heitä jotka ajavat miehen salista ponnistusvaiheen ajaksi.
      Itse lukeudun oikeastaan tähän viimeiseen ryhmään. Miellä on 3 lasta.Ensimmäisessä synnytyksessä mies oli mukana alusta loppuun.Vaikka rakas mieheni koki tämän hetken yhdessä kanssani,en voi sanoa,että TARVITSIN häntä siinä.Anteeksi!Ja mies ei todellakaan katsellut jalkopäässä! Toisen synnytksen hoidin yksin,koska lapsenlikka ei ehtinyt esikoista vahtimaan.Nopea synnytys oli! Kolmannen aikaan tein kuten ap,pyysin miestä poistumaan salista.Se miksi näin tein,on ehkä hankala selitää näille kiihkoilijoille jopiden mielestä ainoa mahdollisuus olla mukana synnytyksessä on olla mukana ponnistusvaiheessa.Synnytys oli aika rankka.Avautumisvaiheessa mies oli tukena,hyvänän sellaisena.Kun olin tunti tolkulla ollut kivuissani ja ärsyyntynyt koko tilanteeseen,pyysin saada hoitaa vauvan maailmaan yksin ja rauhassa. Ei sen kummempaa.
      Kyllä mies oli mukana synnytyksessä,TOSIAANKIN. Se vartti poissa salista,ei merkkaa mitään.

      Mitä pahaa on siinä,jos jotkut pitävät synnytystä yksityisenä asianaan?Haluavat rauhoittua rauhassa,yksin. Sehän on naiselle rankka urheilusuoritus joka kaikenlisäksi tapahtuu siellä yksityisimmässä paikassa vartaloa.

      Ja eikö ap tässä kysy heiltä,jotka NÄKIVÄT synnytyksen? Ei heiltä jotka 'vain' olivat mukana...

    • AnniK71

      Lapsen synnyttäminen on todella kuvottava näky. En päästänyt miestänyt miestäni alapäähän kurkkimaan, kun synnytin.

      Tietenkin naisella on sitten kivut päälle. Niitähän miehen ei tarvitse kestää.

      Kyllä naisella on oikeus kieltää miestä katsomasta alapäätään synnytyksessä. Tietenkin! Eihän me mitään helkkarin lapsentekokoneita olla, vaan ihmisiä, jotka vain joutuvat kokemaan karmeitakin, jos haluavat lapsen tai lapsia. On ihan inhimillistä ja ymmärrettävää, että sen kuvottavuuden ja kivun haluaa minimoida mahdollisuuksien mukaan.

      Lapsi on ihana, samoin lapsenteko... Raskauskin oli ihanaa aikaa. Saisi vain sen synnytyksen pois kuvioista, vaikkapa miesten hommaksi...

    • kahden tytön iskä

      Kommenttien mukaan jotkut ottavat valokuviakin synnytyksestä. No jos ihan suoraan sanon mitä ajattelen: hyi helvetti. Menee jo pikkasen liiallisuuksiin.

      Kaksi jo teinilasta on, synnytykset nähty. Tosin en hinkunut väen väkisin alapäätä tuijottamaan. Miksi ihmeessä olisin niin tehnyt. Sen sijaan olin vaimoni tukena parhaani mukaan (yläpäässä).

      Eipä ole vaimo koskaan maininnut asiasta, siis että miksi en tollottanut hänen alapäätään, kun lapset olivat tulossa ulos.

      Minusta naisella on jopa kieltää miestä katsomasta. Kyseessä on äärimmäisen intiimi asia. Eihän nainen, vaikka lapsen saisikin, miksikään julkiseksi omaisuudeksi muutu.

      • ei luottava isukki

        eka lapsi tuli hätäsektiolla en kerennyt saliin mukaan kun olin juuri alottanut ns. evästauon ja keittäny kahvin. odottivat niin kaua et meinas mennä molemmat sekä vauva että vaimo kuolla. toinen oli normi synnytys. mitä nyt melkein 2 litran verenhukka vaimolla kun lääkäri ei kerennyt ajoissa tikkaamaan tunnin odoteltiin kun kätilö ei uskaltanut tikata joten vaimo valui sen ajan kuin pistetty... sit lekuri suvaitsi saapua paikalle ja tikkasi yli tunnin vaimoa kasaa kätilön jäljiltä. et näin ei jäänyt kovin hyviä muistoja kyl siitä. hidastelusta meinaan. siin tikatessa lekuri katteli välil mua et miten suhtaudun asiaan.. ilmeisesti mokasivat siinäkin siis.


    • -Äiti-

      Jos alkuperäinen on noin varma näkemyksestään, miksi kirjoittaa asiasta palstalla ja pyydellä miehiltä vahvistusta / oikeutusta päätökselleen? Kysytpä mitä vaan, aina löytyy joku joka on puolellasi, ja joku joka on eri mieltä. Päätös on siitä huolimatta aina sinun.
      Itselläni on kaksi lasta, eikä kyllä ikinä ole mielessä edes käynyt etten olis miestä synnytykseen päästänyt siksi ettei tulis traumoja alapääni näkemisestä syntymän hetkellä. Aika lapselliselta kuulostaa. Syntymässä on kyse mielestäni ihan muista asioista. Mutta jos joku on sen verran herkkänahkainen, että uskoo menettävänsä naisellisuutensa siinä että päästää miehensä oman lapsen syntymää todistamaan, niin suotakoon hänelle se että jakaa tuon tärkeän hetken vain ammatti-ihmisten kanssa, joille on vain yksi tapaus sadoista. Tai jos joku menettää miehiset kykynsä nähdessään naisensa alapään syntymän hetkellä - eikä ole siihen mennessä osannut varautua siihen mitä tulee näkemään, niin suotavaa sitten on varmaan pysytellä synnytyssalista poissa.
      Onhan se kuitenkin väärin, noin yleisesti ottaen, että toinen sanelee isoissa kysymyksissä miten toimitaan. Voi olla, ettei mies tosiaan synnytykseen mukaan haluakaan, mutta sekin on mahdollista, että on selväksi käynyt ettei häntä sinne haluta.
      Ihmettelen kyllä melkoisesti, millainen on se Mies, joka kykenee lapsen laittamaan alulleen mutta henkinen kantti ei kestä osallistua synnytykseen jossa nainen kuitenkin tekee kaiken työn.. ;-)

    • ldskjgkds

      Koko jutun pointtihan on se että isä näkee oman lapsensa enimmäisenä... :/

    • Ei niin ihastunut

      Älä kiellä mieheltäsi teitä lähtentävää kokemusta. Vaimolle se on painajaismaista, mutta mies saattaa kokea lähentymistä vaimoonsa ja myös lapseen.

      Minua ei todellakaan haitannut veri, kakka ja hiki. Syyllinen olo tuli siitä, että vaimon voihkinta kärsimyksissään kuulosti korvissani aivan makuukamaritouhuilta - no ehkä minäkin olin sekaisin hormoneista. Oli todella lähentävä kokemus saada tukea vaimon päätä, niskaa ja jalkoja ponnistusvaiheessa. Sai pitää kädestä ja rohkaista ja olla kuulevana korvana kun toinen valittaa ettei kestä.

      Itse vauvasta en kokenut, enkä koe vieläkään mitään suurempaa ahaa-ihastusta. Mutta alusta saakka vauva oli mielenkiintoinen ja hauska ja sellaiseksi koin myös synnytyksen.

    • koettu

      olen ollut 2 synnytyksessä mukana....on se mahtava kokemus,mut en minä kyl ponnistusvaiheessa miettiny lapsen tekohetkiä,enkä tuijottanu kohteeseen vaan annoin vaimon käyttää voimansa käteni puristukseen..ja sitä oli muuten paljon.....napanuoran katkasussa jännitti et rikonko jotain tai teen väärin....se tuntu kun tylsillä saksilla yrittäs.... !!!! MUT KAIKESTA HUOLIMAT IHANA KOKEMUS JA SUOSITTELEN JOS PUOLISO HALUAA MUKAAN !!! yhteinen kokemus ja tuki

    • marianneK

      En ole nähny, enkä aijo koskaan katsoa. Tarpeeksi kammottava on ajatuskin ja se riittää. Olen muuten nainen ja valinnut elämässä niin, että en koskaan synnytä ja pilaa minulle tärkeää seksielämääni. Loppuuhan se seksihalu varmaan joskus kuitenkin, mutta mieluummin säilytän sen, kun vaihdan hoivaviettiin ja synnytyksiin :)

      En ymmärrä sinua että miksi haluat lisätä ihmisten valtavaa määrää ennestään synnyttämällä meitä lisää? Tosi moni meistä kun kärsiikin, eikä haluaisi syntyä lainkaan. Mutta siinä ymmärrän sinua täysin, ettet halua miehesi katsovan synnyttämistä. Jotenkin omituinen maku pitää olla jos kokee synnytyksen ja kaiken siihen liittyvän vaan jotenkin hienona asiana. Olen sitä mieltä, että se on itse asiassa niin hirveä asia, että sitä ei voi edes ääneen myöntää. Pitää lässyttää vaan että voi ku hienoo. Minua etoo pelkkä raskaana olevan katsominen, en tiedä mitä kaunista on turvonneessa naisessa. Nainen voi olla muuten kaunis, mutta ei kyllä raskaana ollessaan varmasti.

      Äiti-parkani kokenut sen minun takia. Säälin häntä, mutta en ole voinut siihen vaikuttaa.

      • mirjami_____

        Olen nainen ja synnytys on mielestäni todella etova tapahtuma. Hyi helvetti, ovat sanat jotka ensimmäisinä mieleeni tulee.

        Muistakaa, miehet, että jos teitä kuvottaa tms. synnytys, niin ihan samalla lailla tuntevat monet naisetkin. aivan kuin joistakin naisista ja joistakin naisista synnytys on vain ihanaa. Olen nimittäin joskus törmännyt miesten ihmettelyyn, että mitä, enkö minä pidäkään lasten saamista ja hoitamista maailman ykkösasiana ja onnena ja ihanuutena. En todellakaan! Eikä minussa ole mitään vikaa naisena eikä elämästäni puutu mitään sen takia, ettei minulla ole (eikä tule) lapsia. En edes vihaa lapsia. Synnytys vain on mielestäni todella kuvottava tapahtuma. Eikä minun ole pakko suostua siihen.

        Mielestäni synnyttävällä naisella on ehdottomasti oikeus kieltää miestä katsomasta ponnistusvaihetta. Ja vaikka nainen haluaisi miehen katelevan, miehellä on oikeus kieltäytyä.


      • meitä on moneksi

        Olet tehnyt varmasti itsellesi oikean valinnan.Kaikki vaan ei ajattele niin kuin sinä.Ja mistä olet saanut päähäsi ,että seksielämä kärsii lasten saamisesta.Itse olen neljä kertaa synnyttänyt ja nautin seksistä edelleen.Sanotaan sitä paitsi,että vain synnyttäneet naiset kokevat tietyn tyyppisen orgastin johon synnyttämättömät eivät kykene.Ja mies ei muuten ole valitellut,että pillu olisi mennyt raskauksissa ja synnytyksissä pilalle.


    • jennifer79

      että joku muukin ajattelee samoin=)
      Itselläni ei ole lapsia eikä tällä hetkellä miestäkään, mutta olen AINA ajatellut, että jos joskus synnytän niin haluan tehdä sen rauhassa.

      Mielestäni synnytys ei ole kaunis tapahtuma vaan inhottava, eikä mies voi siinä millään tavalla olla avuksi.
      Ja pinnallista tai ei, niin mielestäni se vaan voi tehdä miehelle hämmentyneen olon nähdä naisen värkki niin äärimmilleen venytettynä, on luonnotonta että mies näkee sen.
      Miksi miehen pitäisi se nähdä kun ei synnyttäjä itsekään sitä näe!?

      • toinen etova

        Pakko naisena vastata.Olen kahdessa ollut mukana ja oli tosi kamalan näköistä hommaa.Ja se välilihanleikkauskin oli ihan hirveetä.Silloin päätin,että ei helvetti.Mie en ainakaan synnytä.Ja sainkin sitten sektion.Mitään kaunista en siinä hommassa nähnyt.Ja jos nyt vaikka synnyttäisin niin ukko ei tulis saliin mukaan.sais ootella käytävällä tärkeimmän hetken.Siellä on ammattitaitoinen henkilökunta sitä varten.


    • väärä vuosisata

      Ai ettei "kuulu MIEHEN silmille..." : DDD... voi pyhä jysäys mene kotiin kasvamaan ja vie "miehesi" lasten tarhaan!

      • Suomalainen mies

        Se on ihme, kun niin pienestä siemenestä kasvaa ihminen. Olen nähnyt monta synnytystä ja totean että alulle paneminen on paljon hauskempaa. Onneksi miehen ei tarvitse kuin panna siemenet sisään.
        SE PANEMINEN ON MAAILAMN MUKAVINTA HOMMAA IHAN OIKEASTI !


    • ZööZ

      siitä mitään traumoja jää, mukaan vaan, hieno kokemus.

    • Olen ollut kummankin lapseni synnytyksessä mukana. En sano sitä ihmeellisen ihanaksi enkä edes ihmeelliseksi.
      Mielestäni se on luonnollinen tapahtuma, jossa isyys saa niin vahvan lähdön, että vahvempaa lähtöä ei voi saada. Olen mitannut kummankin lapseni heti kun punnituksen vuoro oli syntymän jälkeen.

