En voi jäädä "lintukotooni" pelkästään livertelemään. Kyllä purnaaminen on paikallaan kun siihen tarvetta tuntee kokevansa. On sillä aikojen saatossa saatu myös jotain aikaankin. Kyllähän se on tarpeellista antaa päättäjille eväitä. Vieraantuminen ainakin osasta kansaa on aivan ilmeistä nykyäänkin, ehkäpä entistä enemmän.
Huolet ja toiveet ovat ihmisillä erilaisia - vastakkaisiakin. Niin kaikesta lässytyksestä huolimatta. Heittäytyäkö avuttomaksi? Siksi ettei muka ymmärrä. ei tiedä, eikä ole vaikutusta. Voihan se olla, ainakin osittain tottakin, mutta on myös hyvä ainakin yrittää. Se on osa kokonaisvaltaista elämää.
En pidä järkevänä esim. "jantan" arvoituksen ratkomista lähes kymmenen vuotta. En kuitenkaan väheksy myöskään kevyttä ja myönteistä kirjoittelua. Eihän elämän tarvitse kokonaan olla totista puurtamista, ellei siihen ole aivan pakko.
Purnaaminenkin paikallaan!
29
347
Vastaukset
- s u o m a laisille
Olemme tottuneet taipumaan syväänkin painojemme alle, emme silti taittuneet
noiden sotienkaan aikana!
Äitimme ja isämme, isovanhempamme, he ovat kokeneet kovia elämässään ja sen vielä melua siitä pitämättä! Kaikki kunnia heille, he raatoivat, lähettivät rakkaat poikansa rintamalle, luovuttivat ilmaiseksi viljelemänsä viljat ja kasvattamansa eläimet Kansanhuoltoon rintamalla olijoiden ja kansan ruoaksi. Heidän huolekseen tulivat siirtolaisten sijoitukset oman kodin sisään turvaan. Helppoa ei heilä ollut.
Mekin kasvoimme siinä sivussa. Sanotaan sotatraumojen periytyvän kolmansiin ja neljänsiin polviin saakka, vaikka olemme lastemme osalta niitä lieventää koettaneet.
Monien meidän elämämme on ollut sattumien jatkumo sodan ankeiden pikkulapsiaikojen jälkeen.
Jos olemme selviytyneet - tavalla taikka toisella - tänne asti, saamme kiittää Luojaa paljosta. Voimme itsekin ahkeruuttamme ja kunnollisuuttamme jälkeen päin kiittää, ei se ole liikaa ollenkaan!
Hyvää jatkoa meille kaikille!- katleija4
"Heidän huolekseen tulivat siirtolaisten sijoitukset oman kodin sisään turvaan. Helppoa ei heilä ollut."
Kun tuo siirtolaisten majoittamisen taakka majoittajille tulee toistuvasti esille, ja niin tasapuolisuuden vuoksi kirjoittaja voisi antaa myötätuntoa myös niille kotinsa ja maansa menettäneille karjalaisille. Vähintään yhtä vaikeassa tilanteessa hekin, eikö totta. Näin muistan vanhempieni minulle kertoneen.
He kertoivat myös lämpimästi niistä vastaanottajistaan. Minulla kolmevuotiaalla silloin on vain yksi muisto Einari Toikan talost, jonne ensin meidät majoitettiin. Tuvassa leivottiin leipää ja talon emäntä antoi minulle lämpimän leipäpalan ja vastakirnuttua voita päälle. Minä itkin sitä kun voi suli suli leivältä ja pyysin uutta voita. En uskonut että siinä se voi oli. - Yksi selviytynyt*
Mutta kaikki eivät, nuoria miehia tapettiin ampumalla ja räjäyttämällä
rajan maisemiin 100 000 nuorta komeaa miestä,
heidän elämänsä ja verensä valuivat sinne maahan.
Ja suuri osa lisäksi haavoittui fyysisesti ja / tai psyykkisesti.
Jotkut näistä elävät silti vielä täällä keskuudessamme,
useimmat ovat jo menehtyneet.
Sotatraumat ovat meissä kenellä isommat kenellä vähäisemmät.
Se on hyvä tiedostaa. - ...
Yksi selviytynyt* kirjoitti:
Mutta kaikki eivät, nuoria miehia tapettiin ampumalla ja räjäyttämällä
rajan maisemiin 100 000 nuorta komeaa miestä,
heidän elämänsä ja verensä valuivat sinne maahan.
Ja suuri osa lisäksi haavoittui fyysisesti ja / tai psyykkisesti.
Jotkut näistä elävät silti vielä täällä keskuudessamme,
useimmat ovat jo menehtyneet.
Sotatraumat ovat meissä kenellä isommat kenellä vähäisemmät.
Se on hyvä tiedostaa.Ei unohdeta eikä vähätellä.
- Musta Ruusu
Jokainen on oikeassa ainakin omasta mielestä, kaikilla omat aikansa kullekin, harvemmin kuitenkaan kaikki samaa mieltä, siksi pitää olla vaihtoehtoja täälläkin.
Aivopesua ja tapahtuvien asioiden korjailua täällä on ollut aivan turha purnata, kuten tuo EUssa nyt vallalla oleva varallisuuskato, mitä sille voimme tehdä, täällä?
Asiat ovat jo siinä pisteessä että apua on pyydetty, ja sitä on luvattu, vain viimeiset neuvottelut takuista ja allekirjoituksista kai vielä ovat tekemättä, mutta neuvotteluja käydään kaiken aikaa.
Saahan sitä muustakin purnata, on vain otettava huomioon hekin jotka haluavat olla purnaamatta.
Ilkeilyltä ja arvostelemisilta luulee säästyvänsä kun nimittelee lintukotoja ja on seisoo asioiden takan jalat ristissä, tuskin niitä kenelläkään lintukotoja on, mutta elämässä on muutakin kuin vain purnaus ja marina.
Jos ym on käynyt äänestämässä 'väärää' henkilöä tai puoluetta siinä sitten vain puristelee nyrkkejään tai mun*a jos vaikka helpottaa ainakin hetkellistesti.
Aloituksenkin voi tehdä ja vastauksia saada, kuten nyt sait.- Car ja lainen
Kauan ne siirtolaisten russakat elää ovat peräti super vahvoja, luin aamulla että Pohjanmaalla on löydetty jostain lasten päiväkodista russakoita.
