Kerron teille nyt tämmöisen kivan pikku tarinan.
Tämä sattui siis eilen illalla.
Oli sovittu anopin kanssa, että järjestetään poikaystäväni serkulle yllätysjuhlat synttäreiden kunniaksi. Tämä tulee kauempaa tänne pääkaupunkiseudulle juhlimaan.
Anoppi sanoi antavansa lahjaksi tälle serkulle haluamansa tatuoinnin, jonka jälkeen olisi luvassa juhlat.
Meillä on täällä kerrostaloparkissa isäni auto, jota itse käytän harkitusti menoihin. Ajamme sillä myös yhdessä poikaystävän kanssa, mutta isäni tykkää, että ilmoitan mihin autoa käytän. Olemme siis parikymppisiä, joten auto on minulla lähinnä opettelukäytössä.
Anoppi sitten soittaa illalla poikaystävälleni, että ''tulet sitten heti AUTOLLA klo 11 aamulla tänne, viedään sitten serku tatuointiin jne'' ' ja poikahan tottelee.
Kysyn sitten poikaystävältäni, että minun autollaniko aiotte juhlat järjestää. Poikaystäväni sanoo, että niinhän äiti sanoi.
Minulta ei edes kysytty, saako autoa lainata! Kun ajattelin siis käyttää autoa vielä lauantai-aamuna omiin menoihin, sillä juhlat ovat vasta iltapäivällä. Anoppi sanoi vielä, että minut haetaan sitten suoraan juhliin.
Poikaystäväni sitten soittaa takaisin äidilleen ja sanoo, että minä olin ajatellut käyttää autoa itse aamulla, että voisimme tulla myöhemmin päivällä auttamaan järjestelyissä. Tyhmänä jätkä menee myös sanomaan, että ''olisit äiti voinut kysyä, että sopiiko lainata autoa, nyt se loukkaantui kun et kysynyt''
Minulle selviää sitten siinä vaiheessa, että anoppi on myynyt oman autonsa! Oli poikaystäväni jättänyt aika olennaisen asian kertomatta.
Tottakai lainaisin autoa, jos hän kertoisi ettei omaa autoa ole ja pitäisi tyttö saada haettua juna-asemalta ja tatuointiin jne. Sanoin sitten heti, että kyllä autoa saa lainata, mutta olisi voinut
kertoa minulle miksi.
Siitäkös anoppi kiehahti. Haukkui minut yhteistyöhaluttomaksi ja sanoi, että ei tarvitse minulta mitään. En ole tervetullut juhliinkaan. Minusta kuulemma ollut aina vain harmia.
Poikaystäväni tietysti yritti puolustaa minua äidilleen, mutta sai itsekin kurat niskaansa. Nyt emme kumpikaan saa tulla tänään juhliin! Toivotti meille hyvää loppuelämää...
Aikaisemmin se akka on kiehahtanut jostain pienistä asioista, mutta nyt meni kyllä pahasti yli......
Ollaan ihan äimänkäkenä.... Miten kannattaisi toimia? Mennä vaan juhliin, vaikka emme ole tervetulleita?
Serkku tahtoisi kovasti nähdä meidät....
Tämä sattui siis eilen illalla.
Oli sovittu anopin kanssa, että järjestetään poikaystäväni serkulle yllätysjuhlat synttäreiden kunniaksi. Tämä tulee kauempaa tänne pääkaupunkiseudulle juhlimaan.
Anoppi sanoi antavansa lahjaksi tälle serkulle haluamansa tatuoinnin, jonka jälkeen olisi luvassa juhlat.
Meillä on täällä kerrostaloparkissa isäni auto, jota itse käytän harkitusti menoihin. Ajamme sillä myös yhdessä poikaystävän kanssa, mutta isäni tykkää, että ilmoitan mihin autoa käytän. Olemme siis parikymppisiä, joten auto on minulla lähinnä opettelukäytössä.