      En puhu kauneusasioista vaan äärimmäisen vahvasta vanhemmuuden tunteesta, joka kestää läpi elämän. Tämä vanhemmuuden tunne on mielestäni yksi voimakkaimmista asioista mitä olemassa on.

      Miksi ihmeessä miehen pitäisi olla poissa naisen ja miehen yhdessä alulle laittaman lapsen syntymähetkellä?


      Kahden lapsen isä

    • eräs isi 2

      Itse olen ollut mukana synnytyksessä 2 kertaa ja täytyy sanoa että on se hieno tapahtuma.Olen katsonut kun lapsi tulee maailmaan alusta asti ja vielä katsonut kun lapseni äitistä tulee vauvan jälkeen loputkin ulos ja on se koko lapsen syntymä maailman ihanin asia kokonaisuudessaan.Nautin synnytys tilaisuudesta täysin sydämmin.Olla vaimon tukena ja nähdä ja tuntea sen tuoksun joka on omanlaisensa.Ja vaikka naisen alapää hiukan leviää niin se kuuluu asiaan eikä itselläni ole ollut mitään heikkoa sen vuoksi nätti "tussukks" on edelleen jos näin sallitaan sanoa.Ne miehet jotka kokevat sen vatenmielisenä niin sössöjä ovat.

      • RKK10

        Mulla ei kyllä olisi mitään mielenkiintoa mennä synnytykseen mukaan. Tosin tuskin tarvitsee koskaan mennäkään, mutta jos jostain syystä tilanne tulisi eteen niin jättäisin suosiolla väliin. Mulle riittäis kun tuleva äiti ja lapsi on osaavissa käsissä.


    • eräs n

      kokee karmean synnytystuskan niin miehen on katsottava. :) Mitäs mies on mennyt pökkäämään jos ei pysty katsomaan ja olemaan niin kypsä että tajuaa että nainen palautuu jotenkin.

      • RKK10

        Kyllähän herrasmies tökkää kun nainen sitä kauniisti pyytää , ja sitte vaan naisen olis oltava sen verran kypsä, että mies tulee mukaan synnytykseen vain jos itse sitä haluaa :)


      • fdhgfjd

        tästä kommentista minä tykkään. Jos nainen joutuu kaiken sen kestämään ja oman kropan muutokset kaupan päälle (ja kaikkihan on alkanut jo 9 kk sitten), niin kyllä miehenkin se pitää kestää! Mietin, että monet miehet pelkää jopa verikokeen ottamista. ENtäs sitten synnytyksessä, jossa kaikkien pistämisien päälle vielä äärimmäinen kipu, hätä ja tuska? Ja sitten sitä ei voi katsoa sen takia kun värkki venyy. Voi pyhä yksinkertaisuus!!! Synnytys on osa sitä asiaa, jota kutsutaan myös elämäksi!


      • Esikoisen odottaja
        fdhgfjd kirjoitti:

        tästä kommentista minä tykkään. Jos nainen joutuu kaiken sen kestämään ja oman kropan muutokset kaupan päälle (ja kaikkihan on alkanut jo 9 kk sitten), niin kyllä miehenkin se pitää kestää! Mietin, että monet miehet pelkää jopa verikokeen ottamista. ENtäs sitten synnytyksessä, jossa kaikkien pistämisien päälle vielä äärimmäinen kipu, hätä ja tuska? Ja sitten sitä ei voi katsoa sen takia kun värkki venyy. Voi pyhä yksinkertaisuus!!! Synnytys on osa sitä asiaa, jota kutsutaan myös elämäksi!

        Minä en naisena ymmärrä tätä ajatusta, että miehen on välttämättä oltava mukana synnytyksessä jos ei muuten niin kostona kaikesta naisen kokemasta kurjasta. Minä kannan vauvan, koen pahoinvoinnit, kärsin selkäkivuista ja synnytän, koska muitakaan vaihtoehtoja ei ole, mies ei sitä voi tehdä puolestani. Sen sijaan miehen ei ole mikään PAKKO olla synnytyksessä paikalla, jos hän kokee sen epämukavaksi, synnytys tapahtuu ilman häntäkin... minun siellä kyllä on oltava :) Mutta kaiken sen kivun, kolotuksen, leviämisen ja kärsimyksen lisäksi saan myös tuntea itse ensimmäiset liikkeet, saan tuntea vauvani jo raskausaikana eri tavalla kuin isä - ei se ole kirous, se on siunaus jossa on muutamia miinuspuolia.

        En tiedä vielä, onko mieheni tulossa synnytykseen mukaan... toivon sitä. Mutta jos hän kokee syystä tai toisesta epämukavaksi olla ponnistusvaiheen aikana paikalla, ei tulisi pieneen mieleenkään pakottaa häntä sinne kostona omista "kärsimyksistäni". Kuka siitä hyötyisi? Etukäteen ei voi kukaan tietää varmasti, miten ihana tai traumatisoiva se kokemus olisi miehelleni, mutta hän ehkä itse on paras arvaamaan.


    • Kolmen lapsen isä

      Meillä on kolme lasta, jotka kaikki on jouduttu ottamaan leikkamalla. Kahden vanhimman keisarinleikkaukseen en päässyt mukaan, mutta nuorimmaisen pääsin ja pakko sanoa, että vaikka vilkaisin tilannetta siinä vaiheessa kun lasta otettiin pois mahan läpi se on jäänyt mieleen iäti, en kadu yhtään päin vastoin se on antanut paljon miettimisen aihetta kuinka paljon äiti on valmis panostmaan lapsiin, jos vaan yhtään voin auttaa ja olenkin auttanut ihmeessä isät mukaan synnytykseen-- minun mielipiteeni. Kieltämättä aika hurja näky kun vatsa oli leikattu auki ja lasta otettiin pois, mutta ehdottomasti tyyytyväinen, että olin katsomassa.

    • runaway22

      mikään asia ei mene lapsen syntymän ohi!!!!se on kaikki kaikessa!!!!olin itse oman poikani synnytyksessä mukana, ja se oli tosi koskettava hetki...nainen joka ponnistelee uuden elämän puolesta.....kaikki kunnioitus naisia kohtaan!!!!

      • olen samaa mieltä!!! olin kans tukena ja on koskettava hetki :)


    • synnytyksessä

      Mulla oli mies mukana koko synnytyksen ajan ja miehestä oli jopa fyysistä apua mulle ponnistusvaiheessa. En tiedä mitä kaikkea mieheni näki ponnistusvaiheessa, ainakin vauvan pään jalkojen välissä ja muistaakseni leikkasi myös napanuoran. Taisi siitä jotakin pieniä traumoja jäädä miehelle, koska sain toipua rauhassa pari kuukautta ja jopa itse hieman vongatakin lievästi nymfomaania miestäni ;D

    • deeplybroken

      Olen ollut mukana kaikissa viiden lapseni synnytyksessä ja lapsen syntymä on ylivoimaisesti vaikuttavin, uskomattomin, ihanin, jne. tapahtuma mitä mies voi kokea. Samalla kertaa sydän jystää, itkettää, naurattaa, tuntuu uskomattoman upealta.

    • joko-tonttu

      olen ollut kummallakin kerralla mukana ja kyllä suosittelen kaikille.
      jos ei kykene veristä toosaa katteleen niin ei semmosen kans tartte sit muutenkan pelata... :)

    • Äippä20102011

      Voi herranjestas! Mies kuuluu synnytyssaliin ihan kuule koko toimituksen ajaksi.. Meillä synnytys kesti päälle 21tuntia. ja olen kiitollinen että mieheni jaksoi olla sielä tukena ja auttamassa. Alapäänki näki heti kun lapsi oli syntynyt, kätilö kun käski miehen siirtää valoa lähemmäksi että näkisi tikata repeämät. Ponnistusvaiheessa se taitaa olla aivan sama kurkkaako mieskin sinne alapäähän vai ei, itse olin niin keskittynyt saamaan muksua ulos etten välittänyt ketä sielä on.

      Synnytys on pariskunnan yhteinen asia, kuten raskauskin. Olkaa nyt naiset kiitollisia että mies on tukena sielä salissa alusta loppuun asti, joillakin ei tätä mahdollisuutta ole. Meillä on toisen lapsen la keväällä 2011, ja mies tulee mukaan joko väkisin tai vapaaehtoisesti, en tahdo yksin sielä "kärsiä" :)

      Ja jos meillä toinen lapsi laitettii aluille jo 2kk esikoisen syntymän jälkeen, niin ei ne miehen halut kai mihinkää hävinneet.. Vaikka tikkejäki tuli toistakymmentä ;)

      t. äippä 2010 uus tulokas 2011

    • 2 mukulaa

      Kyllä minä halusin mukaan synnytykseen ja olen tyytyväinen että mukaan meninkin. Tosin olin kokoajan emännän pääpuolessa pitämässä kädestä tai tyynyjä selän takana ja pyyhin kostealla pyyhkeellä otsaa. Ei sinne jalkopäähän ole pakko kurkkia, enkä itse juuri katsonutkaan sinne kummassakaan synnytyksessä. Ja molemmilla kerrroilla on emäntäkin ollut mielissään kun olen ollut tukena siellä. Varsinkin kun lapsi syntyy on mahtavaa olla heti näkemässä tulokas ja leikata napanuora ja kylvettää vaavi. En jäisi pois tästä tapahtumasta ja neuvon muitakin menemään mukaan ja ottamaan ne ukot sinne pääpuoleen tueksi, edelleenkin sanon että ei sinne jalkoväliin ole pakko tirkistellä.

    • En itse ole ollut ko. tilanteessa, mutta tuttavapiirissä on ollut kokemuksia laidasta laitaan. Sellaisen havainnon kyllä tekee, että ne isät, jotka ovat olleet eläinten, siis nisäkkäiden, kanssa paljon tekemisissä, synnytys ei ole niin shokeeraavaa, vaikka kyseessä onkin ihminen. Ei siinä niin ihmeellisesti eroa ole, periaatteessa. Tiukempi se ihmisen synnytyskanava on verrattuna muihin eläviin, tästä johtuen oikea asento on tärkeämpää kuin muilla lajeilla.

      • --¤--

        Ei se sen ihmeellisempää ole kun muillakaan elukoilla,muutama kymmenen vasikkaa maalimaan puljautuksen kun joka vuosi kattoo ni ei se emännä synnytyskään sen ihmeellisempi ole.Joskus vaikeita synnytyksiä naudoillakin vasikkaa joutuu auttamaan tai kääntämään jotta se puljahtaisi tähän maalimaan,yleensä syntyvät vähemmällä tuskalla kun kaks jalkasella.


      • Maalta kotoisin
        --¤-- kirjoitti:

        Ei se sen ihmeellisempää ole kun muillakaan elukoilla,muutama kymmenen vasikkaa maalimaan puljautuksen kun joka vuosi kattoo ni ei se emännä synnytyskään sen ihmeellisempi ole.Joskus vaikeita synnytyksiä naudoillakin vasikkaa joutuu auttamaan tai kääntämään jotta se puljahtaisi tähän maalimaan,yleensä syntyvät vähemmällä tuskalla kun kaks jalkasella.

        Kun on monet lehmien poikimiset valvonut, niin ei sitä voi enää panikoida omia synnytyksiäkään. Mieskin osaa suhtautua asiaan yhtenä luonnollisena tapahtumana....en käsitä mitä hävettävää tai oksettavaa synnytyksessä on? Välillä tuntuu, että osa ihmisistä on jo aika pahasti vieraanut normaaliin jokaisen elämänkiertokulkuun liittyvistä asioista kuten syntymä tai kuolema. Kaikki pitäisi saada mieluusti tarkkaan suunnitella ja määritellä etukäteen ja pistetään mieluummin pää pensaaseen piiloon kuin kohdataan ikäviä asioita tai siedetään epätietoisuutta.


      • A.J.K.
        --¤-- kirjoitti:

        Ei se sen ihmeellisempää ole kun muillakaan elukoilla,muutama kymmenen vasikkaa maalimaan puljautuksen kun joka vuosi kattoo ni ei se emännä synnytyskään sen ihmeellisempi ole.Joskus vaikeita synnytyksiä naudoillakin vasikkaa joutuu auttamaan tai kääntämään jotta se puljahtaisi tähän maalimaan,yleensä syntyvät vähemmällä tuskalla kun kaks jalkasella.

        Heh, yks isäntä tokaasi että poika sieltä tulee ko menee yliajalle... Ko samoon nuolla elukoolla tahtoo olemaan.. Ja poika sieltä tuli :) Todesta ko eivät ollu halunneet tietää sukupuolta ultrassa, ko kuulemma kyllä sen sitte huomaa ku maailmaan tulee.


    • enkä oo femininisti

      Parissa synnytyksessä omieni lisäksi olen ollut mukana. Kyllä se vaan niin on, että jos on miehellä kanttia laittaa lapsi alulle, pitää olla kanttia katsoa sen syntymäkin! Nainenhan siinä on se, joka kärsii, jonka alapää venyy, jne. Moniko mies suostuisi vastaavaan omien sukukalleuksiensa kanssa???

      • niin että???

