Toisen naisen tarina...
Tapasimme tämän ukkomiehen kanssa muutama kuukausi sitten eräässä tapahtumassa joka kesti viikonlopun. Tiesin miehen olevan naimisissa ja siksi en mitenkään vakavasti häntä ottanutkaan. Itse olin sinkku ja ajattelin että onpa mukava mies, kiva tutustua uusiin ihmisiin (en siis etsinyt mitään miestä). Meillä oli aivan mielettömän hauska viikonloppu yhdessä ja olimme aivan täysin samalla aalto pituudella ajatusten kanssa. Tähän ei liittynyt mitään seksuaalista, siksi olinkin niin onnellinen kun tapasin mukavan ihmisen jonka kanssa sain jakaa ajatuksia. Yhteinen viikonloppu oli päättynyt ja mies lupasi kirjoittaa minulle sähköpostia seuraavana maanantaina. Niin hän tekikin vaikka en kyllä uskonut että naimisissa olevasta miehestä enää mitään kuuluisi. Olin täysin tietämätön mikä henkinen helvetti oli edessä enkä edes välttämättä halunnut ajatella että hän oli naimisissa, suljin silmäni tältä asialta. Olin vaan täysin ihastunut tähän mieheen ihmisenä, hän oli erittäin sydämellinen mies. Aikaa kului ja pidimme yhteyttä ensin viattomasti sähköpostilla, sitten puhelimella… huomasimme että rakastuimme ja puhuimme kuukausia puhelimessa monta tuntia päivässä kun hänen vaimo oli töissä tai me kirjoiteltiin sähköpostia. Pääasiassa puhuimme vaan tunteistamme koska meillä ei ollut koskaan aikaisemmin mitään fyysistä, puhuimme siitä kuinka haluamme yhteisiä lapsia, halusimme elää vaan yhdessä normaalia arkea ja asua saman katon alla. Pikkuhiljaa joka ikinen tunti meidän elämässä alkoi olla sitä että ajattelimme toisiamme, kun heräsimme ajattelimme toisiamme ja kun menimme nukkumaan ajatukset pyörivät toisissamme. Me emme voineet tavata usein koska asuimme eri paikkakunnilla mutta vannoimme toisillemme uskollisuutta. Pikkuhiljaa miehen kotona alkoi mennä huonommin, vaimo alkoi epäillä miehen käytöstä ja sitä että enää ei kotona seksiä harrastettu. Sovimme yhdeksi viikonlopuksi tapaamisen että saisimme vihdoin rakastella ja viettää edes yksi ilta yhdessä että tiedämme ovatko nämä meidän tunteet todellisia vai jotain ihme satua. Tapasimme ja vietimme aivan mielettömän ihanan illan, yön sekä aamun. Olimme entistä rakastuneempia ja tunteet muuttuivat rakkaudeksi. Aloimme pikkuhiljaa suunnitella, tietenkin varovaisesti yhteistä elämää, uskoin häneen ja uskoin että voimme elää yhdessä lopun elämää vaikka pelko oli välillä että hän ei jätä vaimoaan, eiväthän ne naimisissa olevat miehet koskaan jätä vaimojaan. Tapaamisestamme oli viikko ja mies alkoi puhua että hän ei pysty enää valehdella vaimolleen, että hänen on jossain vaiheessa kerrottava vaimolleen että hän rakastaa minua. Olin toisaalta niin iloinen että kaikki tapahtuu niin nopeasti, että saan sen miehen näin äkkiä, toisaalta minua pelotti koska mikään ei tuntunut todelliselta, kaikki oli tapahtunut liian nopeasti. Tapaamisestamme viikon päästä mies soitti minulle illalla että hän on nyt minun (omien sanojensa mukaan), hän on kertonut vaimolleen ja me että voimme alkaa etsiä yhteistä asuntoa! Se mies oli ihan sekaisin, siellä kotona oli maanpäällinen helvetti!! Olin aivan sekaisin, en tiennyt olinko onnellinen vai surullinen. Olin onnellinen siitä että minulla oli nyt se mies ketä rakastan mutta surullinen olin siitä että koko miehen elämä oli nyt sekaisin! Jatkuu...
