Yhdyntä 4 pv ennen ovulaatiota!

Kiva kuulla kokemuksesi! Jännää, kuinka tämmöinen asia voikin stressata ja harmittaa itseä, jopa masentaa... Ja tyttövauva olisi oikein tervetullut meidän perheeseen, poika kun on jo! :)) En oikein jaksa uskoa tärppiin kun se on muutenkin niin hankalaa johtuen epämääräisestä kierrosta ja ajoittaisista ovulaatiohäiriöistä, mutta tuo kirjoituksesi antaa toivoa :) Kiitos, minäkin pidän itselleni (ja muille) peukkuja!!

vauvahaveilija. kirjoitti:

Kiva kuulla kokemuksesi! Jännää, kuinka tämmöinen asia voikin stressata ja harmittaa itseä, jopa masentaa... Ja tyttövauva olisi oikein tervetullut meidän perheeseen, poika kun on jo! :)) En oikein jaksa uskoa tärppiin kun se on muutenkin niin hankalaa johtuen epämääräisestä kierrosta ja ajoittaisista ovulaatiohäiriöistä, mutta tuo kirjoituksesi antaa toivoa :) Kiitos, minäkin pidän itselleni (ja muille) peukkuja!!

Lue lisää

Mä oon kanssa samanlainen stressaaja ja tuntuu, että tää meno on nykyään yhtä ovisten odottelua ja menkkojen alkamisen masennusta. Ehkä juuri sen vuoksi tään toisen lapsen alulle pano ei tunnukkaan onnistuvan et: Oho! Mites näin pääs käymään, kun on liikaa paineita ja pakonomaista yritystä.
Onneksi meilläkin on jo tuo tyttö. Mites vanha sun esikoisen on, ja kauanko ootte nyt toista yrittäneet? Me ollaan kesästä alkaen heiluteltu peittoa vauvan (pojan) teko mielessä, mut ilman tulosta...Harmi:(
Tuo on kyllä tuplasti kurjaa, jos et ovuloi, kuin vain jokatoinen kuukausi. Oletko muuten koettanut hakea apuja tuohon ovulaatiohäiriöön? Mun mielestä nykyään hoidoilla pystytään aika hyvin auttamaan asiaa.

pikku vahingosta:) kirjoitti:

Mä oon kanssa samanlainen stressaaja ja tuntuu, että tää meno on nykyään yhtä ovisten odottelua ja menkkojen alkamisen masennusta. Ehkä juuri sen vuoksi tään toisen lapsen alulle pano ei tunnukkaan onnistuvan et: Oho! Mites näin pääs käymään, kun on liikaa paineita ja pakonomaista yritystä.
Onneksi meilläkin on jo tuo tyttö. Mites vanha sun esikoisen on, ja kauanko ootte nyt toista yrittäneet? Me ollaan kesästä alkaen heiluteltu peittoa vauvan (pojan) teko mielessä, mut ilman tulosta...Harmi:(
Tuo on kyllä tuplasti kurjaa, jos et ovuloi, kuin vain jokatoinen kuukausi. Oletko muuten koettanut hakea apuja tuohon ovulaatiohäiriöön? Mun mielestä nykyään hoidoilla pystytään aika hyvin auttamaan asiaa.

Lue lisää

Moi taas!

Juuri samanlaiset ajatukset mulla, vaikka kuinka sovittiin, että saa tulla jos on tullakseen, niin mun kohdalla ainakin yrittämiseksi/jännittämiseksi/toivomiseksi/pettymykseksi meni! Ehkäpä tämä mun luonnekin on vähän semmonen malttamaton :) Ovistestit otin heti käyttöön epäsäännöllisen kierron takia, ja koska esikoinenkaan ei ihan helpolla tullut.

Meillä poika täytti juuri 2-vuotta. Ja me alettiin myös kesällä yritys, heinäkuun lopulla jätin pillerit pois. Mulla on todettu toinen munasarja "monirakkulamaiseksi", en siis sen virallisempaa diagnoosia ole saanut, mutta tod näköisesti se ei toimi normaalisti, ja näin ollen joka toinen kk olisi ovis keskimäärin. Jos ei ole kesään mennessä alkanut raskautta, niin sitten aletaan tutkimaan/hoitamaan tarkemmin, mutta koska esikoinen jo on, niin se on kuulema hyvä asia ja kertoo että ainakin ovulaatioita todistetusti tapahtuu.

Kuinkas vanha teidän tyttö on? Mikä ehkäisy teillä oli käytössä ennen yrittämisen aloitusta? Ihanaa kun on joku muukin yhtä höpsö vauvahaaveilija kuin minä. :)

vauvahaaveilija. kirjoitti:

Moi taas!

Juuri samanlaiset ajatukset mulla, vaikka kuinka sovittiin, että saa tulla jos on tullakseen, niin mun kohdalla ainakin yrittämiseksi/jännittämiseksi/toivomiseksi/pettymykseksi meni! Ehkäpä tämä mun luonnekin on vähän semmonen malttamaton :) Ovistestit otin heti käyttöön epäsäännöllisen kierron takia, ja koska esikoinenkaan ei ihan helpolla tullut.

Meillä poika täytti juuri 2-vuotta. Ja me alettiin myös kesällä yritys, heinäkuun lopulla jätin pillerit pois. Mulla on todettu toinen munasarja "monirakkulamaiseksi", en siis sen virallisempaa diagnoosia ole saanut, mutta tod näköisesti se ei toimi normaalisti, ja näin ollen joka toinen kk olisi ovis keskimäärin. Jos ei ole kesään mennessä alkanut raskautta, niin sitten aletaan tutkimaan/hoitamaan tarkemmin, mutta koska esikoinen jo on, niin se on kuulema hyvä asia ja kertoo että ainakin ovulaatioita todistetusti tapahtuu.

Kuinkas vanha teidän tyttö on? Mikä ehkäisy teillä oli käytössä ennen yrittämisen aloitusta? Ihanaa kun on joku muukin yhtä höpsö vauvahaaveilija kuin minä. :)

Lue lisää

No meidän pikkuneiti täyttää ens kuussa sen 2-vuotta, et aikas samoihin aikoihin ollaan kuljettu masu pömpöllään. Meillä oli kanssa ehkäisynä pillerit. Ekana popsin koko imetysajan ja vähän sen ylikin Gerazettea. Maaliskuussa lääkäri vaihtoi ne sitte Ysminelleen, jotka juhannuksen paikkeilla lopetin kesäkuun laattaan, kun miehen kanssa tuumailtiin, et antaa tulla jos on tullakseen:)
Nyt sitte, kun ei heti mitään tapahtunutkaan, oon alkanut tuskailemaan ja hätäilemään kierto kierrolta yhä enemmän, vaikka pitäis ajatella järkevästi, että ihan normaaliahan tää on, ja hyvin voi mennä vuosikin, ennenkuin tärppää.
Tekis kanssa mieli alkaa tikutella oviksia, mut mulla on tuo mies semmoinen "jörrikkä", et jos tikuttais oviksen viikolle, ja alkais siltä vonkaamaan, niin takuu varmasti kääntää selkänsä ja sanos, et eiköhän katota sit viikonloppuna:( Onnistumisen kannaltahan ois kaikkein parasta, jos seksiä ois tasaisesti kolmen päivän välein, mut meillä miehen saa tosi harvoin innostumaan viikolla:(
Ethän loukkaannu jos kysäisen. Miten sulla on tuon painon kanssa?
Monirakkulaisen munasarjan oireyhtymäänhän liittyy usein taipumusta pieneen ylipainoon.
Jos näin on, niin silloin ihan ensimmäiseksi hoitokeinoksi, vois kokeilla pientä painon pudotusta ja liikunnan lisäämistä. Näistä molemmista keinoista on saatu ihan hyviä tuloksia ja niitähän voi kokeilla jo enen tarkempiin tutkimuksiin pääsyä, joihin ryhdytään yleensä vasta vuoden turhan yrittämisen jälkeen.
Meillehän tää esikoinen oli tavallaan ihana vahinko ja vaikka tytön synnytys oli mulla tosi vaikee ja ajattelin silloin, et toista en enää koskaan tekemään ala, niin näin nopeesti se naisen mieli muuttuu, ja siks tää vauvakuume ja stressaaminen on ihan uusi kokemus mulle, kun tyttö lähti aluilleen yllätyksenä. Kauan teillä muuten meni, ennekuin saitte pojan aluilleen?
Mustakin tosi ihanaa, kun me kaksi vauvahaaveista höpsöä kohdattiin täällä netissä:)

pikku vahingosta:) kirjoitti:

No meidän pikkuneiti täyttää ens kuussa sen 2-vuotta, et aikas samoihin aikoihin ollaan kuljettu masu pömpöllään. Meillä oli kanssa ehkäisynä pillerit. Ekana popsin koko imetysajan ja vähän sen ylikin Gerazettea. Maaliskuussa lääkäri vaihtoi ne sitte Ysminelleen, jotka juhannuksen paikkeilla lopetin kesäkuun laattaan, kun miehen kanssa tuumailtiin, et antaa tulla jos on tullakseen:)
Nyt sitte, kun ei heti mitään tapahtunutkaan, oon alkanut tuskailemaan ja hätäilemään kierto kierrolta yhä enemmän, vaikka pitäis ajatella järkevästi, että ihan normaaliahan tää on, ja hyvin voi mennä vuosikin, ennenkuin tärppää.
Tekis kanssa mieli alkaa tikutella oviksia, mut mulla on tuo mies semmoinen "jörrikkä", et jos tikuttais oviksen viikolle, ja alkais siltä vonkaamaan, niin takuu varmasti kääntää selkänsä ja sanos, et eiköhän katota sit viikonloppuna:( Onnistumisen kannaltahan ois kaikkein parasta, jos seksiä ois tasaisesti kolmen päivän välein, mut meillä miehen saa tosi harvoin innostumaan viikolla:(
Ethän loukkaannu jos kysäisen. Miten sulla on tuon painon kanssa?
Monirakkulaisen munasarjan oireyhtymäänhän liittyy usein taipumusta pieneen ylipainoon.
Jos näin on, niin silloin ihan ensimmäiseksi hoitokeinoksi, vois kokeilla pientä painon pudotusta ja liikunnan lisäämistä. Näistä molemmista keinoista on saatu ihan hyviä tuloksia ja niitähän voi kokeilla jo enen tarkempiin tutkimuksiin pääsyä, joihin ryhdytään yleensä vasta vuoden turhan yrittämisen jälkeen.
Meillehän tää esikoinen oli tavallaan ihana vahinko ja vaikka tytön synnytys oli mulla tosi vaikee ja ajattelin silloin, et toista en enää koskaan tekemään ala, niin näin nopeesti se naisen mieli muuttuu, ja siks tää vauvakuume ja stressaaminen on ihan uusi kokemus mulle, kun tyttö lähti aluilleen yllätyksenä. Kauan teillä muuten meni, ennekuin saitte pojan aluilleen?
Mustakin tosi ihanaa, kun me kaksi vauvahaaveista höpsöä kohdattiin täällä netissä:)

Lue lisää

No kylläpä kuulostaa tutulta monikin seikka sun jutuissasi :D

Mun mies kanssa ihan tulee jos tullakseen -meiningillä ja sitä ärsyttää kaikenmaailman tikuttelu-vouhkaaminen. On sitä mieltä, että "kyllä se vauva sieltä tulee" ja tottakai kun töissä käymme ja arkea siinä samalla pyöritämme, väsymys arki-iltoina on kova, eikä peittoja juuri jaksa heilutella. Tai siis minä vauvahullu kyllä jaksan, mutta miestä vaikea saada innostumaan.

