kaveripiirissä on monia rotevia yli satakiloisia (ei lihavia) nuoria miehiä, joilla olisi täydelliset geenit lihas- ja voimatreeniin, mutta näitä ei voisi touhu vähempää kiinnostaa. ihmettelettekö muut, miksi jotkut ihmiset joilla on poikkeuksellinen ruumiinrakenne, eivät innostu voimailusta?
miksei lahjakkaat treenaa?
itse täysin geenitön
8400
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ne tyypit on saattanu olla hyvinkin innokkaita voimailijoita joskus, mutta yleensä lähes kaikki lopettaa touhun jossain vaiheessa kokonaan tai pitää pitkiä taukoja. Kiireellinen arki tai olemattomat tulokset on saattanu johtaa siihen ettei enää kiinnosta vaan vaatii heiltä liikaa työtä. Yleensä 100-kiloset ei-mitään treenanneet on pelkästään läskejä vaikka kroppa näyttäisikin rotevalta vaatteet päällä (ellei ne oo kaks metrisiä). :D
Kyllä ne on käytännössä pullamahoja...lahjakas lopettaa heti treenaamisen, kun huomaa, että tulosten
tekeminen vaatii hitosti työtä. Tämän näkee vielä selvemmin nuorten yleisurheilussa...
normi suomalainen työmies esim asfaltti metsuri vetooaa sängys enite
ittelle muistuu mieleen intti ajoilta eräs tyyppi omasta tuvasta. kaverilla oli elopainoa rapiat 100 kg, ja jotkut armeijan paksut talvirytkyt päällä hän näyttikin joltain ammatti painonnostajalta. skappareita myöten kaikki johtajat tuntui nakittavan hänelle kaikenlaisia voimaa vaativia hommia, ja kommentit oli aina tyyliin, "siinähän on harteva kaveri kantamaan telamiinalaatikoita, yms.".
totuus tämän miehen voimista selvisi sitten vaan kuntosalilla ja lihaskuntotesteissä. penkistä ei noussut yli 60 kg, cooperin tulos pysähtyi 2000 metriin, yli 10 etunojapunnerrusta jäi haaveeksi.
itse olin ainakin vielä armeija-aikoina niitä tyyppejä joilla meni lihaskuntotesteissä 100 punnerrusta/minuutti ja leuanvetoja 25. silti elopainoa oli sen 75, ja ruumiinrakenne kukkakeppimäinen, joten siltä osin vältyin ainakin kaikilta erityisesti voimaa vaatineilta nakkihommilta. ja hyvä niin :D
Miten tuloksesi korreloi voiman kanssa, kaikissa mainituissa on omapaino rasitteena (lukuunottamatta em. penkkiä), eli mitä painavmpi, sitä rasittavampaa.
Juoksussa, etunojapunerruksessa ja leuanvedossa on aina pärjänneet laihat paremmin...
Salillakin nuo köykäiset neidot tuntuvat jaksavan ja jaksavan, kun 100 kg ukko on jo hyytynyt...
Mikäli et esimerkiksi kymmentä etunojapunnerrusta saa kunnialla tehtyä, niin ihan turha sinne kuntosalille on lähteä ylimääräisten painojen kanssa äheltämään. Itsekin aikoinaan sain vanhemmalta konkarilta neuvot että ensin se peruskunto kohdalleen omaa painoa käyttäen, sitten vasta puntit mukaan kuvioihin. Siinä vaan rikot itsesi, tai mikäli ylipainoa on jo valmiiksi kertynyt ongelmaksi asti, niin sitä kertyy vaan entistä enempi. Tämä nyt oli vähän off-topikkia...
Ja kyllä! Kyllä ne kaikki leuanvedot, punnerrukset sun muut korreloi voiman kanssa tiettyyn pisteeseen saakka. Jos esimerkiksi joku 80 kiloinen jamppa tekee tuosta vaan 100 etunojaa, meinaatko että hänellä jää penkin tulos kovinkin pieneksi?
100 kiloiselta kaverilta 60 kg penkistä ja 10 etunojaa on tosi onneton saavutus. Itse lähtisin nimenomaan kohottamaan kuntoa siitä ensiksi etunojapunnerruksia tekemällä. Kasvaisi yleiskunto ja penkkipunnerrustulos samalla.
Ei ruumiinrakeen ratkaise vaan muut tekijät.
Rakenne on seurausta.
Joissakin tapauksissa, jos kaiken tekeminen on helppoa, loppuu ielenkiinto siinä vaihessa kun täytyisi ryhtyä todella treenaamaan.
Vanhempi veljeni on esimerkki tuollaisesta monilahjakkuudesta.
Jätkä oli 16-vuotisena voimistelun miesten SM-joukkueen varsinainen jäsen.
Kaikki oli hänelle helppoa.
Junnusarjojen piirinmestaruuksia yli 30kpl.
Hiihdosta, heittojen ja muiden yleisurheilulajien kautta jopa pujotteluun. Siinä tosin vain hopeaa mutta hiihtosuksilla.
Kun aikuistuessa olis täytynyt ryhtyä valitsemaan lajia ja harjoittelemaan totisemmin, ei henkinen kantti eikä mielenkiinto enää riittänytkään.
Kuitenkin vielä vanhoilla päivillään, 50:nä punnersi esimerkiksi suorin vartaloin käsilläseisontaan.
Hyvä menestys edellyttää teienkin myös lahjakkuuta treenin lisäksi.
Viime aikojen esimerkiksi käy mielestäni vaikkapa Niemen Timpan ( Soulissa painiedustajana ) poika Kristian.
Minipuolinen harrastustausta, hitonmoinen voimataso ikäisekseen ja viimeine tulos, nuorten kehonrakennuksen SM sekä kolmas sija aikuisissa.
Kyllä niitä todella lahjakkaitakin lajin pariin eksyy. Esimerkiksi yksi kokonainen veljessarja hämeen suunnalta, erään nykyhuipun penkki oli ensimmäisellä kokeilulla 145 kg mistä sitten innostui alkamaan treenaamaan ja paljon muitakin löytyy. Samalla tavalla tämä laji kuin mikä tahansa muukin vaatii myös lahjakkuutta että sinne huipulle pääsee.