Otetaanpa sellainen esimerkki, että tavallinen suomalainen mies on ollut vuosikausia rakastunut yhteen naiseen, naista koskaan sen kummemmin yrittämättä iskeä. (Saamaton, ujo mies kyseessä.) Mies on sittemmin mennyt yhteen naisen kanssa, johon ei ole mitenkään erityisen rakastunut, mutta he tulevat kuitenkin hyvin toimeen keskenään.
Sitten kun vuosien päästä tulee erinomainen mahdollisuus saada tuo alkuperäinen rakastamansa nainen, joka teki jopa aloitteen, niin mies ei tee mitään. Riutuu sisäisesti, mutta pysyy itsepäisesti avokkinsa rinnalla ja yrittää unohtaa koko jutun. Todella jaloa, mutta onko tuollainen uskollisuus kaikkien parhaaksi?
Mitä itse tekisit vastaavassa tilanteessa? Yritän ymmärtää yhden ystävän käytöstä. Mielestäni tämä on miehen avokillekin epäreilua. Hän kuitenkin olettaa miehensä rakastavan häntä ihan oikeasti. Toisaalta tietysti jos mies ei koskaan oikeista tunteistaan kerro, niin eihän nainen siitä valheesta kärsi. Vai onko se petollista?
Sitten kun vuosien päästä tulee erinomainen mahdollisuus saada tuo alkuperäinen rakastamansa nainen, joka teki jopa aloitteen, niin mies ei tee mitään. Riutuu sisäisesti, mutta pysyy itsepäisesti avokkinsa rinnalla ja yrittää unohtaa koko jutun. Todella jaloa, mutta onko tuollainen uskollisuus kaikkien parhaaksi?
Mitä itse tekisit vastaavassa tilanteessa? Yritän ymmärtää yhden ystävän käytöstä. Mielestäni tämä on miehen avokillekin epäreilua. Hän kuitenkin olettaa miehensä rakastavan häntä ihan oikeasti. Toisaalta tietysti jos mies ei koskaan oikeista tunteistaan kerro, niin eihän nainen siitä valheesta kärsi. Vai onko se petollista?
Vastaukset 36
Vanhimmat
se ei ole kaikkien parhaaksi ;) Ehkäpä ei juuri sinun parhaaksesi.
Onko mies kertonut sinulle, ettei ole erityisen rakastunut ja riutuu myös sisäisesti, olisiko tilanne toisin sinun kanssa vai ymmärtääkö mies, että arki ei ole yhtä juhlaa ja hänellä riittää perspektiiviä tarkastella asioita hiukan laajemmin ja syvemmin?
Kukapa meistä ei joskus tunne riutumisen tunnetta parisuhteessa, sehän kuuluu yhdessäelämisen kasvuun ja kehitykseen. Sitten voi koittaa myös niitä paljon parempia aikoja, jolloin ei tunne riutumista, rakastuu uudelleen ja rakastaa.
minä en kuulu tuohon yhtälöön mitenkään. En ole miehen avovaimo, enkä tuo rakastettu nainen. Ihan sivullinen olen, eikä asia siis oikeastaan minulle edes kuulu... mietin vaan.
Tiedän, että mies on tuohon toiseen naiseen rakastunut, koska hän kerran minulle sen kännipäissään kertoi.
jos nyt sitten otetaan ihan sellainen lähestymiskanta asioihin, että asiat eivät aina ole sitä, miltä näyttävät, eikä sitä, miltä ne voivat kuulostaa.
Eip mul enempää tähän.
nähty. Ukkomiehillä on aina niitä suuria rakkauksia, joista kapakoissa avaudutaan pikkutunneilla. Ja sit mennään kiltisti oman eukon viereen nukkumaan ja vietetään onnellista ja välillä ei-niin onnellista arkea. Ihmisillä on unelmia ja haaveita, mutta kaikkien haaveiden ei aikuisten oikeesti edes haluta toteutuvan. Etenkään jos rakkauden kohde on vaan häilyvä haavekuva, josta ei tiedetä juuri sen enempää kuin jotain ulkoisia asioita, jonkunlainen päänsisäinen, ehkä väärä mielikuva ihmisestä.
Tuossa ei ole kyse mistään rakkaudesta vaan ehkä ihastumisesta tai normaalista ystävällisyydestä jos siitäkään..
Rakkaus tulee vasta sitten kun ihmisen kanssa on viettänyt aikaa ja elänyt..