En loukkaannu! :) Ja tosiaan itsekin lääkärikäynnin jälkeen googlasin tätä monirakkulaisuutta, ja törmäsin tähän PCO:hon. Onneksi sitä diagnoosia ei vielä ole, kun gyne puhui vain "monirakkulamaisesta" munasarjasta. Tosin voi olla että tutkimuksissa selviäisikin PCO, ja silloin varmaan jotain apua saisi. Minulla on siitä kummallinen tilanne, että paino on pikemminkin alakanttiin ainakin painoindeksin mukaan. Yleensähän aina PCO-tyyppisen munasarjat on ylipainoisilla ja saattaa korjaantua pelkällä painonpudotuksella. Vähän harmitti kun lekuri ei sen enempää selventänyt mulle asiaa, vaan sanoi että kun olen nuori vielä (27 vuotias) ja ennestään jo onnistunut synnytykseen asti edennyt raskaus, ei saisi stressata. Ja että se, että ovulaatio ainakin välillä tapahtuu on hyvä asia. harmittaahan se silti, ettei välttämättä kuin puolet niin usein mitä normaalisti...

Meillä esikoiseen meni suunnilleen puoli vuotta, mutta siihen aikaan lapsettomana vauvakuumeisena pariskuntana yritys oli todella aktiivista. Puoli vuottahan on normaali aika, mutta pillerit oli jätetty jo kauan ennen ja siltikin kesti sen 6 kk. Eli ei nyt ihan sormia napsauttamalla saanut alkunsa. Onhan se yrittäminen ihanaa aikaa, mutta vähintään yhtä ihanaa on tuo mikä teille sattui esikonkohdalla, yllätysraskaus!

Mulla oli muuten sama pillerimerkkikin, Yasminellet, käytössä :) Pitäisi olla todella matalahormonista, mutta kyllä on kestänyt kropan palautua, eikä vieläkään normaalia kiertoa nähnytkään. Kyllä se niin on, että noi hormonaaliset ehkäisyt jarruttaa tätä alkua aivan varmasti. Ja miten sitä aina olikaan paniikissa jos yksi pilleri unohtui laatasta yli 12 h. "Varmasti nyt tuun raskaaksi!" huhhuh.

Tosiaan on vaikeaa olla stressaamatta ja ajattelematta tätä hommaa. Olis kiva tietää, paljonko ajallisesti viikossa menee kalenterin kyttäämiseen ja päivien laskemiseen. Sekä mielikuviin "nyt irtoaa munasolu" "nyt tulee siittiö" "ja stip! nyt se on hedelmöittynyt" :D Tottakai välillä kun saa jotain kivaa odotettavaa tms, unohtuu hetkeksi tämä vauvakuumeilu... Ja palaa taas pian kahta kauheampana!

Mehän voidaan tässä ketjussa nyt hömpötellä keskenämme näitä asioita, kun kerran sattumalta törmättiin täällä. Eihän tätä ymmärrä kukaan muu kuin samassa tilanteessa oleva, ja sitähän me ollaan oikein urakalla. :)

vauvahaaveilija. kirjoitti:

No kylläpä kuulostaa tutulta monikin seikka sun jutuissasi :D

Mun mies kanssa ihan tulee jos tullakseen -meiningillä ja sitä ärsyttää kaikenmaailman tikuttelu-vouhkaaminen. On sitä mieltä, että "kyllä se vauva sieltä tulee" ja tottakai kun töissä käymme ja arkea siinä samalla pyöritämme, väsymys arki-iltoina on kova, eikä peittoja juuri jaksa heilutella. Tai siis minä vauvahullu kyllä jaksan, mutta miestä vaikea saada innostumaan.

En loukkaannu! :) Ja tosiaan itsekin lääkärikäynnin jälkeen googlasin tätä monirakkulaisuutta, ja törmäsin tähän PCO:hon. Onneksi sitä diagnoosia ei vielä ole, kun gyne puhui vain "monirakkulamaisesta" munasarjasta. Tosin voi olla että tutkimuksissa selviäisikin PCO, ja silloin varmaan jotain apua saisi. Minulla on siitä kummallinen tilanne, että paino on pikemminkin alakanttiin ainakin painoindeksin mukaan. Yleensähän aina PCO-tyyppisen munasarjat on ylipainoisilla ja saattaa korjaantua pelkällä painonpudotuksella. Vähän harmitti kun lekuri ei sen enempää selventänyt mulle asiaa, vaan sanoi että kun olen nuori vielä (27 vuotias) ja ennestään jo onnistunut synnytykseen asti edennyt raskaus, ei saisi stressata. Ja että se, että ovulaatio ainakin välillä tapahtuu on hyvä asia. harmittaahan se silti, ettei välttämättä kuin puolet niin usein mitä normaalisti...

Meillä esikoiseen meni suunnilleen puoli vuotta, mutta siihen aikaan lapsettomana vauvakuumeisena pariskuntana yritys oli todella aktiivista. Puoli vuottahan on normaali aika, mutta pillerit oli jätetty jo kauan ennen ja siltikin kesti sen 6 kk. Eli ei nyt ihan sormia napsauttamalla saanut alkunsa. Onhan se yrittäminen ihanaa aikaa, mutta vähintään yhtä ihanaa on tuo mikä teille sattui esikonkohdalla, yllätysraskaus!

Mulla oli muuten sama pillerimerkkikin, Yasminellet, käytössä :) Pitäisi olla todella matalahormonista, mutta kyllä on kestänyt kropan palautua, eikä vieläkään normaalia kiertoa nähnytkään. Kyllä se niin on, että noi hormonaaliset ehkäisyt jarruttaa tätä alkua aivan varmasti. Ja miten sitä aina olikaan paniikissa jos yksi pilleri unohtui laatasta yli 12 h. "Varmasti nyt tuun raskaaksi!" huhhuh.

Tosiaan on vaikeaa olla stressaamatta ja ajattelematta tätä hommaa. Olis kiva tietää, paljonko ajallisesti viikossa menee kalenterin kyttäämiseen ja päivien laskemiseen. Sekä mielikuviin "nyt irtoaa munasolu" "nyt tulee siittiö" "ja stip! nyt se on hedelmöittynyt" :D Tottakai välillä kun saa jotain kivaa odotettavaa tms, unohtuu hetkeksi tämä vauvakuumeilu... Ja palaa taas pian kahta kauheampana!

Mehän voidaan tässä ketjussa nyt hömpötellä keskenämme näitä asioita, kun kerran sattumalta törmättiin täällä. Eihän tätä ymmärrä kukaan muu kuin samassa tilanteessa oleva, ja sitähän me ollaan oikein urakalla. :)

Lue lisää

Niinpäs me voidaankiin "hömpötellä" täällä:) Ei tarvii tuon meidän "mörököllinkään" jatkuvasti kuunnella näitä mun höpinöitä.
Kaiken lisäks tuntuu jotenkin rentouttavalle tää tämmöinen "jutustelu", kun tuntuu ihan sille, että jo puolesta lauseesta ymmärrät, mitä tarkoitan. Johtuu varmaan just siitä,että molemmat ollaan niin samassa elämäntilanteessa.
Ollaan sitte melkein saman ikäisiäkin, sillä mä täytän kanssa 27 vuotta tammikuussa.
Tiedätkös, mä oon samanlainen kalenterin tuijottelija. Ympyröin ja ruksailen etukäteen päiviä ja viikkoja. Oon jopa niin hassu, et laskeskelen raskauslaskurilla ennakkoon syntymäaikoja, vaikka ei ole vielä edes pullaa uunissa:)
Ymmärsinkös tuolta jutustasi oikein, että tekin ootte naimisissa, ja sä oot jo palannut takaisin töihin?
Mekin ollaan naimisissa. Käytiin vihillä pikkuisen ennen tytön syntymää. Hih, mä seisoin maha pystyssä alttarilla papin edessä, niinkuin siinä jossain vanhassa laulussa laulettiin;)
Pikkaisenhan se harmitti, kun aina olin haaveillut suurista ihanista "prinsessahäistä". Mut kaikkee kivaahan ei voi koskaan saada:)
Töihinpaluu mulla ois vasta edessä vuodenvaihteessa. Oon ollut tään vuoden äippä- ja vanheimpainloman jälkeen hoitovapaalla.
Mieli ois kyllä tehnyt hoitaa tyttöä vielä vuosi, sinne kolmivuotiaaksi saakka, mutta talous menis silloin niin tiukille, että pakko on lähteä välillä hankkimaan, kun tuo hoitotuki on niin pieni.
Pikkuisen kyllä alkaa jo nyt jänskättää, miten tuo hoitoruljanssi lähtee käyntiin.
Toisaalta - saapahan välillä muuta jännättävää, niin jos vaikka sitte tuo pupuilukin alkais tuottaa hedelmää.:)

pikku vahingosta:) kirjoitti:

Niinpäs me voidaankiin "hömpötellä" täällä:) Ei tarvii tuon meidän "mörököllinkään" jatkuvasti kuunnella näitä mun höpinöitä.
Kaiken lisäks tuntuu jotenkin rentouttavalle tää tämmöinen "jutustelu", kun tuntuu ihan sille, että jo puolesta lauseesta ymmärrät, mitä tarkoitan. Johtuu varmaan just siitä,että molemmat ollaan niin samassa elämäntilanteessa.
Ollaan sitte melkein saman ikäisiäkin, sillä mä täytän kanssa 27 vuotta tammikuussa.
Tiedätkös, mä oon samanlainen kalenterin tuijottelija. Ympyröin ja ruksailen etukäteen päiviä ja viikkoja. Oon jopa niin hassu, et laskeskelen raskauslaskurilla ennakkoon syntymäaikoja, vaikka ei ole vielä edes pullaa uunissa:)
Ymmärsinkös tuolta jutustasi oikein, että tekin ootte naimisissa, ja sä oot jo palannut takaisin töihin?
Mekin ollaan naimisissa. Käytiin vihillä pikkuisen ennen tytön syntymää. Hih, mä seisoin maha pystyssä alttarilla papin edessä, niinkuin siinä jossain vanhassa laulussa laulettiin;)
Pikkaisenhan se harmitti, kun aina olin haaveillut suurista ihanista "prinsessahäistä". Mut kaikkee kivaahan ei voi koskaan saada:)
Töihinpaluu mulla ois vasta edessä vuodenvaihteessa. Oon ollut tään vuoden äippä- ja vanheimpainloman jälkeen hoitovapaalla.
Mieli ois kyllä tehnyt hoitaa tyttöä vielä vuosi, sinne kolmivuotiaaksi saakka, mutta talous menis silloin niin tiukille, että pakko on lähteä välillä hankkimaan, kun tuo hoitotuki on niin pieni.
Pikkuisen kyllä alkaa jo nyt jänskättää, miten tuo hoitoruljanssi lähtee käyntiin.
Toisaalta - saapahan välillä muuta jännättävää, niin jos vaikka sitte tuo pupuilukin alkais tuottaa hedelmää.:)

Lue lisää

Moikka taas!