Anoppi sitten soittaa illalla poikaystävälleni, että ''tulet sitten heti AUTOLLA klo 11 aamulla tänne, viedään sitten serku tatuointiin jne'' ' ja poikahan tottelee.
Kysyn sitten poikaystävältäni, että minun autollaniko aiotte juhlat järjestää. Poikaystäväni sanoo, että niinhän äiti sanoi.
Minulta ei edes kysytty, saako autoa lainata! Kun ajattelin siis käyttää autoa vielä lauantai-aamuna omiin menoihin, sillä juhlat ovat vasta iltapäivällä. Anoppi sanoi vielä, että minut haetaan sitten suoraan juhliin.
Poikaystäväni sitten soittaa takaisin äidilleen ja sanoo, että minä olin ajatellut käyttää autoa itse aamulla, että voisimme tulla myöhemmin päivällä auttamaan järjestelyissä. Tyhmänä jätkä menee myös sanomaan, että ''olisit äiti voinut kysyä, että sopiiko lainata autoa, nyt se loukkaantui kun et kysynyt''
Minulle selviää sitten siinä vaiheessa, että anoppi on myynyt oman autonsa! Oli poikaystäväni jättänyt aika olennaisen asian kertomatta.
Tottakai lainaisin autoa, jos hän kertoisi ettei omaa autoa ole ja pitäisi tyttö saada haettua juna-asemalta ja tatuointiin jne. Sanoin sitten heti, että kyllä autoa saa lainata, mutta olisi voinut
kertoa minulle miksi.
Siitäkös anoppi kiehahti. Haukkui minut yhteistyöhaluttomaksi ja sanoi, että ei tarvitse minulta mitään. En ole tervetullut juhliinkaan. Minusta kuulemma ollut aina vain harmia.
Poikaystäväni tietysti yritti puolustaa minua äidilleen, mutta sai itsekin kurat niskaansa. Nyt emme kumpikaan saa tulla tänään juhliin! Toivotti meille hyvää loppuelämää...
Aikaisemmin se akka on kiehahtanut jostain pienistä asioista, mutta nyt meni kyllä pahasti yli......
Ollaan ihan äimänkäkenä.... Miten kannattaisi toimia? Mennä vaan juhliin, vaikka emme ole tervetulleita?
Serkku tahtoisi kovasti nähdä meidät....
Vastaukset 30
Vanhimmat
Ihan ei perhesuhteet auenneet. Sinulla on poikaystävä ja anoppi. Milloin poikaystävän äidistä on tullut anoppi ?
Päätös juhliin osallistumisesta on harvinaisen selvä. Juhlien järjestäjä kielsi teitä menemästä sinne, joten siinä tapauksessa ette osallistu. Soittakaa serkulle ja kertokaa tilanne. Pyytäkää häntä hieman myöhemmin vierailemaan teillä.
Meillä tapana kutsua anopiksi, kun ei jaksa aina hokea poikaystävän äiti. Avomies kuulostaa taas liian viralliselta, siispä kumppanini on poikaystävä. Ollaan kuitenki niin nuoria vielä.
Poikaysäväsi kannattaa miettiä seuravan kerran, ennen kuin sanoo, että joku toinen loukkaantui jostakin asiasta. Kukaan ei halua kuulla, että hänen tekemisiään arvostellaan ja loukkaannutaan. Reaktio on selvä.
Niinhän sinäkin loukkaannuit heti.
Olette nuoria, sanot. Niin on varmaan anoppikin. Päättelen siitäkin, että sai hepulit tällaisesta järjestelykysymyksestä. Monille ihmisille auton lainaaminen on iso asia. Esim. omaa autamme ei lainata kenellekään. Jos kysytään vastataan suoraan, ettei käy.
Juhlien järjestely aiheuttaa usein tuollaisen äkkipäätöksen, että toiset järjestäjät ovat pulassa. Mitä useampi kokki sitä sakeampi keitto, sanotaan. Innostus ohittaa usein käytännön sanelemat seikat.