        Ja miksi edes tarvisi? Mitä niin valtavaa sinussakin on, että sinun täällä oleminen olisi välttämätöntä tai edes vähänkin kiinnostavaa? Ei niin mitään. Sama koskee minua, joten älä turhaan vaivaudu vastaamaan ja aukomaan päätä. Tämä riittää.


    • epeP

      Miten ihmeessä sen alapään voi kauniina nähdä? Totuushan on kuitenkin se että viina on pahaa ja v***u on ruma, mutta molempia tekee mieli ;-). No, jos asioita ajattelee vaan noin pinnallisesti, niin taitaa muutenkin jäädä elämästä kaikkein paras kokematta. Synnytyshän on hyvin pitkälti hengellinen kokemus ja vielä erittäin hieno sellainen, eli olen ollut mukana tyttäreni synnytyksessä, eikä kyllä tullut mieleenikään alkaa tiirailemaan sitä miltä se vaimon alapää nyt siinä tilanteessa näyttää. Kuten sanoin, upea hengellinen kokemus, josta saan olla kiitollinen.

      • hengellinen????

        Hengellinen? Et ole hengellisyydestä mitään koskaan tajunnut.


    • Isännän tikit

      Synnytys on tapahtumana ihan jees, varsinkin jos lääkäri ompelee ns. isännän tikit. Eli parsii emättimen revennyttä lihan enemmän kuin mikä oli alkuperäinen ja näin on saanut pillun piukemmaksi. Suht'koht tuoreena isänä ei mitään valittamista! Mutta muistakaa pyytää isännän tikkejä, muuten parsivat kasaan vain revenneen.

      • munasten

        haave ajattelua!


      • Syvällistä ajattelua
        munasten kirjoitti:

        haave ajattelua!

        Sitäpaitsi mua ei haittaa onko paikat venyneet tai tiukat. Ei se tiukkuus merkkaa siinä kohtaan mitään jollei nainen ole fyysisesti/henkisesti täysin mukana seksisessiossa tai ole treenannut alapäänsä lihaksistoja niin että puristukset palautuu normaaleihin. Se on aivan sama miltä alapäässä vehkeen kullakin näyttää kunhan vaan toimivat oikein ja antavat iloa omistajilleen niin paljon kuin omat halut vaan tarvitsevat.

        Esimerkiksi naisten häpyhuulien korjausleikkaukset esteettisyys syistä ovat täysin turhia. Toki alapää nätimmän näköiseksi tulee mutta tosimies vaan tykkää kun huulet ovat hieman julmemman näköiset. Tällöin nainen uskoo myös sen että mies tosissaan tykkää ja haluaa juuri häntä eikä ala arvostella ulkonäön tai mielikuvien perusteella. Se miltä toinen tuntuu on se kaikkein tärkein juttu, minun mielestä. Lapset eivät tee sitä tunnetta, ehkä vahvistavat kylläkin sidettä ja kunnioitusta molemmin puolin toisiaan kohtaan mutta itse ainakin annan eniten arvoa niille suhteen alkuaikojen tunteille kun tunsi rakkaansa painautuneen itseäni vasten ja eritoten sen että hän tosissaan välittää minusta.


    • Isukki-06

      Seuraavana yönä näin painajaisia siitä nirskahduksesta kun eppari leikattiin, myös se paskan löyhkä kun papanoita tuli ulos. Kaiken kukkuraksi eppari kyllä ommeltiin oikein siististi kiinni, mutta pillu jäi kyllä huomattavasti väljemmäksi. Tästä syystä tuleva synnytys arveluttaa, että venyykö lisää. Se voi olla suhteelle tuhoisaa...

      • : DDDDD

        Ai ettäkä oikein näit painajaisia NIRSKAHDUKSESTA : D...?? --ja ettäkö paskastakin tuli jopa HAJUA : D..?? -- ja mitä ihmettä; VENYIKÖ pillu..?? --suhteelle tuhoisampaa on olla kakaran kanssa suhteessa, kun se, että isännän tikit on jääny laittamatta..


      • ÄIPPYLI KAHDELLE!!!

        Tässä taas yksi mies joka näkee LAPSEN SYNNYTYKSRTÄ PAINAJAISIA!!! HUHU!! Ois sun siittiöt kannattanu jättää sinne kasseihin!!! Jos ei mies kestä nähdä synnytystä niin ei siitä kyllä ISÄKSI OLE!!! Mitä sitten kun oma lapsi saa haaavan joka vuotaa verta ja haavan ympärystä turpoaa..??
        Näkisit niistäkin varmaan painajaisia :D

        Itse olen 2 lapsen äiti ja toinen lapsi syntynyt sektiolla ja toinen alatie synnytyksenä. Molemmissa mies ollut mukana ja ei oo ees ilme värähtäny vaikka molemmilla kerroilla olen vuotanut 15dl verta. Vasta lapsen syntyessä olen nähnyt ilmeen värähtävän.. Järkyttävää tekstiä siitä miten puhutte täysin luonnollisesta asiasta!! Ja se et venyykö paikat ja miten ne muuttuu!! VOI TOTTA VIE SANON MÄ!!! Sulla taitaa olla niin pieni kulli että siksi pelkäät että emännän alapäälle jotain tapahtuu... APUA JOS se vähäkin venyy niin sun pieni kullis ei tunnu enää sie mihinää...!! hahah.. voi sua raukka!!!


      • Vasektomia

        Isukki-06, muista kertoa lapses äidille suoraan että jos alapää vielä löystyy niin hän saattaa jäädä yksin lasten kanssa. Ei oo kiva kato sit yh:na olla kahdelle kun isi on ottanut hatkat, ois reilua etukäteen varottaa. Siihen päälle vielä arvostellaan yh-äitejä, kehdataan. Jokaisen yh-äidin pitäis sanoa arvostelijoille, että no ukko oli vellihousu ja lähti etsimään tiukempaa alapäätä kun lapset syntyi.

        Ihmiskunta on mennyt ja menee yhtä enemmän siihen, että ihmiset ei kestä elämää. Ulkonäkö ja seksi, oma hyvä, on kaikista tärkeintä. Lapsetkaan ei mene niiden edelle.

        Täytyy heti kun täyttää 30v käydä anomassa sterilisaatio koska en todellakaan halua joku päivä huomata että oon tehnyt kakaran vellihousun kanssa.


      • just niin
        : DDDDD kirjoitti:

        Ai ettäkä oikein näit painajaisia NIRSKAHDUKSESTA : D...?? --ja ettäkö paskastakin tuli jopa HAJUA : D..?? -- ja mitä ihmettä; VENYIKÖ pillu..?? --suhteelle tuhoisampaa on olla kakaran kanssa suhteessa, kun se, että isännän tikit on jääny laittamatta..

        Olisit ollu kiitollinen ettei sinua nirskautettu,Jouduit vaan katselemaan...


    • minä ainakin

      itse ainakin pyysin koko suvun, ystävät, työkäverit ja naapuruston katsomaan, kun synnytän ja kaikkia kehutin kurkimaan alapäätäni

    • Faija67

      Ekan lapsen syntymä; maailman parhain kokemus !! Olin mukana koko ajan ja kyllä siinä itku pääsi, kun pääsin leikkaamaan napanuoran ja lapsi sitten vaimon rinnalle...
      Maailman luonnollisinta asiaa ei pidä väheksyä... Kaiken näin, mutta mitä sitten.. eipä se muuttanut suhdettamme mitenkään... Neljä tuli tehtyä... =)

    • En menisi

      Kotikaupungissani oli vanhapiikalääkäri synnytyssairaalan ylilääkärinä joka oli sitä mieltä ettei isiä tarvita kuin alkuunpanossa, ja hän pystyi estämään isien mukaantulon synnytyksiin pikään. Enkä olisi itsekään mennyt vaikka olisin päässytkin.

      Tunnen erään avioparin jossa isä oli ollut mukana synnytyksessä ja jolle se oli ollut niin karmea kokemus ettei vaimo ollut kiinnostanut seksikumppanina lähes vuoteen synnytyksen jälkeen ja vaimo kertoikin ettei hän suosittele kenellekään isälle synnytykseen mukaan menoa oman kokemuksensa vuoksi.

      • Vasektomia

        Hyvä nimimerkki " En menisi ". Et ansaitse lapsia etkä vaimoa. Tiesitkö, että " lähes vuosi " on lyhyt aika. Mitä jos vaimo olisi vaikka vakavasti sairaana, joutuisi onnettomuuteen, ei kykenisi seksiin vaikkapa vuoteen, pariin? Sinä ottaisit hatkat. Aikuisella ihmisellä monesti tuntuu että " kylläpäs taas on vuosi mennyt äkkiä ". Joulupukkiako sinä odotat, mitä? Kasva nyt helkkari aikuiseksi!

        Rakkaudesta ei ole kyse tuollaisessa tapauksessa. Jos ei pysty edes sitoutumaan sen verta että käyttää vaikka omaa kättä tai seksivälineitä niin kauan kunnes on tarvis ( jotkut naisethan eivät ole kiinnostuneita myöskään seksistä toviin synnytyksen jälkeen - ja muutenkin ihmisillä on kuivia kausia sukupuolesta riippumatta ) niin kannattaako hankkia lasta - tiesitkö että lapsi on pieni monta vuotta ja juridisesti olet vastuussa hänestä 18-vuotiaaksi? Normaalilla ihmisellä vastuun tunne ja välittäminen - äitiys ja isyys - kestää loppuelämän.


    • Vasektomia

      Näyttäis olevan vallalla sellainen asenne että mies on mukana jos haluaa/kykenee/voi/kiinnostaa/ehtii ja naisella ei ole edes itsestäänselvää oikeutta saada valita kenen seurassa synnyttää. Naisen velvollisuus on kysyä, voiko mies olla mukana ja mies sitten armollisesti mahdollisesti tähän suostuu.

      Jos ette ole tajunneet, niin naisen on pakko olla oman lapsensa synnytyksessä mukana. Kun nainen on raskaana ja ylittänyt sen rajan jolloin keskeytyksen vielä saa, ei nainen voi enää perua kaikkea ja häipyä. Naisen on päätettävä, onko hän valmis kantamaan lapsen ja synnyttämään hänet - myös siinä tilanteessa että mies päättää häipyä/kuolee/sairastuu vakavasti tai estyy muusta syystä. Ja useimmiten nainen on se, joka jää myös pienen lapsen kanssa yksin jos suhde päättyy. Äitiys on elinikäinen sitoutumus - vain hyvin harva äiti jättää lapsensa. Tässäkin ketjussa oikein huokuu se, että naisella on enemmän velvollisuuksia ja miehellä valinnanvaraa. Naista halveksitaan välittömästi jos hän kieltäytyy täyttämästä miesten " oikeuksia ".

      Itse synnytys - varsinkin ensisynnyttäjälle saattaa olla erittäin pelottava ajatus etukäteen ja tuskallinen aivan varmasti. Itse en ole sitä kokenut, eikä tunnu tässä ilmapiirissä kovin turvalliselta ajatukselta - sais olla tarkkana että valitsee luotettavan kumppanin. Todennäköisemmin pyytäisin äitini sinne turvaksi - koska naisella on todellakin oikeus siinä tilanteessa hakea turvaa ja tukea. Sinne on pyydettävä mukaan joku johon voi luottaa 110%. Kyllä tuntisin olevani maailman yksinäisin ihminen jos synnyttämään yksin joutuisin. Olisi hirveä loukkaus jos oma puoliso ei haluaisi olla siellä kädestä pitämässä, turvana ja tukena. Sillä, kurkkiiko kumppani alapäätä ei ole mielestäni mitään merkitystä. Ymmärrän jos nainen ei halua että sinne katsotaan - ja sen on oltava naisen päätettävissä!
      Ymmärrän jos isä haluaa nähdä lapsensa ensimmäisenä, mutta naisella täytyy olla itsemääräämisoikeus alapäähänsä edes sen verran että jos se tuntuu ahdistavalta muutenkin kivuliaassa ja pelottavassa tilanteessa niin sen voi kieltää. Se ei ole itsekästä. Itsekästä on, jos ei malta odottaa sen aikaa että lapsi nostetaan rinnalle. Nainen on jaksanut 9kk lasta sisällään kantaa.

      Jos mies ei pysty olla lapsensa äidin tukena synnyttämässä niin ei minusta kannata lapsia hankkiakaan. Nainen pystyy olla raskaana ja synnyttää, on se nyt kumma jos ei pysty siinä yläpäässä olla edes paikalla tukemassa. Mitä sitten jos lapsi sairastuu tai joutuu onnettomuuteen, tai saa vaikkapa haavan sormeensa? Sanovatko nämä miehet, etteivät pysty ja pyörtyvät kun näkevät veren? Tämmöisenkö jänishousun kanssa perheen uskaltaa perustaa? Mitäs jos äiti kuolee ja miehen pitäisi selviytyä yksin lapsen kanssa? Nämä vellihousutko sitten hoitavat kaiken? Eli miten selviät elämästä ( varmaan kun lapsella on tavallinen oksennustauti niin nämä miehet eivät kykene pesemään lastensa paskaa ja yrjöä ) jos et selviä edes syntymästä?

