Hei!
Olen 20-vuotias hintelä nainen, ja kuten jo ketjun otsikko antaa ilmi, minulla on melko huono lihaskunto. Erityisesti käsivarsieni ja keskivartalon lihakset ovat heikot, jalat ovat paremmalla tolalla, kiitos painavan repun ronttaamisen läpi kouluvuosien. En ole lapsena ymmärtänyt aloittaa mitään liikuntaharrastusta, mikä lie erittäin hyvä syy nykyiseen rapakuntooni, mutta nyt haluan tehdä muutoksen elämässäni ja löytää itselleni mukavan lajin :)
Olen jo ehtinyt kokeilemaan vaihtelevin tuloksin seuraavanlaisia lajeja:
- Kävely ja juoksu. Kaatui siihen, kun lipsuin helposti viikottaisista juoksulenkeistäni, ja introverttinä ei saanut sitä kaveria mukaan. Voisi kyllä yrittää joskus uudelleen, kunhan lumet sulavat... Kuitenkin, kaipaisin muutenkin jotain lajia, jossa vahvistuisi muutakin kuin jalat.
- Kuntosali (kokeilupassilla menin). Ensinnäkin kyllästyin siihen monotoniseen ylösalasylösalasylösalas-pumppaamiseen, ja muutenkin iski paha alemmuuskompleksi kun sain itse tutisten nostettua pienimmän painon samalla kun vieressä joku muskelimatti nosti puolet laitteen painoista kertavedolla ilmaan :'D
- Uinti. Muutaman kerran jälkeen totesin, että räpiköinti altaan päästä toiseen on tylsää.
- Taekwondo. Tämä pysyi pisimpään, koska koin, että taekwondosta saa paitsi kunnonkohotusta, myös itsepuolustusvalmiutta (ei sikäli että haluaisin mennä hutkaisemaan jotakuta naamaan vaan sikäli, ettei tarvitse heti olla säikkynä jos joku iso vieras mies tulee vastaan). Paras puoli siinä taisi olla se, että koska kävin seurassa treenaamassa, tuli "pakko" nostaa ahteri sängystä ja mennä treeneihin tiettynä päivinä viikossa - vastaava ei onnistunut minulta esimerkiksi kävelyn kanssa. Syy miksi olen kuitenkin harkinnut taekwondon lopettamista on se, että laji alkaa vaikuttaa pelottavalta: värivöillä (valkoisesta ylöspäin) alkaa nimittäin tulla harjoitusmatseja toisia vastaan ja jopa lyönti- ja potkukontakteja. Puhuvatpa nuokin sujuvasti kasvoihin kohdistuvista iskuista ja sellaisista. Eräissäkin valkoisen vyön treeneissä olin aivan kauhun partaalla, kun piti potkaista parin vatsaa kohti pieni, tökkäisymäinen etupotku. Pelkäsin hillittömästi, että joku minua sattuu tai satutan vahingossa jotakuta toista. Toinen syy lajista luopumiseen on - taas - hillitön alemmuuskompleksi: monissa lihasvoimaa vaativissa harjoitteissa, kuten pystypainissa (=mennään polvilleen ja yritetään kaataa pari) hävisin jopa treenisryhmässä olleelle itseäni nuoremmalle ja pienemmälle teinitytölle! Tuntui, että pitäisi saada kuntoa reilusti ylös ennen kuin kehtaisi koko lajia jatkaa...
Yleisesti ottaen toivoisin liikuntaharrastukselta mielekkyyttä (=ei monotonista ylösalaspumppausta tai tietyn lenkin kiertämistä vaan jotain kiinnostavampaa), säännöllisyyttä (minun on vaikea saada itseäni ylösulosjalenkille ellei minun pidä mennä vaikka johonkin sovittuun treeniin), turvallisuutta (en halua harrastaa lajia jossa joudun pelkäämään oman nahkani puolesta), kilpailemattomuutta (kuten jo aiemmin ilmaisin, minulle iskee todella helposti alemmuuskompleksi) ja ennen kaikkea SOPIVAA (=ei liian lepsua mutta ei liian rankkaa) vahvistusta eritoten keskivartalon ja käsivarsien lihaksille. Niin ja ei ihan mahdottoman kallista ökylajia, olen opiskelija. Seuramaksut ja tommoset ovat OK.
Löytyisikö näillä parametreillä jotain mitä tulisi heti mieleenne? :) Asun pääkaupunkiseudulla, joten minulla olisi hyvät mahdollisuudet aloittaa vaikka minkälaisia lajeja. Opiskelijana voin myös katsella aika hyvin kouluni liikuntaseurojen tarjoamia mahdollisuuksia. Otan vastaan kaikenlaisia ehdotuksia! Ja jos ei jotain uutta lajia löydy, kokeilen luultavasti taekwondon jatkamista kun kerran on jo kinttu oven välissä siinä.
Kiitos etukäteen!
Olen 20-vuotias hintelä nainen, ja kuten jo ketjun otsikko antaa ilmi, minulla on melko huono lihaskunto. Erityisesti käsivarsieni ja keskivartalon lihakset ovat heikot, jalat ovat paremmalla tolalla, kiitos painavan repun ronttaamisen läpi kouluvuosien. En ole lapsena ymmärtänyt aloittaa mitään liikuntaharrastusta, mikä lie erittäin hyvä syy nykyiseen rapakuntooni, mutta nyt haluan tehdä muutoksen elämässäni ja löytää itselleni mukavan lajin :)
Olen jo ehtinyt kokeilemaan vaihtelevin tuloksin seuraavanlaisia lajeja:
- Kävely ja juoksu. Kaatui siihen, kun lipsuin helposti viikottaisista juoksulenkeistäni, ja introverttinä ei saanut sitä kaveria mukaan. Voisi kyllä yrittää joskus uudelleen, kunhan lumet sulavat... Kuitenkin, kaipaisin muutenkin jotain lajia, jossa vahvistuisi muutakin kuin jalat.