Pirulauta ovat pohojalaaset elättäneet ja jalostaneet uuden sukupolven ties monennen.
Täällä vaan joku itkee aika ajoin sitä siirtolaisten majoitusta, eipä ajattele miltä tuntuu lähteä vain se mukanaan minkä jaksaa kantaa, se oli vain evästä ja päällä olevat vaatteet, näin ovat vanhempani minulle kertoneet, ja monet keskustelut olen korva tarkkana kuunnellut mitä se lähtö omasta kodista oli.
Pitäisi niiden pohjalaistenkin päästä kiireellä lähtemään että saisivat kokea sen saman, en usko että kadehtisin.
Tämä ajatus vain siksi, koska mitkään puheet ja kirjoituksen eivät mene tajuntaan. - ''''''''''''''''''''
Car ja lainen kirjoitti:
Kauan ne siirtolaisten russakat elää ovat peräti super vahvoja, luin aamulla että Pohjanmaalla on löydetty jostain lasten päiväkodista russakoita.
Pirulauta ovat pohojalaaset elättäneet ja jalostaneet uuden sukupolven ties monennen.
Täällä vaan joku itkee aika ajoin sitä siirtolaisten majoitusta, eipä ajattele miltä tuntuu lähteä vain se mukanaan minkä jaksaa kantaa, se oli vain evästä ja päällä olevat vaatteet, näin ovat vanhempani minulle kertoneet, ja monet keskustelut olen korva tarkkana kuunnellut mitä se lähtö omasta kodista oli.
Pitäisi niiden pohjalaistenkin päästä kiireellä lähtemään että saisivat kokea sen saman, en usko että kadehtisin.
Tämä ajatus vain siksi, koska mitkään puheet ja kirjoituksen eivät mene tajuntaan.ja krppuja, joita meillä päin ei ollut ikinä nähty ei kä nähdä nykyäänkään enää.
Mutta meillä päin syytettiin siitä s o t a a eikä evakoita.
Sinulla on ilkeä ja paha luonne,
usutat eri heimoja toistensa kimppuun , oletko se joka hokee sitä omaa paremmuuttaan koko ajan?.
Käsittääkseni tässä on ollut tarkoitus tuoda sodan mukanaan tuomia rasitteita esiin.
Ja sitä ettei suomalaisten, jotka tämän sodan vartion eturintamassa olimme sotaisaa itää vastaan,
tarvitsisi kantaa samaa taakkaa kuin muun Euroopan.
Kun me nyt taas olemme maksamassa kaikille. - antaa mennä
Car ja lainen kirjoitti:
Kauan ne siirtolaisten russakat elää ovat peräti super vahvoja, luin aamulla että Pohjanmaalla on löydetty jostain lasten päiväkodista russakoita.
Pirulauta ovat pohojalaaset elättäneet ja jalostaneet uuden sukupolven ties monennen.
Täällä vaan joku itkee aika ajoin sitä siirtolaisten majoitusta, eipä ajattele miltä tuntuu lähteä vain se mukanaan minkä jaksaa kantaa, se oli vain evästä ja päällä olevat vaatteet, näin ovat vanhempani minulle kertoneet, ja monet keskustelut olen korva tarkkana kuunnellut mitä se lähtö omasta kodista oli.
Pitäisi niiden pohjalaistenkin päästä kiireellä lähtemään että saisivat kokea sen saman, en usko että kadehtisin.
Tämä ajatus vain siksi, koska mitkään puheet ja kirjoituksen eivät mene tajuntaan.eräs sen nikeistä sillä tuntuu tuo sama ilkeys ja rumat puheet tulevan viestin läpi.
- tuo on se sama
antaa mennä kirjoitti:
eräs sen nikeistä sillä tuntuu tuo sama ilkeys ja rumat puheet tulevan viestin läpi.
kovasuinen ja rumaa puhettä pitävä tyyppi, se jo tiedetään.
hajottaminen ja eri heimojen "ylpistely" muka omalla paremmuudellaan
tekeekin juuri sen että keskinäinen luottamus on mennyt
kansa on hajalla
ja sellaiset on helppo alistaa ja panna makselemaan omia laskujaan.
Sääliksi käy kunnolliset suomalaiset jotka tuollaisten takia saavat taas kärsiä. - *Kukkahame*
antaa mennä kirjoitti:
eräs sen nikeistä sillä tuntuu tuo sama ilkeys ja rumat puheet tulevan viestin läpi.
Kyllä tuo jatkuva ilkeily tuntuu olevan kaiken aikaa sivuilla, liekkö niitä sitten yksi tai kaksi, ihan sama.
Toinen toistaan täällä nypitään ja kynitään kun vain keritään.
Kirput sun muut syöpäläiset vaivasi koko kansaa, siitä on aivan turha kiistellä kuka ne minnekin toi, eräs sotasairaalassa toiminut lääkäri kertoili kyllä mitä sotilaissakin oli, ja turha niitä on mennä revittelemään, pakon edessä niitä oli kärsittävä, ei ollut pesumahdollisuuksia, ei edes vaihtovaatteita.
Karjalaiset kuin savolaiset tai mustalaiset ihan sama, jos täällä kirjoitellaan ollaan samalla viivalla, olematta kilpailemassa kirjoitusten pistävyydestä.
Alkeellista on on kuitenkin vain nikeistä tietää kuka kirjoittaa.
Jos jollakin on paremmin ei varmaan tule sitä tänne kertoilemaan, ja jos pahemmin ei sen enempää ole tarvetta.
Tänään taas tällaista ja huomenna (?) mitähän sitten. - 177
*Kukkahame* kirjoitti:
Kyllä tuo jatkuva ilkeily tuntuu olevan kaiken aikaa sivuilla, liekkö niitä sitten yksi tai kaksi, ihan sama.
Toinen toistaan täällä nypitään ja kynitään kun vain keritään.
Kirput sun muut syöpäläiset vaivasi koko kansaa, siitä on aivan turha kiistellä kuka ne minnekin toi, eräs sotasairaalassa toiminut lääkäri kertoili kyllä mitä sotilaissakin oli, ja turha niitä on mennä revittelemään, pakon edessä niitä oli kärsittävä, ei ollut pesumahdollisuuksia, ei edes vaihtovaatteita.