      Naisen pitäis varmaan olla hiljaakin ponnistusvaiheessa, etteivät vellihousujen korvat kärsi. Voi hitto.
      Voin kertoa, että oma isäni suuttui koska äitini synnytti kuulemma väärään aikaan ja tuli sitten sairaalaan riehumaan humalassa. Lapsillennehan te lopulta kaiken jäätte velkaa - Ei ole helppoa rakastaa, kunnioittaa ja pitää esikuvana isää, joka on hylännyt äidin vaikealla hetkellä.

    • pitäisi

      Miksi miehen pitäisi olla katsomassa sitä alapäätä, kun nainen ei itsekkään näe koko syntymää siltä kantilta.
      Eräässä dokumentissa yksi mies sanoi, että katuu kun meni ja katsoi.
      Onko se sitten kiva katsoa esim kissan tai koiran synnyttämistä ero ei sinänsä ole kovinkaan suuri loppujen lopuksi

      • showtako olla pitäis

        Eikö isän mukana olo synnytyksessä ole tarkoitettu ennenkaikkea äidin tukena olemiseen! Mietin teitä rumasti naisen alapäästä puhuvia. Ettekö te ole olleet mukana synnytysvalmennuksessa? Sehän kuuluu maan tapoihin. Näettesiellä videon synnytystapahtumasta ja voitte esittää muutenkin äitiysneuvolassa perhekäynnin yhteydessä mielessänne olevia kysymyksiä.

        Huumorilla on otettava nuo alapään väljyyntymiset...heh. Siinä kuin masukin, palautuu synnytyskanavan kimmoisuus aikaa myöten. Lisäksi on alapään ja alavatsan jumppaohjeita saatavilla jopa netistä. Saattaa olla miehen omaa pelkoa se välyys? - Tai pienikullisen puheita.

        Mieheni oli mukana kaavinnassa, kun sain keskenmenon. Hän oli ainut, johon luotin ja tarvitsin vahvaa kättä. Silloiselle lääkärille se oli kova pala, mutta lääkäri kesti. Mieheni oli sittemmin mukana, kun synnytin kuolleen lapsen. Hän sai sittemmin pyynnön kätilöltä tulla mukaan sektioon kun sen aika tuli.
        En tiedä, onko väleihimme vaikuttanut koetut. Minulle hän on ja pysyy tyrskyissäkin vahvimpana turvana, mitä ihmiselle voi siunaantua.


    • 4X

      4 lasta ja yhtään kertaa ei isäntä seisy jalkopäässä.
      Ei olis ollu pois kuulemma mistään hinnasta oli vaihe mikä tahansa.

      Jotta mitä tähän nyt kommentois. Se on kätilö, joka ottaa kopin .. ei isä.

    • Vanha jo

      En ole ollut mukana koska 1970 luvulla ei isiä edes päästetty näkemään sitä. Olisin tietenkin mennyt jos vaimoni olisi "käskenyt" Ollihan se lapsi molempien aikaanssaanos. Vähintä mitä isä voi tehdä on tietenkin tukea äitiä eikä nähdä sitä. Siis mukanaolo olisi ollut velvollisuteni jos se olisi ollut sallittu.

      • mummix3

        Kyllä isit saivat 70-luvulla tulla synnytykseen mukaan. Kaksi kertaa oli mieheni mukana 70-luvulla ja kerran 80-luvulla. Että näin on! :)


    • htujy6i7i7d

      Tytär täyttää Tammikuussa 2011 jo 18v. mutta tulen AINA muistamaan, kun olimme hyvinkään aluesairaalassa ja olin mukana synnytys tapahtumassa. ainutlaatuinen tapahtuma miehelle,sanovat muut sitten mitä tahansa... synnytys jotenkin vaan yhdistää enemmän naista, miestä ja lasta ;)

      • A

        Jos miestä kuvottaa katsoa oman lapsensa syntymää, hän ei rakasta lastaan. Joko naisten tulisi ymmärtää olla antamatta näille keskenkavuisiille, tai nämä tulisi kastroida etteivät he siittäisi uusia kaltaisiaan.


      • B C D E F G
        A kirjoitti:

        Jos miestä kuvottaa katsoa oman lapsensa syntymää, hän ei rakasta lastaan. Joko naisten tulisi ymmärtää olla antamatta näille keskenkavuisiille, tai nämä tulisi kastroida etteivät he siittäisi uusia kaltaisiaan.

        niin hän arvatenkin myös vihaa lastaan? Mikä sinä olet kertomaan mitä ihmiset tuntevat toisiaan kohtaan?


      • A
        B C D E F G kirjoitti:

        niin hän arvatenkin myös vihaa lastaan? Mikä sinä olet kertomaan mitä ihmiset tuntevat toisiaan kohtaan?

        Hei vain :)


        Kuulehan. Jos ensiksi vielä luet uudelleen ajatuksella, huomaat varmaan etten puhunut vihaamisesta mitään. Sinä sekoitit erehdyksessä itse vihaamisen asiaan, johon se ei lainkaan kuulu. Vihaaminenhan on hyvinkin voimakas muu tunne, ja myös siinä on paljon positiivista, mutta ei siitä tässä yhteydessä enempää.

        Toiseksi, suuri osa ihmisistä ei todellakaan osaa rakastaa. He eivät tunne rakkauden tunnetta muita ihmisiä kohtaan. Kutsutaan näitä ihmisiä tässä yhteydessä esimerkiksi tunnevammaisiksi. Saattaa hyvin olla etteivät he usein tunne vihaakaan, mutta heidän elämänsä täyttävät esimerkiksi kuvotus, harmitus ja turhautuminen. Jotkin muut vähän pienemmät tunteet.

        Kolmanneksi, jos ihmistä kuvottaa haiseva ja likainen vaipanvaihto, hän ei rakasta lastaan, vaan lapsi kuvottaa häntä. Hän ei siis tunne rakkauden vaan kuvotuksen tunnetta. Tämän kieltäminenhän olisi järjetöntä. Miksi niin moni kuitenkin kieltää tämän ja uskottelee itselleen ja muille muuta?

        Velvollisuudesta. Osana yhteisöä ja velvollisuudesta sitä kohtaan usea sellainenkin ihminen, joka ei osaa rakastaa, kykenee täyttämään häntä kohtaan esitetyt sanattomat odotukset ja teeskentelemään tätä rakkaudeksi - ehkä itsekin siihen uskoen. Näin hän lunastaa paikkansa eikä ole mielestään tunnevammainen.

        Palataan alkuperäiseen. Mies jota kuvottaa oman lapsensa syntymä on tunnevammainen eikä rakasta lastaan. Tällaisen miehen lapseksi syntyminen on onnetonta ja tulisi kyetä ehkäisemään ennalta. Tällaisiin erehtyneille naisille suosittelen kypsempää harkintaa. Tällaisille miehille kastraatio on suositeltava vaihtoehto. Ja nykyisinhän se on myös huoleton ja varma.

        Kiitos myös kaikille muille kommenteistaan. Eläminen eunukkina ei sekään ole lainkaan hullumpaa.


      • RKK10
        B C D E F G kirjoitti:

        niin hän arvatenkin myös vihaa lastaan? Mikä sinä olet kertomaan mitä ihmiset tuntevat toisiaan kohtaan?

        Joo, naurettavaa väittää, että joku tykkää vaipan vaihdosta ynnä muusta "paskahommista" tai sitte ei ole terve. Ne vaan kuuluu lapsen hoitoon jos niitä on tehnyt. En vaan ymmärrä, miten voi olla parempi isä jos on synnytyksessä mukana. Vai onko 70-luvun isät kaikki täys kusipäitä. Ei siinä mitään joka haluaa synnytykseen osallistua, mutta ei se huonommaksi tee jos sen väliin jättää.


    • No Privacy
      • ********************

        Ainakin toivon niin. Muussa tapauksessa täytyy ihmetellä, miten kaikenlaiset keskenkasvaneet voi saada lapsia aikaan. Se se vasta suhteelle tuhoisaa on, mennä sänkyyn miehen kans joka ei osaa aatella kuin itseään.


    • jake 2 lasta

      ehkäpinnallinen voihan perhana .. älä tee lapsia syntymä hieno asia ehkä miehesi voi pitää sinua kädestä kiinni tai jotenkin muuten olla mukana ja autta sinua ei sen tarvi tuijottaa sinun alapäätä olenkaa se ei ole aian tärkein juttu

    • 7n lapsen isä

      Vein vaimoa naistenklinikalle kerran synnyttämään nuorimmaista; vanhempi kätilö tutki ja pitkän
      odotuksen jälkeen minullekin tultiin ilmoittamaan ettei sieltä mitään tule pitkään aikaan; noh;
      Lähdin himppeen katsomaan muita skidejä ja tekemään ruokaa heille; kuinkas ollakkaan; juuri kun
      olin päässyt kotiin, puhelin soi ja klinikalta kerrottiin että Teille on syntynyt Ihana poikavauva.
      Ja minun kun piti mennä mukaan synnytykseen. Silloin ajattelin ettei minun ollut tarkoituskaan
      päästä sinne mukaan...

    • Synnytyksessä mukana

      Olen ollut molenpien lasteni synnytyksessä mukana ja voin kertoa omani kokemukset siitä.Ensinnäkin tapahtuma on raskas äidille,mutta kokemukseni mukaan pystin olemaan tukena ja helpottamaan niitä kipuja ja kärsimyksiä.Tämä ei ole pelkästään minun oma mieli kuva vaan vaimonkin sanoi jälkikäteen ,että oli hyvä kun olit läsnä ja autoit.Sen perusteella ja muutenkin olen ylpeä siitä . Olen ollut etu oikeuttu todistamassa uutta elämämää.Ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen ei ollut vanhenpain lomaa.eikä muuta etuutta.Mutta kun tulin töistä kotiin otin vauvani joka kärsi koliikki vaivoista ,syliini ja laitoin rinta kehän päälle ja lepäilin sohvan päällä silittäen lapsen selkää lapsi raottui ja nukahti.Se oli parasta saattoi auttaa äitiä ja itsestä tuntui hyvältä.Siispä täytyy sanoa ,että synnytys on kahden kauppa ja molempien täytyy siihen osallistua,koska jos mies on siinä tilanteessa pois hän jää pois myös lapsen elämästä.Puhumattakaan avio elämästä.Toivoisinkin sitä että molemmat vanhemmat osallistuu synnytykseen,ja on mukana ennen synnytystä.Ja mikä itsekkäästi ajatellen miehen kannalta on se vaimosi on synnytyksen jälkeen entistä haluttavampi seksuaalisessa mielsessä.Miehethän on itsekkäitä,mutta myös vaimolle täytyy antaa kaikkensa.

    • Että näinkin voi käy

      Hei, Mulle kävi näin: Seurasin poikamme synnytystä noin 6h ja risat. Välillä itkin vaimon tuskantunteja ja pahin juttu oli se, että multa meni halut seksiin moneksi kuukaudeksi. Johtuu lähinnä siitä, että koin tuottaneeni niin kovat tuskat vaimolleni. Olin toki onnesta sekaisin poikalapsen syntymästä. PS: Vaimo ei toipunut koskaan vaikeasta synnytyksestä ja saatiin toinen poikalapsi pitkän adoptionrumpan jälkeen. Iloitaan molemmista pojista mutta ekan synnytys ei unohdu koskaan vaikka 20- vuotta on vierähtänyt.

      • lsjkljglkj

        Itsellä suht helpot synnytykset, yksi luomuna. Juniorin odotusaikana meinasin kuolla erittäin vakavaan munuaisten toimintahäiriöön ja mies vaan tuumasi synnytyksen jälkeen "että helpostihan tuo tuli". Synnytyksen jälkeen sairastuin rajuun kohtutulehdukseen ja spinaalipuudutuksessa spinaalitilaan tehty aukko ei sulkeutunutkaan, minkä seurauksena meni jaloista tunto viikoiksi ja kärsin helvetillisiä päänsärkyjä. Eipä oo ton jälkeen enää ukkoakaan osannut arvostaa. Mielestäni meitä naisia tulee arvostaa synnyttämisen johdosta. Ensin varjellaan vatsaa 9 kk, tarkotaan syömiset, kärsitään pahoinvoinni, kivut, jne. Synnytetään suurella tuskalla ja vaivalla (kuinka moni mies suostuis koivet levällään makaamaan toisten tongittavana avuttomana kipujen kourissa kun oma muna venyisi äärimmilleen ja sitten nainen tokaiseisi vieressä :"Itsepähän alulle laitoin, mutta olisi pitänyt sun antaa yksin kärsiä, kun seksihalut meni!!!" Voi pyhä jysäys.... Ja vaikka kyseessä onkin maailman luonnollisin tapahtuma, muuttaa se jokaista naista ja "alentaa" omat intiimialueet toisten kaiveltaviksi äärimmäisen tuskan hetkellä.


    • sukki juo 12vuotta

      koin olevani tuki ja turva avovaimolleni synnytyksessä.en nähnyt miten kapsi tulee koska olin tukemassa seläntakana avovaimoa koska synnytys tapahtui jakkaralta.kaikki meni hyvin,katkaisin saksilla napanuoran.synnytyslääkäri esitteli istukan ja kertoi olevan hyvä.olin ihan äimänä kaikesta ja noudatin vain hoitajien neuvoja!silä aikaa kun emäntä oli kursittavana niin sain pestä vauvan ja lopuksi tarjottiin kakkukahvit.eka kerta meni ihan sumussa mutta seuraavan kerran olen jo jyvällä ni menee hommat helposti.
      olihan se alapää hiukan outo kursimisen jälkeen mutta enemmän avovaimo siitä pahoillaan oli.hän kyllä antoi ankarasti palautetta siitä ja ehkä olikin aihetta koska pienellä vaivalla saa ommeltua paikat suht kauniiksi.