Mutta jos suoraan sanotaan, ettei juhliin ole tulemista, niin sitten ette mene. Menette leffaan tai muualle, mistä teitä ei edes saa kiinni kännykällä. Joku rati pitää kimpaantumisissakin olla.
"Poikaysäväsi kannattaa miettiä seuravan kerran, ennen kuin sanoo, että joku toinen loukkaantui jostakin asiasta. Kukaan ei halua kuulla, että hänen tekemisiään arvostellaan ja loukkaannutaan. Reaktio on selvä.
Niinhän sinäkin loukkaannuit heti. "
Joo, mutta anoppihan on ihan täysi hullu. On ihan eri asia loukkaantua ja saada raivokohtaus ja toivottaa hyvät elämät.
"Olette nuoria, sanot. Niin on varmaan anoppikin. Päättelen siitäkin, että sai hepulit tällaisesta järjestelykysymyksestä. Monille ihmisille auton lainaaminen on iso asia. Esim. omaa autamme ei lainata kenellekään. Jos kysytään vastataan suoraan, ettei käy. "
Niinpä. Ei mitenkään voi odottaa, että AP voi lainata tuosta vain isänsä autoa eikä siitä voi hermostua.
Tässä tapauksessa diplomatia on käyty. Pähkähulluun anoppiin ei kannata olla yhteyksissä kuin aivan minimimäärä. Voi vain kuvitella tulevaisuuden kiehahtamispisteitä, helpoiten pääsee kun ei ole moisen kanssa missään tekemisissä.
Ensinnäkin selvitätte poikaystävän kanssa keskenänne sen, mitä tapahtui. Toisin sanoen, poikaystävä toimi molempiin suuntiin hätiköiden välikätenä. Ensin hän lupasi äidilleen sinun autosi käytön kysymättä sinulta. Sitten hän kertoi asiasta sinulle vain osatotuuden eli jätti mainitsematta "anopin" autottomuuden. Ja lopuksi kertoi äidilleen sinun loukkaantumisestasi, johon osasyynä olivat sinun liian vähäiset tietosi (joita poikaystävä siis ei sinulle kertonut). Summa summarum: poikaystävä opettelee jatkossa, ettei voi toimia välikätenä aikuisten ihmisten välillä, ellei tee sitä asiallisesti. Jos "anoppi" tarvitsee autoasi, "anoppi" kysyy sitä sinulta itse tai jos pistää poikaystävän asialle, tämä opettelee kertomaan sinulle asiat niin kuin ne ovat.
No, nyt käsillä olevaan paniikkiin se ei tietysti enää auta. Tässä tilanteessa poikaystävä korjaa mokansa ja pyytää äidiltään anteeksi hätiköityä toimintaansa (että lupasi auton kysymättä sinulta ja kertomatta sinulle kaikkea oleellista ja että puhui sitten ajattelemattomasti sinun nimissäsi). Tästä eteenpäin pallo on "anopilla". Jos hän haluaa mököttää, sen hän tekee. Tuskin kukaan iankaiken haluaa vihanpitoa jatkaa ainakaan oman lapsensa kanssa. Mutta tosiaan siinäpä pointti, ehkäpä se lapsi opettelee hiukan aikuismaisempaa toimintaa... Ja jos "anoppi" nyt nämä serkkujuhlat jaksaakin murjottaa eikä päästä teitä bileisiin, niin serkkuun saatte varmaan itsekin yhteyden kännykällä.
ompas itsekäs anoppi sulla..mahtanee olla muutenkin vaikea luonne...tsemppiä !!!!!