Tapasimme tämän ukkomiehen kanssa muutama kuukausi sitten eräässä tapahtumassa joka kesti viikonlopun. Tiesin miehen olevan naimisissa ja siksi en mitenkään vakavasti häntä ottanutkaan. Itse olin sinkku ja ajattelin että onpa mukava mies, kiva tutustua uusiin ihmisiin (en siis etsinyt mitään miestä). Meillä oli aivan mielettömän hauska viikonloppu yhdessä ja olimme aivan täysin samalla aalto pituudella ajatusten kanssa. Tähän ei liittynyt mitään seksuaalista, siksi olinkin niin onnellinen kun tapasin mukavan ihmisen jonka kanssa sain jakaa ajatuksia. Yhteinen viikonloppu oli päättynyt ja mies lupasi kirjoittaa minulle sähköpostia seuraavana maanantaina. Niin hän tekikin vaikka en kyllä uskonut että naimisissa olevasta miehestä enää mitään kuuluisi. Olin täysin tietämätön mikä henkinen helvetti oli edessä enkä edes välttämättä halunnut ajatella että hän oli naimisissa, suljin silmäni tältä asialta. Olin vaan täysin ihastunut tähän mieheen ihmisenä, hän oli erittäin sydämellinen mies. Aikaa kului ja pidimme yhteyttä ensin viattomasti sähköpostilla, sitten puhelimella… huomasimme että rakastuimme ja puhuimme kuukausia puhelimessa monta tuntia päivässä kun hänen vaimo oli töissä tai me kirjoiteltiin sähköpostia. Pääasiassa puhuimme vaan tunteistamme koska meillä ei ollut koskaan aikaisemmin mitään fyysistä, puhuimme siitä kuinka haluamme yhteisiä lapsia, halusimme elää vaan yhdessä normaalia arkea ja asua saman katon alla. Pikkuhiljaa joka ikinen tunti meidän elämässä alkoi olla sitä että ajattelimme toisiamme, kun heräsimme ajattelimme toisiamme ja kun menimme nukkumaan ajatukset pyörivät toisissamme. Me emme voineet tavata usein koska asuimme eri paikkakunnilla mutta vannoimme toisillemme uskollisuutta. Pikkuhiljaa miehen kotona alkoi mennä huonommin, vaimo alkoi epäillä miehen käytöstä ja sitä että enää ei kotona seksiä harrastettu. Sovimme yhdeksi viikonlopuksi tapaamisen että saisimme vihdoin rakastella ja viettää edes yksi ilta yhdessä että tiedämme ovatko nämä meidän tunteet todellisia vai jotain ihme satua. Tapasimme ja vietimme aivan mielettömän ihanan illan, yön sekä aamun. Olimme entistä rakastuneempia ja tunteet muuttuivat rakkaudeksi. Aloimme pikkuhiljaa suunnitella, tietenkin varovaisesti yhteistä elämää, uskoin häneen ja uskoin että voimme elää yhdessä lopun elämää vaikka pelko oli välillä että hän ei jätä vaimoaan, eiväthän ne naimisissa olevat miehet koskaan jätä vaimojaan. Tapaamisestamme oli viikko ja mies alkoi puhua että hän ei pysty enää valehdella vaimolleen, että hänen on jossain vaiheessa kerrottava vaimolleen että hän rakastaa minua. Olin toisaalta niin iloinen että kaikki tapahtuu niin nopeasti, että saan sen miehen näin äkkiä, toisaalta minua pelotti koska mikään ei tuntunut todelliselta, kaikki oli tapahtunut liian nopeasti. Tapaamisestamme viikon päästä mies soitti minulle illalla että hän on nyt minun (omien sanojensa mukaan), hän on kertonut vaimolleen ja me että voimme alkaa etsiä yhteistä asuntoa! Se mies oli ihan sekaisin, siellä kotona oli maanpäällinen helvetti!! Olin aivan sekaisin, en tiennyt olinko onnellinen vai surullinen. Olin onnellinen siitä että minulla oli nyt se mies ketä rakastan mutta surullinen olin siitä että koko miehen elämä oli nyt sekaisin! Jatkuu...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tarina jatkuu...