      • Suomalainen mies

        Nainen joutuu kivulla synnyttämään syntiinlankeemuksen vuoksi, mutta Luoja on antanut sukupuolivietin, vieläpä mukavan. Jos naiminen ei olisi niin mukavaa, ei olisi synnyttäjiäkään. Siis Luojamme tarkoitus on täyttää maa.


    • (järki käteen)

      EI,EI!
      EIHÄN NAINENKAAN NÄE OMAA ALAPÄÄTÄÄN,
      EI MIEHENKÄÄN TARVI NÄHDÄ.
      RIITTÄÄ KUN ON YLÄPÄÄSSÄ HELLÄNÄ TUKENA.

      • sgf4t3h333n

        Itse näin, ja laattasin suoraan jalkojen väliin :S onneksi vauva oli syntynyt jo, mutta tais mennä syvälle oksennukset kun vaimo sai jonkun tulehduksen sinne alapäähän, siis sisälle :S


    • ....................

      Luin jokin aika sitten lesbo-palstalla naispariskunnan perheenlisäyksestä. Siinä toinen äideistä kertoi kuinka oli itkenyt, kun oli niin rankkaa seurata toisen tuskaa ja kipua pystymättä itse tekemään mitään. Ensimmäinen ajatukseni oli, että pystyyköhän yksikään mies vastaavaan empatiaan samassa tilanteessa.

      • Voi voi

        Millaisia miehiä teillä naiset on???
        Minut on sectoitu neljästi ja joka kerta mies on ollut mukana. Istunut vieressä, jutellut, rauhoittanut, silittänyt. Ollut pahoillaan siitä, mitä joudun käymään läpi. En edes uskalla ajatella miten rankkaa hänelle olisi olleet ns, normi-synnytykset.
        Kyllä minun mieheni osaa ajatella miltä minusta tuntuu ja on ylpeä puoliso ja isä ja arvostaa sitä vaivaa, jonka lasten eteen olen nähnyt.
        Ensimmäisellä kerralla miehelle oli tosi vaikeaa nähdä miten kurjalta minusta tuntuu. Ja nyt nuorimman synnytyksessä leikkaus oli hiukan haastavampi ja mies oli tosi huolissaan mahdollisista kivuistani ja olostani ja voinnistani.
        Mistään hinnasta hän ei olisi ollut poissa noista tilanteista.
        Ei se, että on mies tarkoita että olisi jotenkin kykenemätön empatiaan!! Nyt naiset lakkaatte alentamasta miehiä ja annatte joskus niille sen kunnian mikä heille isinä ja puolisoina kuuluukin!! Ilman miehiä ei niitä ihania lapsiakaan olisi ja en kyllä haluaisi ajatella elämääni ilman sitä miestäkään:)
        Ja ei en ole mikään alistuva vässykkä, vaan ihan päin vastoin ;) Mutta minua hirvittää 3 pojan äitinä se, millaisia munattomia hiiriä miesten tänä päivänä pitäisi olla. Jos haluaa naisen miehen vehkeillä, kannattaa miettiä onko kaiki asiat itsellä ihan kohdillaan.

        Pitäkää miehet puolenne, mutta älkää alentuko eräiden tässäkin ketjussa esiintyneiden tasolle.


    • tazvarqarttu

      Lueskelin hetken tätä ketjua, ja sitten kysyin lähellä olleeltani mieheltäni vastausta kysymykseesi joka ei itselleni tullut edes mieleeni slloin kuin synnytin hänen ensimmäisen lapsensa. Hän ei synnytyksessä nähnyt alapäätäni, vaan syntyvän tyttärensä, hän kärsi kipuni ja vaati kun tärisin kipukynnyksien ylittyessä ja onnen saapuessa maailmaan, helpotusta olooni.= minun muistikuva Hänen vastaus..ei nähnyt, ja mies unohtaa sen minkä nainen muistaa, se on sukupuolten ero...Tajua se.

    • Ehdottomasti jees

      Jos et ole muksun päästöhommissa mukana...
      ei voi kun sääliä niitä jotka ei ole olleet mukana. (tai sinne jostain syystä päässeet) EI todellakaan
      ole mitään syytä olla poissa! MAHTAVA KOKEMUS! Leikkaus tai joku komplikaatio voi olla eri juttu

      • Tyttö tuli

        Voe helevettiläinen ja haloo, kai se alapääkin siinä vilahtaa jos lasta ollaan synnyttämässä. Eiköhän ne miehetkin osaa nykyaikana arvata minkänäköstä hommaa se on. Luonnollinen asia tuo synnytys, olin mukana ja pirtsakka tyttöhän sieltä ulos pullahti. Onko nykyajan ihmiset tosiaan noin pinnallisia, että ei saisi edes synnytyksessä alapäätä vilahuttaa.


      • --piisami--

        Kyllä jos mies on valmis panemaan muijan paksuksi niin on varmasti valmis myös olemaan synnytyksessä mukana... Ei kai sen miehen tosiaankaan tarvitse siellä alapäässä olla.. Ja mitäpä hyötyä siitä siellä olisikaan.. Itseni mielestä ainakin mihen kuuluisi olla juuri siellä yläpäässä mukana tsemppaamassa naista ja auttamassa parhaansa mukaan.. Yhdessä alulle pantu, yhdessä synnyttämään...


    • 3 * iskä!

      Hei!

      Eka muksu (tyttö), syntyi sektiolla ja terveenä.
      Sain sektiota seuratessa (naistenklinikka/Hki), heti konjakkipaukun, olisiko poskeni olleet liian valkeat?
      "ONNESTA SEKAISIN"!
      Arvet masussa eivät enää edes näy tai haittaa meitä.

      Toka muksu (poika), menehtyi kohtuun kolmea viikkoa ennen syntymää. (edellinen paikka),
      Tuo "rakkautemme hedelmä" jouduttiin synnyttämään alateitse ja se oli kova paikka nähdä oma lapsi menehtyneenä. (kovin kokemus elämässäni).
      "SURUSTA SEKAISIN OLIMME!".

      Kolmas muksu (tyttö) syntyi edellisen "lapsen" (menehtyneen) tavoin alateitse, mutta terveenä.(ia paikka edelleen sama).
      "TAASEN ONNESTA SEKAISIN, MUTTA SURUT SYDÄMISSÄMME"!

      Mutta asian peruskysymys taisi olla se "lapsen putkahtaminen ja kammottava näky"!

      Paikkojen "avautumisen" näkevät vain yleensä kätilöt ja lääkärit!

      Vaikka sen "näkisikin", niin se ei ole kammottava, vaan elämää!

      Ja siihen sanoisin, että se lapsi ei aina "putkahda sieltä mistä luulet/-te.

      Tilanteessa isät tietenkin tukevat äitiä, eli eivät ole "ottamassa koppia"! Tukevat, nostavat, hierovat, jne mitä te vaaditteikin! Eli me olemme siellä yläpäässä tukemassa!'

      Eka muksu oli verinen (sektio) ja seuraavat "sellaisen vauvarasvan peitossa" (aiatie).!

      Joku voisi luulla, että tykkään sitaateista?

      Ei siellä kukaan ole katsomassa "paikkojen avautumista, vaan todistamassa rakkautta ja sen tulosta!

      Toivoisin näin itselleni koskettavassa asiassa, ettei tämä keskustelu olisi ollut vain provokaatiota!

      Oli kyse lasten syntymästä, sairauksista, niin aina vanhemmilla on huoli suurin.

      Mutta lapsen syntymä on hieno asia, siinä aina IITKU pääsee, samoin kuin lähiomaisen kuoltua!

      Muinnoin ÄIJÄT olivat metsätöissä, kun ÄMMÄT synnyttivät saunassa, Nykyään "äijät" on "akkoja"?, jolleivat osallistu "synnytykseen"!

      LOPPUTULOS:

      Sanoisin näin, että ota "puolisosi" mukaan synnytykseen ja tukekaa toisianne "luovuuden hetkellä".

      Tsempiä kaikille synnyttäjille!

      Ps. Vastoinkäymisiä kokevat, pyytäkää apua, vaatikaa sitä, älkää jääkö yksinänne!

      Käpy,..... Auttaa!

      • on kummallista

        niin, että menee seksihalut tai koko touhu aiheuttaa näin paljon ihmeellistä kirjoittelua?

        Onhan se elämän hienoimpia tapahtumia ja kahdesti mukana olleena kumpikin synnytys oli täysin erilainen.

        Kuitenkin se on luonnollinen tapahtuma koko eläinmaailmassa, jotta mitä rumaa ja kauhisteltavaa siinä on.

        Sen verran olen maalta, että kymmeniä ja kymmeniä synnytyksiä olen nähnyt ikäni aikana, eikä se eläimen syntymä ole sen kauniimpi tai rumempi kokemus ollut kuin ihmislapsen syntymä. Jos veri, lima ja eritteet häiritsevät kovin kovasti, pitänee ihmetellä että ette oikeasta elämästä paljoakaan ymmärrä!


    • Jomppe. Kaks

      Kuka sitä haluaa nähdä?
      Ainoastaan markkinapellejen sanomia. Varmaan homojen.
      Miksi miehen pitäisi olla synnyttyksessä mukana?
      Huuhaa, se on feminiinien hommaa.
      Antaa lekurin tai kätilön nähdä.

    • 17 + 3 =

      Olen mm. nähnyt kun sikaa tapetaan eikä siitä ole mitään traumoja jäänyt. Kuuluu miellyttävyydessä kuitenkin samaan luokkaan kun synnyttäminen.

      • jope3000

        Eikös se miehen rooli yleensä ole muuteskin se elokuvista tuttu käden puristaminen ja puolison silmiin katsominen, eipä sitä itse rööriä sinne varmaan kukaan mene katsomaan.Ainakaan toivottavasti, siinä ei ole mitään nättiä.


    • ajatus tuo

      Olen nähnyt montakin kertaa, mutta en muista miettineeni oliko se kaunis vai ei. Paljon tärkempää miettittävääkin on tuossa tilanteessa. Sitäpaisi se on aika pieni heti, kun pää työntyy sieltä ja uusi ihminen syntyy. Se ON ihmeellinen ja kaunis hetki.

      Ei teidän naisten kanntata miettiä koko ajan sitä, miltä te näytätte, vaan sitä mitä te olette.

    • Ekovarma

      Synnytys on realiteetti eli tosiasia eikä mikään irvuilun aihe. Tämä ohjeeksi naisille ja miehille. Tosiasioistahan voidaan sitten olla ihan mitä mieltä, miten paljon mielikuvitusta itse kullakin yksilöllä on. Ei ole mikään pervoilun aihe.

      • eielämääkummempaa

        Siis jos MIES haluaa niin mies haluaa. Jos mies kieltäytyy tulemasta niin se on miehen asia ja jos nainen kieltää katsomasta niin taas mies on oikeassa ja tekee kuin tahtoo. Aina löytyy miehiä jotka eivät synnytykseen halua tulla ja vielä tusinoittain enemmän jotka eivät sitä alapäätä silloin halua nähdä.

        Turha se kai on miehen jälkeenpäin sitten itkeä ettei seksi kiinnosta kun on synnytyksestä traumatisoitunut. Uskokaa tai älkää niin näitäkin löytyy :P


      • Ekovarma
        eielämääkummempaa kirjoitti:

        Siis jos MIES haluaa niin mies haluaa. Jos mies kieltäytyy tulemasta niin se on miehen asia ja jos nainen kieltää katsomasta niin taas mies on oikeassa ja tekee kuin tahtoo. Aina löytyy miehiä jotka eivät synnytykseen halua tulla ja vielä tusinoittain enemmän jotka eivät sitä alapäätä silloin halua nähdä.

        Turha se kai on miehen jälkeenpäin sitten itkeä ettei seksi kiinnosta kun on synnytyksestä traumatisoitunut. Uskokaa tai älkää niin näitäkin löytyy :P

        Sitähän minä arvelinkin


    • Mielestäni oman lapsen synnytyksessä pitää olla mukana!! Kokisin ainakin itse olevani huomattavasti köyhempi isä kokemuksien puolesta, mikäli olisin missannut tapahtuman.

      Synnytys ei ainakaan minua järkyttänyt mitenkään erityisesti. En tosin hakeutunut "aitiopaikalle" vaan pysyttelin kriittisten vaiheiden ajan vaimoni seurassa "yläpäässä" ja olin voimakkaasti mukana tunnelmassa tsempaten! Kätilö sai hoitaa ihan omassa rauhassa homman siellä toisessa päässä! :)

      Kaikki tulevat isät mukaan synnytykseen vähääkään epäröimättä!!

      • jukkapoika...

        Olin tukemassa vaimoni jalkaa koko ponnistusvaiheen ajan (1,5h) eikä tehnyt heikkoa ollenkaan. Liioteltuja kauhutarinoita nämä "vittu" tarinat. tosin jotkut miehet on vain heikompia kuin toiset ;)


    • Hahhaaaaaaaaaaaa

      Oletko nähnyt,,yhhhyyyy,,oletko,,yhyyyyy oho ja voi vittu.
      Hui kauheeta.