Karjalaiset kuin savolaiset tai mustalaiset ihan sama, jos täällä kirjoitellaan ollaan samalla viivalla, olematta kilpailemassa kirjoitusten pistävyydestä.
Alkeellista on on kuitenkin vain nikeistä tietää kuka kirjoittaa.
Jos jollakin on paremmin ei varmaan tule sitä tänne kertoilemaan, ja jos pahemmin ei sen enempää ole tarvetta.
Tänään taas tällaista ja huomenna (?) mitähän sitten.LUULETKO ETTEI TUNNETA?
Täällä puhuttiin aivan asiallisesti SODAN rasitteista, eikä heimoista,
mutta sinun ilkeä luonteesi jo tiedetään.
Olet se sama. - vai ei
*Kukkahame* kirjoitti:
Kyllä tuo jatkuva ilkeily tuntuu olevan kaiken aikaa sivuilla, liekkö niitä sitten yksi tai kaksi, ihan sama.
Toinen toistaan täällä nypitään ja kynitään kun vain keritään.
Kirput sun muut syöpäläiset vaivasi koko kansaa, siitä on aivan turha kiistellä kuka ne minnekin toi, eräs sotasairaalassa toiminut lääkäri kertoili kyllä mitä sotilaissakin oli, ja turha niitä on mennä revittelemään, pakon edessä niitä oli kärsittävä, ei ollut pesumahdollisuuksia, ei edes vaihtovaatteita.
Karjalaiset kuin savolaiset tai mustalaiset ihan sama, jos täällä kirjoitellaan ollaan samalla viivalla, olematta kilpailemassa kirjoitusten pistävyydestä.
Alkeellista on on kuitenkin vain nikeistä tietää kuka kirjoittaa.
Jos jollakin on paremmin ei varmaan tule sitä tänne kertoilemaan, ja jos pahemmin ei sen enempää ole tarvetta.
Tänään taas tällaista ja huomenna (?) mitähän sitten.tule kertoilemaan, kyllä tääkkä eräät kehuu kaikella maallisella omaisuudellaan.
- paha yhdistelmä
177 kirjoitti:
LUULETKO ETTEI TUNNETA?
Täällä puhuttiin aivan asiallisesti SODAN rasitteista, eikä heimoista,
mutta sinun ilkeä luonteesi jo tiedetään.
Olet se sama.ilkeys, kateus ,itsekehu ja nuoleskelu.
- 710
vai ei kirjoitti:
tule kertoilemaan, kyllä tääkkä eräät kehuu kaikella maallisella omaisuudellaan.
Onkohan Nikkilä suljettu vai mistä näitä.......tulee?
- tais jäädä
710 kirjoitti:
Onkohan Nikkilä suljettu vai mistä näitä.......tulee?
hmees Nikkilän oven väliin...
- kopiokone vaa
710 kirjoitti:
Onkohan Nikkilä suljettu vai mistä näitä.......tulee?
Siirtolaiset toivat russakoiden lisäksi täitä ''''''''''''''''''''24.11.2010 12:39
Heidän huolekseen tulivat siirtolaisten sijoitukset oman kodin sisään turvaan. Helppoa ei heilä ollut.
ja krppuja, joita meillä päin ei ollut ikinä nähty ei kä nähdä nykyäänkään enää. antaa mennä kirjoitti:
eräs sen nikeistä sillä tuntuu tuo sama ilkeys ja rumat puheet tulevan viestin läpi.
Perheemme oli kyllä kaksi kertaa evakossa. Eka Iisalmen tienoilla meni asiallisesti, toinen Kärsämäen seutuvilla oli yhtä helvettiä. Viranomaiset joutuivat "pakkosyöttämään" sisälle, muuten ei olisi "mahtunut." Talossa kyllä oli rutkasti tilaa. Jatkuvat herjaukset ja äyskimiset kestivät koko ajan. Kun toiset aloittivat koulun, en päässyt. Meillä oli kaksi lehmänkantturaa mukana evakossa, ehdoton vaatimus oli, että meidän on paimennettava n. 20 lehmää, koska mukana on myös meidän elukat. Äitini ja sisarukseni sairastelivat jatkuvasti. Minun oli otettava paimennnustehtävä. Sen verran siinä kyyneleitä vuodatettiin, että ymmärsin ottaa aikuisen vastuun alle kymmenvuotiaana.
Kun on tullut tuota historiaa, tulkoon sekin, että evakon jälkeenkin oli leipä hankittava. Lähellä oli savotta, en ehtinyt kouluun, koska työssä tarvittiin. No...pääsin vähän myöhemmin, jo lähes "partasuuna." Kävin kouluni, pari luokkaa kerrallaan. Koska olin pääsyt kouluun, suoritin sen aikuismaisella otteella. Olihan koulumatkani vain 16 km/ pv , rauhallista korpea koko matka. Kyllä he päälle ysin keskiarvon kirjoittivat, uskonnostakin kympin. Tiedän, että tätä kehaisua ei olisi pitänyt tehtä, mutta kestän seuraukset. Ja koko tämä historia siksi, kun usein tulee sanontoja, että "se on oma valinta." He jotka niin sanovat, eivät tiedä kuin oman elämänsä. Näin tässä ikäryhmässä.
Olen yrittänyt oppia ja opiskella myöskin "itsnäistymiseni " jälkeen. Aina ei ole ollut ainoa tavoitteeni omaan napaan tuijottaminen ja mahdollisimman hyvään menestykseen tai rikkauden tavoitteluun. Niistä lähtökohdista on jäänyt myös "oppia" ja solidaarisuutta, ikäänkuin "velkaa."
Purnannut olen, enkä aina itseni puolesta. Mahtuu kyllä kymmeniä "laillisia ja laittomaksi" tuomittuja lakkoja joissa olen ollut. Usein osallistujana, monesti myös ratkaisujen esittäjänä. Asioita niillä on hoidettu. Purnannut olen asioista myös ns."omiin johtoryhmiin"kuuluvien tekemisistä. Enpä ole pahemmin katunut, miten olen esim. äänestänyt. Jos joku, jota olen äänestänyt, ei saakaan tehtäviä suoritettua, osaan jotenkin tehdä realistisia arvioita. Päätökset eivät voi pyöriä yksin "minun napani" ympärillä", ei yhden edustajan, esim.kansanedustajan. Sellaisia "varjopuolia" demokratiassa on.