Kun aloin selvitä tästä shokista, seuraavana päivänä koko kaunis meidän tulevaisuuden haaveet ja kaikki kaatui… vaimo oli seuraavana päivä pakottanut (itse vaimo seisoi miehen takana) miehen soittamaan minulle ja jättämään minut. Tiesin että kun puhuin miehen kanssa hän ei kuulostanut omalta itseltään, hän ei ollut tosissaan… Taustalla oli edellisenä päivänä ollut kiristystä, ettei hän näe enää lastansa koskaan jos hän lähtee, vaimo ilmoitti että omistaa miehen, vaimo oli soitellut koko suvun läpi ja kertonut mitä mies oli tehnyt! Tämä mies oli nöyryytetty henkisesti niin pahasti että hän valitsi vaimonsa koska vaimo ei häntä jättänyt tämän takia, vaimohan omisti hänet. Mies oli siis loppujen lopuksi niin pelkuri (jonka hän myös myöhemmin myönsi minulle) että valitsi ennemmin huonon, riitaisan avioliiton jossa lapsetkin kärsii ennemmin kuin rakkauden. Tämä tarina jatkui vielä pari viikkoa sen helvetillisen illan jälkeen, mies soitteli minulle, sekoitti päätäni lisää, ei tiennyt haluaako vaimonsa sittenkään vai minut, pyyteli anteeksi heikkouttaan, vannoo edelleen rakkauttaan… Olen nyt kuitenkin tehnyt tästä lopun… en tiedä mitä elämä tuo tullessaan mutta aion nyt jatkaa elämääni, kaikkein hauskinta tässä on se että meistä tulee vielä työkaverit ensi vuonna ja saa nähdä miten tämä kaikki päättyy kun tuntuu ettei loppua näy… Olin kuitenkin pilaamassa monen ihmisen elämän, miehen lapsien, vaimon, sukulaisten, tämän miehen elämän ja omani. En tietenkään yksin ota vastuuta kaikesta, tarvitseehan suhteeseen aina kaksi mutta vain minulla oli nyt rohkeus tehdä tästä loppu koska miehellä ei ole. Jos heille tulee ero, se ei tule johtumaan minusta vaan aivan joistain muista asioista. Vaikka tämä suhde ei ollut fyysinen niin henkisellä tasollakin saa paljon tuhoa aikaan… rakkaus ja tunteet ovat pelottava asia…
Toivottavasti tästä tarinasta olisi jollekin hyötyä että ei lähtisi naimisissa olevan miehen matkaan. Siinä ei koskaan käy hyvin. Niitä onnellisia loppuja on niin harvassa. Alussa voi tuntua että et ole toinen nainen ja tuntuu että on niin voittaja olo mutta loppujen lopuksi sillä toisella naisella ei vaan ole mitään saumoja saada ukkomiestä… Ja oikeesti kuka haluaa tuollaisen miehen joka ei lopulta halua sua…
-Rikottu-
olisi ollut sinun kannatasi, että mies olisi ennen sinua selvittänyt nykyisen liittonsa haluaako olla nykyisen kanssa vai ei ja jos ei niin sinkkuna vasta aloittanut uudn suhteen.
Nainen ei voi päättää saako mies tavata lastaan, koska LAPSELLA ON OIKEUS TAVATA ISÄÄNSÄ ja nainen ei voi evätä lapsen oikeuksia, sen sanoo laki ja sitä valvoo lastenvalvoja.