Voisin väittää että paras suhde syntyy niin että aluksi ei ole hirveän kiinnostunut mutta aikaa myöten tuntee toista paremmin ja paremmin ja alkaa tuntua paremmalta ja paremmalta,lopulta onkin hurjan rakastunut.
toivottavasti ei koskaan tartte kohdata tuota asiaa
En usko, että tuollaisessa tapauksessa mies olisi rakastunut entiseensä.
Ei kai tämä ihastuksen kohde mikään ex ollut?
Joo, ei ollut ex vaan pitkäaikainen ihastus.
Itselläni vaihtuu ihastus kuukauden välein, joten en voi olla ajattelematta, että on aika erikoista olla lähes kymmenen vuotta ihastunut samaan ihmiseen!
Se ei ole viettänyt tarpeeksi aikaa ihastuksensa kanssa,sellaisessa tapauksessa ihastus voi säilyä pitkään.
Ihastus yleensä sitten katoaa kuin pieru saharaan kun toiseen tutustuu.
Enpä tiedä, olen varmaan aika kyyninen. Olen vaan kyllästynyt omassa tuttavapiirissä siihen, että sinkkuystävät ruikuttavat, miksei sitä oikeaa löydy. Muut pariutuvat sellaisten kanssa, joiden kanssa parhaimmassa tapauksessa synkkaa ihan kivasti, mikä on mielestäni paras suhtautumistapa, koska arki on arkea eikä rakkauskaan ole ikuista, ja valtaosa pareista eroaa kuitenkin. Ei kannata tähdätä kuuhun, kun maassakin on ihan kivaa, ja arki on kuitenkin elämän perusta.
Mutta sitten ne harvat tutut, jotka sattuvat löytämään jotain vähän harvinaislaatuisempaa ja romanttisempaa, ovat lähes poikkeuksetta antaneet kokemuksen mennä täysin sivu suun. Tämä tyyppi on vain yksi monista, eikä se ole edes mikään valittava ukkomies, vaan nuori mies jolla on elämä vielä edessä. Kai minä olen vähän kadekin. En itse odota elämältä mitään järisyttävää suurta rakkautta, mutta jos tilaisuus tulisi vastaan, niin kokeilisin kyllä. Ehdottomasti.
joka kymmenen vuotta ollut ihastunut johonkin, siis lapsesta alkaen? Jos se olisi suurta rakkautta, molemmin puolin, joku suhde olisi jo syntynyt. Suuri rakkaus syntyy hyvin tuntemisesta. Ovat siis olleet tiiviisti tekemisissä ja tietävät toisistaan paljon kaikenlaista, myös arkisia, ikäviä asioita? Silloin nainen ei varmaan ole kiinnostunut riittävästi miehestä ja se jarruttaa miestä. Mies on vain niin "saamaton"?Kuulostaa epätodennäköiseltä.. Mies ei vain halua unelmien kohdettaan, tai ei halua tietää hänestä liikaa, että voi säilyttää illuusion "täydellisestä". Joitakin lämmittää ajatus suuresta rakkaudesta, vaikkei se niin totta olisikaan ja etenkin kun sen aavistaa, ettei ole.
"Se henkilö, johon olet ihastunut, ei ole sinuun ihastunut. Hän on ihastunut henkilöön joka ei ole ihastunut häneen, johon sinä olet ihastunut"
Sano heille vaikka kyllästymiseen asti "Sen oikean löytäminen ei etsimällä löydy. Häneen saattaa törmätä missä tilanteessa tahansa"
J. Karjalainen on tehnyt siitä kappaleen, kuinka toisilleen tarkoitetut ihmiset kohtaavat, ymmärtämättä sitä itse.
http://www.youtube.com/watch?v=0C9t8hdvME4
Alta kolmenkymmenen kuitenkin.
Eivät ilmeisesti tunteneet kovin hyvin, joten olet varmaan oikeassa noista illuusioista.
Eihän se "eka" nainen ole tehnyt mitään ansaitakseen miehen rakkauden.
Mädätköön helvetissä, mies on jo valinnut tunnehölmöilyn sijasta tyytyväisen elämän kelpo kumppanin kanssa. Siinä on varaa hiljaiseen tunteeseen ja sen lämmön kehittämiseen viiden minuutin sijasta 50 vuotta. Huolella tekee niin hyvä tulee.
Jos se ei ole rikki sitä ei tarvi korjata eikä sitä kannata rikkoa.