Tuo on niin totta, että puolesta lauseesta ymmärtää mitä toinen tarkoittaa. Ymmärtää täysin, eikä pidä täysin pöpinä toista. Kun ihan oikeasti välillä miettii, onko KUKAAN muu näin täpinöissään erilaisista vainoharhaisista tuntemuksista ja dpo-päivistä. No nyt tietää että on! :)
Aloin nauramaan ääneen tuota kohtaa "Ympyröin ja ruksailen etukäteen päiviä ja viikkoja. Oon jopa niin hassu, et laskeskelen raskauslaskurilla ennakkoon syntymäaikoja, vaikka ei ole vielä edes pullaa uunissa", oli kuin omasta suustani :D Joka kerta laskeskelen, että jos tästä kierrosta tärppää, niin vauva syntyy siinä ja siinä kuussa, ja esikoinen on sen ja sen ikäinen.

Voi, mun mielestä taas raskaana oleva morsian on jotain niin kaunista! Oltiin miehen kanssa yksissä häissä, joissa morsiammella soma raskausvatsa, ja mies sanoi mulle, että voi että on kauniin näköistä. Jotenkin se oli niin aitoa, kun tommonen "perus äijä" sanoo sen.
Me ei olla vielä naimisissa, ollaan sovittu, että mennään sitten myöhemmin kun lapsi/lapsetkin jo isompia. Ihan vaan sen takia, että tässä on nyt niin paljon juttuja, ettei "energiaa" ole. Voisin kuvitella viiden vuoden sisään mennään.

Mulle kävi äitiysloman jälkeen niin, että firma vaihtoi omistajaa, ja työsuhde jatkui siellä. En kuitenkaan halunnut palata sinne, mm.hankalien työaikojen vuoksi, ja sanoin työsopimuksen irti. Nyt olen ollut vuoden perhepäivähoitajana kotona, kolmen hoitolapsen ja oman lisäksi. Aika näyttää kauanko tätä työtä teen, aluksi ajattelin tämän olevan väliaikaista, mutta nyt täytyy sanoa, että olen tykännyt yli odotusten. :) Nyt opiskelen samalla tutkinnon. Luultavasti ainakin tekisin tätä hommaa niin kauan kun omat ovat pieniä ja katson sitten uudestaan. Omalta alalta löytyy taatusti töitä aina, joten sinne voin palata jos haluan sitten joskus.

Onhan nuo tuet aika surkeita mitä hoitovapaalta saa, huomaa kyllä ettei arvosteta oman lapsen kotihoitoa. Mutta toisaalta, on se kaksivuotiaskin jo niin iso, että hienosti pärjää ryhmässä. Mulla noita 2-3 vuotiaita on tossa 3 kappaletta ja alkaneet jo mm. kotileikkejä leikkimään kaikki yhdessä. Luultavasti alku 2-vuotiaalla voi olla takkuilevaa, itkua aamuisin jne, mutta lähtee aivan varmasti hyvin käyntiin ja tyttökin tykkää, kun saa ikäistään seuraa ja ryhmätoimintaa. Ja onhan se sullekin vaihtelua,. kun pääsee takaisin töihin, varsinkin kun tietää, että pian taas pääsee äippälomalle! On se meillä naisilla oikeesti kiva asia, että päästään välillä pitkäksikin aikaa töistä pois, vaikkei se toki lomaakaan ole. Mutta itse tykkäsin kovasti äippälomalla olosta ja nautin ajatuksesta että taas kohta päässee!! :) Onko sulla ihan perus päiväduuni, vai teetkö kolmivuoroa? Meneekö tyttö päiväkotiin vai perhepäivähoitoon?

Nyt täytyy mennä nukutuspuuhiin, palataan taas! Ja ainiin, aioin testata perjantai aamuna varmuuden vuoksi (dpo 9-10, eli välttämättä ei näy haamunhaamua vielä), koska perjantaina on tiedossa ravintola-illallinen miehen kanssa ja haluan tietää, ottaakko viiniä vaiko eikö. Toivottavasti ei! :) Missävaiheessa teillä muuten mennään, onko piinaviikot päällä nyt?

vauvahaaveilija. kirjoitti:

Moikka taas!

Tuo on niin totta, että puolesta lauseesta ymmärtää mitä toinen tarkoittaa. Ymmärtää täysin, eikä pidä täysin pöpinä toista. Kun ihan oikeasti välillä miettii, onko KUKAAN muu näin täpinöissään erilaisista vainoharhaisista tuntemuksista ja dpo-päivistä. No nyt tietää että on! :)
Aloin nauramaan ääneen tuota kohtaa "Ympyröin ja ruksailen etukäteen päiviä ja viikkoja. Oon jopa niin hassu, et laskeskelen raskauslaskurilla ennakkoon syntymäaikoja, vaikka ei ole vielä edes pullaa uunissa", oli kuin omasta suustani :D Joka kerta laskeskelen, että jos tästä kierrosta tärppää, niin vauva syntyy siinä ja siinä kuussa, ja esikoinen on sen ja sen ikäinen.

Voi, mun mielestä taas raskaana oleva morsian on jotain niin kaunista! Oltiin miehen kanssa yksissä häissä, joissa morsiammella soma raskausvatsa, ja mies sanoi mulle, että voi että on kauniin näköistä. Jotenkin se oli niin aitoa, kun tommonen "perus äijä" sanoo sen.
Me ei olla vielä naimisissa, ollaan sovittu, että mennään sitten myöhemmin kun lapsi/lapsetkin jo isompia. Ihan vaan sen takia, että tässä on nyt niin paljon juttuja, ettei "energiaa" ole. Voisin kuvitella viiden vuoden sisään mennään.

Mulle kävi äitiysloman jälkeen niin, että firma vaihtoi omistajaa, ja työsuhde jatkui siellä. En kuitenkaan halunnut palata sinne, mm.hankalien työaikojen vuoksi, ja sanoin työsopimuksen irti. Nyt olen ollut vuoden perhepäivähoitajana kotona, kolmen hoitolapsen ja oman lisäksi. Aika näyttää kauanko tätä työtä teen, aluksi ajattelin tämän olevan väliaikaista, mutta nyt täytyy sanoa, että olen tykännyt yli odotusten. :) Nyt opiskelen samalla tutkinnon. Luultavasti ainakin tekisin tätä hommaa niin kauan kun omat ovat pieniä ja katson sitten uudestaan. Omalta alalta löytyy taatusti töitä aina, joten sinne voin palata jos haluan sitten joskus.

Onhan nuo tuet aika surkeita mitä hoitovapaalta saa, huomaa kyllä ettei arvosteta oman lapsen kotihoitoa. Mutta toisaalta, on se kaksivuotiaskin jo niin iso, että hienosti pärjää ryhmässä. Mulla noita 2-3 vuotiaita on tossa 3 kappaletta ja alkaneet jo mm. kotileikkejä leikkimään kaikki yhdessä. Luultavasti alku 2-vuotiaalla voi olla takkuilevaa, itkua aamuisin jne, mutta lähtee aivan varmasti hyvin käyntiin ja tyttökin tykkää, kun saa ikäistään seuraa ja ryhmätoimintaa. Ja onhan se sullekin vaihtelua,. kun pääsee takaisin töihin, varsinkin kun tietää, että pian taas pääsee äippälomalle! On se meillä naisilla oikeesti kiva asia, että päästään välillä pitkäksikin aikaa töistä pois, vaikkei se toki lomaakaan ole. Mutta itse tykkäsin kovasti äippälomalla olosta ja nautin ajatuksesta että taas kohta päässee!! :) Onko sulla ihan perus päiväduuni, vai teetkö kolmivuoroa? Meneekö tyttö päiväkotiin vai perhepäivähoitoon?

Nyt täytyy mennä nukutuspuuhiin, palataan taas! Ja ainiin, aioin testata perjantai aamuna varmuuden vuoksi (dpo 9-10, eli välttämättä ei näy haamunhaamua vielä), koska perjantaina on tiedossa ravintola-illallinen miehen kanssa ja haluan tietää, ottaakko viiniä vaiko eikö. Toivottavasti ei! :) Missävaiheessa teillä muuten mennään, onko piinaviikot päällä nyt?

Lue lisää

Sullahan on tosi kätevästi onnistunut tuo työn ja lastenhoidon järjestely. Saa poika olla kotona tutuissa ympyröissä hoidossa ja saman ikäistä leikkiseuraakin on päivittäin kotosalla.
Oon huomannut muuten saman asian tuolla leikkipaikalla, et kun on vaan tuolla samanikäistä muksu seuraa, niin tosi hyvin viihtyvät ja osaavat jo leikkiä keskenään pitkiä aikoja.
Mullakin oli samansuuntaisia ajatuksia tuossa syksynkorvalla mielessä, et jos ottaisin tähän pari vierasta lasta hoitoon kotiin. Kun sitte työpaikalta pomo soitti ja kyseli olinko ajatellut palata tammikuussa, milloin hoitovapaa oli päättymässä, vai vieläkö jatkaisin hoitovapaalla kotona. Käytiin siinä läpi myös mahdollisia uusia työkuvioita, ja mieheni kanssa juteltuani päädytiin kuitenkin sitte siihen, et palaan nyt joksikin aikaa työelämään. Päällimmäisenä mulla toiveissa tietenkin on mahdollisimman nopea uusi raskaus:)
Juu, mulla on ihan päivätyö. Aamu 8 alkaa ja loppuu 16,30. Tytölle on hoitopaikka päiväkodissa, ollaan suuniteltu, et mies aamulla vie, kun hänellä on joustavat työajat, niin ei tuu sitte niin kamalaa hosumista niistä aamuista, voivat lähteä rauhallisemmin, vähän omaan tahtiinsa ja hoitopaikka on miehen työmatkan varrella, ihan päinvastaisessa suunnassa, kuin mulla. Minä taas pääsen aina samoihin aikoihin töistä ja yleensä ennen miestä, niin ajan töistä ensin kodin ohi ja haen tytön hoidosta... Saas nyt vaan nähdä, kuin se sitte käytännössä toimii? Hyvin ollaan ainakin omasta mielestämme suuniteltu.

Wau! Sullahan on tiedossa ihanan romanttinen viikonloppu..;) Voi kun munkin mies joskus älyäis tuon vaimon hemmottelun jalon taidon.
Niin ja ihan hyvin voit vielä tässä vaiheessa nauttia sen pari lasillista viiniä miehen kanssa, kunhat nyt et innostu mihinkään "peput olalle" tyyliin.
Vaikka oisitkin raskaana (toivottavasti oot), niin siitä ei ole näin alussa vielä mitään haittaa alkiolle, joka on vielä ukopuolella äidin verenkierrosta ja aineenvaihdunnasta ja saa kaiken kasvuun tarvitsemansa ruskuaispussista. Ajatteles vaikka ranskalaisia kanssasisariamme ja heidän viinikulttuuriaan.