Pitkäksi menee...no, olen purnannut, monesti saanut kenkääkin, on tullut onnistumisiakin. Elämääni olen suhkoht tyytyväinen. Mutta en niin tyytyväinen, että purnauksen kokonaan jättäisin. Silti, vaikka enhän tässä hyvin monia vuosia suuta revitä. Eihän hommiakaan parane kesken jättää.- jjoutava
ynnämuu kirjoitti:
Perheemme oli kyllä kaksi kertaa evakossa. Eka Iisalmen tienoilla meni asiallisesti, toinen Kärsämäen seutuvilla oli yhtä helvettiä. Viranomaiset joutuivat "pakkosyöttämään" sisälle, muuten ei olisi "mahtunut." Talossa kyllä oli rutkasti tilaa. Jatkuvat herjaukset ja äyskimiset kestivät koko ajan. Kun toiset aloittivat koulun, en päässyt. Meillä oli kaksi lehmänkantturaa mukana evakossa, ehdoton vaatimus oli, että meidän on paimennettava n. 20 lehmää, koska mukana on myös meidän elukat. Äitini ja sisarukseni sairastelivat jatkuvasti. Minun oli otettava paimennnustehtävä. Sen verran siinä kyyneleitä vuodatettiin, että ymmärsin ottaa aikuisen vastuun alle kymmenvuotiaana.
Kun on tullut tuota historiaa, tulkoon sekin, että evakon jälkeenkin oli leipä hankittava. Lähellä oli savotta, en ehtinyt kouluun, koska työssä tarvittiin. No...pääsin vähän myöhemmin, jo lähes "partasuuna." Kävin kouluni, pari luokkaa kerrallaan. Koska olin pääsyt kouluun, suoritin sen aikuismaisella otteella. Olihan koulumatkani vain 16 km/ pv , rauhallista korpea koko matka. Kyllä he päälle ysin keskiarvon kirjoittivat, uskonnostakin kympin. Tiedän, että tätä kehaisua ei olisi pitänyt tehtä, mutta kestän seuraukset. Ja koko tämä historia siksi, kun usein tulee sanontoja, että "se on oma valinta." He jotka niin sanovat, eivät tiedä kuin oman elämänsä. Näin tässä ikäryhmässä.
Olen yrittänyt oppia ja opiskella myöskin "itsnäistymiseni " jälkeen. Aina ei ole ollut ainoa tavoitteeni omaan napaan tuijottaminen ja mahdollisimman hyvään menestykseen tai rikkauden tavoitteluun. Niistä lähtökohdista on jäänyt myös "oppia" ja solidaarisuutta, ikäänkuin "velkaa."
Purnannut olen, enkä aina itseni puolesta. Mahtuu kyllä kymmeniä "laillisia ja laittomaksi" tuomittuja lakkoja joissa olen ollut. Usein osallistujana, monesti myös ratkaisujen esittäjänä. Asioita niillä on hoidettu. Purnannut olen asioista myös ns."omiin johtoryhmiin"kuuluvien tekemisistä. Enpä ole pahemmin katunut, miten olen esim. äänestänyt. Jos joku, jota olen äänestänyt, ei saakaan tehtäviä suoritettua, osaan jotenkin tehdä realistisia arvioita. Päätökset eivät voi pyöriä yksin "minun napani" ympärillä", ei yhden edustajan, esim.kansanedustajan. Sellaisia "varjopuolia" demokratiassa on.
Pitkäksi menee...no, olen purnannut, monesti saanut kenkääkin, on tullut onnistumisiakin. Elämääni olen suhkoht tyytyväinen. Mutta en niin tyytyväinen, että purnauksen kokonaan jättäisin. Silti, vaikka enhän tässä hyvin monia vuosia suuta revitä. Eihän hommiakaan parane kesken jättää.Se on sitte lopputili sano pläkkäri ensimmäisenä työpäivänä, mutta tämän työn minkä alotin teen valmiiksi. Se oli moraalia pläkkärillä se.
Ei purnaamistakaan kannata kesken lopettaa purnataan loppuun asti. Mistä sitä purnaamista muutamilla riittiki, sitä ihmettelin joittenki kohalla. Minä olin töissä semmonen ymmärtämätön etten purnannu, eikä minulle purnaamista siunaantunukkaan, miten lie sattuki minulle semmoset työt ettei niistä edes susia' tullu. Vaikka vähä huonosti työ kannattaa tehä, muuten tulee ikuinen näläkä. Sillain neuvo vanhemmat jermut. ynnämuu kirjoitti:
Perheemme oli kyllä kaksi kertaa evakossa. Eka Iisalmen tienoilla meni asiallisesti, toinen Kärsämäen seutuvilla oli yhtä helvettiä. Viranomaiset joutuivat "pakkosyöttämään" sisälle, muuten ei olisi "mahtunut." Talossa kyllä oli rutkasti tilaa. Jatkuvat herjaukset ja äyskimiset kestivät koko ajan. Kun toiset aloittivat koulun, en päässyt. Meillä oli kaksi lehmänkantturaa mukana evakossa, ehdoton vaatimus oli, että meidän on paimennettava n. 20 lehmää, koska mukana on myös meidän elukat. Äitini ja sisarukseni sairastelivat jatkuvasti. Minun oli otettava paimennnustehtävä. Sen verran siinä kyyneleitä vuodatettiin, että ymmärsin ottaa aikuisen vastuun alle kymmenvuotiaana.
Kun on tullut tuota historiaa, tulkoon sekin, että evakon jälkeenkin oli leipä hankittava. Lähellä oli savotta, en ehtinyt kouluun, koska työssä tarvittiin. No...pääsin vähän myöhemmin, jo lähes "partasuuna." Kävin kouluni, pari luokkaa kerrallaan. Koska olin pääsyt kouluun, suoritin sen aikuismaisella otteella. Olihan koulumatkani vain 16 km/ pv , rauhallista korpea koko matka. Kyllä he päälle ysin keskiarvon kirjoittivat, uskonnostakin kympin. Tiedän, että tätä kehaisua ei olisi pitänyt tehtä, mutta kestän seuraukset. Ja koko tämä historia siksi, kun usein tulee sanontoja, että "se on oma valinta." He jotka niin sanovat, eivät tiedä kuin oman elämänsä. Näin tässä ikäryhmässä.
