Valmistuin tradenomiksi kahdeksan vuotta sitten. Työmarkkinoille siirryin toiveikkaana ja motivoituneena - eihän opinahjossamme mistään vaikeasta työllistymisestä, tradenomien ylitarjonnasta saati työttömyydestä puhuttu sanallakaan. Jotain ihme hypetystä oli koko opiskeluaika, ja vain harva meistä pääsi yhtä helposti työelämään kiinni, kuin mitä oli annettu ymmärtää. Lähtökohtaisesti en olisi kuvitellutkaan, että työpaikka on itsestäänselvyys, mutta nimenomaan koulussa hehkutettiin tätä, mikä tuolloin parikymppiselle ihmiselle meni läpi.
Itselleni oli järkytys huomata, ettei töitä olekaan. Ensimmäinen puolitoista vuotta meni työttömänä, osa-aikatyössä, työkkärin kursseilla ja erikoistumisopinnoissa. Vaikka masensi, päätin jo tuolloin, etten luovuta. Ilmaisharjottelussakin olin, jotta saisin työkokemusta.
Nyt kahdeksan vuoden jälkeen valmistumisesta olen seitsemän pätkätyöpaikan jälkeen lopultakin ns. vakituisessa työsuhteessa yrityksessä, jossa viihdyn ja haluan työskennellä. Palkkauskaan ei ole täysin pielessä, kuten monessa aiemmassa paikassa. Työpaikka ei ole koskaan varmalla pohjalla, sen on saanut oppia ja hyväksyä.
Itse koen, että omalla kohdallani sitkeys lopulta palkittiin, vaikka tuuriakin pelissä on. Satoja työhakemuksia, kymmeniä työhaastatteluja, lukuisia pätkätyöpaikkoja, pettymyksiä ja pieniä onnistumisia. Todella tärkeää on, ettei luovuta ja yrittää kaikesta huolimatta asennoitua positiivisesti. Työllistyminen on ollut minulle elämäni suurimpia haasteita, vaikka ei kai sen niin pitäisi mennä. Kova koulu.
Itselleni oli järkytys huomata, ettei töitä olekaan. Ensimmäinen puolitoista vuotta meni työttömänä, osa-aikatyössä, työkkärin kursseilla ja erikoistumisopinnoissa. Vaikka masensi, päätin jo tuolloin, etten luovuta. Ilmaisharjottelussakin olin, jotta saisin työkokemusta.
Nyt kahdeksan vuoden jälkeen valmistumisesta olen seitsemän pätkätyöpaikan jälkeen lopultakin ns. vakituisessa työsuhteessa yrityksessä, jossa viihdyn ja haluan työskennellä. Palkkauskaan ei ole täysin pielessä, kuten monessa aiemmassa paikassa. Työpaikka ei ole koskaan varmalla pohjalla, sen on saanut oppia ja hyväksyä.
Itse koen, että omalla kohdallani sitkeys lopulta palkittiin, vaikka tuuriakin pelissä on. Satoja työhakemuksia, kymmeniä työhaastatteluja, lukuisia pätkätyöpaikkoja, pettymyksiä ja pieniä onnistumisia. Todella tärkeää on, ettei luovuta ja yrittää kaikesta huolimatta asennoitua positiivisesti. Työllistyminen on ollut minulle elämäni suurimpia haasteita, vaikka ei kai sen niin pitäisi mennä. Kova koulu.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mukavaa kuulla, että onnistuit :)
Onneksi olkoon! Itse olen käynyt "huonon" tulevaisuusen ajan teollisuuden tutkinnot. Opiskellessa ei tullut mieleen, että ala pistää ulos tuhansia työntekijöitä, eikä tilanne korjaannu. Sitkeys ei ole auttanut. Insinööri tehtäviin on liian vähän kokemusta, otetaan irtisanottuja töihin tai väärä ala. Työntekijätehtäviin ei oteta, koska olen DI. Ei auta vaikka olisi ahkera ja tunnollinen luonteeltaan, sekä halulas oppimaan uutta. Ei millään palkata työntekijätehtäviin!!! Olen ollut Opteamin, Adecon, Baronan, Nordicin, Eilakaislan, VMP:n ja Andiamin kirjoilla, enkä mitään työtä ole sieltä saanut. Hakemuksia olen laittanut satoja ja soittoja kymmeniä. Jopa erilaisiin työvoimakoulutuksiin hain moniin kymmeniin, mutta ei tärpännyt. Vihdoin päätin, että nyt saa hakeminen olla ja eikun takaisin koulun penkille! Jos nyt ei onnistu, niin sitten saa olla...
lisätäkseni, että 7 vuotta on valmistumisestani.