Oon ollu suhteessa paljon yli vuoden, asutaan mieheni kanssa yhdessä. Kuulostaa ihan hyvältä, mutta tämä on aika vuoristorataa.. Ollaan nykyään niin paljon tekemisissä ja koko ajan, että on alkanut ahdistamaan. Mieheni tietää kaikista menoistani ja epäilee, että iskisin jonkun muun miehen. Jos esim. joku kaverini soittaa minulle niin puhelun päätyttyä mies heti kärppänä kysyy että kukas mies se tällä kertaa siellä soitti? Ja epäilee ettenlö olisi onnellinen. Minulla sitä paitsi ei edes ole ketään miespuoleista "omaa" kaveria, toki olen saanut ystäviä mieheni kavereista. Seksikumppaneitakaan minulla ei ollut kuin yksi ennen häntä ja olen 20 vuotta. Hänellä sentään niitä on yli kymmenkunta.
Alku aikoinamme mieheni työpaikalla oli eräs tyttö (nätti ja "mukava") jonka kanssa mieheni oli tekemisissä. Hän puhui minun kuullen puhelimessa sille tytölle että "taas sinä laittaudut sitten nii nätiksi) kun oli lähös johoki bailaamaa. Mutta mieheni sanoi aina että kyse ei ole kuin kaverisuhteesta ja ei koskaan ole ollutkaan mitään sutinaa. Koko työpaikka luuli että hän seurustelee sen tytön kanssa vaikka oli minun kanssa yhdessä. Hän kun näki että olin mustasukkainen kun puhui silleen ja oli tekemisissä niin hän laittoi itse siihen välit poikki. MIKSI? oliko hänellä salattavaa tms näitä tietoja en ole saanut tietää vieläkään? Jonkin ajan kuluttua mieheni kuitenkin tunnusti ettö oli ollut tyttöön ihastunut. Aina kun jos he baariessa sattumalta näkee ja tyttö tulee juttelemaan niin nään mieheni silmistä että ihankuin olisi vieläkin ihastunut, vaikka väittääkin toista. Mikä juju tuossa on?
Olen itse pirtsakka ja lyhyehkö sporttinen tyttö joka pitää itsestään huolta, ja harrastankin vaikka mitä, ja hän minun kehosta tykkää, mutta oonko ihan sekopää vai onko tää miettimine ollu aiheetonta? toivon ihan asianmukaisia vastauksia...
Alku aikoinamme mieheni työpaikalla oli eräs tyttö (nätti ja "mukava") jonka kanssa mieheni oli tekemisissä. Hän puhui minun kuullen puhelimessa sille tytölle että "taas sinä laittaudut sitten nii nätiksi) kun oli lähös johoki bailaamaa. Mutta mieheni sanoi aina että kyse ei ole kuin kaverisuhteesta ja ei koskaan ole ollutkaan mitään sutinaa. Koko työpaikka luuli että hän seurustelee sen tytön kanssa vaikka oli minun kanssa yhdessä. Hän kun näki että olin mustasukkainen kun puhui silleen ja oli tekemisissä niin hän laittoi itse siihen välit poikki. MIKSI? oliko hänellä salattavaa tms näitä tietoja en ole saanut tietää vieläkään? Jonkin ajan kuluttua mieheni kuitenkin tunnusti ettö oli ollut tyttöön ihastunut. Aina kun jos he baariessa sattumalta näkee ja tyttö tulee juttelemaan niin nään mieheni silmistä että ihankuin olisi vieläkin ihastunut, vaikka väittääkin toista. Mikä juju tuossa on?