Olen yrittänyt oppia ja opiskella myöskin "itsnäistymiseni " jälkeen. Aina ei ole ollut ainoa tavoitteeni omaan napaan tuijottaminen ja mahdollisimman hyvään menestykseen tai rikkauden tavoitteluun. Niistä lähtökohdista on jäänyt myös "oppia" ja solidaarisuutta, ikäänkuin "velkaa."
Purnannut olen, enkä aina itseni puolesta. Mahtuu kyllä kymmeniä "laillisia ja laittomaksi" tuomittuja lakkoja joissa olen ollut. Usein osallistujana, monesti myös ratkaisujen esittäjänä. Asioita niillä on hoidettu. Purnannut olen asioista myös ns."omiin johtoryhmiin"kuuluvien tekemisistä. Enpä ole pahemmin katunut, miten olen esim. äänestänyt. Jos joku, jota olen äänestänyt, ei saakaan tehtäviä suoritettua, osaan jotenkin tehdä realistisia arvioita. Päätökset eivät voi pyöriä yksin "minun napani" ympärillä", ei yhden edustajan, esim.kansanedustajan. Sellaisia "varjopuolia" demokratiassa on.
Pitkäksi menee...no, olen purnannut, monesti saanut kenkääkin, on tullut onnistumisiakin. Elämääni olen suhkoht tyytyväinen. Mutta en niin tyytyväinen, että purnauksen kokonaan jättäisin. Silti, vaikka enhän tässä hyvin monia vuosia suuta revitä. Eihän hommiakaan parane kesken jättää.siis mieheni kertomana allekirjoitan nuo vaikeat asiat, mitä evakkona olo lapsille ja nuorille oli.
Lapset joutuivat kokemaan sellaista, mitä ei tänä päivänä voi edes kuvitella.
Pakotettuna kotinsa joutuivat jättämään sodan jalkoihin, kun koti jäi taistelutantereeksi, vielä polttamaankin kotinsa.
Ei kovin paljon mielikuvitusta tarvita, kun niitä murheellisia asioita omalle kohdalle kuvittelee.
Se kohtelu mitä osa karjalaisista sai osakseen oli kohtuutonta, katkera oli mieheni miten lapsetkin saivat osansa siitä vihan pidosta.
Nyt vielä viitsitään mainita, että evakot muka torakat ja muut syäpäläiset toivat, se nyt on kukkua.
Huumoriksiko tarkoitettu?
Asuin sodan aikoihin hämeessä ja kyllä siellä syöpäläisiä oli talossa kuin talossa ja varmaan ympäri maata, ilman että joku niitä olisi mistään tuonut.
Tänä päivänä nämä vitsaukset taas tulossa, vaikka ei ole puutetta mistään, ei ainakaan puhdistusaineista.- Satu*
ynnämuu kirjoitti:
Perheemme oli kyllä kaksi kertaa evakossa. Eka Iisalmen tienoilla meni asiallisesti, toinen Kärsämäen seutuvilla oli yhtä helvettiä. Viranomaiset joutuivat "pakkosyöttämään" sisälle, muuten ei olisi "mahtunut." Talossa kyllä oli rutkasti tilaa. Jatkuvat herjaukset ja äyskimiset kestivät koko ajan. Kun toiset aloittivat koulun, en päässyt. Meillä oli kaksi lehmänkantturaa mukana evakossa, ehdoton vaatimus oli, että meidän on paimennettava n. 20 lehmää, koska mukana on myös meidän elukat. Äitini ja sisarukseni sairastelivat jatkuvasti. Minun oli otettava paimennnustehtävä. Sen verran siinä kyyneleitä vuodatettiin, että ymmärsin ottaa aikuisen vastuun alle kymmenvuotiaana.
Kun on tullut tuota historiaa, tulkoon sekin, että evakon jälkeenkin oli leipä hankittava. Lähellä oli savotta, en ehtinyt kouluun, koska työssä tarvittiin. No...pääsin vähän myöhemmin, jo lähes "partasuuna." Kävin kouluni, pari luokkaa kerrallaan. Koska olin pääsyt kouluun, suoritin sen aikuismaisella otteella. Olihan koulumatkani vain 16 km/ pv , rauhallista korpea koko matka. Kyllä he päälle ysin keskiarvon kirjoittivat, uskonnostakin kympin. Tiedän, että tätä kehaisua ei olisi pitänyt tehtä, mutta kestän seuraukset. Ja koko tämä historia siksi, kun usein tulee sanontoja, että "se on oma valinta." He jotka niin sanovat, eivät tiedä kuin oman elämänsä. Näin tässä ikäryhmässä.
Olen yrittänyt oppia ja opiskella myöskin "itsnäistymiseni " jälkeen. Aina ei ole ollut ainoa tavoitteeni omaan napaan tuijottaminen ja mahdollisimman hyvään menestykseen tai rikkauden tavoitteluun. Niistä lähtökohdista on jäänyt myös "oppia" ja solidaarisuutta, ikäänkuin "velkaa."
Purnannut olen, enkä aina itseni puolesta. Mahtuu kyllä kymmeniä "laillisia ja laittomaksi" tuomittuja lakkoja joissa olen ollut. Usein osallistujana, monesti myös ratkaisujen esittäjänä. Asioita niillä on hoidettu. Purnannut olen asioista myös ns."omiin johtoryhmiin"kuuluvien tekemisistä. Enpä ole pahemmin katunut, miten olen esim. äänestänyt. Jos joku, jota olen äänestänyt, ei saakaan tehtäviä suoritettua, osaan jotenkin tehdä realistisia arvioita. Päätökset eivät voi pyöriä yksin "minun napani" ympärillä", ei yhden edustajan, esim.kansanedustajan. Sellaisia "varjopuolia" demokratiassa on.
Pitkäksi menee...no, olen purnannut, monesti saanut kenkääkin, on tullut onnistumisiakin. Elämääni olen suhkoht tyytyväinen. Mutta en niin tyytyväinen, että purnauksen kokonaan jättäisin. Silti, vaikka enhän tässä hyvin monia vuosia suuta revitä. Eihän hommiakaan parane kesken jättää.tyttö, itsekin olen kohtalaisen kovan elämäntien kulkenut.
ihailen, Ynnämuu, tuota kirjoitustasi ja saavutuksiasi.