Piinaviikoilla mennään täälläkin, kp 26/29-31 ja ihan on vielä olo tasasta ja oireetonta:(
No voihan, nyt meiän pikku prinsessa hipsutteli tuohon viereen, vaik piti olla isi tyttöään nukuttamassa. Taiskin nukuttaja torkahtaa ennen nukutettavaa. Täytyy lopettaa ja lähtee katsomaan, mut kirjoittellaan taas kuulumisia.:)

pikku vahingosta:) kirjoitti:

Sullahan on tosi kätevästi onnistunut tuo työn ja lastenhoidon järjestely. Saa poika olla kotona tutuissa ympyröissä hoidossa ja saman ikäistä leikkiseuraakin on päivittäin kotosalla.
Oon huomannut muuten saman asian tuolla leikkipaikalla, et kun on vaan tuolla samanikäistä muksu seuraa, niin tosi hyvin viihtyvät ja osaavat jo leikkiä keskenään pitkiä aikoja.
Mullakin oli samansuuntaisia ajatuksia tuossa syksynkorvalla mielessä, et jos ottaisin tähän pari vierasta lasta hoitoon kotiin. Kun sitte työpaikalta pomo soitti ja kyseli olinko ajatellut palata tammikuussa, milloin hoitovapaa oli päättymässä, vai vieläkö jatkaisin hoitovapaalla kotona. Käytiin siinä läpi myös mahdollisia uusia työkuvioita, ja mieheni kanssa juteltuani päädytiin kuitenkin sitte siihen, et palaan nyt joksikin aikaa työelämään. Päällimmäisenä mulla toiveissa tietenkin on mahdollisimman nopea uusi raskaus:)
Juu, mulla on ihan päivätyö. Aamu 8 alkaa ja loppuu 16,30. Tytölle on hoitopaikka päiväkodissa, ollaan suuniteltu, et mies aamulla vie, kun hänellä on joustavat työajat, niin ei tuu sitte niin kamalaa hosumista niistä aamuista, voivat lähteä rauhallisemmin, vähän omaan tahtiinsa ja hoitopaikka on miehen työmatkan varrella, ihan päinvastaisessa suunnassa, kuin mulla. Minä taas pääsen aina samoihin aikoihin töistä ja yleensä ennen miestä, niin ajan töistä ensin kodin ohi ja haen tytön hoidosta... Saas nyt vaan nähdä, kuin se sitte käytännössä toimii? Hyvin ollaan ainakin omasta mielestämme suuniteltu.

Wau! Sullahan on tiedossa ihanan romanttinen viikonloppu..;) Voi kun munkin mies joskus älyäis tuon vaimon hemmottelun jalon taidon.
Niin ja ihan hyvin voit vielä tässä vaiheessa nauttia sen pari lasillista viiniä miehen kanssa, kunhat nyt et innostu mihinkään "peput olalle" tyyliin.
Vaikka oisitkin raskaana (toivottavasti oot), niin siitä ei ole näin alussa vielä mitään haittaa alkiolle, joka on vielä ukopuolella äidin verenkierrosta ja aineenvaihdunnasta ja saa kaiken kasvuun tarvitsemansa ruskuaispussista. Ajatteles vaikka ranskalaisia kanssasisariamme ja heidän viinikulttuuriaan.

Piinaviikoilla mennään täälläkin, kp 26/29-31 ja ihan on vielä olo tasasta ja oireetonta:(
No voihan, nyt meiän pikku prinsessa hipsutteli tuohon viereen, vaik piti olla isi tyttöään nukuttamassa. Taiskin nukuttaja torkahtaa ennen nukutettavaa. Täytyy lopettaa ja lähtee katsomaan, mut kirjoittellaan taas kuulumisia.:)

Lue lisää

Siittiöt elää n.4 päivää

pikku vahingosta:) kirjoitti:

Sullahan on tosi kätevästi onnistunut tuo työn ja lastenhoidon järjestely. Saa poika olla kotona tutuissa ympyröissä hoidossa ja saman ikäistä leikkiseuraakin on päivittäin kotosalla.
Oon huomannut muuten saman asian tuolla leikkipaikalla, et kun on vaan tuolla samanikäistä muksu seuraa, niin tosi hyvin viihtyvät ja osaavat jo leikkiä keskenään pitkiä aikoja.
Mullakin oli samansuuntaisia ajatuksia tuossa syksynkorvalla mielessä, et jos ottaisin tähän pari vierasta lasta hoitoon kotiin. Kun sitte työpaikalta pomo soitti ja kyseli olinko ajatellut palata tammikuussa, milloin hoitovapaa oli päättymässä, vai vieläkö jatkaisin hoitovapaalla kotona. Käytiin siinä läpi myös mahdollisia uusia työkuvioita, ja mieheni kanssa juteltuani päädytiin kuitenkin sitte siihen, et palaan nyt joksikin aikaa työelämään. Päällimmäisenä mulla toiveissa tietenkin on mahdollisimman nopea uusi raskaus:)
Juu, mulla on ihan päivätyö. Aamu 8 alkaa ja loppuu 16,30. Tytölle on hoitopaikka päiväkodissa, ollaan suuniteltu, et mies aamulla vie, kun hänellä on joustavat työajat, niin ei tuu sitte niin kamalaa hosumista niistä aamuista, voivat lähteä rauhallisemmin, vähän omaan tahtiinsa ja hoitopaikka on miehen työmatkan varrella, ihan päinvastaisessa suunnassa, kuin mulla. Minä taas pääsen aina samoihin aikoihin töistä ja yleensä ennen miestä, niin ajan töistä ensin kodin ohi ja haen tytön hoidosta... Saas nyt vaan nähdä, kuin se sitte käytännössä toimii? Hyvin ollaan ainakin omasta mielestämme suuniteltu.

Wau! Sullahan on tiedossa ihanan romanttinen viikonloppu..;) Voi kun munkin mies joskus älyäis tuon vaimon hemmottelun jalon taidon.
Niin ja ihan hyvin voit vielä tässä vaiheessa nauttia sen pari lasillista viiniä miehen kanssa, kunhat nyt et innostu mihinkään "peput olalle" tyyliin.
Vaikka oisitkin raskaana (toivottavasti oot), niin siitä ei ole näin alussa vielä mitään haittaa alkiolle, joka on vielä ukopuolella äidin verenkierrosta ja aineenvaihdunnasta ja saa kaiken kasvuun tarvitsemansa ruskuaispussista. Ajatteles vaikka ranskalaisia kanssasisariamme ja heidän viinikulttuuriaan.

Piinaviikoilla mennään täälläkin, kp 26/29-31 ja ihan on vielä olo tasasta ja oireetonta:(
No voihan, nyt meiän pikku prinsessa hipsutteli tuohon viereen, vaik piti olla isi tyttöään nukuttamassa. Taiskin nukuttaja torkahtaa ennen nukutettavaa. Täytyy lopettaa ja lähtee katsomaan, mut kirjoittellaan taas kuulumisia.:)

Lue lisää

Moikka!!!

Mulla vierähti oikein kunnolla aikaa tänne kirjoittamiseen, meille tuli uusi nettiliittymä, ja näin kauan kesti päästä surffailemaan...! On tässä tosin ollut muutakin, sairasteluja, unettomia öitä, korvatulehduksia jne jne... Ja alkoihan ne menkatkin sitten 7 päivää oviksen jälkeen. Luultavasti siis ei ollut kunnollinen ovis taaskaan, kuten lääkäri sanoikin, jos menkat alkaa liian aikaisin kuvitellusta ovulaatiosta. No, nyt on uudet kujeet, greippimehun otin käyttöön heti kierron alettua ja nyt bongasin oviksen jo ajoissa, runsailla oireilla ja tikuilla varmistin!! Nyt pidetään peukkuja että tämä olisi oikea ovis, niitä kun tulee harvemmin minulla.. Päivät hyödynnettiin niin hyvin kun sairasteluilta pystyttiin.

Mitäs sinne kuuluu, onko kenties jo jotain ilo-uutisia?? :)

Sulla työtkin sitten lähestyy pikkuhiljaa, nauti nyt näistä viimeisistä vapaista (vähään aikaan!) täysin siemauksin. :)

Meillä kanssa alkaa lomaa juuri sopivasti joulusta alkaen, joten stressi ainakin pikkusen vähenee. Kyllä tyätyy sanoa, että itkuhan siinä tuli ja monen päivän masennus, kun ne menkat alkoi, kun tajusi todella, että eihän tämä kroppa toimi niin kuin pitäisi (senkin takia olin monta päivää lukematta vauvkuume-keskusteluja). Ja kun sille ei voi enempää itse tehdä, ei ole ylipainoa, ei tupakkaa, ei alkoholia, liikuntaa ja terveellinen ruokavalio on, mutta siltikään ei tärppää. Nyt päätimme, että jos tästäkään kierrosta ei tulosta tule, menen lapsettomuuteen erikoistuneelle gynelle tarkistukseen, jos hän osaisi sanoa mitä voisi tehdä tämän suhteen. Toivon kuitenkin ettei mihinkään lääkitykseen tarvitsisi alkaa, vaan luomuna onnistuttaisiin. Nyt täytyy kyllä myöntää, että toiveet on korkeella, liiankin, olen jo miettinyt, että vauva syntyisi samoihin aikoihin kuin esikko :) :) Miehellekin intoilin ihan vitsinä, että päästään helpolla, kun ei tarvitse järkätä kuin yhdet synttärijuhlat vuodessa :D Mies vähän toppuuttelee eikä niin lähde vielä näihin juttuihin mukaan, ettei tulisi pettymystä. No, pettymys tulee joka tapauksessa jos menkat alkaa, niin sama kai se on jos antaa taas haaveiden lentää

vauvahaaveilija. kirjoitti:

Moikka!!!

Mulla vierähti oikein kunnolla aikaa tänne kirjoittamiseen, meille tuli uusi nettiliittymä, ja näin kauan kesti päästä surffailemaan...! On tässä tosin ollut muutakin, sairasteluja, unettomia öitä, korvatulehduksia jne jne... Ja alkoihan ne menkatkin sitten 7 päivää oviksen jälkeen. Luultavasti siis ei ollut kunnollinen ovis taaskaan, kuten lääkäri sanoikin, jos menkat alkaa liian aikaisin kuvitellusta ovulaatiosta. No, nyt on uudet kujeet, greippimehun otin käyttöön heti kierron alettua ja nyt bongasin oviksen jo ajoissa, runsailla oireilla ja tikuilla varmistin!! Nyt pidetään peukkuja että tämä olisi oikea ovis, niitä kun tulee harvemmin minulla.. Päivät hyödynnettiin niin hyvin kun sairasteluilta pystyttiin.