On itseasiassa aika uskomatonta että minä sanon näin, mutta kas kas - elämä opettaa. Jos sä haluut että rakkaus toimii räjähtämällä sun on iskettävä nallia silloin kuin siihen tilaisuus on. Muuten voit mennä himaan itkeen itsesi kyyneliin fazerin sinisen kanssa ;-)
"Jos se ei ole rikki sitä ei tarvi korjata eikä sitä kannata rikkoa."
Noinhan se on. Niin sanoisin itsekiin yleensä.
En tosiaan tiedä, itse mitään vastaavaa kokematta se vaan tuntuu olevan todella sääli antaa jonkin mahdollisesti erikoislaatuisen kokemuksen mennä sivu suun. Itse tulisin hulluksi, jos joskus vanhempana pitäisi miettiä "mitä olisi voinut olla, jos..." Ja voi olla että olen ihan väärässä tämän kyseisen miehen tunteista, mutta se tapa, jolla se asiasta kertoi (ja se ilme!) teki minuun suuren vaikutuksen. Se tuntui niin yllättävältä, että tuollakin hiljaisella miehellä on tuollaisia tunteita. Tuli ihan haikea olo minullekin.
Ensinnäkin sanoisin voiko suurempaa mokaa olla, mutta asiaa tarkemmin ajattelee...
Mies oli silloin ja lienee edelleen ihastunut naiseen? Ainakin siihen asti, kunnes nainen ehdotti seurustelua?
Joten saattaa olla, miehen mielestä hän on se, jonka kuuluu valloittaa kyseisen naisen sydän ja miehen kuuluu ehdottaa seurustelua.
Kun sitten tuo ihastuksen kohde tulee seurustelua ehdottaen, jokin tunnejärjestelmässä pettää ja mies kiltäytyy seurustelusta. Hänen unelmansa pelastavana prinssinä romahti, hautasi syvälle suon lettoon.
Näkökulma kaksi:
Mies on seurustellut vuosia "ei niin tärkeän naisen kanssa" ja kieltäytyy ihannenaisensa lemmenkutsusta.
Tunne on tasaantunut, samoin tunteet "ei tärkeään" naiseen, jonka kanssa arki sujuu mutkattomasti.
Mikäli mies aloittaisi tuon ihastuksensa kanssa, joutuisi kaiken tutun ja turvallisen opiskelun aloittamaan uudelleen.
Näkökulma kolme:
Mies on vain kuvitellut ihastuneensa kyseiseen naiseen ja todellisuudessa ei paljoakaan välitä hänestä.
On hyvä pitää mielikuvitusrakkaus, mihin ei pety.
Mikäli mies alkaisi kyseisen naisen kanssa yhteiselämän, saattaisi parin vuoden kuluttua toinen heistä todeta "Paska keissi!"
Kuitenkin ikävää, että mies ei kerro naiselleen elämäntilanteen oikeaa laitaa.
Nainen saattaa odottaa häitä ja perhettä, mutta elääkin miehensä valheessa.
Mikäli sinä kertoisit my. naiselle asian oikean laidan, hän ei sinua uskoisi.
Vaihtoehdoistasi kaksi tai kolme vaikuttavat tässä tapauksessa todennäköisimmältä... mikään valloittava ritari kaverini ei ole :D
Miehen nykyinen nainen on todella mukava, rempseä ihminen, jonka kanssa on todella vaikea olla tulematta toimeen. "Toisesta naisesta" en tiedä muuta, kuin että hän on hiljainen, vähän taiteellisen oloinen ja aika kaunis. Järjen tasolla elämä nykyisen kanssa on varmastikin järkevämpi ajatus. Voi olla, että tuo hiljainen nainen olisi todellisuudessa aivan sietämätön ;)
En tiedä, miksi tämä juttu niin kutkuttaa omaa mielikuvitustani... jokin siinä vaivaa. Varmaan se, että tuo kertomani "tunteenpurkaus" tapahtui sen jälkeen, kun mies kohtasi ihastuksensa uudelleen ja tämä pyysi häntä treffintapaisille (ei ollut tietääkseni miehen avokista tietoinen). Vaikuttaisi siis, että miehellä on tunteita edelleen.
"Mikäli sinä kertoisit my. naiselle asian oikean laidan, hän ei sinua uskoisi."
Joo, en todellakaan ala sotkeutumaan ihmisten suhteisiin. Sitä paitsi voi ihan hyvin olla, että mies aikoo mennä naimisiin ja perustaa perheen avokkinsa kanssa, eikä siis mitenkään johda tätä harhaan. Se on ihan heidän oma asiansa tietysti.
