Olen 25-vuotias nainen, joka on ollut ystävyyssuhteessa jo lähes kymmenen vuotta erään samanikäisen naisen kanssa. Viime vuosina ystäväni on kuitenkin alkanut käyttäytyä todella kummallisesti-en tajua yhtään hänen käytöstään! Siksi ajattelin avautua asiasta tälle palstalle. Hyvänä esimerkkinä ystäväni käytöksestä kerrottakoon, että esimerkiksi baarista lähteissämme, jos menemme samaa matkaa, hän painelee kovaa vauhtia satoja metrejä edellä, eikä koskaan vaivaudu odottamaan minua, joka olen häntä hitaampi. Tämä kyrsii jo melko paljon, vaikka olen asiasta huomauttanut.
Hän myös osoittaa usein mielestäni tietynlaista kylmyyttä minua kohtaan. Esimerkiksi ostoksilla käydessäni hän ei juuri koskaan kehu löytöjäni, vaan usein heittää vähätteleviä kommentteja, esim. "No jaa, en mä nyt tiedä.." tai sitten katsoo aivan hiljaa kommentoimatta mitään. Tai saattaa halveksivalla äänellä sanoa: "No toi on kyllä just SUN tyyliä" niin, ettei tarkoitus varmasti jää epäselväksi. Mielestäni en ylireagoi, vaan osaan kyllä erottaa äänensävystä millä mielellä ystäväni asioita sanoo, olemme tunteneet sen verran kauan.
Kun olemme liikkeellä isommalla ystäväporukalla, ystäväni olemus muuttuu täysin. Yhtäkkiä hän onkin paljon iloisemman oloinen, kehuu jatkuvasti muiden ostoksia ja esittää kaikin puolin mukavaa ja anteliasta. Hän ei ole mitenkään avokätinen, mutta kun muita on paikalla, hän tarjoaa esim. purukumia, drinkkejä, jne mitä hän ei koskaan tee ollessamme kahden kesken. Esimerkiksi kahvilla käydessämme hän ei tarjoa minulle purukumia koskaan kahden kesken, vaan ottaa itse, mutta heti kun paikalla on muita, hän tarjoaakin kaikille. Ystäväni on pidetty ihminen muiden seurassa ja kaikki yleensä luulevat häntä hyväsydämiseksi ja empaattiseksi ihmiseksi, mikä on mielestäni hieman harhaanjohtavaa. Tuntuu, että minä olen ainoa, kenelle hän uskaltaa paljastaa synkemmän ja kovemman puolensa.
Esimerkkinä kerrottakoon, että viime vuoden puolella hän joutui pakosta maksamaan minun osuuteni junamatkasta, koska olin unohtanut korttini kotiin. Muiden ystävieni kuullen hän sanoi, että anna olla, ei sun tarvitse maksaa takaisin. Illalla ollessamme kahden kesken hän hienovaraisesti alkoi vihjailla, että koska saisi ne rahat? Mitä pitäisi ajatella tästä?
Olen muun muassa kuullut ystäväni suusta, että jos pitäisi valita kahdesta ystävästä, hän valitsisi sen toisen, eikä hänen tarvitsisi miettiä hetkeäkään. Pahin loukkaus, jonka olen häneltä kuullut. Sanooko oikea ystävä toiselle tuolla tavalla? Sitä olen pitkään miettinyt. Usein ystäväni vaikuttaa seurassani jotenkin kireältä ja pahantuuliselta. Tiedän, että hänellä on stressiä ja olemme puhuneet näistä asioista, mutta silti hän ei ole muuttanut käytöstään minua kohtaan. Aina kun minä ehdotan jotain, hänelle se ei tunnu sopivan. Kesällä kävimme parin päivän lomamatkalla ja eräs toinen ystävistämme ehdotti pistäytymistä eräässä erikoisliikkeessä. Sinne oli pitkä matka, yli 2 km, mutta ystäväni suostui ilomielin. Kun minä ehdotin myöhemmin samaa, hän sanoi, ettei jaksa kävellä "niin kauas" vaikka matkaa oli sillä kertaa n.500 metriä...
Kun kysyn, missä haluaisit vielä käydä, on vastaus yleensä "En tiedä, en ole miettinyt, aivan sama"
Eli teenpä mitä tahansa, hänelle ei kelpaa. Ei vaatteeni, ei hiukseni, ei olemukseni eikä näköjään mikään,mitä teen. "Älä naura noin kovaa". "Voitko puhua vähän hiljempaa, kun täällä on muita". "Anna mä laitan sun hiukset vähän paremmin". "Pitäisköhän sun laittaa jotain muuta päälle, toi on vähän..." "Älä soita sinne kun me ollaan kohta jo perillä!" "En mä kestä kuunnella sun ongelmia, ne tuntuu liian raskailta".