Mitäs sinne kuuluu, onko kenties jo jotain ilo-uutisia?? :)

Sulla työtkin sitten lähestyy pikkuhiljaa, nauti nyt näistä viimeisistä vapaista (vähään aikaan!) täysin siemauksin. :)

Meillä kanssa alkaa lomaa juuri sopivasti joulusta alkaen, joten stressi ainakin pikkusen vähenee. Kyllä tyätyy sanoa, että itkuhan siinä tuli ja monen päivän masennus, kun ne menkat alkoi, kun tajusi todella, että eihän tämä kroppa toimi niin kuin pitäisi (senkin takia olin monta päivää lukematta vauvkuume-keskusteluja). Ja kun sille ei voi enempää itse tehdä, ei ole ylipainoa, ei tupakkaa, ei alkoholia, liikuntaa ja terveellinen ruokavalio on, mutta siltikään ei tärppää. Nyt päätimme, että jos tästäkään kierrosta ei tulosta tule, menen lapsettomuuteen erikoistuneelle gynelle tarkistukseen, jos hän osaisi sanoa mitä voisi tehdä tämän suhteen. Toivon kuitenkin ettei mihinkään lääkitykseen tarvitsisi alkaa, vaan luomuna onnistuttaisiin. Nyt täytyy kyllä myöntää, että toiveet on korkeella, liiankin, olen jo miettinyt, että vauva syntyisi samoihin aikoihin kuin esikko :) :) Miehellekin intoilin ihan vitsinä, että päästään helpolla, kun ei tarvitse järkätä kuin yhdet synttärijuhlat vuodessa :D Mies vähän toppuuttelee eikä niin lähde vielä näihin juttuihin mukaan, ettei tulisi pettymystä. No, pettymys tulee joka tapauksessa jos menkat alkaa, niin sama kai se on jos antaa taas haaveiden lentää

Lue lisää

Kivaa, sä ootkin palannut palstoille. Ajattelin jo, et minne sä häivyit, kun vasta päästiin vauhtiin ja pikkuisen jutunpäätä auki.
Ei meilläkään tärpännyt siitä marraskuun kierrosta;(.
Kerkesin jo ihka pikkuisen innostua,et josko nyt, mutta sieltä ne menkat vaan harmikseni puski kp 32. Eli taas tuli tehtyä uudet enkat kierron pituudessa pillereitten jälkeen.:(

On se kyllä nykyisin aikamoinen pettymys kun menkat alkaa. Ainakin mulla menee pari seuraavaa yötä tosi huonoilla unilla, kun sitä vaan pyörii sängyssä ja pohtii, että onko itsessä, tai miehessä jotain vikaa.
Ajatteles jos oltais siinä tilanteessa, et ei oltais vielä noita esikoisia tehty.
Oltais varmaan joka kuukausi ravaamassa gynekologin vastaanotolle ja vaatimassa tutkimuksia, tai ainakin minä oisin.

Täällä mennään uutta kiertoa kp 20/29-32, ja oviksen olin tunnistavinani valkovuotoa seurailemalla jouluaatonaattona:)
Ihme kumma, sain myös tuon oman kultajörrikkäni innostumaan pupuilusta siinä määrin, että nyt sitte mun onkin pitänyt juosta joulupyhinä vähän väliä vessassa pisulla ja pikkuisen on ollut myös kirvelyä ja punoitusta tuolla virtsaputken suulla:O
Onkos sulle tuttua tämmöinen vaiva? Mulle tulee aika usein näitä virtsaputkioireita, jos on innostuttu oikein ahkeraan peittoja heiluttelemaan.

Mun yhdellä kaverilla on lapset syntyneet juuri noin, että synttärit voi järjestää yhtäaikaa:) Tosi käytännöllistä, toivotaan, että teillä nappais:).
Missäs vaiheessa sulla tää kierto nyt on?

Tiiäkkö? Mä en oikeastaan ole pystynyt nauttimaan enää pariin viikkoon näistä vapaista, kun jänittän niin kovin tuota töihin paluuta ja tytön päivähoitoon sopeutumista. Siis tää on aivan jotain kamalaa. Mies vaan nauraa mulle ja sanoo, että hermoilen turhia, mut tämmöinen jännittäjä mä oon.

Kiitos noista toivotuksista ja oikein hyvää loppuvuotta teillekin ja kirjoittelehan taas:).

pikku vahingosta:) kirjoitti:

Kivaa, sä ootkin palannut palstoille. Ajattelin jo, et minne sä häivyit, kun vasta päästiin vauhtiin ja pikkuisen jutunpäätä auki.
Ei meilläkään tärpännyt siitä marraskuun kierrosta;(.
Kerkesin jo ihka pikkuisen innostua,et josko nyt, mutta sieltä ne menkat vaan harmikseni puski kp 32. Eli taas tuli tehtyä uudet enkat kierron pituudessa pillereitten jälkeen.:(

On se kyllä nykyisin aikamoinen pettymys kun menkat alkaa. Ainakin mulla menee pari seuraavaa yötä tosi huonoilla unilla, kun sitä vaan pyörii sängyssä ja pohtii, että onko itsessä, tai miehessä jotain vikaa.
Ajatteles jos oltais siinä tilanteessa, et ei oltais vielä noita esikoisia tehty.
Oltais varmaan joka kuukausi ravaamassa gynekologin vastaanotolle ja vaatimassa tutkimuksia, tai ainakin minä oisin.

Täällä mennään uutta kiertoa kp 20/29-32, ja oviksen olin tunnistavinani valkovuotoa seurailemalla jouluaatonaattona:)
Ihme kumma, sain myös tuon oman kultajörrikkäni innostumaan pupuilusta siinä määrin, että nyt sitte mun onkin pitänyt juosta joulupyhinä vähän väliä vessassa pisulla ja pikkuisen on ollut myös kirvelyä ja punoitusta tuolla virtsaputken suulla:O
Onkos sulle tuttua tämmöinen vaiva? Mulle tulee aika usein näitä virtsaputkioireita, jos on innostuttu oikein ahkeraan peittoja heiluttelemaan.

Mun yhdellä kaverilla on lapset syntyneet juuri noin, että synttärit voi järjestää yhtäaikaa:) Tosi käytännöllistä, toivotaan, että teillä nappais:).
Missäs vaiheessa sulla tää kierto nyt on?

Tiiäkkö? Mä en oikeastaan ole pystynyt nauttimaan enää pariin viikkoon näistä vapaista, kun jänittän niin kovin tuota töihin paluuta ja tytön päivähoitoon sopeutumista. Siis tää on aivan jotain kamalaa. Mies vaan nauraa mulle ja sanoo, että hermoilen turhia, mut tämmöinen jännittäjä mä oon.

Kiitos noista toivotuksista ja oikein hyvää loppuvuotta teillekin ja kirjoittelehan taas:).

Lue lisää

No en häippäse kyllä :) Joulut ja pyhät takana ja mulla onneksi lomaa, saan olla kotona kahdestaan pojan kanssa. Joulu on ihanaa aikaa, mutta on se vaan mukavaa aina kun se on jo ohi! Paljon tuli lahjoja ja olen jo helisemässä tämän lelumäärän kanssa, huomenna pojan kanssa sitten kerätään osa vanhoista leluista varastoon muutamaksi kuukaudeksi. SItten vaihdetaan uudet lelut tilalle ja vanhat takaisin, ja ne on taas kuin uusia! On muuten hyvä systeemi, kannattaa kokeilla jos ette oo jo kokeilleet.

No niin, sitten peukut pystyyn teille ja niin paljon plussatuulta puhallan!!! Kyllä ne plussat saadaan, ihan varmasti molemmat, sulla varsinkin on mahdollisuudet nopeaankin tärppiin, kun ei mitään "vikaa" ole havaittu ja esikoinenkin tärppäsi vahingossa :)
Äläs muuta sano, on kyllä helpotus, että on noi luomu-esikoiset olemassa, joten todellisuudessahan ei mitään suurta ongelmaa ole. Mä kyllä aion varata lekurin ensi kierrossa, jos tästä ei tärppää ja pyydän päästä ihan lapsettomuus-lekurille ultraukseen yms. Kun kuitenkin on sanottu toisen munasarjan olevan monirakkulamainen, mutta tämä oli ihan perus-gyne, joten haluan asiaan varmuuden ja ehkäpä sitten jotain apuakin, jos ovulaatio tosiaan tapahtuu harvemmin kuin normaalisti. Ainakin tuo luteaalivaiheen lyhyys tarvitsee jotakin tukea, sen verran olen itse-opiskellut netistä. No nyt jännäillään, dpo 7-8 menossa (eli kp 28/29-36) ja menkkajomotusta ollut iltaisin parina päivänä ja tänään sitä oli aamullakin. Vuotoa ei ole vielä, joten toivoa yritän pitää yllä, mutta skeptisesti suhtaudun ja melko varma tädistä olen.

On hyvinkin tuttua tuo vaiva, olikohan sille virallinenkin nimitys "honeymoon-tauti", viitaten juuri siihen sekstailun paljouteen. Itse menin joskus jopa lääkärille, eikä virtsassa ollut tulehdusta ja lääkäri kertoi tästä. Ja edelleen vieläkin välillä esiintyy välillä ja voi kestää montakin päivää, karpalomehua olen juonut ja se on helpottanut, ainakin placebo-vaikutus.

Olen samaa mieltä, että turhaan jännität, mutta ymmärrän kyllä äitinä hyvin. Sehän on aina pitkissä lomissakin sama, jännittää työhönpaluuta niin että viimeinen viikko menee siihen, miettii osaako enää mitään jne. Sulla on nyt tähän päälle vielä lapsen hoidon aloitus! Voin lohdutukseksi sanoa, että tyttö sopeutuu varmasti muutokseen paremmin kuin äitinsä ;) Molemmat saa vähän uutta meininkiä elämäänsä.

Hyvää loppuvuotta sinnekin ja kirjoitellaan taas, sullakin alkaa pikkuhiljaa lähenemään jännäpäivä! :)

Vauvahaaveilija. kirjoitti:

No en häippäse kyllä :) Joulut ja pyhät takana ja mulla onneksi lomaa, saan olla kotona kahdestaan pojan kanssa. Joulu on ihanaa aikaa, mutta on se vaan mukavaa aina kun se on jo ohi! Paljon tuli lahjoja ja olen jo helisemässä tämän lelumäärän kanssa, huomenna pojan kanssa sitten kerätään osa vanhoista leluista varastoon muutamaksi kuukaudeksi. SItten vaihdetaan uudet lelut tilalle ja vanhat takaisin, ja ne on taas kuin uusia! On muuten hyvä systeemi, kannattaa kokeilla jos ette oo jo kokeilleet.

No niin, sitten peukut pystyyn teille ja niin paljon plussatuulta puhallan!!! Kyllä ne plussat saadaan, ihan varmasti molemmat, sulla varsinkin on mahdollisuudet nopeaankin tärppiin, kun ei mitään "vikaa" ole havaittu ja esikoinenkin tärppäsi vahingossa :)
Äläs muuta sano, on kyllä helpotus, että on noi luomu-esikoiset olemassa, joten todellisuudessahan ei mitään suurta ongelmaa ole. Mä kyllä aion varata lekurin ensi kierrossa, jos tästä ei tärppää ja pyydän päästä ihan lapsettomuus-lekurille ultraukseen yms. Kun kuitenkin on sanottu toisen munasarjan olevan monirakkulamainen, mutta tämä oli ihan perus-gyne, joten haluan asiaan varmuuden ja ehkäpä sitten jotain apuakin, jos ovulaatio tosiaan tapahtuu harvemmin kuin normaalisti. Ainakin tuo luteaalivaiheen lyhyys tarvitsee jotakin tukea, sen verran olen itse-opiskellut netistä. No nyt jännäillään, dpo 7-8 menossa (eli kp 28/29-36) ja menkkajomotusta ollut iltaisin parina päivänä ja tänään sitä oli aamullakin. Vuotoa ei ole vielä, joten toivoa yritän pitää yllä, mutta skeptisesti suhtaudun ja melko varma tädistä olen.