(tai siis vuosisadan) yrittäneet takoa miehistä pois muna edellä menemisen. Nyt kun työ alkaa tuottamaan hedelmää, huomataan et kyseessä olikin väärä hedelmä.
Musta kandeis panna sitä ketä vielä en ole kokeillut ja vaihtaa jos kyyti on hyvää - paitti jos uskoo taivaaseen ja paratiisiin.
Nim. pivossa olevan pyyn arvoa on suuresti liioiteltu.
mutta olen itse se ujo ja saamaton nainen. Toinenkin on kyllä ujo, joten järjellä ajateltuna taitaa olla tuhoon tuomittua. Mutta ehkä juuri tämä "vaikeastitavoiteltavuus" aiheuttaakin näitä tunteita. Huoh.
Mikä osapuoli sinä olet...?
on varattu ja kohdannut vanhan ihastuksen uudelleen.
Haluaisitko sinä sitten oikeasti vanhan ihastuksesi?
että haluaisin. Ei ole mitään tietoa siitäkään mitä hän haluaa, jos mitään. Eli ei ole ehdottanut seurustelua ihan, siinä mielessä eroaa aloitusviestistä ainakin :p
Tässä näette, hyvät naiset ja herrat, miten Suomen kulttuuri ajaa ihmiset toimivat käsittämättömän typerillä tavoilla, sen sijaan että he yksinkertaisesti keskustelisivat asioista toistensa kanssa niin, että saavat niistä selvää ja paras mahdollinen ratkaisu voitaisiin miettiä. Tässä näette.
Mitenköhän tässä tapauksessa auttaisi avoin keskustelu?
Miten olisi vaikka se, että jos kaikki ymmärtävät kaikkia, niin olisi helppoa tehdä oikea päätös?
rakastuminen on lähes satavarmasti joka tapauksessa ohimenevä ilmiö. Petollista olisi uskotella itselleen mitään muuta.
Mutta olen silti vähän kade ihmisille, joilla on mahdollisuus se kokea. Itse olen ollut ihastunut miljoona kertaa, ja jollain tavalla rakastunutkin, mutta sellainen molemminpuolinen Suuri Rakkaus ei kovin monen kohdalle osu edes väliaikaiisesti. Ja näemmä ne, joilla olisi mahdollisuus edes kokeilla, jättävät yleensä asian sikseen.
otetaan joku hyvä tai lähes hyvä, koska ei pysty olemaan ilman seksiä, joku pitää olla. Tuli suru puseroon nyt mulle.
Ja ennen kuin joku väittää vastaa, niin kyllä, olen samaa mieltä että todellinen rakkaus kysyy aikaa ja kärsivällisyyttä ja syvenee vuosien myötä.
Tarkoitan kai "Suurella Rakkaudella" tietynlaista toiveiden ja intohimon täyttymystä, jossa on harvinaislaatuista sielujen sympatiaa mukana. Uskon, että sellaista on joskus olemassa, joskaan sitä ei kannata odotella ja etsimällä etsiä, koska se ei kovin todennäköisesti osu kohdalle.
vaatii aikaa, mutta oikeasti kun rakastaa, halu rakastaa pysyy ja pysyy sisällä j a siksi rakastaminen helppoa niin hyvässä kuin pahassa. Tällainen käsitys minulla on oikeasta rakastamisesta.
rakastaminen ei saa olla kärsimistä, ainakaan kovin pitkiä aikoja kerrallaan.
jos rahat riitää.
se selviäis kuin elokuvassa.Kaikki kolme pientä porsasta asettuisivat saman pöydän päälle ja keskustelisivat asiasta ja jokaisella olis onnellinen loppu? :)
Mitä jos se toinen nainen onkin miehen todellinen rakkaus joka antaisi miehelle KAIKEN?
Mitä jos ne nykyinen nainen olisikin kiero ja ilkeä ämmä? Pettäisi? Olisi miehen kanssa vain taloudellisista syistä?Jäisi auton alle?Liittyisi johonkin lahkoon joka aiheuttaisi suhteeseen ylitsepääsemättömiä ongelmia...
Mitäs jos sile avokillekin joku muu olisi "se oikea"? jne jne...
Jos mies haluaa seurata tunnettaan & ottaa riskin, menee varmaan muna ojossa Rakastettunsa luokse...
fakta on,ettei rakastuneella ole mitään logiikkaa touhuissaan.