Ostoksilla tuntuu, että hän hakeutuu tahallaan kauas minusta ja kulkee omia reittejään välinpitämättömänä, kun taas muiden ystäviemme läsnäollessa hän roikkuu heidän perässään jatkuvasti kehuen, kuinka hyviltä he näyttävät ja kuinka tuo ja tuo sopisi kenellekin. Minua hämää suuresti, miksi hän on aina muille niin mukava, mutta tuntuu kohtelevan minua kuin ilmaa. En ole kuulemma loukannut häntä millään tavalla, hänellä on vain stressiä, se on aina vakiselitys. En vain enää oikein jaksa uskoa tähän.
Minusta on alkanut tuntua, että ystäväni ei anna minulle mitään arvoa ja pitää minua muita huonompana. Kuitenkin hän on monesti sanonut, että olen hänelle tärkeä ja että hän haluaa säilyttää ystävyytemme
( kerran olin jo lähellä katkaista välit ystäväni käytöksen takia ). En ymmärrä, miksi olen hänelle välillä kuin ilmaa. . Miksi hän kohtelee minua niin kylmästi ja esittää kaikille muille päinastaista kuin on? Pohjimmiltaan hän on herkkä ja melko ujo, enkä usko, että olisi narsisti tai muuten persoonallisuushäiriöinen. Turhauttaa vaan suunnattomasti, kun en tiedä, mitä pitäisi tehdä, että välimme paranisivat. Yrittääkö ystäväni jotenkin kohottaa huonoa itsetuntoa kustannuksellani? Alkaa vahvastu tuntua siltä. onko kenelläkään samankaltaisia kokemuksia/neuvoja, mitä tekisin?
Hän myös osoittaa usein mielestäni tietynlaista kylmyyttä minua kohtaan. Esimerkiksi ostoksilla käydessäni hän ei juuri koskaan kehu löytöjäni, vaan usein heittää vähätteleviä kommentteja, esim. "No jaa, en mä nyt tiedä.." tai sitten katsoo aivan hiljaa kommentoimatta mitään. Tai saattaa halveksivalla äänellä sanoa: "No toi on kyllä just SUN tyyliä" niin, ettei tarkoitus varmasti jää epäselväksi. Mielestäni en ylireagoi, vaan osaan kyllä erottaa äänensävystä millä mielellä ystäväni asioita sanoo, olemme tunteneet sen verran kauan.
Kun olemme liikkeellä isommalla ystäväporukalla, ystäväni olemus muuttuu täysin. Yhtäkkiä hän onkin paljon iloisemman oloinen, kehuu jatkuvasti muiden ostoksia ja esittää kaikin puolin mukavaa ja anteliasta. Hän ei ole mitenkään avokätinen, mutta kun muita on paikalla, hän tarjoaa esim. purukumia, drinkkejä, jne mitä hän ei koskaan tee ollessamme kahden kesken. Esimerkiksi kahvilla käydessämme hän ei tarjoa minulle purukumia koskaan kahden kesken, vaan ottaa itse, mutta heti kun paikalla on muita, hän tarjoaakin kaikille. Ystäväni on pidetty ihminen muiden seurassa ja kaikki yleensä luulevat häntä hyväsydämiseksi ja empaattiseksi ihmiseksi, mikä on mielestäni hieman harhaanjohtavaa. Tuntuu, että minä olen ainoa, kenelle hän uskaltaa paljastaa synkemmän ja kovemman puolensa.
Esimerkkinä kerrottakoon, että viime vuoden puolella hän joutui pakosta maksamaan minun osuuteni junamatkasta, koska olin unohtanut korttini kotiin. Muiden ystävieni kuullen hän sanoi, että anna olla, ei sun tarvitse maksaa takaisin. Illalla ollessamme kahden kesken hän hienovaraisesti alkoi vihjailla, että koska saisi ne rahat? Mitä pitäisi ajatella tästä?
Olen muun muassa kuullut ystäväni suusta, että jos pitäisi valita kahdesta ystävästä, hän valitsisi sen toisen, eikä hänen tarvitsisi miettiä hetkeäkään. Pahin loukkaus, jonka olen häneltä kuullut. Sanooko oikea ystävä toiselle tuolla tavalla? Sitä olen pitkään miettinyt. Usein ystäväni vaikuttaa seurassani jotenkin kireältä ja pahantuuliselta. Tiedän, että hänellä on stressiä ja olemme puhuneet näistä asioista, mutta silti hän ei ole muuttanut käytöstään minua kohtaan. Aina kun minä ehdotan jotain, hänelle se ei tunnu sopivan. Kesällä kävimme parin päivän lomamatkalla ja eräs toinen ystävistämme ehdotti pistäytymistä eräässä erikoisliikkeessä. Sinne oli pitkä matka, yli 2 km, mutta ystäväni suostui ilomielin. Kun minä ehdotin myöhemmin samaa, hän sanoi, ettei jaksa kävellä "niin kauas" vaikka matkaa oli sillä kertaa n.500 metriä...