Olen itse pirtsakka ja lyhyehkö sporttinen tyttö joka pitää itsestään huolta, ja harrastankin vaikka mitä, ja hän minun kehosta tykkää, mutta oonko ihan sekopää vai onko tää miettimine ollu aiheetonta? toivon ihan asianmukaisia vastauksia...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei kuulosta lupaavalta suhteen alulta. Onko mies paljon sinua vanhempi? Noin tuoreessa suhteessahan pitäisi olla ihan rakastunut omaan kumppaniinsa, eikä katsella aidan toiselle puolelle! Jos taas mies on yhtä nuori kuin sinä ja hänellä on ollut jo kymmenkunta kumppania ja nytkin muita naisia kiikarissa, niin miettisin todella kannattaako hänen kanssaan olla suhteessa. Ei vaikuta sitoutumiskykyiseltä.
Mietin myös, että mikä kiire teillä on ollut muuttaa yhteen jos suhteenne on noinkin epävakaa ja luottamuspula vaivaa puolin ja toisin... (Totta kai mies epäilee, että löydät jonkun muun kun hänellä on itsellään monta rautaa tulessa!)
Kuulostaisi näin ulkopuolisen korviin, että miehellä on vaan huono omatunto ja siksi se sua nyt "kyttää". On itse ollut ihastunut ja pelkää sun ihastuvan samalla tavalla johonkin toiseen. Pani poikki sen tyttelin kanssa jotta siitä ei tule hänelle eikä sun ja hänen suhteelle mitään ongelmaa.
Eli periaatteessa ihan reilu jätkä, mutta jumissa sen oman syyllisyydentuntonsa kanssa.
Luultavasti se tarvii vaan rohkasua ja tukea sen suhteen ettet sä ole jättämässä häntä koska tykkäät hänestä. Se on yleensä paras lääke epävarmuuteen: oman kullan positiivinen tuki.
Olemme molemmat vielä nuoria, mutta meissä on paljon samoja asioita ja rakastamme toisia. Ei minullakaan mitään pitkiä suhteita ole takana, eli aika "vasta-aloittaja" olen. Siksi nouseekin tällaisia kysymyksiä. Ei hän enää "sillä silmällä" kuulemma katsele muita, kun ei "tarvitse". Onko melkein puolitoista vuotta kestänyt suhde vielä tuore? Hyvin tässä toisemme tunnetaan ja ei tämä mitään ruusuilla tanssimista aina ole, vaikka tämän aikaa ollaan yhdessä oltukkin.
"Mietin myös, että mikä kiire teillä on ollut muuttaa yhteen jos suhteenne on noinkin epävakaa ja luottamuspula vaivaa puolin ja toisin... (Totta kai mies epäilee, että löydät jonkun muun kun hänellä on itsellään monta rautaa tulessa!)" En oikein ymmärrä mikä tuon lauseen pointti oli. Yhteen muutettiin silloin kun tunnettiin, että ollaan siihen valmiita ja töitten perässä. Se oli käytännöllisin ratkaisu.
" Pani poikki sen tyttelin kanssa jotta siitä ei tule hänelle eikä sun ja hänen suhteelle mitään ongelmaa.
Eli periaatteessa ihan reilu jätkä, mutta jumissa sen oman syyllisyydentuntonsa kanssa. " tuohon kaipaisin vielä vähän lisäselvitystä, koska tämä asia häiritsee. Syyllisyydentunto? Tarkoitatko että mies "häpeää" sitä että on ollut ihastunut toiseen? :D
Mutta nuoriahan tässä ollaan. Joskus on ollut vaikeampaa ja joskus ihanaa. Tässä kerkee vielä vaikka mitä sattua. Ja ajan mennessä pidemmälle huomaa miten nämä hommat alkaa luistaa. Sit kun sitä kokemustakin enemmän tulee.. Miltä tää suhde muitten nähden kuulostaa?
Ihmettelen vaan, että miten tällaiset asiat saisi korjattua. Olen minä itsekin mustasukkainen, mutta se on vähentynyt paljon siitä mitä se oli.
Joka on itse on toiselle epärehellinen, ei voi luottaa toiseen (toisin päin kyllä mahdollista).