Olen aina viesteistäsi pitänyt.
Ihmiset ovat yksilöitä, ketään ei voi isoon yhteiskarsinaan rajata.
Kaikkea hyvää jatkossakin! Satu* kirjoitti:
tyttö, itsekin olen kohtalaisen kovan elämäntien kulkenut.
ihailen, Ynnämuu, tuota kirjoitustasi ja saavutuksiasi.
Olen aina viesteistäsi pitänyt.
Ihmiset ovat yksilöitä, ketään ei voi isoon yhteiskarsinaan rajata.
Kaikkea hyvää jatkossakin!Kerrankin kiitän Satua ymmärtävästä suhtautumisesta.(ilman "nuoleskelua") Olen seurannut osallistumistasi - hyvin pärjäät erilaisten ihmisten kanssa, myös sellaisten, joiden mielipiteet ei varmaankaan täsmää - omiesi kanssa.
Jjoutavalle - tuskinpa sentään "joutava" - eihän purnaaminen ole hyvä vain purnaamisen vuoksi. Asiathan sen ratkaisee. Onhan työaloja ja työpaikkoja, joissa on vähemmän purnaamista. Ollakseen vakuuttava ja päästäkseen tuloksiin, "purnarin" on hoidettava työnsä hyvin. Silloin sanallakin on merkitystä. "Vanhojen jermujen" sanoissa on kyllä perääkin. Se onkin taitolaji, missä kohtaa työssä voi mennä "väljemmin" - vaarantamatta silti lopputulosta.
Kun paperiliiton puh. johtaja Ahonen esiintyi jupaksi nousseesa asiassa tv:ssä, olin kyllä pudota jakkaraltani. Eipä ihme, että siitä nousi purnausten vyöry. Liiton hallitus onkin yksimielisesti "hyllyttänyt" puheenjohtajansa. Liiton valtuustohan lopullisen päätöksen tekee. Joka tapauksessa purnaus on vaikuttanut. Vaikka olemmekin yksilöitä, niin toisaalta on myös vastuuta ja rajoja riippuen tilanteesta ja tehtävistä.- 13212
paha yhdistelmä kirjoitti:
ilkeys, kateus ,itsekehu ja nuoleskelu.
Hihhihhooo Ha-ha-ha-ha
ynnämuu kirjoitti:
Perheemme oli kyllä kaksi kertaa evakossa. Eka Iisalmen tienoilla meni asiallisesti, toinen Kärsämäen seutuvilla oli yhtä helvettiä. Viranomaiset joutuivat "pakkosyöttämään" sisälle, muuten ei olisi "mahtunut." Talossa kyllä oli rutkasti tilaa. Jatkuvat herjaukset ja äyskimiset kestivät koko ajan. Kun toiset aloittivat koulun, en päässyt. Meillä oli kaksi lehmänkantturaa mukana evakossa, ehdoton vaatimus oli, että meidän on paimennettava n. 20 lehmää, koska mukana on myös meidän elukat. Äitini ja sisarukseni sairastelivat jatkuvasti. Minun oli otettava paimennnustehtävä. Sen verran siinä kyyneleitä vuodatettiin, että ymmärsin ottaa aikuisen vastuun alle kymmenvuotiaana.
Kun on tullut tuota historiaa, tulkoon sekin, että evakon jälkeenkin oli leipä hankittava. Lähellä oli savotta, en ehtinyt kouluun, koska työssä tarvittiin. No...pääsin vähän myöhemmin, jo lähes "partasuuna." Kävin kouluni, pari luokkaa kerrallaan. Koska olin pääsyt kouluun, suoritin sen aikuismaisella otteella. Olihan koulumatkani vain 16 km/ pv , rauhallista korpea koko matka. Kyllä he päälle ysin keskiarvon kirjoittivat, uskonnostakin kympin. Tiedän, että tätä kehaisua ei olisi pitänyt tehtä, mutta kestän seuraukset. Ja koko tämä historia siksi, kun usein tulee sanontoja, että "se on oma valinta." He jotka niin sanovat, eivät tiedä kuin oman elämänsä. Näin tässä ikäryhmässä.
Olen yrittänyt oppia ja opiskella myöskin "itsnäistymiseni " jälkeen. Aina ei ole ollut ainoa tavoitteeni omaan napaan tuijottaminen ja mahdollisimman hyvään menestykseen tai rikkauden tavoitteluun. Niistä lähtökohdista on jäänyt myös "oppia" ja solidaarisuutta, ikäänkuin "velkaa."
Purnannut olen, enkä aina itseni puolesta. Mahtuu kyllä kymmeniä "laillisia ja laittomaksi" tuomittuja lakkoja joissa olen ollut. Usein osallistujana, monesti myös ratkaisujen esittäjänä. Asioita niillä on hoidettu. Purnannut olen asioista myös ns."omiin johtoryhmiin"kuuluvien tekemisistä. Enpä ole pahemmin katunut, miten olen esim. äänestänyt. Jos joku, jota olen äänestänyt, ei saakaan tehtäviä suoritettua, osaan jotenkin tehdä realistisia arvioita. Päätökset eivät voi pyöriä yksin "minun napani" ympärillä", ei yhden edustajan, esim.kansanedustajan. Sellaisia "varjopuolia" demokratiassa on.
Pitkäksi menee...no, olen purnannut, monesti saanut kenkääkin, on tullut onnistumisiakin. Elämääni olen suhkoht tyytyväinen. Mutta en niin tyytyväinen, että purnauksen kokonaan jättäisin. Silti, vaikka enhän tässä hyvin monia vuosia suuta revitä. Eihän hommiakaan parane kesken jättää.Mieleinen singnaali tuo, että sinua Iisalmen seudulla 'evakoidessasi' koit kohtuullista ihmisen osaa. Asuin siellä ekat 20v - enin osa yläsavolaisista 'oikeita immeisiä'.
Siitä on tietysti lopun elämän mittaisen tartunnan saanut - umpikierostasavolaisuudesta.
Toinen hyvä huomio on tämä wanhojen asioiden kelaaminen ja niistä 'märehtiminen'. Uskon, että se on sitä Rokan Antin sykologista ratekiaa.