Kun kysyn, missä haluaisit vielä käydä, on vastaus yleensä "En tiedä, en ole miettinyt, aivan sama"
Eli teenpä mitä tahansa, hänelle ei kelpaa. Ei vaatteeni, ei hiukseni, ei olemukseni eikä näköjään mikään,mitä teen. "Älä naura noin kovaa". "Voitko puhua vähän hiljempaa, kun täällä on muita". "Anna mä laitan sun hiukset vähän paremmin". "Pitäisköhän sun laittaa jotain muuta päälle, toi on vähän..." "Älä soita sinne kun me ollaan kohta jo perillä!" "En mä kestä kuunnella sun ongelmia, ne tuntuu liian raskailta".
Ostoksilla tuntuu, että hän hakeutuu tahallaan kauas minusta ja kulkee omia reittejään välinpitämättömänä, kun taas muiden ystäviemme läsnäollessa hän roikkuu heidän perässään jatkuvasti kehuen, kuinka hyviltä he näyttävät ja kuinka tuo ja tuo sopisi kenellekin. Minua hämää suuresti, miksi hän on aina muille niin mukava, mutta tuntuu kohtelevan minua kuin ilmaa. En ole kuulemma loukannut häntä millään tavalla, hänellä on vain stressiä, se on aina vakiselitys. En vain enää oikein jaksa uskoa tähän.
Minusta on alkanut tuntua, että ystäväni ei anna minulle mitään arvoa ja pitää minua muita huonompana. Kuitenkin hän on monesti sanonut, että olen hänelle tärkeä ja että hän haluaa säilyttää ystävyytemme
( kerran olin jo lähellä katkaista välit ystäväni käytöksen takia ). En ymmärrä, miksi olen hänelle välillä kuin ilmaa. . Miksi hän kohtelee minua niin kylmästi ja esittää kaikille muille päinastaista kuin on? Pohjimmiltaan hän on herkkä ja melko ujo, enkä usko, että olisi narsisti tai muuten persoonallisuushäiriöinen. Turhauttaa vaan suunnattomasti, kun en tiedä, mitä pitäisi tehdä, että välimme paranisivat. Yrittääkö ystäväni jotenkin kohottaa huonoa itsetuntoa kustannuksellani? Alkaa vahvastu tuntua siltä. onko kenelläkään samankaltaisia kokemuksia/neuvoja, mitä tekisin?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen ollut vastaavassa tilanteessa muutaman kerran. Nyt jo tiedän, että ystäviä tulee ja menee, ja jos joku pitkäaikainenkin alkaa jatkuvasti käyttäytyä epämiellyttävällä tavalla, minulla ei ole suuria vaikeuksia päästää häntä menemään. Jonkin aikaa jaksaa etsiä vikoja itsestään ja yrittää ymmärtää kaveria, mutta loppujen lopuksi on ihan sama, onko kaverilla ilkeä mieli vai huono itsetunto.
Voit toki kysyä häneltä suoraan, mikä on vialla, mutta olen aivan varma siitä, että hän ei anna ainakaan suoraa vastausta. Tilannetta ei toisaalta voi pahentaa enää tuosta kovin paljon, joten kysyminen kannattaa. Ja sitten hei hei ja hyvää jatkoa.
Kuulostaa vähän minun "ystävältä" tosin olemme jo melkein kolmikymppisiä. Juuri tuo, että kävelee sadan metrin päässä kovaa vauhtia minusta ja saituus, sekä se, ettei minun ehdotukseni koskaan kelpaa, sekä se, että muiden seurassa on kovin ystävällinen ja suosittu. Olisin jo jättänyt kaverini, jos emme olisi samassa ystäväporukassa ja jos minulla olisi muita ystäviä, kenestä valita.
Suoraan sanottuna vaikuttaa siltä, että ystävääsi ei hirveästi kiinnosta sinun seurasi tällä hetkellä. Ei hän käyttäytyisi tuolla tavalla, jos oikeasti olisi innoissaan seurastasi.
Minun mielestäni sinun kannattaisi nyt ottaa etäisyyttä tähän ystävään. Tapaa muita ihmisiä, harrasta asioita, tee juttuja joista itse nautit.
Kokonaan ei mielestäni kannata katkaista yhteydenpitoa, ihmissuhteissa kun kannattaa olla pitkäjänteinen ja teidänkin ystävyytenne saattaa elpyä vielä pitemmällä tähtäimellä.
Mutta nyt, ala tekemään muita juttuja äläkä takerru kehenkään kiinni. Pieni "happihyppely" tekee varmasti hyvää molemmille.
"No toi on kyllä just SUN tyyliä" joo samaa sanoo mun kamu kaikesta jos kysyn mielipidettä ja joo kaikkia muita haluaa miellyttää mutta jos mä jotain pyydän niin ei jaksa, ei pysty yms.
Me oltiin kavereita lähes 7 vuotiaasta.
Nyt sain vaan viimeisimmistä tempuista ja ilkeilyistä tarpeeks ja jätin koko ihmisen omiin oloihinsa.
Narsisti, narsisti, narsisti, narsisti... jätä narsku, mene eteenpäin.