Joka ei itse välitä ystävästään, ei voi uskoa toisen välittävän hänestä (toisin päin kyllä mahdollista).
Joka on itse uskoton, ei voi luottaa toisen uskollisuuteen (toisin päin kyllä mahdollista).
Eli jos hän epäilee sinun olevan nyt uskoton, se johtuu yleensä siitä ettei hän voi luottaa sinuun tai siitä että hän on itsekin uskoton.
Mutta ihan oikeasti, jos hän ei todellakaan ole suhteen alussakaan ollut suhteeseenne täysin sitoutunut, niin kyllä se hieman kuulostaa siltä että teidän pitää keskustella asioista ihan vakavasti.
väittää ettei katsele hyvännäköistä naista "silläsilmällä" on hänellä viettipuolella jotain pielessä, tahi hän hurskastelee/valehtelee tai on homo . näin se vaan biologia menee. se taas rupeaako katselusta toimeen on toinen juttu....
Ihastuksia tulee ja menee eikä siihen sun kehosi ja ulkonäkösi vaikuta millään tavalla. Totta kai miehesi tykkää sinusta ja vartalostasi, ikävä kyllä se ei estä ihastumasta myös muihin. Tietenkin noin alussa olisi ehkä ollut toivottavaa, että mies olisi ollut vain sun pauloissasi, mutta eihän se aina mene niin. Hyvän suhteen voi rakentaa tästä huolimatta, tosin siihen tarvitaan sitä luottamusta mitä teiltä puuttuu. Yritä puhua avoimesti ilman dramatiikkaa mieltäsi painavista asioista, ilman syyllistämistä ja loukkaantumista (vaikeaa, tiedän), ehkä vähitellen sitä kautta luottamus lisääntyy, kun huomaatte että toiselle voi puhua oikeasti ja rehellisesti asioista ilman että siitä syntyy riita. Suhteenne on vielä melko tuore, kestää aikansa oppia todella tuntemaan toinen ihminen. Jos avoimuus eikä muukaan tunnu onnistuvan yrittämisenkään jälkeen, jos elämä on kokoajan pelkkää asioiden ja tunteiden epäilyä ja vuoristorataa ja mustaa mieltä, niin vaihda miestä tai ole vapaa, olet vielä tosi nuori ja miehiä maailmassa riittää kyllä. Turha roikkua suhteessa, jos se ei anna sitä mitä haluat eikä ole voimavara vaan taakka elämässä.
Olen kyllä sun kanssas samaa mieltä. Minua inhottaa nähdä tätä tyttöö aina kun se ohi jossai vilahtaa.. :( Ei kivaa ole, että koko ajan tarvii pelätä mitä sanoo tai tekee. Ei saisi baariinkaa mielellään lähteä ilman miestä. Luulee, että menen vaan iskemään ja ettimään sinne muita miehiä, vaikkei näin ole.
Puhuminen näistä tuntuu jo aika turhauttavalta, koska mieheni joko ei jaksa kuunnella tai ymmärrä tilanteen vakavuutta. Eroaminen olisi aika outoa, koska viihdymme toistemme seurassa ja meillä on jo vahva tunneside. Mutta nuo vuoristorata sotkut on oikeasti niin hajottavia. En näe enää kavereitani kunnolla ja olen etääntynyt heistä. Tai tuntuu että minulla juuri sellaisia hyviä ystäviä edes olekkaan. Tosiystäväni kuoli kaksi vuotta sitten ja ikävä on mieletön, tottakai.
Haluaisin vaapaampaa ilmapiiriä tähän suhteeseen. Haluan ensin puhua näistä täällä, koska haluan muiden kannanottoa asiaan. :( Tuntuu vaane ttä en ole tarpeeksi kaunis tai seksikäs hänelle. Pelkään, että hän haluaa muuta. Tilanne ei ehkä ole näin paha kuin kuulostaa.. Tiedän, että miehelläni tällä hetkellä muuta ole menossa.