Jippijaa ee!
Vietän vuosijuhlaa, aika tasan vuosi sitten marraskuussa tuli viimeinen liksa.
Siitä asti työtön.
Varmaan joku 200 hakemusta olen lähettänyt, varmaan 15-20 haastattelua
ja lukuisia hylsyjä. Viimeisin keissi oli "olemme saanneet 155 hakemusta ja haluamme kiittää....."
Onneksi ansiosidonnaista on jäljellä mutta lievästi v#uttaa!
Kohtalotovereita?
Vietän vuosijuhlaa, aika tasan vuosi sitten marraskuussa tuli viimeinen liksa.
Siitä asti työtön.
Varmaan joku 200 hakemusta olen lähettänyt, varmaan 15-20 haastattelua
ja lukuisia hylsyjä. Viimeisin keissi oli "olemme saanneet 155 hakemusta ja haluamme kiittää....."
Onneksi ansiosidonnaista on jäljellä mutta lievästi v#uttaa!
Kohtalotovereita?
Vastaukset 8
Vanhimmat
2 vuotta ja putosin työmarkkinatuelle mites nyt?
"Kohtalotovereita?"
TAitaa olla satojatuhansia, valitettavasti. Itse olin viimeksi palkallisessa työssä ilman tukea vuonna 2001 2, 5 kk. Nyt olen jälleen palkkatuetussa työssä, mutta sentään oman alani normaalisti palkatuissa töissä ja tehtiin työsoppari ensi vuoden loppuun asti, vaikka palkkatukea ei tipukaan niin kauan. Koulutusta on, älliäkin ihan kohtuudella mutta tuuri on vain ollut huono. Lisäksi olen liian kiltti; huutamalla ja meuhkaamalla täällä näyttää parhaiten pärjäävän, osaaminen taitaa olla toisarvoista.
Nyt tullut 3 vuotta täyteen ja siitä 1 vuosi syövän vuoksi poissa, sekä 8 kk työvoimakoulutus. Ei voi kuvata vitutuksen määrää!!!
Ilmeisesti "liian" nuoria jotei pääse putken päähän. Haikailen jo kovasti vapaaherraksi jääntiä.. 2,5 vuotta pitäs jaksaa..
kun vähän päälle kolmekymppinen on...
neljä ja puoli vuotta työttömänä, kurssittanu uuden ammatin itselleni. mutta nyt ongelmana työkokemus.
miten saada työkokemusta, jos ei saa töitäkään. hullua. Työkkäristä ei mitään apua. kuittaan kortin kolmen kuukauden välein.
kun ei tiedä tulevaisuudesta, epävarmuus tulevasta.
Kun vuosi sitten olisi tiennyt ettei ole töissä, olisi voinnut käyttää
tämän ajan jotenkin muuten, vaikka lomailemassa jossain Thaimassa :))
Mutta kun hakemuksia tekee ja käy haastatteluissa, elää toive joka kerta.
Ja yhtä monta kertaa joutuu pettymään.
Pettymyksiä tässä ainakin oppii ottamaan vastaan.
Eoävarmuutta on pakko kestää ja rahan kanssa oppii olemaan tarkkana.
Nuukailua, en ole itselleni ostanut vuoteen juuri mitään vaatteita,samoilla mennään
Minä olen 35, eli parhaassa työiässä.Edellinen henkilö kertoi nuukailustaan, sama täällä.Tosin minulle on käynyt niin, että tähän nuukailuun ja säästämiseen tottuu ja lopulta sillä vähällään jopa tulee toimeen.Jäin työttömäksi vuosi sitten kun työnantaja meni konkurssiin.Töissä olin kuusi vuotta.Ennen viimeisintä työpaikkaani olin juuri sellainen "reppana" kuin moni muukin, eli työkkärin kursseja kurssien perään ja ilmaistyötä työharjoittelun nimikkeellä.Luonteeltani olen hieman epäsosiaalinen ja viihdyn lähinnä yksin tai muutaman hyvin tutun henkilön seurassa.Minua ei kiinnosta firman pikkujoulut ja muut urheilutapahtumat vaan jään mielellään niistä pois.Lisäksi kun olen hieman epäsosiaalinen ja eristäytyvä, niin minun on vaikeaa taas ajatella, että kohta joudun taas jollekin työkkärin kursseille ja joku ihmeen tuutori siellä käyttää jokaisen henkilön luona tyyliin "tämä on tässä on herra x ja herra x on tullut meille työharjoitteluun..." Isothan nämä ansiosidonnaiset eivät ole, ja jos jossain vaiheessa tippuu peruspäivärahalla niin sitten olla vielä tiukemmalla, mutta kolikon kääntöpuolena on kuitenkin se, että saa elää omaa yksinkertaista elämäänsä johon kuuluu vaikkapa kirjastolla ja kuntosalilla käynti.Laiska en ole, mutta kun motivaatiota ei vaan riitä enää tähän työpaikan etsimiseen ja työkkärin pompotukseen kurssilta kurssille.Lisäksi olen huomannut saman kuin moni muu, että eipä ole yhtään työpaikkaa, missä ei olisi joku mulkku josta saa sellaiset traumat että ne muistaa vuosienkin päästä.Jopa työkkärin vajaan kahden kuukauden harjoittelujaksolla joku hemmetin pässi alkoi kiusata minua vaikka tein aivan ilmaista työtä firmalle.Koko aika oli arvostelemassa ja neuvomassa ja vahtimassa ja kyselemässä mitä työtehtäviä minä nyt teen.Näin mulle on käynyt työelämässä, tsemppiä vaan kaikille.