      Parempi ku ei petuja, apinoita tee ollenkaan

    • A B C kissa kävelee

      Muistatteko aikojanne yläkoulussa, terveystiedon tai biologian tunnilla? Meille ainakin näytettiin KOULUSSA OPETUSVIDEO SYNNYTYKSESTÄ! Olin nolona. Miksi videossa piti näyttää se oikeilla ihmisillä, eikä esimerkiksi animaationa? Tai miksei miestenkin vehkeestä voitu näyttää jonkinlaista paljastusvideota tasapuolisuuden säilyttämiseksi?

      Itse olen naispuolinen, enkä halua koskaan lapsia. Tiedän, minulle on sanottu jo vuosia että kyllä se aika sitten tulee, ei koskaan saa sanoa ei koskaan jne, mutta minä en oikeasti halua! En vain pidä lapsista (anteeksi jos vaikutan sydämettömältä) enkä halua koskaan kokea synnytystä, venyttää paikkojani jne. Yksinkertaisesti, en halua enkä voisi kuvitellakkaan olevani koskaan kenenkään äiti.

    • ....................

      Miiiten voi ihmisen lapsi keksiä jotain tällaista?! Synnytyksen jälkeen alatte ilmeisesti selibaatin, ellei mies saa enään nähdä alapäätäsi. Yksikin synnytys kun voi pilata alapään ja koko muunkin kropan lopullisest ja PAHASTI, vaikka toiset voivat synnyttää usemmmankin kerran ilman näkyviä muutoksia. Toivo vaan ettet kuulu ensimmäisiin.. En ikinä, ikinä päästäisi synnytyksessä miestä alapäähän ellei oisi jokin hätätapaus, jonka vuoksi joutuisi toimimaan kätilönä tms hyvin epätodennäköistä. Oman mieheni paikka on ollut vieressäni PÄÄpuolella, juttelemassa ja hauskuuttamassa, auttamassa rentoutumaan. Jos alapään näkee synnytyksen aikana (itse tai joku muu) niin AIVAN VARMASTI on kauneus kaukana ja sen voi sanoo jokainen ihan suoraan myös sille rakkaalle vaimolle. Vaikka miksi tarttis ees sanoo, senhän tietää jokainen sanomattakin, joten kommentointi on melko turhaa? Se näky ei todellakaan ole mitenkään ihana, mutta synnytys muuten on: ei se lapsi ole mitenkään ällöttävä, kun se syliin nostetaan, eikä sitä ennen tarvii muuta nähäkään. Huomaa ettet oo synnyttänyt ennen: ponnistusvaihe on kaikista helpointa synnytyksessä. Avautumisvaiheen aikana oot helvetin rumana muutenkin kuin alapäästä, kiljut ja itket ja raivoot miehelle tuskissas, valitat vaikka kuinka monta tuntia. Ponnistusvaihe kun alkaa, niin kivut häviää ja saa viimein keskittyä muuhun kuin miehen mollaamiseen.. Tai näin useimmilla. Kahdesti oon itse luomusynnyttänyt ja omat synnytykset helppoja: ei itkua tai huutoa, vaan rauhassa on oltu ja odoteltu, halailtu ja koitettu heittää läppää jotta kipu unohtuisi. Kokoajan mies on itseni kanssa, ei alapääni kanssa ja lapsen synnyttyä saa hoitaa pientä ko käyn suihkussa ja oon taas oma itseni.. Ei tarvii tehdä niin isoo numeroo, se on läpihuutojuttu ja täysin normaalia, enkä tiedä millainen suhde pitää olla, ko ei voi olla miehen kanssa luonnollisena...

    • fghjkl

      en kyllä tajua missä mennään, aika sairas tää nettimaailma.
      Kaikki me olemme sieltä tulleet, kaikkialla maailmassa naiset synnyttävät joka päivä.
      Luonnollisesta on tullut luonnotonta.

    • nuoriäippä

      Tätä oli pakko kysyä mieheltäni,mies naurahti ja totesi että on hän elämänsä aikana nähnyt paljon pahempaakin kuin oman lapsensa syntymän ja hyvin kelpasi seksikin kolmen viikon päästä synnytyksestä eli kovin pahoja traumoja ei alapään näkeminen ponnistusvaiheessa miehelleni jättänyt.
      Missään vaiheessa ei käynyt mielessä että olisin ajanut miehen pois synnytyssalista,niin suuri tuki ja turva hän oli!Jos miehen olisi tehnyt pahaa niin toki olisi saanut poistua.
      Ja vielä tuohon että onko syntymä 'ihmeellisen ihana' niin meillä lapsen syntymä on ollut meidän parisuhteemme hienoin hetki ja olen todella onnellinen siitä että olen saanut jakaa sen mieheni kanssa :)

    • Kohta isoisä

      heips, olen kolmen lapsen isä ja olen ollut vaimoni kanssa synnytyksessä mukana joka kerta.
      Tilannehan on iloinen perhetapahtuma, ei siinä niitä paikkoja ihmetellä, vaan ollaan apuna ja tukena sen minkä voidaan. Vaimoni oli aina onnellinen siitä kun olin mukana, pientä hierontaa, ilokaasun antamista ja mittareiden tulkkaamista, tarvittaessa kutsuin hoitajaa. Hommahan voi kestää kellonympäri, on se molemmille niin iso juttu, varmasti lähentää parisuhdettakin!! -itsekin saa tuntea olevansa mies.. lapset nyt 20,16,12v.
      ja muistot tilanteista vain positiivisia..
      -Ehdottomasti suosittelen miehen mukanaoloa synnytyksessä, jos vain luonto antaa myöden ; )

    • Olen nähnyt synnytyksen alusta loppuun ja se tosiaan on mahtava kokemus se. Se on luonnollinen asia,ei siinä ole mitään kauhistuttavaa tai että se jotain traumoja aiheiuttaisi ollenkaan! :) Se antoi sen aidon tunteen että siinä se rakkauden hedelmä sitten on. :) Kannatan itse että isät synnytykseen mukaan vain! :)

      • äiti vain lapselleen

        Mullepa tuli näitä viestejä lukiessa mieleen, että mä en edes tiedä vilkaisko mun mies alapäätäni juuri sillä hetkellä, kun ainokaisemme puski maailmaan. Kaippa aikuinen mies osaa itse harkita, mitä kestää nähdä ja jos minä menen siitä hänen silmissään pilalle, että lapsemme tulee luonnollista tietä maailmaan, niin sellainen mies joutaa mennä.

        Mieheni oli kokoajan mukana ja tapahtuma oli kokonaisuus. Mistään kummemmista yksityiskohdista ei olla sen koomin puhuttu, muista kuin lapsen ensivaiheista ja epiduraalin autuudesta. Alapään valokuvaamisen kielsin kýlläkin jo etukäteen.


      • Kapitalistiriistäjä
        äiti vain lapselleen kirjoitti:

        Mullepa tuli näitä viestejä lukiessa mieleen, että mä en edes tiedä vilkaisko mun mies alapäätäni juuri sillä hetkellä, kun ainokaisemme puski maailmaan. Kaippa aikuinen mies osaa itse harkita, mitä kestää nähdä ja jos minä menen siitä hänen silmissään pilalle, että lapsemme tulee luonnollista tietä maailmaan, niin sellainen mies joutaa mennä.

        Mieheni oli kokoajan mukana ja tapahtuma oli kokonaisuus. Mistään kummemmista yksityiskohdista ei olla sen koomin puhuttu, muista kuin lapsen ensivaiheista ja epiduraalin autuudesta. Alapään valokuvaamisen kielsin kýlläkin jo etukäteen.

        ollut(siis synnytyksessä) ja vielä hengissä..!

        Auttaa naista pääsemään muutaman kilon klöntistä..! Hierotaan ja veivataan.!!
        Sitten kun aika tulee, niin lasta ulos pillusta..!Repee mitä repee ja tikkiä perään..!

        Paskaa tulee pöydälle,verta pitkin poikin ja vastasyntynyt huutaa kuin hinaaja..! Pesuun ja kapaloihin..!That`s it..!!!
        Newborn baby ja yksi tavoite on saavutettu..!! Mun ihmeelliset geenit jatkaa eloaan vaikka kasvan horsmaa.....!


    • Mies39,

      Ei huvittanut sitä ihmettä katsella, vieressä kyllä tukena. Lapsen kylvetys ym. heti syntymän jälkeen aikamoinen rituaali ja shokki! Kato se synnytys vaikka netistä jos kiinnostaa mutta oman naisen näkeminen siinä tilanteessa pilaa koko suhteen ja varsinkin seksin pitkäksi aikaa. Tässä vaiheessa yleensä alkaa synnyttämätön kiinnostamaan ememmän. Synnytyslaitos ei oikeastaan ole miesten paikka ollenkaan eikä se muuta suhtautumista lapseen yhtään mitenkään.

    • Merkki Erkki

      Onhan siellä muitakin paikkoja päätään pitää
      kun synnyttäjän jalkojen välissä

      ei sitä synnytystä tarvii katsoa,
      voihan sitä vaikka olla äidin pään vieressä
      kannustamassa

      • bottis

        olihan siellä hyvä olla vaimon tukena,ja kiva olla välittömasti näkemässä että kaikki ois hyvin?? meille ne kaksoispojat syntyivät,ensimmäinen kun oli tullut ulos,hämmästelin kun kukaan ei puhunut mitään eikä mitään kuulunut??kysyin hädissäni oliko lapsi kuollut?? no ei onneksi ollut.se kaikki moska ja paska mitä sieltä tuli oli kammottavan hajuista ja inhottavaa. ja sitä ei voinut tosta vaan ohittaa kun sitä oli melkein jätesäkillinen. hienoa asiassa oli että pojat olivat terveitä ja kaikki oli kunnossa,ja että sain olla tukena silloin kun sitä tarvittiin. mutta kyllä se aika karseaa touhua oli??


      • minä vaan ;]

        itse kannattaisin isältä kysymistä asiassa. yhteinen lapsi, yhteiset päätökset. ei oo reilua äidiltä kieltää isää näkemästä lapsen syntymää jos toinen niin tahtoo.


    • minä vain

      Pitkä synnytys kolmen päivän piinan, polttojen jälkeen. Kaikilta se voimia vei kahdeksan vuotta sitten. Miehellä taisi loppua seksuaalinen kiinnostus siihen...eihän se kaunista katseltavaa naisen värkki ole ja eritteet...ja jos vielä, niin kuin multa leikottiin reilusti ja imukupit. Ehkä ei olisi pitänyt päästää katsomaan.

      • ----------

        Ei kai se synnytys enää tunnu miltään katsella jos on uskaltanu sinne naisen kamalan näköseen alapäähän vehkeensä tunkea.Synnytys videoita on netissä joissa toimitus näytetään alusta loppuun..


    • r313

      Tapahtuman.
      Vaimoni oli silloin ehkä saman kaltainen kuin sinä, kait ne kaikki synnyttävät äidit haluaa olla kauneinta miehensä silmissä ja ovathan. Oikeesti ovat. Täydellisiä naisia.
      Pyysi anteeksi synnyttäessään finnejä takapuolessa, ja sanoi ei halua nähdä "vilttikäärmestäni" enään ikinä tuumasin ..on mulla enenmän ja isompia. finnejä sekä herkempiä ja ....
      Eka livahti maailmaan keisarilla ja tää joka on toka ON tänään (29.11.2010) 21v. niin ...
      Synnytys tapahtuma loppujen lopuksi oli vesi -ja vierihoidon tulos, silloin kättärillä kokeiltiin niitä ja kamera jäi kotiin kiireessä.
      Ei siinä isä ollut eka sihtaamaan mitä tulee ja mistä, ilman kameraa tai kameran kanssa.
      Henkilöt tietävät olivat etusijalla ja väistin, mutta joku piti huolta hienosti siitä että näkisin hyvin sen tulossa olevan pienen kaljun ja ne silmät sekä sen pikkurillin, jonka ympäri olen vieläkin.
      Ekaksi ehkä tuumasin ääneen "SE ON TYTTÖ" salissa
      Voi sitä tunnetta ja se syntymä on kauneinta mitä muistan niistä kolmesta näkemästäni,
      Ensimmäisestä, ainoasta ja vielä toka viimeisestä.
      Eka tyttäreni syntyi ihan kellon mukaan keisarilla.
      Leikkaussalin ulkopuolella odotin, ja se oli myös kauneinta elämässäni. Äitinsä hänet omi, ekana tyttärenään.
      Onneksi saatiin vielä yksi yhtenäinen nainen..

      r313

    • kaiken........

      En ala kertomaan miltä poikieni syntymät, joissa olin mukana, tuntuivat. Kerron mielipiteeni sinusta. Olet kylmä ja tunteeton kusipää. Miehesi olisi tehnyt oikein, jos olisi heivannut sinut pihalle heti ensitreffien jälkeen. Nyt sen on lasten takia myöhäistä, mutta säälin miestäsi ja lapsiasi.