On hyvinkin tuttua tuo vaiva, olikohan sille virallinenkin nimitys "honeymoon-tauti", viitaten juuri siihen sekstailun paljouteen. Itse menin joskus jopa lääkärille, eikä virtsassa ollut tulehdusta ja lääkäri kertoi tästä. Ja edelleen vieläkin välillä esiintyy välillä ja voi kestää montakin päivää, karpalomehua olen juonut ja se on helpottanut, ainakin placebo-vaikutus.

Olen samaa mieltä, että turhaan jännität, mutta ymmärrän kyllä äitinä hyvin. Sehän on aina pitkissä lomissakin sama, jännittää työhönpaluuta niin että viimeinen viikko menee siihen, miettii osaako enää mitään jne. Sulla on nyt tähän päälle vielä lapsen hoidon aloitus! Voin lohdutukseksi sanoa, että tyttö sopeutuu varmasti muutokseen paremmin kuin äitinsä ;) Molemmat saa vähän uutta meininkiä elämäänsä.

Hyvää loppuvuotta sinnekin ja kirjoitellaan taas, sullakin alkaa pikkuhiljaa lähenemään jännäpäivä! :)

Lue lisää

Kiitti lelu vinkistä. Otettiin heti kokeiltavaksi meilläkin ja keräiltiin tytön kanssa osa vanhoista leluista varastoon jäähylle. Meillä oli kanssa tytön huone niin täynnä leluja, että tuli oikein hyvään tarpeeseen tuo vinkki:).

Ai sullakin on ollut tätä samaa vaivaa. Mulla kanssa on yleensä tuo karpalomehun runsas juonti auttanut siihen kirvelyyn. Mulla vanhemmat kerää joka syksy ämpäreittäin karpaloita niiten mökin lähellä olevalta suolta ja höyrystää niistä omatekoista mehua, ja osan pakastavat kokonaisina marjoina. Niinpä olenkin pyrkinyt popsimaan pakastettuja karpaloita sellaisenaan aina muutaman aamupuuron joukossa. Äitini väittää, että jokaisen naisen pitäisi syödä kymmenkunta pakastettua raakaa karpaloa päivässä, niin se pitää virtsateiden pöpöt takuulla loitolla. Että semmoinen poppamamma mun äitini on;).

Miten sulla, vieläkö on toiveita, vai joko ovat alkaneet?
Kyllähän se tietysti on hyvä käydä tutkituttamassa kroppansa toimivuus, etenkin jos on tuota pientä epävarmuutta ovulaation kanssa ollut ja samallahan saat paremman selvyyden sen toisen munasarjan viitteistä monirakkulamaisuuteen.
Ultraamalla ja verikokeillahan selviää jo paljon, jos on ammattitaitoinen gynekologi.
Itse tosin olen todella huono lääkärissä kävijä. Pyrin vaan aina siirtämään ja siirtämään etenkin gynelle menoa. Aika hassua, mutta jotenkin se pelottaa ja nolottaa mua. Siinä tutkimuspöydällä, jalat telineissä on jotenkin niin haavoittuvainen.
Tai en mä osaa oikein edes selittää sitä tunnetta. Jotenkin se vaan on niin...?

Täällä kp 24/29-32 ja nyt reilu viikko mennyt oviksista. Vatsaa on turvotellut, mutta se taitaa johtua enempi näistä joulunajan herkuista. Vielä ois todellinen piinaviikko jännättävää, jos tää kierto menee samoissa edellisen kanssa. Eniten jännään kuitenkin tuota ensi maanantaita, miten meidän perheen naisille silloin käy?
Siihen ois enää neljä yötä. Hui!!!
Hyvää Uutta Vuotta! Kirjoitellaan taas:).

pikku vahingosta:) kirjoitti:

Kiitti lelu vinkistä. Otettiin heti kokeiltavaksi meilläkin ja keräiltiin tytön kanssa osa vanhoista leluista varastoon jäähylle. Meillä oli kanssa tytön huone niin täynnä leluja, että tuli oikein hyvään tarpeeseen tuo vinkki:).

Ai sullakin on ollut tätä samaa vaivaa. Mulla kanssa on yleensä tuo karpalomehun runsas juonti auttanut siihen kirvelyyn. Mulla vanhemmat kerää joka syksy ämpäreittäin karpaloita niiten mökin lähellä olevalta suolta ja höyrystää niistä omatekoista mehua, ja osan pakastavat kokonaisina marjoina. Niinpä olenkin pyrkinyt popsimaan pakastettuja karpaloita sellaisenaan aina muutaman aamupuuron joukossa. Äitini väittää, että jokaisen naisen pitäisi syödä kymmenkunta pakastettua raakaa karpaloa päivässä, niin se pitää virtsateiden pöpöt takuulla loitolla. Että semmoinen poppamamma mun äitini on;).

Miten sulla, vieläkö on toiveita, vai joko ovat alkaneet?
Kyllähän se tietysti on hyvä käydä tutkituttamassa kroppansa toimivuus, etenkin jos on tuota pientä epävarmuutta ovulaation kanssa ollut ja samallahan saat paremman selvyyden sen toisen munasarjan viitteistä monirakkulamaisuuteen.
Ultraamalla ja verikokeillahan selviää jo paljon, jos on ammattitaitoinen gynekologi.
Itse tosin olen todella huono lääkärissä kävijä. Pyrin vaan aina siirtämään ja siirtämään etenkin gynelle menoa. Aika hassua, mutta jotenkin se pelottaa ja nolottaa mua. Siinä tutkimuspöydällä, jalat telineissä on jotenkin niin haavoittuvainen.
Tai en mä osaa oikein edes selittää sitä tunnetta. Jotenkin se vaan on niin...?

Täällä kp 24/29-32 ja nyt reilu viikko mennyt oviksista. Vatsaa on turvotellut, mutta se taitaa johtua enempi näistä joulunajan herkuista. Vielä ois todellinen piinaviikko jännättävää, jos tää kierto menee samoissa edellisen kanssa. Eniten jännään kuitenkin tuota ensi maanantaita, miten meidän perheen naisille silloin käy?
Siihen ois enää neljä yötä. Hui!!!
Hyvää Uutta Vuotta! Kirjoitellaan taas:).

Lue lisää

Moikka Taas!

Kiitos karpalo-vinkistä, uskon sen olevan ihan totta, itsellänikin on usein noita edellä juteltuja kirvelyjä yms, varmasti monella muullakin naisella. Mulle myös lääkäri ehdotti jatkuvaa karpalomehun juontia ehkäisemään ko. vaivaa, ja sanoi, että naisen virtsaputki on niin lyhyt että noita tulehduksia ja muita tulee helposti.

Noniin, miten on sulla nyt lähtenyt työt käyntiin? :) Entäs tytöllä hoidon aloitus? Musta kun tuntuu että äidit eniten jännää just ennen näitä kuvioita ja sitten kun huomaa parin päivän päästä, että ihan ok tää kaikki meneekin, niin jännitys laukeaa.

Tökkiikö sulla muuten tää suomi24-sivusto? Mikä selain teillä on käytössä? Mun on pitänyt tulla jo monena iltana tänne kirjoittelemaan sulle, mutten vaan pääse sisään millään. Etusivulle pääsee mutta se jää jotenkin keskeneräiseksi, ja keskusteluihin tänne perhe-osiolle en millään. Nytkin sain monta kertaa painaa ja painaa ja olin jo luovuttaa kun pääsinkin läpi. Onkohan tää vaan niin suosittu sivusto että on tukossa, vai onko näillä vaan huono tekniikka täällä. Tuskinpa meidän uudesta netti-liittymästäkään mitenkään johtuu, kun kaikki muut sivut toimii normaalisti. Tuntuu vaan et tää tökkiminen alkoi sen jälkeen kun tuli tää uus liittymä. Mut mies sanoo että johtuu tän s24:sen palvelimesta tms.

Noniin, vauvakuume-kuulumisiin! Menkat alkoi niinkuin aavistelinkin, luteaalivaihe oli _jopa_ 12 päivää tälläkertaa, mutta pientä tiputteluvuotoa oli 4-5 päivää ennen, eli viittaa kai siihen keltarauhasen heikkouteen. Nyt päätettiin varata lääkäri tässä kierrossa ja kysyä hänen mielipidettään. Varaan yksityiselle gynelle, lapsettomuuteen erikoistuneelle lääkärille, joka muuten työskentelee väestöliitossakin. Varmasti siis osaa sanoa jotakin. Varmaan paras olisi mennä kierron keskivaiheella, silloin näkyisi varmasti ultrassa kasvaako munasolu ja myöskin limakalvon paksuus. Ihan odotan jo pääsyä sinne, vaikka mullakin hirveä gyne-kammo! Nyt tiedän, että onneksi ainoastaan ultra tehdään, koska just vähän aikaa sitten kävin papa-kokeessa, mitä venytänkin aina viimeiseen asti ihan niinkuin säkin sanoit. Se on todellakin jotenkin niin avutonta ja ihan totta, kauhean noloa! (vaikkei edes oikeasti ole, lääkäri kun tekee sitä ihan työkseen yliopistokoulutuksella). Mä luulin nuorempana, että se kammo menee ohi, kun on "iso", mutta höpöhöpö, ihan yhtä kauheaa se on ja kylmä hiki niskassa istuu siellä odotustilassa niin että jotain rauhoittavia lääkkeitä tarvitsisi. Moni sanoo, että synnytyksen jälkeen mikään pikku gynekäynti ei tunnu miltään kun synnytyksessä siellä jalkopäässä ravaa kokoajan joku, mutta itse sektiolla lapsen saaneena en ole saanut sitäkään "siedätyshoitoa" :D Tosin ei taida useimpiin toimia, on se sen verran intiimi osa-alue ihmisessä, eli luonnollista kai olla kauhuissaan.

Puhuit muuten aiemmin, että sulla on jäänyt kauhea trauma synnytyksestä, niin saako kysyä minkälainen se oli? Jouduitko hätäsektioon tai muuta vastaavaa vai oliko synnytys muuten vaan pitkä ja vaikea? Mulla on monella ystävällä ollut todella (heidän sanoin) kauhea synnytys esikoisesta, ja kaikissa näissä tapauksissa seuraava ollut todella helppo (heidän sanoin). Yksi heistä jopa lähti samana päivänä pois sairaalasta, tai siis synnytti illalla myöhään 23.00 ja seuraavana päivänä lähti kotiin, vaikka esikoisesta joutui olemaan monta päivää.

Jokos teillä jännäpäivä on käsillä??? Odotan innolla uutisia, plussapeukkuja tietty pitelen taas kovasti. Jännää katsoa kumpi saa ennemmin sen plussan vai saadaanko samoihin aikoihin! :) Sitä paitsi onhan meillä esikotkin melkein saman ikäisiä, niin näistäkin varmasti tulee, heh!