Mies on nyhverö. Ei kannata tuollaista ottaa joka ei itse ajattele omilla aivoillaa, eikä tiedä mitä tekee, koska se on sinulle raskasta henkisesti, miehellä on lapset ja perhe, eikä hepposin perustein kannata perhettään rikkoa ja lasten kotia, sillä lapsiin se vaikuttaa aina negatiivisesti hyvinkin paljon.
kuka oikeesti haluaa pettävän miehen.
höh! ukko kusetti SINUA kympillä.. jos olisi ollut tosi rakkautta, ei vaimo olisi voinut estää.. varmasti leperteli akalleen ikuista rakkautta ja sulle pask# hirmu muijasta, joka pakottaa.. muka..
kasva vielä ja hanki VAPAA mies.. eikös vaan??
Tarinassasi on hyvin paljon samankaltaista,kuin minkä olen itse kokenut..olin toinen nainen..
Teet oikein,kun lopetat jutun. Toivon vuoksesi,että päätöksesi pitää. Itse olen nyt tämän miehen kanssa ystävä, en muuta. Vaimo ei tiedä meidän pitävän yhteyttä.Koska ei hyväksyisi sitä koskaan ja sehän on selvää.Emme ylitä tätä ystävyyden rajaa. Varatuihin miehiin ei pidä koskaan langeta..sydän särkyy varmasti..
Hyvä etten ole yksin :) Tällä hetkellä olen tosi vahvoilla koska en voi miestä tavata mutta minua jännittää se että nousevatko tunteet taas pintaan kun meistä tulee työkaverit(enää muutama viikko siihen). Tätä tuskaa ei vaan enää jaksanut kun tietää ettei sitä miestä voi saada... ei voi sanoa koskaan koska en usko että heidän avioliittonsa jatkuu kovin pitkään, mutta niin kuin sanoin että en aio olla se syy miksi he eroavat. Vaikeaa tämä on kun rakastaa. Mies oli pelkuri niin kuin itse asian ilmaisi mutta minun täytyy olla vahva koska mies ottaa minuun jatkuvasti vieläkin yhteyttä ja kirjaimellisesti itkee kun hän haluaisi minut mutta ei uskalla erota... en ymmärrä tuota ajatusmaailmaa, jos rakastaa jotain toista niin miten pystyy elämään sen ihmisen kanssa ketä ei rakasta. Ehkä tämä on miehille helpompaa kuin meille naisille. Toivon kuitenkin vieläkin sydämeni pohjasta että olemme joskus yhdessä ja jos olemme toisillemme tarkoitettu niin sitten me tulemme olemaan yhdessä. Mutta voi olla että sinä päivänä kun mies eroaa vaimostaan niin minä olen jo löytänyt ihanan miehen ja saan sen unelmani toteutettua ja saan sen perheen :) Mutta voimia sinulle! En tässä tilanteessa osaa sanoa muuta kuin katso se teidän suhde loppuun. Ette ilmeisesti ole vielä jääneet kiinni?? Sitten alkaa tulla muutoksia ja ratkaisuja kun jäätte kiinni...
Tiedän,että tunteesi nousevat vahvoina pintaan,kun hän tulee samaan työpaikkaan.. oma ystäväni oli työkaverini,mutta onneksi hän ei enää ole samassa paikassa kanssani.. vaimo tiesi suhteesta,mies kertoi hänelle jne. tarinaamme liittyi paljon kaikkea ja ajattelin kuten sinä,miten voi ollaa suhteessa,jos ei rakasta...meistä tuli ystäviä.Hän oli "pelkuri" ei uskaltanut erota,lapset jne.Sovimme,että ystävyytemme säilyy,sitä ei voi viedä kukaan.Eli en ole enää hänen "salarakkaansa". Nyt olen tyytyväinen,että hän ei eronnut vuokseni.Ihana ystävä,mutta millainen kumppani pidemmän päälle..luottamus..koskaan ei voi tietää.. Voimia myös sinulle kovasti,jokainen tarina on erilainen!