    • paikalla

      Itse olin paikalla synnytyksessä. Ei se nyt niin kamalan järisyttävä kokemus ollut, mutta kuitenkin suosittelen jokaiselle isälle synnytyksessä mukana oloa. Jos ketjun aloittajaa se paikkojensa näyttäminen kauheasti häiritsee, niin ei sitä isää ole pakko sinne jalkopäähän laittaa. On sallittua olla myös vieressä tai takana. Kyllä se kätilö ottaa kopin. Isää ei siinä välttämättä tarvita.

    • Revan pelkääjä

      Joo olin mukana molempien poikieni synnytyksessä enkä suosittele enkä tosin kiellä sitä keltään. Olen tietoinen myös kavereista joilla ei enää "ota eteen" kumppaninsa kanssa kun ovat nähneet kuinka naisen elin repeää suureksi. Ehkä silloin mies tajuaa vehkeensä riittämättömyyden vaikka olisi käyttänyt sitä ns. hepin kehittäjää.
      Sinänsä kokemus oli hieno. Minä itse en (juuri psyykkisen miehisyyden riiittämättömyyden vaarassa) uskaltanut missään vaiheessa mennä sinne jalkopäähän tirkistelemään. Mutta muistutin ompelijaa pistämään muutaman tikin enemmän kuin mitä oli aikomassa, koska "pikkuvelini ei ole suuren suuri.

    • mies1234

      Onhan se joo ruma ku mikä mut jos mies ei sitä kestä niin heikko on. Jos mies on mukana ja ei sitä haluu kattoo ei sen pakko ole voi pysyä kiltisti pää puolella. T:Yhden alatiesynnytyksen ja yhden sektion nähnyt

    • Ylpeä isä...

      Mielestäni oli paljon siistimpi tapahtuma kuin mitä kuvittelin. En pelännyt koko synnytyksen aikana.

      Näin kuinka lapsen päälaki jo näkyi. Kätilö tai lääkäri vähän sipaisi veitsellä juuri h-hetkellä.

      Luulin, että veri tulvisi valtoimenaan, mutta sehän oli siistiä hommaa. Istukankin näin muovipussissa, mutta se ei kiinnostanut.

      Syntymä on iloinen tapahtuma, kuoleman vastakohta. :)

      Mitä kamalaa siinä pitäisi olla?

      • isäkertoisodasta

        luulis että jossain möttööntynee nruumiin näkemisessa vois joku mieskin etoa mutta että synnytyksessä...


    • Yualle

      onkos miehen ihan pakko olla suorassa näköyhteydessä sinne jalkoväliin...!?!

      Itse ainakin olin koko ajan siinä vuoteen sivulla ja silti oli synnytyksessä mukana alusta loppuun.

    • pööpötipööt

      Itse olisin kyllä loukkaantunut verisesti;) jos mieheni ei olisi tullut mukaan synnytyksiin,olihan hän paikalla silloinkin,kun lapsia alulle pantiin. Ekan lapsen synnytyksessä miehen läsnäolo ujostutti hiukan etukäteen. Pelkäsin,että jos hän näkee sen kaiken mitä alapäässäni tapahtuu ja miltä se näyttää,hän ei enää koskaan haluaisi koskeakkaan minuun. Vannotin hänelle,ettei kurki jalkoväliini. Ei kurkkinut sen kummemmin,mutta sanoi nähneensä ihan tarpeeksi. Mitään traumoja ei siitä silti kummallekkaan tullut:DLapsentulo maailmaan on niin paljon isompi asia,kun se miltä värkki siinä kohtaa näyttää ja mitä muuta oheistavaraa sieltä tulee lapsen lisäksi.

      Toisen lapsen kohdalla mieheni osallistui aika aktiivisesti synnytykseen,piteli jalasta kiinni,kannusti,hieroi,halasi,oli lähellä ja näki taatusti kaiken ihan livenä:D Minua se ei haitannut pätkääkään,yhteinen lapsihan sieltä oli tulossa ja ihan täysin luonnollinen tapahtuma,mitä mieheni usein sanookin. Veri ja kaikki muu ei niin kaunis ja ihana vaan kuuluu siihen settiin. Lapsentulo maailmaan on sen sijaan kaunis asia ja ihanaa. sitäpaitsi synnytyksen aikana ja jo raskauden aikana sinne haaroväliin katselee niin moni hoitoalan ihminen,että siihen alkaa jo tottua yleisenä nähtävyyteenä siinä kohtaa,kun lasta mennään saamaan. Onko se nyt sitten yksi ja sama,jos mieskin sinne samalla vilkaisee halutessaan.

    • kolemsti synnyttänyt

      Kylläpäs on heikkohermoista porukkaa. Mitäs siinä, jokainen meistä on äitinsä synnyttämä ja ne on elämän jättämiä jälkiä ne.

    • playpoy

      no mut onneks voi aina vaihtaa nuorempaan joka ei oo synnyttäny hehee

    • puputyttelix

      Hehee tai mieheen,jolla ei oo lapsia;)

    • hkl3

      On tämä ihan uskomatonta. Että tässä mietitään miehen "kärsimystä" kun tai jos tämä joutuu katsomaan oman lapsensa syntymää. Tai että näyttääkö pillu hyvältä kun synnytetään ja että haluuko mies enää naida sen jälkeen.

      en kestä.

      Itselläni laskettuaika on varsin lähellä ja olen vakuuttunut siitä, että tämä alatiesynnytys on huonoin mahdollinen tapa saattaa lapsia maailmaan. Siis nykymaailmassa tehdään lapsia samoin kuin ammoisina aikoina ennen lääketiedettä. Miksi? en voi käsittää... Miksi naisen pitää kärsiä? Voisitteko kuvitella, että miehelle sanottaisiin, että "hei, sä saat lapsen ja nyt sun munaa hakataan ja revitään n. kaksi tuntia putkeen. Sä et ehkä sen jälkeen hirveesti enää seksistä nauti, you know, ja muna pienee ehkä n. 1-5 senttiä, mut eihän se haittaa koska sä saat lapsen! Kusi ja paskakin voi valua reittä pitkin sen jälkeen ja joudut ehkä käyttämään vaippoja. Mut eihän se haittaa, vaikka oletkin vasta 30v., koska sähän saat lapsen! Tätä ennen olet tietenkin lihonut n. 10-30 kiloa etkä ole voinut urheilla kunnolla aikoihin, mut eihän se haittaa, koska sähän saat lapsen!? Tulet tuntemaan helvetillistä kipua, johon ei mikään lääke auta, mutta eihän se haittaa, kun sähän saat lapsen? Kumppanisi ei joudu kärsimään mistään näistä edellä mainituista, vaan jatkaa elämäänsä kuten ennenkin, mutta eihän se haittaa sua? Sut on kato luotu synnyttymään! Sä luot elämää. Eix oo hienoo? Lähde siis synnyttämään ilolla! Nauti jokaisesta repeämästä. Kipu on ystäväsi ja auttaa vauvaa maailmaan! Unohda seksi sen jälkeen. Et kai siitä koskaan nauttinutkaan tai jos nautit, niin mitä väliä: sähän saat lapsen! Kyllä se kaiken korvaa. Myös taloudelliset menetykset töissäpoissolojen vuoksi. Kumppanisi saa paremmat etenemismahdollisuudet, kun sinä et ole työelämässä huseeraamassa. ..."

      Jokatapauksessa: en voi käsittää, että on nykylääketiede, mutta synnytyskipua pidetään ihan ok juttuna, ruumiinjäsenten repimistä katsotaan sormien välistä, elämänlaadun heikkenimisestä ei välitetä....koska on kyse synnytyksestä. Kaikissa muisssa tapauksissa/ sairauksissa tämä ei tulisi ikinä kyseeseenkään! Olisiko mahdollista, että evoluution myötä ihmiskeho / naisen keho on kuitenkin muuttunut? Olisiko mahdollista, että naista tulisi arvostaa eikä kiduttaa, enää, siksi että halutaan lapsia? Luulisi, että miehistäkin olisi mukavampaa, jos heidän rakkaat naisensa voisivat hyvin, nauttisivat kehostaan ja elämästä myös äidiksi tulon jälkeen? Itse ainakin pidän tärkeänä sitä, että itselleni rakkaat ihmiset voivat hyvin, että heillä on kaikki hyvin.

      Ehdotan, että sektioita / keisarinleikkauksia lisättäisiin, koska ei ole mitenkään inhimillistä tuottaa kärsimystä ja sairautta näin suurelle joukolle naisia. Kyllähän näistä epäsuorasti kärsivät myös miehet, parisuhteet ja saattaapa nämä asiat johtaa mutkien kautta jopa avioeroihin eli lapsetkin tästä kärsivät.

      • Anonyymi

        Mä synnytin molemmat kaksoset alakautta, ilman repeämiä. Kammoksuin ajatusta, että vatsa leikataan 7 iho kerroksen läpi. Hyi vittu. Ja tietynlainen kipu synnytyksessä on hyvä, se kertoo äidille mitä pitää tehdä. Kuten kehon keinuttelu ja missä asennossa on paras synnyttää. Puolimakuultaan on hirvein, mutta mulla ei ollut kauheesti vaihtoehtoja, koska kaksoset = riskiraskaus. Mun omakeho kannusti olemaan nelinkontin, kaikkein kivuttominta, sit varmaan seisaaltaan olisin lapset ponnistanut maailmaan, mutta eivät antaneet. Toki sain myös hyvät kivunlievitykset. Mutta sulla on pointti, ne jotka sen sektion haluaa, se heille suotakoon.


    • Muitakin asentoja

      Kolmatta synnyttäessä päätin ettei minun alapäähäni tarvi toljottaa KENENKÄÄN, ihan tarpeeksi kopelointia, kokeilemista ja pällistelyä kahdessa ensimäisessä synnytyksessä. Kolmannen synnytin polvillani, omiin käsiini. Lapsen isä seisoi vieressä, ei kyllä sinne alapäähän nähnyt sen enempää kuin minä tai kukaan muukaan.

      Ei selällään synnyttämisessä muutenkaan ole kyllä mitään järkeä.

    • tällaista

      Mun yks entinen kumppani kertoi aika karua tarinaa siitä kun oli ollut mukana seuraamassa lastensa syntymää. Kertoi että oli kyllä rajun näköistä kun verta ja p-kaa lensi ja nainen huusi kuin synti. Minusta kertoi asiasta aika rumasti kun kyse oli sentään hänen lastensa syntymästä ja heidän äitinsä joutui tuon kaiken kokemaan saadakseen lapset maailmaan.

      Itse olen päättänyt juuri tästä syystä että mun alapäähän ei sitten katsella jos mies tulee mukaan synnytykseen. Ei se tietenkään ole kaunista katsottavaa, eikä kuulu ollakkaan. Mutta ei tarvitse kenenkään ainakaan jälkikäteen kertoa mihinkään suuntaan kuinka järkyltä se näytti.

      Tuota mietin myös että miksi synnytyksen täytyy tosiaan vielä nykyaikanakin olla naiselle niin suuri koettelemus? Herranen aika kun kaikki härvelit ja vehkeet ja systeemit on kehitetty parantamaan kaikenlaisia operaatioita mitä ihmiselle tehdään niin miksei tosiaan synnyttämisessä ole tapahtunut minkäänlaisia edistysaskelia? Miksei keisarinleikkaus esim. voisi olla ihan normaali vaihtoehto alatiesynnytyksen rinnalla ja äiti saisi itse valita kummalla tavalla haluaa lapsensa maailmaan saattaa? Tietysti alapääsynnytystä pidetään kaikin puolin parempana vaihtoehtona, mutta kivun kannalta se ei sitä suinkaan ole.

      Ja miksi ei alapääsynnytyksessä ole kehitetty juurikaan mitään muita kivunlievityskeinoja kuin epidulaaripuudutus jota sitäkään ei voi aina käyttää eikä siitä ole aina edes hyötyä? Onhan sitten kohdunkaulan puudutuskin mutta sitä käsittääkseni tehdään harvemmin. Nainen joutuu supistuskivutkin kärsimään suurimmaksi osaksi sellaisenaan "koska se kuuluu asiaan" ja miljoonat naiset ovat satojen vuosien ajan käyneet läpi saman. Tätä minä en käsitä. Mutta ehkä se johtuu siitäkin että kukaan ei vain ole ollut tarpeeksi kiinnostunut tästä aiheesta?

      • feministi ja syystä

        "Mutta ehkä se johtuu siitäkin että kukaan ei vain ole ollut tarpeeksi kiinnostunut tästä aiheesta?"