- Kuntosali (kokeilupassilla menin). Ensinnäkin kyllästyin siihen monotoniseen ylösalasylösalasylösalas-pumppaamiseen, ja muutenkin iski paha alemmuuskompleksi kun sain itse tutisten nostettua pienimmän painon samalla kun vieressä joku muskelimatti nosti puolet laitteen painoista kertavedolla ilmaan :'D
- Uinti. Muutaman kerran jälkeen totesin, että räpiköinti altaan päästä toiseen on tylsää.
- Taekwondo. Tämä pysyi pisimpään, koska koin, että taekwondosta saa paitsi kunnonkohotusta, myös itsepuolustusvalmiutta (ei sikäli että haluaisin mennä hutkaisemaan jotakuta naamaan vaan sikäli, ettei tarvitse heti olla säikkynä jos joku iso vieras mies tulee vastaan). Paras puoli siinä taisi olla se, että koska kävin seurassa treenaamassa, tuli "pakko" nostaa ahteri sängystä ja mennä treeneihin tiettynä päivinä viikossa - vastaava ei onnistunut minulta esimerkiksi kävelyn kanssa. Syy miksi olen kuitenkin harkinnut taekwondon lopettamista on se, että laji alkaa vaikuttaa pelottavalta: värivöillä (valkoisesta ylöspäin) alkaa nimittäin tulla harjoitusmatseja toisia vastaan ja jopa lyönti- ja potkukontakteja. Puhuvatpa nuokin sujuvasti kasvoihin kohdistuvista iskuista ja sellaisista. Eräissäkin valkoisen vyön treeneissä olin aivan kauhun partaalla, kun piti potkaista parin vatsaa kohti pieni, tökkäisymäinen etupotku. Pelkäsin hillittömästi, että joku minua sattuu tai satutan vahingossa jotakuta toista. Toinen syy lajista luopumiseen on - taas - hillitön alemmuuskompleksi: monissa lihasvoimaa vaativissa harjoitteissa, kuten pystypainissa (=mennään polvilleen ja yritetään kaataa pari) hävisin jopa treenisryhmässä olleelle itseäni nuoremmalle ja pienemmälle teinitytölle! Tuntui, että pitäisi saada kuntoa reilusti ylös ennen kuin kehtaisi koko lajia jatkaa...
Yleisesti ottaen toivoisin liikuntaharrastukselta mielekkyyttä (=ei monotonista ylösalaspumppausta tai tietyn lenkin kiertämistä vaan jotain kiinnostavampaa), säännöllisyyttä (minun on vaikea saada itseäni ylösulosjalenkille ellei minun pidä mennä vaikka johonkin sovittuun treeniin), turvallisuutta (en halua harrastaa lajia jossa joudun pelkäämään oman nahkani puolesta), kilpailemattomuutta (kuten jo aiemmin ilmaisin, minulle iskee todella helposti alemmuuskompleksi) ja ennen kaikkea SOPIVAA (=ei liian lepsua mutta ei liian rankkaa) vahvistusta eritoten keskivartalon ja käsivarsien lihaksille. Niin ja ei ihan mahdottoman kallista ökylajia, olen opiskelija. Seuramaksut ja tommoset ovat OK.
Löytyisikö näillä parametreillä jotain mitä tulisi heti mieleenne? :) Asun pääkaupunkiseudulla, joten minulla olisi hyvät mahdollisuudet aloittaa vaikka minkälaisia lajeja. Opiskelijana voin myös katsella aika hyvin kouluni liikuntaseurojen tarjoamia mahdollisuuksia. Otan vastaan kaikenlaisia ehdotuksia! Ja jos ei jotain uutta lajia löydy, kokeilen luultavasti taekwondon jatkamista kun kerran on jo kinttu oven välissä siinä.
Kiitos etukäteen!
Vastaukset 5
Vanhimmat
käsivarsille ja keskivartalolle on kiipeily.
Tanssimista suosittelen, monipuolista ja hauskaa :D. Kunto kasvaa ja kroppa notkeutuu.
Liity lähellä sijaitsevaan liikuntakeskukseen ja ala kokeilemaan erilaisia ryhmäliikuntatunteja, mitä he tarjoavat! Muista rauhallinen aloitus.
Olen samoilla linjoilla. Jos paikkakunnalla on yliopisto ja liikuntamahdollisuuksia sen kautta, kannattaa hyödyntää vaikket yliopistossa opiskelisikaan. On yleensä halvempaa kuin monet voittoa tavoittelevat liikuntakeskukset. Hyötynä on myös se, että voit kokeilla useita eri lajeja ja vaihtelevuutta kuntoiluun :)
Taitoluistelun voi aloittaa aikuisenakin, vaikkei olisi aiempaa luistelutaustaa. Siinä riittää haasteita, mutta hyvässä seurassa saat aloittaa rauhassa helpoista liikkeistä ja edetä omaan tahtiisi.