Omassa 'huoneentaulussani'; lukee märehdi, näin saavutat sisäisen järjestyksen elämääsi.ynnämuu kirjoitti:
Kerrankin kiitän Satua ymmärtävästä suhtautumisesta.(ilman "nuoleskelua") Olen seurannut osallistumistasi - hyvin pärjäät erilaisten ihmisten kanssa, myös sellaisten, joiden mielipiteet ei varmaankaan täsmää - omiesi kanssa.
Jjoutavalle - tuskinpa sentään "joutava" - eihän purnaaminen ole hyvä vain purnaamisen vuoksi. Asiathan sen ratkaisee. Onhan työaloja ja työpaikkoja, joissa on vähemmän purnaamista. Ollakseen vakuuttava ja päästäkseen tuloksiin, "purnarin" on hoidettava työnsä hyvin. Silloin sanallakin on merkitystä. "Vanhojen jermujen" sanoissa on kyllä perääkin. Se onkin taitolaji, missä kohtaa työssä voi mennä "väljemmin" - vaarantamatta silti lopputulosta.
Kun paperiliiton puh. johtaja Ahonen esiintyi jupaksi nousseesa asiassa tv:ssä, olin kyllä pudota jakkaraltani. Eipä ihme, että siitä nousi purnausten vyöry. Liiton hallitus onkin yksimielisesti "hyllyttänyt" puheenjohtajansa. Liiton valtuustohan lopullisen päätöksen tekee. Joka tapauksessa purnaus on vaikuttanut. Vaikka olemmekin yksilöitä, niin toisaalta on myös vastuuta ja rajoja riippuen tilanteesta ja tehtävistä.Kyllä se aina välillä kannattaa purnata,sodanjälkeen kun tätä "hyvinvointivaltiota" alettiin rakentamaan, ei siitä mitään olisi tullut ilman purnaamista.
Nyt kun sitä pitäisi säilyttää edes jollainlailla ei sekään säily ilman purnaamista.
Meillä tuntuu olevan varaa tukea ulkolaisia pankkeja, mutta me eläkeläiset, monet pienituloiset ja työttömät saamme nuolla näppejämme. olen varma että kaikki maksut kun ensivuonna nousevat jäämme pahasti miinukselle.
Oudolta tuntuu paperiliiton puheenjohtajan lausunnot eläkeliittojen johtajien poonuksista,joutaa mielestäni lähtemään.
Tuosta siirtolaisten kohtelusta, on se näköjään vieläkin joillekkin vaikea paikka jos joskus joutui
jotain luovuttamaan.
Siellä on luteita kirppuja täitä lailoi Irvin, luulen niitä olleen lähes jokaisessa talossa ja töllissä.
Meillä oli kylässämme paljon karjalaisia, hyviä kavereita jopa ystäviä sain.
Edelleen kannattaa purnata t: Late- Ahonen- paksukainen
LateVaan kirjoitti:
Kyllä se aina välillä kannattaa purnata,sodanjälkeen kun tätä "hyvinvointivaltiota" alettiin rakentamaan, ei siitä mitään olisi tullut ilman purnaamista.
Nyt kun sitä pitäisi säilyttää edes jollainlailla ei sekään säily ilman purnaamista.
Meillä tuntuu olevan varaa tukea ulkolaisia pankkeja, mutta me eläkeläiset, monet pienituloiset ja työttömät saamme nuolla näppejämme. olen varma että kaikki maksut kun ensivuonna nousevat jäämme pahasti miinukselle.
Oudolta tuntuu paperiliiton puheenjohtajan lausunnot eläkeliittojen johtajien poonuksista,joutaa mielestäni lähtemään.
Tuosta siirtolaisten kohtelusta, on se näköjään vieläkin joillekkin vaikea paikka jos joskus joutui
jotain luovuttamaan.
Siellä on luteita kirppuja täitä lailoi Irvin, luulen niitä olleen lähes jokaisessa talossa ja töllissä.
Meillä oli kylässämme paljon karjalaisia, hyviä kavereita jopa ystäviä sain.
Edelleen kannattaa purnata t: LateTaitaa olla Ahosen niput kunnossa. Rahaniput meinaan!
Eläkevirka onkin kasassa---rahhoo piisaaaa. Näitä viestejä lukiessani huomaa, että monen kirjoittajan osa on ollut karjalaisena evakkotien osa. Meidän suurperheemme sai olla pois sodan jaloista.
Isä tietysti oli mukana molemmissa sodissa. Se aika oli tietysti painajaismaista aikaa. Me kakaratkin sen vaistosimme.
Vaikka meillä oli paljon pinta-alaa metsämaana niin laitumia tai riittävästi viljelyalaa ei pientilalla ollut. Oli suuret metsähaat, joilta karja karkaili.
Äiti sairasteli paljon. Ne ajat oli penskoille hyvin raskaita aikoja. Meitä oli parhaillaan neljä koululaista kansakoulun eri luokilla.
Vain harvat kylän lapset kävivät kaukana kaupungissa keskikoulua - meistä ei yksikään.
Melko 'mustaraitaista' se elämä oli. Tienestipaikkoina vain metsätyöt tai olo renkinä isännillä.- *Kukkahame*
capt.cöpenick kirjoitti:
Näitä viestejä lukiessani huomaa, että monen kirjoittajan osa on ollut karjalaisena evakkotien osa. Meidän suurperheemme sai olla pois sodan jaloista.
Isä tietysti oli mukana molemmissa sodissa. Se aika oli tietysti painajaismaista aikaa. Me kakaratkin sen vaistosimme.
Vaikka meillä oli paljon pinta-alaa metsämaana niin laitumia tai riittävästi viljelyalaa ei pientilalla ollut. Oli suuret metsähaat, joilta karja karkaili.
Äiti sairasteli paljon. Ne ajat oli penskoille hyvin raskaita aikoja. Meitä oli parhaillaan neljä koululaista kansakoulun eri luokilla.
Vain harvat kylän lapset kävivät kaukana kaupungissa keskikoulua - meistä ei yksikään.
Melko 'mustaraitaista' se elämä oli. Tienestipaikkoina vain metsätyöt tai olo renkinä isännillä.Linnunpesä se harakankin risutaide on, tuuli kulkee seinistä läpi ja vesi valuu varmuudella läpi.