        Se johtuu siitä, että miehet eivät synnytyskipua koe eivätkä sen määrää ymmärrä. Aijai, jos yhdenkin miehen pitäisi hepin aukosta sitruunan kokoinen mukelo puskea ulos niin jo viikon päästä olisi kaiken maailman kivunlievitykset ja operaatiot olemassa ;)


    • jot478

      Niin. Miksi synnytyksessä ei ole tapahtunut lääketieteen saralla mitään edistysaskeleita, vaan naiset joutuvat kärsimään kuten mitkä tahansa eläimet?
      Minusta tämä on ihan käsittämätöntä. Maailma on muuttunut ja kehittynyt KAIKESSA muussa, paitsi tässä. Kivikauden meininkiä yhä edelleen.
      On toki kivunlievitystä kehitelty, mutta se ei poista repeämiä, joista nainen kärsii mahdollisesti loppuelämänsä. Kyllähän nyt yksinkertaisimmatkin aivot kykenevät ymmärtämään, että kun emättimestä työntyy ulos n. 2,5- 5.5 kiloinen vauva, mitä siinä tapahtuu. Kipu on sietämätöntä, käsittämätöntä ja ihmiskeho (kudokset, lihakset ja jossain tapauksessa jopa luut) repeävät ja katkeavat. Jostain kumman syystä tätä alatiesynnytystä pidetään kaikestä tästä huolimatta vauvallekin parhaana vaihtoehtona. Eikä sekään pidä paikkaansa: vauvat ovat mustelmilla, solisluut katkeavat, pää tötteröllä kun on vedetty imukupilla maailmaan. Vauva on väsynyt ja veltto. Omalle lapselleni syntymä oli selkeästikin traumaattinen kokemus. Syntyvällä vauvallahan on jo paljon muisti- ja ajattelutoimintoja. Oma lapseni esim. prosessoi syntymäänsä vielä 2-vuotiaanakin. Miten? Kävi sitä uudelleen ja uudellen läpi työntämällä itseään pääedellä ahtaisiin paikkoihin. Voi reppanaa. Itse olin myös aika reppana pitkään, koska ruhjeet olivat isoja.

      Mielestäni sektio voisi olla vaihtoehto alatiesynnytykselle. Jostain syystä kätilöt on aivopesty sektiovastaisiksi: vauva ei ole mukamas terhakas syntymän jälkeen ei ehkä syö heti. No tarviiko sen syödä heti ja olla terhakas, jos kuitenkin jonkin ajan kuluttua kaikki on ihan hyvin ja äitikin voi paremmin? Ei ole terhakas sekään vauva, joka syntyy alateitse solisluut poikki, sinisenä.

      Toinen vaihtoehto on, että syntymät käynnistetään siinä vaiheessa kun sikiö/vauva on n. 3 kiloinen. eli sikiötä ei päästetä kasvamaan yli nelikiloiseksi jättiläiseksi, jolloin tämä itse kärsii synnytyksessä ja äiti kärsii. Toki kolmi kiloinenkin on tuskallinen synnyttää, mutta vauriot molemmille ovat todennäköisesti ihan toista luokkaa.

      Eikö olisi ihanaa kun kaikki saisivat mahdollisuuden saada hyvän synnytyskokemus. Nyt se onni on vain pienellä osalla. Suurin osa naisista kärsii liian paljon erityisesti ensimmäisessä synnytyksessään. Miestenkään ei tarvitsisi tuntea syyllisyyttä jostain sellaisesta mihin heillä ei ole osaa eikä arpaa.

    • ....................

      Kyllä sinä nyt vähän yleistät liikaa. Kaikilla ei synnytys ole noin vaikea. Kaikilla ei mene luita poikki tai tule pahoja repeämiä. Mihin oikein edes perustat tämän tietosi? Pahoittelut jos sinulla jäi traumoja synnytyksestä, mutta sektiossaki on omat riskinsä.

      • Antaisin 10 plussaa

        sinulle, nimim. .................jos voisin - kirjoituksesi oli täysin asiaa.

        Täällä on ihan kamalia kirjoituksia..itse olen synnyttänyt 5 lasta
        alateitse, eivätkä ne ole jättäneet mitään traumoja - lapsen syntymä on jotain niin ihanaa, että kivut ja muut unohtuvat sen
        jälkeen, kun lapsi on sylissä.

        En vähättele kuitenkaan kenenkään kokemuksia, synnytys
        kun ei ole mikään itsestäänselvä juttu.


    • sitä saa mitä tahtoo

      Minä sain poikani suunnitellulla sektiolla, nopeaa, siistiä ja ennen kaikkea kivutonta. Isä oli mukana, istui pääni vierellä odottelemassa. En mistän hinnasta synnyttäisi alateitse, kuvottavaa ja vaarallista touhua.

    • Meillä mies kävi kurkkaamassa, et miltä homma näyttää, kyl ulos piti salista heittää ettei ukol tajulähtis, mut ei ainakaan muuten vaikuttanu mitenkään. Seksii harrastettu heti sen jälkeen kun hommiin pysty. Eipä siis kauheit traumoja jääny mun miehelle.

    • miehet mukaan!

      Itse olen kohta puoleen ensimmäistä kertaa menossa synnyttämään ja minulle on itsestään selvää, että haluan mieheni mukaani. On todella väärin kieltää mieheltä hänen elämänsä ehkä suurin ja vaikuttavin kokemus vain siksi, että itsestä ei tunnu hyvältä. Tottakai jonkinlaisia pelisääntöjä voi yrittää yhdessä sopia, mutta mielestäni naisen ei kuulu yksin asiasta päättää.

      Mieheni on minulle suuri tuki ja turva jonka läsnäolosta en luopuisi millään. Onneksi mies on samaa mieltä, sillä tuntuisi todella pahalta jos mies ei haluaisikaan olla synnytyksessä läsnä. Yhdessä se lapsi on alullekin laitettu, yhdessä se pitäisi maailmaankin saattaa. Vaikka mies ei fyysisesti kykene juuri auttamaan, henkisesti hän tulee auttamaan enemmän kuin ehkä edes itse aavistaakaan.

      Minua ei haittaa vaikka mies haluaisi jalkopäähänikin kurkkia, sillä kyllä se värkki on aika usein tullut jo nähtyä... Vähän kyllä pelottaa mitä mieheni synnytyksen näkemisen jälkeen on värkistäni mieltä, mutta onneksi mieheni on tarpeeksi aikuinen ymmärtämään että lapsien eteen täytyy jonkinlaisia uhrauksia tehdä. Ja olemme sopineet että menen korjausleikkaukseen jos seksi ei enää lasten jälkeen suju yhtä hyvin, molemmat olemme todella seksuaalisia ihmisiä emmekä halua kummankaan nautinnon kärsivän.

      Se, että mies ei pelkää nähdä synnytystä ja siihen kuuluvia nesteitä, eritteitä, verta ja ulostetta tarkoittanee myös sitä, että kakkavaipat/oksennukset/lapsen muut ihanuudet eivät jää vain minun hoidettavakseni. Hyvä niin, sillä jos mies ei kestä vaihtaa oman lapsensa vaippaa niin ei kyllä mielestäni sovellu isäksi...

    • pienet on murheet

      No jopas on ihmisillä murheet.
      Itse olen neljä lasta synnyttänyt. Mies on nähnyt sen mitä on nähnyt, ei kuulemma ollut pahan näköistä, joskin ei silmiä hivelevää. Eipähän näky ainakaan miehen intoa sekstailuun rajoittanut millään tavalla.
      Eka syntyi niin, että kaikki oli nähtävänä. Loput syntyivät minun ollessa polvillani ja otin lapset heti käsivarsilleni, joten paikkoja ei pahemmin nähnyt kukaan.
      Eikä haitannut kumpaakan istukan ja jälkeisten syntyminen, vaikka verta olikin. Siinä me molemmat tutkimme jälkeisiä ja kätilö esitteli ja kertoi niistä meille mielellään.

    • Semmostista...

      Minä henkilökohtaisesti ennen synnyttämään menoa sheivasin värkkini posliiniksi ja asettelit siihen nätin rusetin. Ei se ole sitten enää niin kauhean näkönen se alapää, vaikka sieltä puskee ulos halkasijaltaan 36cm vauvelin päätä

    • tytteli...aawsss

      hYI!.....vITTU oon 12 enkä aijo ikiikiikiiiikiii maailmassa hankkii mitään vitun lasta............sitä paitti synnyttäny nainen näyttää ihan lehmältä!Enkä myöskään IKINÄ kokeilla yhdyntää!



      vittu!repikää siitä!LOL

    • Reservin johtaja..

      Kammottava?

      Mitä kammottavaa on naisen alapäässä ja vauvassa?

      Siltä se pää työntyi hiljalleen esiin ja sitten luiskahti koko vauva esiin.

      Oli paljon siistimpi tapahtuma kuin kuvittelin.

      Kotona vaimo näytti alapäätään eikä se ollut mitenkään muuttunut paitsi pari tikkiä.

    • SodissaSotilas

      Olin tuossa viime viikolla mukana synnytyksessä ja oltiin vaimon kanssa pohdittu, että on parempi mun olla siellä yläpäässä häntä kannustamassa...ei mulla siellä alapäässä sillä hetkellä ole hommia eli annetaan tilaa niille, jotka hommat osaa :) Tähän päivään mennessä luulin olevani liian paatunut ja jollain tavalla kylmä sydäminen, etten saa suurempia tunteita synnytyksestä. Pohjustuksena voidaan sanoa, että oma työni ja erinäiset ulkomaankomennukset (RT-tehtävistä) on vaikuttanut huomaamattomasti tuohon tunne puoleen...mikä tietenkin on mun mielestä ikävä, mutta väistämätön kun sellaisten asioiden kanssa joutuu useasti tekemisiin. Tsemppasin vaimoa parhaani mukaan ja kun kätilö kääntyi minua päin vauva käsissään ja kysyi: "no isukki, mikäs on vauva sukupuoli?". Katsahdin pientä hahmoa ja totesin, että poika se on...niin tällä samalla hetkellä purkauduin kyyneliin. On todella vaikeaa selittää millaiseen tunteiden myrskyyn joudun..ja jotenkin sisälläni tuntui, että jumalauta maailmassa on sittenkin jotain viatonta. Jälkikäteen olen ollut jotenkin hämmentynyt reaktiostani, mutta täytyy sanoa, että ei hävetä yhtään tuo pieni itkun pyrähdys...ehkäpä sitä pitäisi itkeä useammin. Ei se niin pitäisi mennä, että kantaisin koko ajan vuosien tuskaa taakkana ja purkaisin sen ainoastaan erittäin koskettavissa tilanteissa. Sen voin sanoa, että poikani saa minulta sellaisen kasvatuksen, jossa ei tuomita ja syrjitä muita...jospa pojan elämä ei täyttyisi kaikilla niillä kauhukuvilla joita omalle tielleni on osunut. Ei voi muuta kuin laittaa soimaan Yön kappaleen "Ihmisen Poika"...

      • 19+6

        Jotenkin karskilla, miehekkäällä tavalla koskettava tuo sun viesti. Kyllä äijätkin saa itkeä kun siltä tuntuu! Hienoa, että olit mukana synnytyksessä, muuten olisi tuokin hieno hetki jäänyt kokematta. Onnea uudelle isukille! :)


    • 10-3

      Tämä keskustelu on mielestäni raivostuttava. Muutamaa koskettavaa tekstiä lukuunottamatta hirveää kädenvääntöä siitä, kuka määrää kaapin paikan ja kuka kärsii eniten. Voi tsiis.

    • Anonyymi

      On se maailma muuttunut, kun näin kahdeksankymppisenä lueskelen tarinoitanne.
      Minut jätettiin yksin synnytyssaliin, koska kukaan ei uskonut, että ennen aikainen synnytys oli käynnissä, vaikka minut oli kaikeksi onneksi otettu Kätilöopiston potilaaksi illalla. Siirsivät minut synnytyssaliin ja sanoivat, että eihän tässä mitään ole tapahtumassa, mutta täällä on viileämpi nukkua. Eivät antaneet hälytyskelloa edes. Siinä makasin aika huolissani, sillä poltot olivat voimakkaat vaikka eivät kivuliaat.
      Kerran huoneessa kävi joku ja kysyin, jätetäänkö minut tänne yksin. Hän vastasi, että on varattu muualla, tänne tulee joku kun ehtii. Klo 23 kai työvuoro vaihtui, kun olin jo aivan epätoivoinen, huusin ja pyysin apua, mutta kukaan ei tullut.
      Kaksi kätilöä ilmestyi työvuoroon ja kysyin, aiotaanko minut todella jättää tänne yksin synnyttämään. He tulivat tutkimaan tilanteen, ja näin heidän naamastaan, että olivat tulleet viime tipassa. Poika syntyi klo 23.20.
      Jos he evät olisi aloittaneet työvuoroaan minusta, en tiedä miten oli käynyt.
      Lapsi lennätettiin hoitoon ja minut palautettiin osastolle. Kukaan ei pahoitellut, mitään selitystä en saanut, enkä kyllä kysynytkään. Olin sen verran voipunut kokemuksestani.
      On se maailma muuttunut.

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Olen tosi outo....

      Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap
      Ikävä
      16
      2138
    2. Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta

      https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi
      Kotka
      84
      2078
    3. Oletko sä luovuttanut

      Mun suhteeni
      Ikävä
      101
      1377
    4. Vanhalle ukon rähjälle

      Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen
      Ikävä
      10
      1196
    5. Hommaatko kinkkua jouluksi?

      Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k
      Sinkut
      145
      1170
    6. Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!

      https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663
      Kotimaiset julkkisjuorut
      81
      1153
    7. Aatteleppa ite!

      Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.
      Maailman menoa
      249
      886
    8. Omalääkäri hallituksen utopia?

      Suurissa kaupungeissa ja etelässä moinen onnistunee. Suuressa osassa Suomea on taas paljon keikkalääkäreitä. Mitenkäs ha
      Maailman menoa
      173
      864
    9. Mitä sanoisit

      Ihastukselle, jos näkisitte?
      Tunteet
      63
      834
    10. Onko se ikä

      Alkanut haitata?
      Ikävä
      59
      811
    Aihe