Huh, tulipa tekstiä! Palataan taas asiaan ja tsemppiä nyt tähän työelämään paluuseen! :)

pikku vahingosta:) kirjoitti:

Kiitti lelu vinkistä. Otettiin heti kokeiltavaksi meilläkin ja keräiltiin tytön kanssa osa vanhoista leluista varastoon jäähylle. Meillä oli kanssa tytön huone niin täynnä leluja, että tuli oikein hyvään tarpeeseen tuo vinkki:).

Ai sullakin on ollut tätä samaa vaivaa. Mulla kanssa on yleensä tuo karpalomehun runsas juonti auttanut siihen kirvelyyn. Mulla vanhemmat kerää joka syksy ämpäreittäin karpaloita niiten mökin lähellä olevalta suolta ja höyrystää niistä omatekoista mehua, ja osan pakastavat kokonaisina marjoina. Niinpä olenkin pyrkinyt popsimaan pakastettuja karpaloita sellaisenaan aina muutaman aamupuuron joukossa. Äitini väittää, että jokaisen naisen pitäisi syödä kymmenkunta pakastettua raakaa karpaloa päivässä, niin se pitää virtsateiden pöpöt takuulla loitolla. Että semmoinen poppamamma mun äitini on;).

Miten sulla, vieläkö on toiveita, vai joko ovat alkaneet?
Kyllähän se tietysti on hyvä käydä tutkituttamassa kroppansa toimivuus, etenkin jos on tuota pientä epävarmuutta ovulaation kanssa ollut ja samallahan saat paremman selvyyden sen toisen munasarjan viitteistä monirakkulamaisuuteen.
Ultraamalla ja verikokeillahan selviää jo paljon, jos on ammattitaitoinen gynekologi.
Itse tosin olen todella huono lääkärissä kävijä. Pyrin vaan aina siirtämään ja siirtämään etenkin gynelle menoa. Aika hassua, mutta jotenkin se pelottaa ja nolottaa mua. Siinä tutkimuspöydällä, jalat telineissä on jotenkin niin haavoittuvainen.
Tai en mä osaa oikein edes selittää sitä tunnetta. Jotenkin se vaan on niin...?

Täällä kp 24/29-32 ja nyt reilu viikko mennyt oviksista. Vatsaa on turvotellut, mutta se taitaa johtua enempi näistä joulunajan herkuista. Vielä ois todellinen piinaviikko jännättävää, jos tää kierto menee samoissa edellisen kanssa. Eniten jännään kuitenkin tuota ensi maanantaita, miten meidän perheen naisille silloin käy?
Siihen ois enää neljä yötä. Hui!!!
Hyvää Uutta Vuotta! Kirjoitellaan taas:).

Lue lisää

Mä muuten ajattelin, et tekisin uuden email-osoitteen, niin voitais kirjoitella vaikka s-postilla? Yritän saada sen tehtyä tässä mahd pian, niin laitan sitten osoitteen tänne. Nykyistä en viitsi laittaa kun siinä on mun koko nimi, ettei tule tänne kaiken kansan nähtäville. Muutenkin sitä aina vähän varoo, kun kirjoittelee täällä julkisesti. S-postilla on vähän yksityisempää. :)

Vauvahaaveilija. kirjoitti:

Moikka Taas!

Kiitos karpalo-vinkistä, uskon sen olevan ihan totta, itsellänikin on usein noita edellä juteltuja kirvelyjä yms, varmasti monella muullakin naisella. Mulle myös lääkäri ehdotti jatkuvaa karpalomehun juontia ehkäisemään ko. vaivaa, ja sanoi, että naisen virtsaputki on niin lyhyt että noita tulehduksia ja muita tulee helposti.

Noniin, miten on sulla nyt lähtenyt työt käyntiin? :) Entäs tytöllä hoidon aloitus? Musta kun tuntuu että äidit eniten jännää just ennen näitä kuvioita ja sitten kun huomaa parin päivän päästä, että ihan ok tää kaikki meneekin, niin jännitys laukeaa.

Tökkiikö sulla muuten tää suomi24-sivusto? Mikä selain teillä on käytössä? Mun on pitänyt tulla jo monena iltana tänne kirjoittelemaan sulle, mutten vaan pääse sisään millään. Etusivulle pääsee mutta se jää jotenkin keskeneräiseksi, ja keskusteluihin tänne perhe-osiolle en millään. Nytkin sain monta kertaa painaa ja painaa ja olin jo luovuttaa kun pääsinkin läpi. Onkohan tää vaan niin suosittu sivusto että on tukossa, vai onko näillä vaan huono tekniikka täällä. Tuskinpa meidän uudesta netti-liittymästäkään mitenkään johtuu, kun kaikki muut sivut toimii normaalisti. Tuntuu vaan et tää tökkiminen alkoi sen jälkeen kun tuli tää uus liittymä. Mut mies sanoo että johtuu tän s24:sen palvelimesta tms.

Noniin, vauvakuume-kuulumisiin! Menkat alkoi niinkuin aavistelinkin, luteaalivaihe oli _jopa_ 12 päivää tälläkertaa, mutta pientä tiputteluvuotoa oli 4-5 päivää ennen, eli viittaa kai siihen keltarauhasen heikkouteen. Nyt päätettiin varata lääkäri tässä kierrossa ja kysyä hänen mielipidettään. Varaan yksityiselle gynelle, lapsettomuuteen erikoistuneelle lääkärille, joka muuten työskentelee väestöliitossakin. Varmasti siis osaa sanoa jotakin. Varmaan paras olisi mennä kierron keskivaiheella, silloin näkyisi varmasti ultrassa kasvaako munasolu ja myöskin limakalvon paksuus. Ihan odotan jo pääsyä sinne, vaikka mullakin hirveä gyne-kammo! Nyt tiedän, että onneksi ainoastaan ultra tehdään, koska just vähän aikaa sitten kävin papa-kokeessa, mitä venytänkin aina viimeiseen asti ihan niinkuin säkin sanoit. Se on todellakin jotenkin niin avutonta ja ihan totta, kauhean noloa! (vaikkei edes oikeasti ole, lääkäri kun tekee sitä ihan työkseen yliopistokoulutuksella). Mä luulin nuorempana, että se kammo menee ohi, kun on "iso", mutta höpöhöpö, ihan yhtä kauheaa se on ja kylmä hiki niskassa istuu siellä odotustilassa niin että jotain rauhoittavia lääkkeitä tarvitsisi. Moni sanoo, että synnytyksen jälkeen mikään pikku gynekäynti ei tunnu miltään kun synnytyksessä siellä jalkopäässä ravaa kokoajan joku, mutta itse sektiolla lapsen saaneena en ole saanut sitäkään "siedätyshoitoa" :D Tosin ei taida useimpiin toimia, on se sen verran intiimi osa-alue ihmisessä, eli luonnollista kai olla kauhuissaan.

Puhuit muuten aiemmin, että sulla on jäänyt kauhea trauma synnytyksestä, niin saako kysyä minkälainen se oli? Jouduitko hätäsektioon tai muuta vastaavaa vai oliko synnytys muuten vaan pitkä ja vaikea? Mulla on monella ystävällä ollut todella (heidän sanoin) kauhea synnytys esikoisesta, ja kaikissa näissä tapauksissa seuraava ollut todella helppo (heidän sanoin). Yksi heistä jopa lähti samana päivänä pois sairaalasta, tai siis synnytti illalla myöhään 23.00 ja seuraavana päivänä lähti kotiin, vaikka esikoisesta joutui olemaan monta päivää.

Jokos teillä jännäpäivä on käsillä??? Odotan innolla uutisia, plussapeukkuja tietty pitelen taas kovasti. Jännää katsoa kumpi saa ennemmin sen plussan vai saadaanko samoihin aikoihin! :) Sitä paitsi onhan meillä esikotkin melkein saman ikäisiä, niin näistäkin varmasti tulee, heh!


Huh, tulipa tekstiä! Palataan taas asiaan ja tsemppiä nyt tähän työelämään paluuseen! :)

Lue lisää

Huh huh. Kyllä se on rankkaa ainakin näin aluksi tää töissä käynti ja lapsiperheen arjen yhteensovittaminen, kun kerkesi tuossa parissa vuodessa jo tulla ne määrätyt rutiinit tytön kanssa kotona.
Ja juu, kyllä oot oikeessa, että meilläkin se olin minä, joka kaikista eniten tätä muutosta jännitin. Tyttöhän tuntuu alun ujostelun jälkeen olevan vaan innoissaan, kun on saanut paljon uusia omanikäisiä leikkikavereita lisää:)
Toista se on äidin työpaikalla. Meillä on tuossa parissa vuodessa tullut niin paljon muutoksia ja uutta ihan perusasioista lähtien. Ihan hirvittää, miten sen kaiken parissa vuodessa kasaantuneen uuden saa taas sisäistettyä itselleen. No se siitä.
Iltasella oon töiden jälkeen ollut niin rätti, että hyvä, kun on jaksanut jotain ruokaa laittaa. Pyykitkin on jääneet pesemättä ja nyt on jo tänään kolmas koneellinen pyörimässä. Pestävää tuntuu tytöltä tulevan tarhassa tupla määrä siihen, mitä kotona ollessa. Tänään täytyis vielä imuroida ja pyyhkiä pikkuisen pölyjä:( Laitoin miehen tytön kanssa iltalenkille, niin sais jotain aikaiseksi. Voi että miten paljon helpompaa noilla ukoilla kotitöiden kanssa on.
Auttaakos teillä mies sua paljon taloustöissä ja kodin hoidossa?

En mä oo huomannut mitään suurempaa takkuamista näillä suomi 24-sivuilla. Meillä on koneella valittavana kolmekin eri internetselainta ja musta nää sivut on pyörineet aina parhaiten tällä Windowsin Explorerilla, tuo Mozilla kyllä joskus mulla tökkii, kun olen sillä kokeillut, vaikka mies väittä sen toimivan paremmin. Onhan täällä joskus kyllä niin paljon käyttäjiäkin, että ei mikään ihme, jos alkaa palvelin takkuaa.

