kuinka voit. Mietin, miten meidän olisi käynyt, jos olisimme toteuttaneet haaveemme. Tosin en enää luottanut sinuun, että haaveilit samasta kuin minä. En muutenkaan voinut enää luottaa sinuun. En tiedä, mutta luottamus sinuun vain katosi. Myönnän, tein ja lopetin suhteemme väärällä tavalla. Mutta en enää uskonut, että uskot meihin. Sanat eivät merkitse niin kuin teot. En usko selityksiäsi.
Mutta kaikesta huolimatta rakastan sinua edelleen. Ja kaipaan. Enkä edelleenkään tajua, että menetin elämäni naisen.... :'(
Mutta kaikesta huolimatta rakastan sinua edelleen. Ja kaipaan. Enkä edelleenkään tajua, että menetin elämäni naisen.... :'(
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mikset usko mitä sulle sanoin? Mä oon tosi huono näyttämään mun tunteita, saatika niistä kertoa. Ymmärrän, ettet luota muhun, mutten oo tehny sulle koskaan mitään mikset voisi luottaa. Taitaa olla taas sun kaverit asialla..... vaikka sanoitki,ettet välitä, mitä muut sanoo. Meillä jokaisella on menneisyytemme, eikä kaikki siitä ole kovin ylpeitä...
voi hyvin, rakkaani
luotin sinuun kuin kiveen, mutta sitten vaan rupesin menettämään luottamusta sinuun. Minulle tuli tunne että et enää välitä. Eikä kyseessä ollut menneisyytesi. Et vaan näyttänyt tunteitasi ja... en tiedä, minua harmittaa, kun emme koskaan selvittäneet asioita puhuen. Minulla on sinua suunnaton ikävä, enkä tiedä milloin päästän sinusta irti henkisesti. JOs sinut näkisin nyt, menisin tuhannen pirstaleiksi. En todellakaan tahtonut asioiden päättyvän näin.. :'( mutta kaikki on myöhäistä, tunnen sinut..
Mitä teit että olette tässä tilanteessa. Ei kaikki voi olla menetetty ihan syyttä...
Jaa, että tuli "tunne", etten välitä enää ja ettei minuun voikaan luottaa. Siis sait päähäsi jotain missä ei ehkä ollut mitään perää, ja pelkän päähänpiston ja "tunteen" perusteella loukkasit? Jonkun näkemäsi unen tai mieleesi juolahtaneen epäilyn takia rikoit kaiken? Lakkasit luottamasta - NOIN VAIN, ilman syytä?
Ei tullut mieleen kysyä, onko "tunteesi" todenmukainen, onko tuntemuksessasi jotain perää? Ei tullut mieleen avata suutaan ja puhua?
Jaa, että menisit tuhannen pirstaleiksi jos näkisit minut. No voi voi.
Välititkö hittojakaan siitä, meninkö MINÄ tuhannen pirstaleiksi kun heitit minut ulos?
Mutta eihän minun tunteillani ole väliä, kunhan SINULLE ei tule kurjaa oloa. Sinä et voi tavata ja selvittää asiaa edes jälkeenpäin, ettei sinuun poikapolo vain satu, ettet vain "hajoaisi pirstaleiksi". Muihin kyllä saa sattua, mutta ei sinuun. Ei ikinä sinuun, sinua täytyy varjella ja suojella kaikelta tuskalta, harmilta ja ikävyydeltä.
Ei ole kanttia tavata ja puhua, ettei SINULLE tule kurja olo. Entä jos minun oloni siitä hiukan helpottuisi?
Entä jos kaikki selviäisi ja voisimme palata yhteen?
Sinuahan tässä täytyy sääliä, eikö vain? Ensin käyttäydyt törkeästi, jätät toisen ilman selityksiä, ja sitten säälit itseäsi. Kasva aikuiseksi. SAATANAN VAUVA!
Ajattelen sinua päivittäin. Aamuisin herättyäni, päivällä töissä ja iltaisin nukkumaan mennessäni. Ja monesti siinä välissä. Välillä jopa koko ajan.
Et sinä ole minua vielä menettänyt, JOS olet Hän. Rakastan sinua yhä. Vaikket sitä ehkä tiedä tai haluakaan.
Kaipaan.
Olet unissani.
Olet rakkauteni.
Joulunodotus saa haikeaksi...
Joulunodotus saa minut todella haikeaksi. Kaikki kaunis mitä joskus oli, on nyt menetetty. Tiesin että olet iso osa elämääni, mutta olin niin tyhmä etten tajunnut että sinä olit minulle koko elämäni, vaikka sinun sitä vaikeaa onkin uskoa/ymmärtää.
sitten lähdit jos kerran merkitsen niin paljon?