Aluksi ennen kuin talo saatiin valmiiksi asuimme pienessä mökissä 4 henkeä, vanhin sisareni oli omillaan ja oma oli jo perhekin.
Sitten saimme talon valmiiksi, niin kahden vuoden jälkeen siitä muutinkin jo sisareni kotiin kun oppikoulu oli heillä asuen lähempänä.
Linja autolla yritin matkustella aamuin illoin, mutta silmissäni on sellainen vika että voin pahoin busseissa , ei siihen aikaan tarkastettu, en enää muista kävinkö silmälääkärissä vai oliko optikko joka tarkasteli, eivät ne lasit auttaneet kuin lukemiseen.
Kyllä se eläminen oli samanlaista kuin ympäristössäkin, kalastettiin, metsästettiin lintuja ja jäniksiä, oli omaa teuraskarjaa, ruokaa oli myös kasvimaalla, ja luomua tietty.
Metsästä marjat ja sienet, aina oli ruokaa ja äitini oli mestari ompelija ja käsistään todella monipuolinen, ompeli jopa naapurustolle, kangaspuut oli melkein ympäri vuoden kudottiin mattoja, verhoja ja mitä milloin tarvittiin, jopa viljasäkit hampusta jota kasvatettiin itse, ei silloin tiedetty että se on sama kuin eräs huumausaine, kyllä se oli pelkkä hyötykasvi silloin.
Kun nyt ajattelee niitä aikoja, ei niissä mitään kehumista ollut mutta ei moittimistakaan kaikki elivät samankaltaisissa talouksissa, vesikin tuli ja meni kun jaksoi kantaa. - Satu*
*Kukkahame* kirjoitti:
Linnunpesä se harakankin risutaide on, tuuli kulkee seinistä läpi ja vesi valuu varmuudella läpi.
Aluksi ennen kuin talo saatiin valmiiksi asuimme pienessä mökissä 4 henkeä, vanhin sisareni oli omillaan ja oma oli jo perhekin.
Sitten saimme talon valmiiksi, niin kahden vuoden jälkeen siitä muutinkin jo sisareni kotiin kun oppikoulu oli heillä asuen lähempänä.
Linja autolla yritin matkustella aamuin illoin, mutta silmissäni on sellainen vika että voin pahoin busseissa , ei siihen aikaan tarkastettu, en enää muista kävinkö silmälääkärissä vai oliko optikko joka tarkasteli, eivät ne lasit auttaneet kuin lukemiseen.
Kyllä se eläminen oli samanlaista kuin ympäristössäkin, kalastettiin, metsästettiin lintuja ja jäniksiä, oli omaa teuraskarjaa, ruokaa oli myös kasvimaalla, ja luomua tietty.
Metsästä marjat ja sienet, aina oli ruokaa ja äitini oli mestari ompelija ja käsistään todella monipuolinen, ompeli jopa naapurustolle, kangaspuut oli melkein ympäri vuoden kudottiin mattoja, verhoja ja mitä milloin tarvittiin, jopa viljasäkit hampusta jota kasvatettiin itse, ei silloin tiedetty että se on sama kuin eräs huumausaine, kyllä se oli pelkkä hyötykasvi silloin.
Kun nyt ajattelee niitä aikoja, ei niissä mitään kehumista ollut mutta ei moittimistakaan kaikki elivät samankaltaisissa talouksissa, vesikin tuli ja meni kun jaksoi kantaa.pidin tuosta juttelustasi, ihan kuin olisin äänesi kuullut kertoilevan.
Niin tuttua entisajan elämää, rakkautta riitti ja työtä,
muuta kaikkea oli niukemmin. - *Kukkahame*
Satu* kirjoitti:
pidin tuosta juttelustasi, ihan kuin olisin äänesi kuullut kertoilevan.
Niin tuttua entisajan elämää, rakkautta riitti ja työtä,
muuta kaikkea oli niukemmin.Kiitos sanoistasi Satu*, sellaista työntäyteistä arkea elettiin, jokaisen, lapsenkin työpanos oli kaikessa tarpeen, ja sitä työntekoa korostettiin ainakin meillä.
Eihän aina ollut mieluista eikä työ priimaa, mutta siinä aikuisten silmien alla oleminen oli turvallista ainakin minulle.
Kyllä minä omillakin lapsilla teetätin töitä eivät ne niin vaan päässeet liukenemaan, heillä oli omat vastuualueet ja en voi moittia, kai se oli omien vanhempien perinnettä jota noudatin.
Sieltä lapsuudesta on lähtöisin tuo minun metsässä samoilut luonnon tarkkailu, nyt siihen on aikaa ja mielenkiintoa, aina sieltä löytää uutta voimaa ja halua jatkaa ihanaa luontoharrastusta.
Vielä pitäisi jaksaa valvoa yövieraani tulee tunnin päästä...nukun sitten huomenna päivällä
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Merikarvian nuoriso
taitaa olla persukasvatuksen tuotosta kun jopa kirkkoherralla palaa käämit näihin paskahousuihin :D203596- 693139
Naiselle, rakkaalle!
Pitäiskö nyt vähän jutella, on se sitten mitä tahansa. Mä oon sun puolella, hiljaisuutes aion rikkoa. Tulen vaikka karmi412597Antaisitko mies minulle jonkun vinkin
Että tietäisin, että minun kannattaa uskoa vielä meihin. Nyt just heikko hetki ja usko meinaa loppua. Pelkään, että tila942527- 1531995
Aitolais-kirkkoherran rippileirille tyly loppu
Merikarvian rippileiriä vetänyt kirkkoherra Tom Broberg ajautui törmäyskurssille rippileiriläisten kanssa ja ylempi taho1051687Nainen, minkä kappaleen laittaisit nyt miehelle
kuunneltavaksi tietäen, että hän ikävöi sinua ja kipuilee päästäkseen yhteyteen kanssasi. Jotain, joka kertoo...1401554- 1491530
Tästä tiedämme että raamattu ON muutettu
https://rivalnations.org/censored-bible/ Raamattusi on sensuroitu Raamattu, joka sinulla on kotonasi tai taskussasi, on5531490Jos et kaipaakaan minua täällä
Niin miksi sinua ehkä häiritsee se, että minä kaipaan sinua? Miehelle.181264