Toki saat synnytyksestä kysyä... Hih, eikös nää ole vähän niinkuin meidän naisten "armeija juttuja"?
Ensinnäkin synnytys kesti reilut 13 tuntia, josta ponnistusvaihe reilut pari tuntia.
Mulle tehtiin eppari, mutta siitä huolimatta repesin. Kaikkein tuskallisinta siinä ponnistusvaiheen aikana oli, että imukupeista ja kaiken maailman instrumentti- sälästä huolimatta vauva ei sopinut tulemaan ulos, ennenkuin lääkäri käänsi häntäluun sivuun. Eikä tyttö ollut edes mikään kamalan iso. Painoi 3280 g ja pituutta 51 cm. Arvaa vaan, oliko seuraavat 2-viikkoa kivat, kun istua ei voinut kuin renkaan päällä ja kävelykin oli semmoista enempi sukkasillaan hiihtelyä muistuttavaa:(
Ihmeen hyvin ne kuitenkin sai kurssittua paikat kuntoon. Tosin meillä meni kuukausi kaupalla, ennenkuin uskalsin antaa miehen tulla kokeilemaan...
Onneksi ukko jotenkuten ymmärsi mun tilanteen ja jaksoi odottaa. Hih, oli kyllä välillä, kuin kissa pistoksissa.
Mites sulla, halusitko itse sektion, vai miksi tehtiin? Sun vuoro kertoa, ois ihanaa kuulla:)

No harmin paikka, et sulla sitte ne menkat taas alkoi:(. Mulla ei oo vielä alkaneet ja nyt meneillään jo kp 31/31-32. En nyt kuitenkaa usko, että ois napannut, kun tänään on koko iltapäivän ollut semmoinen menkkamaisen turvottava olo ja alaselkää juilinut:(

Mulla jää varmaan nää kirjoittelut nyt töissä ollessa paljon vähemmälle, kun jotenkin tuntuu , ettei se aika ja tarmo tahdo millään riittää edes näihin kotihommiin... No se on tää naisen osa. Tuun kyllä aina silloin tällöin katsomaan mitä sulle kuuluu ja vastailen mitä kerkeen.
Tällä kertaa on kyllä ihan pakko lopettaa tähän, tai jää siivoukset tekemättä.
Oispa todella ihanaa, jos plussattais samoihin aikoihin:).

vauvahaaveilija. kirjoitti:

Mä muuten ajattelin, et tekisin uuden email-osoitteen, niin voitais kirjoitella vaikka s-postilla? Yritän saada sen tehtyä tässä mahd pian, niin laitan sitten osoitteen tänne. Nykyistä en viitsi laittaa kun siinä on mun koko nimi, ettei tule tänne kaiken kansan nähtäville. Muutenkin sitä aina vähän varoo, kun kirjoittelee täällä julkisesti. S-postilla on vähän yksityisempää. :)

Lue lisää

Ihan pakko tulla kertomaan ja saamaan naisellista näkökulmaa tilanteeseen.
Tiedätkös? Mulla ei ole menkat vieläkään alkaneet ja nyt jo kp 34/31-32:) Toisaalta ei ole kyllä ollut mitään raskausoireita. Ainoastaan tuota lähinnä menkkamaista turvottavaa oloa ja alaselän hetkittäistä juilimista.
Mies sanoi kyllä eilen saunassa, että mulla rinnat ois jotenkin terhakammat, paisuksissa, tai suuremman oloiset. Tiiä sitte?
Ei ne kyllä mitenkään vielä ole aran tuntuiset...Höh, mut kyllähän noi ukot toisaalta on aika tarkkoja noissa tissi havainnoissaan;)

Pelottaa joka kerta vessaan mennessä, ettei vaan ois tullut punaista tuhnua:( Valkovuotoa, semmoista pikkaisen kellahtavaa on nyt muutamana päivänä ollut.
Ajattelin katsoa vielä muutaman päivää, ennekuin uskaltaudun tekemään testin. Jänskättää. Mitenhän tässä on käymässä?

pikku vahingosta:) kirjoitti:

Ihan pakko tulla kertomaan ja saamaan naisellista näkökulmaa tilanteeseen.
Tiedätkös? Mulla ei ole menkat vieläkään alkaneet ja nyt jo kp 34/31-32:) Toisaalta ei ole kyllä ollut mitään raskausoireita. Ainoastaan tuota lähinnä menkkamaista turvottavaa oloa ja alaselän hetkittäistä juilimista.
Mies sanoi kyllä eilen saunassa, että mulla rinnat ois jotenkin terhakammat, paisuksissa, tai suuremman oloiset. Tiiä sitte?
Ei ne kyllä mitenkään vielä ole aran tuntuiset...Höh, mut kyllähän noi ukot toisaalta on aika tarkkoja noissa tissi havainnoissaan;)

Pelottaa joka kerta vessaan mennessä, ettei vaan ois tullut punaista tuhnua:( Valkovuotoa, semmoista pikkaisen kellahtavaa on nyt muutamana päivänä ollut.
Ajattelin katsoa vielä muutaman päivää, ennekuin uskaltaudun tekemään testin. Jänskättää. Mitenhän tässä on käymässä?

Lue lisää

Pitkästä aikaa! Ihana kuulla, että teillä on alkanut päiväkoteilut hyvin ja tyttö viihtyy! :)

Mulla ei edelleenkään tää s24 oo toiminut, nyt sanoin miehelle, että muilla toimii mut tällä koneella ei ja vika olikin jossain virustorjuta-jutussa, eli nyt toimii taas normaalisti kun mies laittoi kuntoon.

Tuo kotijuttujen hoidon ja työssäkäynnin yhdistäminen on varmasti rankkaa ja vaikeaa! Tuntuu, ettei tunnit riitä vuorokaudessa. Mulla nyt ei ihan vastaavaa ole, koska teen kotona töitä ja työn ohessa kotijuttuja, esim ruoka omalle perheelle. Mut voin vaan kuvitella vieläö sen hoitoonviemisen ja -hakemisen, kaupassakäynnit ja siivoilut työpäivän jälkeen... Melkein tarvitsis teidän tehdä jotkin selkeät vuorot, että tulee tasaisesti kotityöt hoidettua, nyt kun säkin käyt töissä, niin et voi yksin hoitaa kaikkea. Onnistuisiko kunnon "työnjako"? Meillä menee aika tasan kotityöt, siis ne mitä jää iltaan. Imuroinnin ja pyykinpesun hoitaa yleensä mies, mä sitten teen ruoat ja muut siivoukset. Jos tarvitsee leipoa niin se on ton miehen hommia, tykkää siitä ja mä en taas yhtään. :) Aina miehet ei ymmärrä, että nainen ei enää ehdi/voikaan hoitaa kaikkia kotihommia, kun menee palkkatyöhön takaisin, kannattaa vaan sopia se asia.

No joo, kuulostaa rankalta kokemukselta tuo synnytys. Varsinkin ponnistusvaihe, kun kestää kaksi tuntia niin voi vaan kuvitella kuinka tuskaa on kun ei vaan vauva tule ulos. Mistä sekin voi johtua, että joillain ensisynnytys kestää (ponnistusvaihe) 5 min ja toisella 2 h?! Ollaan vaan niin erilaista sorttia keskenään.. Toivottavasti (ja uskon niin), että seuraava on paljon helpomipi ja nopeampi sulla.

Mulle tehtiin sektio perätilan takia, ja olin tosi tyytyväinen jo kun kuulin siitä . Toki loppuvaiheessa alkoi pelottamaan ja ahdistamaan ajatus, mutta ensiajatus oli, että pääsenpäs helpolla :D Mihinkään käännösyrityksiin en olisi suostunut perätilasynnytyksestä puhumattakaan, ja eipä niitä mulle tuputettukaan. Toisaalta pelottaa tämä uusi tuleva raskaus, miten tuon arven kanssa. Mutta meillä on suvussa paljon naisia, joilla sektioita jopa 3 takana ja hyvin mennyt kaikki. Mä paranin nopeasti, mutta muistan kyllä sen kivun leikkauksen jälkeen, mikä oli aivan hirveä seuraavat päivät. Mutta salaa toivon seuraavaksikin synnytystavaksi sektion, siis suunnitellun tietysti. Saapi nyt nähdä mitä tuleman pitää.

No, jokos teillä nappasi?? Voi kun toivon että niin olisi käynyt :) Kerroppa muutenkin kuulumisianne kun taas ehdit koneelle. Mullakin tulee väkisinkin taukoa välillä, kun aika ei riitä iltaisin, varsinkin kun on paljon ilta-koulutuksia sun muita menoja. Mut aina luen heti ja vastaan paremmalla ajalla.

Mulla on nyt menossa kp 14, ja huomenna gyneaika varattuna! Jännittää ja pelottaa mutta helpottaakin, ainakin saan asiaa eteenpäin ja voi olla, että mitään isompaa vikaa ei olekaan! Kerron sitten miten tuo käynti meni ja mitä lääkäri sanoi. Toivottavasti ottaa tosissaan tämän asian...

Kirjoitellaan taas, nyt piää mennä kyläilemään koko porukalla ystäväperheen luo. Palataan asiaan ja hyvää alkavaa viikkoa teille! :)

pikku vahingosta:) kirjoitti:

Ihan pakko tulla kertomaan ja saamaan naisellista näkökulmaa tilanteeseen.
Tiedätkös? Mulla ei ole menkat vieläkään alkaneet ja nyt jo kp 34/31-32:) Toisaalta ei ole kyllä ollut mitään raskausoireita. Ainoastaan tuota lähinnä menkkamaista turvottavaa oloa ja alaselän hetkittäistä juilimista.
Mies sanoi kyllä eilen saunassa, että mulla rinnat ois jotenkin terhakammat, paisuksissa, tai suuremman oloiset. Tiiä sitte?
Ei ne kyllä mitenkään vielä ole aran tuntuiset...Höh, mut kyllähän noi ukot toisaalta on aika tarkkoja noissa tissi havainnoissaan;)

Pelottaa joka kerta vessaan mennessä, ettei vaan ois tullut punaista tuhnua:( Valkovuotoa, semmoista pikkaisen kellahtavaa on nyt muutamana päivänä ollut.
Ajattelin katsoa vielä muutaman päivää, ennekuin uskaltaudun tekemään testin. Jänskättää. Mitenhän tässä on käymässä?

Lue lisää

...Ja oli todella ihana ja asiantunteva lääkäri. Vähän kummasteli edellistä gynekäyntini kokemusta ja sitä, että gyne ei tiennyt edes perusasioita (jotka jopa minä maallikko tiesin). Heti aluksi sanoi luteaalivaiheen ja myöhäisen oviksen viittaavaan ovulaatiohäiriöön ja ultralla katsoi, että kiertopäiviin nähdän liian ohut limakalvo ja liian pieni follikkeli, ei ovista ainakaan viikkoon tulossa. Oikea munasarja PCO ja vasenkin sinne suuntaan, ja hoidoksi sain Clomifenit ja Lugestronit seuraavaan kiertoon. Eli jos en nyt raskaudu, niinkuin todennäköisesti en raskaudukkaan, ensi kierrossa aloitan clomit ja menen puolivälissä seuranta-ultraan... Josko sitten alkasi tapahtua!!! Gyne sanoi, että ennuste on hyvä, koska PCO lievähkö ja jo yksi lapsi ennestään ja ihan luomuna alkunsa saanut. Kuulema PCO on yleinen, usein perinnöllinen ominaisuus, joka voi oirehtia koska vaan ja ymmärtääkseni ylipaino vain pahentaa sitä entisestään. Mulla kun paino on jopa hieman alhainen, painoindeksi juuri ja juuri 19... No, nyt on parempi mieli ja oikein odotan tällä kertaa menkkoja, jotta saan aloittaa hoidon! Onneksi menin jo tässä vaiheessa gynelle, niin ei pitkity enempää tämä yritys.

Palataan taas, tulin vaan nopeasti kertomaan gyne-kuulumiset :)

Moikka.meillä on vauvakuume niin osaatko sanoa voinko olla raskaana kun olimme 24.5 yhdynnässä ja ovis piti olla 26-29.5 niin voinko ees olla raskaana nyt?kiitos vastauksesta