Olen mielestäni mukava luonteeltani, vaikka voiko sitä itse arvioida edes. Isossa kaupungissa on vaikea tutustua miehiin. Pitäisi olla ystäviä, jotka esittelisivät, koska jos ei käy kapakoissa, niin missä sitten tutustuisi.
En edes muista miten flirttaillaan tai pelataan silmäpeliä. On se aika epätoivoista yrittää iskeä ketään kauppareissulla tai kävelylenkillä.
Chätissä en uskalla luottaa kehenkään niin paljoa että haluaisin tavata, koska on niin sattumanvaraista kohdata kemioiltaan sopiva ihminen. Mitäkö sitten valitan... neuvokaa miten isketään 40 iässä mies. Kun ei se voi silti olla minkälainen tahansa jonka rinnalleni hyväksyn.
En edes muista miten flirttaillaan tai pelataan silmäpeliä. On se aika epätoivoista yrittää iskeä ketään kauppareissulla tai kävelylenkillä.
Chätissä en uskalla luottaa kehenkään niin paljoa että haluaisin tavata, koska on niin sattumanvaraista kohdata kemioiltaan sopiva ihminen. Mitäkö sitten valitan... neuvokaa miten isketään 40 iässä mies. Kun ei se voi silti olla minkälainen tahansa jonka rinnalleni hyväksyn.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ensin mietit, minkä tyyppiseen mieheen haluat tutustua. Kaikki haluavat pitkiä huumorintajuisia jne. joten voit unohtaa sellaiset kriteerit. Parempia kriteerejä ovat esim. "pitää runoista", "hyvä ruuanlaittaja", "taiteellinen" ym.
Sitten mietit, mitä sellaiset miehet harrastavat. Runoista pitävät miehet saattaisivat käydä runoilloissa. Hyviä ruuanlaittajia voisi nähdä kansanopiston keittokursseilla. Taiteellisen miehen voi löytää valokuvauskerhosta.
Lopuksi aloitat harrastuksen, missä voit tavata oikean tyyppisiä miehiä. Harrastuksen pitää olla sellainen, mistä pidät, sillä miehen löytyminen ei ole harrastuksen tärkein tavoite. Mutta joka tapauksessa, jos löydät hyvän harrastuksen, tapaat sitä kautta myös uusia mielenkiintoisia ihmisiä. Siitä se sitten lähtee.
Kiitos vastauksesta. Tuo oli aivan loogista. Ehkäpä vika onkin siinä etten ole koskaan harrastanut mitään erikoista , vaan kaikkea sellaista mihin ei ole tarvinnut säännöllisesti sitoutua. Ensin oli suuri perhe ja uhrautuva asenne avioliitossa. Parikymmentä vuotta voi mennä helposti ilman harrastuksia, kun käy töissä ja illalla on taloudenhoito. Sitten yksinhuoltajuus vei voimat ja vapaa-ajan. Nyt kun lapset ovat kasvaneet ja olisi aikaa itsellekin ja miettii, että voisi jatkaa uuden kumppanin kanssa elämäänsä, täytyisi opetella aivan uudet elämäntavat ja löytää itselle mukava harrastus.
Ei se ihan helppoa ole, mutta täytyy ainakin harkita asiaa.