Paskat sinä mitään "menettänyt". Ei se mikään kohtalo ollut. Itse teit valintasi, PISTIT MINUT PIHALLE. Sinä kävi just niin kuin herra tahtoi. Joten älä pentu vikise.
http://www.youtube.com/watch?v=KRujGx5bC8s&feature=fvw
http://www.youtube.com/watch?v=ZsBSFb4jerY
Voi, miten tarinasi kuulostaa liiankin tutulta....paitsi, että en ole pystynyt laittamaan suhdetta poikki..Rakkaani sanoi, että suhde exään oli ohi, kun tapasimme. Asuivat vielä saman katon alla, exä odotti asuntoa, että pääsisi muuttamaan pois. Oli ihana kesä ja aikaa toisillemme. Yhteistä aikaa löytyi, vaikka asumme kaukana toisistamme. Rakastuin, vaikka luulin, etten siihen ehkä kykene enää, pelkäsin, että olin kadottanut uskon rakkauteen aikaisempien suhteiden takia. ihmettelin, miten toinen pystyi rakastumaan minuun niin lyhyen tapailun jälkeen, mutta totta se kuulemma oli, tuntui uskomattomalta ja antauduin itsekin rakkaudelle. Tuli syksy ja edelleen exä odottaa asuntoa saman katon alla rakkaani kanssa...Olen AINA ollut sitä mieltä etten KOSKAAN sekaannu varattuihin miehiin, mutta näin tässä kävi...luotin, että heidän suhde oli ohi...vaan ehkä se ei olekaan? En oikeesti tiedä! Miten voi ihminen tuntea itsensä näin hölmöksi ja petetyksi?? Mihin hävisi kaikki ne tunnepitoiset yhteydenpidot ja rakkaus? Ei mihinkään minun puolelta, mutta yksin ei jaksa yrittää...silti tuntuu, että mies olisi minulle se oikea..jos vain olisi mahdollisuus yhteiseen olemiseen...vaan, kun sitä ei ole vielä tullutkaan! Kuulemma kaikki riippuu vaan siitä, että exä pääsisi muuttamaan pois, mutta asunnonsaanti on niiiiin vaikeaa halutulta paikalta?? Ettei vaihtuisi exän lapsilla koulut ja pv-kodit jne...kriteerit on niin korkealla, ettei ex lapsineen kauas voi muuttaa..Ymmärrän paljon, mutta oma sinisilmäisyys ottaa päähän...Pitääkin rakastua mieheen, joka haluaa olla kaikille osapuolille niin kiltti, ettei vaan kenellekään tulis paha mieli...No, tälläsessä tilanteessahan aina joku kärsii...eli minä! En suostu ajattelemaan, että meille ei olis olemassa mahdollisuutta..Toinen tuntuu niin hyvälle, kuin kukaan voi ikinä tuntua..vaan elämäntilanne on syvältä; rakkaani asuu kaukana minusta, exä lapsensa vielä saman katon katon alla, odottamassa asuntoa, mihin muuttaa (tarjonta sillä paikkakunnalla sopivassa hintahaitarissa (vuokra) 0 kpl). Täytyy sanoa, että jaksaminen on enemmän, kun koetuksella ja tiedän olevani ehkä liian sinisilmäinen...mutta miksi menin ja rakastuin juuri tähän mieheen?? Todella vaikeaa uskoa ja luottaa enää yhdenkään miehen sanoihin yms., koska lopputulos on tätä; sydänsuruja ja ikävää;( Tässä on alkanut tuntumaan siltä, että mitä mukavampi ja "kiltimpi" mies, sitä enemmän se voi satuttaa!! Ja todellakin rakkaani sanoi tavatessamme ekoja kertoja, että vaikka asuvat vielä saman katon alla, niin elävät kumpikin omaa elämäänsä ja exä on muuttamassa pois, kun asunto löytyy...vaan minkäs teet, kun ei löydy;( Hintapolitiikka ja sijainti ei vaan natsaa? Prkl, että ottaa päähän tavata/löytää omasta mielestä juuri se omanlainen kumppani ja sitten on näin suuria esteitä matkan varrella, että mistään tulis mitään, arghhh!!! Kesästä asti oon jaksanu toivoa, että asiat ratkeais parhain päin...usko on koetuksella..Kaikki olis niin paljon helpompaa, jos ei olis rakkautta tässä mukana, mutta kun on!
Pakko todeta.. Olet tyhmä ja naiivi, "rakkaasi" edelleen selvästi omaa tunteita "exäänsä" kohtaan. Olet kolmas pyörä. Ei kannata olla hirveän ihmeissään mikäli asiat eivät sinun kannaltasi kääntyisikään tässä kolmiodraamassa odottamallasi tavalla. Jonkun sulle on se totuus sanottava.
Kertoisitpa minulle suoraan, että kaipaat. Mitä menettäisit? Pakottaa ei ketään voi mihinkään.
Haaveilin aina elämästä kanssasi. Aina. Se oli kaikki mitä halusin. Olisitpa osannut puhua tunteistasi. Kiitos että myönnät virheesi, me jokainen tehdään niitä täällä. Koin itse että väärällä tavalla lopetit, mutta se oli jotain joka sinun piti tehdä ja kokea. Sinä et uskonut että uskon meihin, mutta minä uskoin. Ehkä projisoitkin minuun oman epäuskosi? Et ehkä itse uskonut enää??
Minä rakastan sinua myös edelleen. Ja kaipaan myös.
Haluaisin kuitenkin sanoa sinulle, että on parempi katsoa kuin katua.