Anopin kokelaasi kuulostaa lapselliselta tyypiltä. Jos hän olisi fiksu, hän olisi käskenyt kysyä sinulta ensin. Onhan auto sinun, eikä vain olettanut että hän voi sanella kuka heataan, moneltako ja mistä. Anoppisi voi syyttää sopasta vain itseään ja omaa kaahotustaan. Hänen oma mokansa otti häntä luultavasti ylpeyden päälle niin paljon, että hän käänsi asian sinun (miniän) viaksi. Olette vielä hyvin nuoria, joten anoppi käyttää hyväkseen hyväntahtoisuuttanne ja sinisilmäisyyttänne heittäytymällä marttyyriksi. Olkaa itse fiksumpia ja lähettäkää päivänsankarille tekstiviesti tai soittakaa ja onnitelkaa häntä. Pahoitelkaa että ette päässeet juhliin. Anoppi ei voi teiltä sitä kieltää vaikkette juhliin menisikään.
Koko juttuhan perustuu väärinkäsityksiin. Niin sinun kuin anoppisi puolelta. Tietysti hän oli olettanut, että sinä tiedät, ettei hänellä ole autoa enää. Jätitte KAIKKI kolme aika tärkeän seikan roikkumaan ilmaan: kulkuneuvo, millä hoidetaan koko juttu.
Ette olleet SOPINEET tästä, kaikesta muusta oli sovittu.
1) Anoppisi oli niin pyhittänyt ja merkannut päivän tatuointiin ja juhlimiseen, että oletti sinunkun tehneen niin. Anoppi koki, että sinä tavallaan "petit porukan", ja että hän sai jäädä yksin hoitelemaan asemalta hakemiset ym. Anoppi oli mielessään sitouttanut sinutkin juttuun mukaan.
2) Sinä olit taas isäsi kanssa sopinut, että auton käyttämisestä ilmoitellaan. No, olisitko voinut ilmoittaa isällesi silloin edellisenä iltana, kun anoppi soitti, että nyt pitäisi poikaystävän serkku hakea assalta? Ilmeisesti et, koska olit suunnitellut omat menot autolla lauantaiaamuksi. Minusta sinä olet ollut kuitenkin tietoinen tuossa vaiheessa serkun tulosta, eikö vain?
3) Poikaystäväsi on ilmeisen taitamaton kahden naisen välillä ja toimii lapsellisen hyväuskoisesti. Kertoo äidilleen, mitä sinä kerrot, eikä tajua, että äiti vetää herneet keuhkoihinsa. Poikaystävä on kuin pikku norsu, ei tajua tallovansa kaikkien varpaille.
En nyt sanoisi, että äiti ihan pienestäkään suuttui, mutta ei tuo juttu nyt isokaan ollut. Hän vain joutui hankalaan tilanteeseen. Ja toki periaatteessa sinulla ON oikeus määrätä ja sanoa, kuka saa käyttää autoasi ja kuka ei.
a) Jos olisin sinä, en menisi juhliin tällä kertaa, mutta yrittäisin jälkikäteen selvitellä asiaa ja unohtaa koko jutun sen jälkeen.
b) Jos olisin anoppisi, olisin ehkä hiljaisessa mielessäni kironnut pari kertaa sinut hornantuuttiin, mutta sitten kohauttanut hartioitani ja tilannut taksin ja painunut assalle serkkua vastaan. En olisi kieltänyt juhliin tulemasta, enkä muistellut koko stooria, mutta olisin ehkä hieman torjuva. Muistaisin seuraavan kerran noiden yhteisten juttujen järjestelyissä, että sopimukset kanssasi on tehtävä tosi tarkkaan. En alkaisi olettaa etukäteen mitään.
Ensinnäkin anopilla ei ole syytä olettaa mitään, vaan pitää aina ensin kysyä. Erityisesti kun kuitenkin puhutaan EI-SUKULAISEN juhlista.
Minusta olisi naurettavaa olettaa, että minä tai minun autoani käytettäisiin täysin kysymättä tuosta vain vaimon serkun syntymäpäivien kuljetteluihin. Minulla on omiakin menoja ja vaimon serkku ei ole mikään sydänystäväni. Eli ihan ehdottomasti tuollaisessa tilanteessa pitää ensin kysyä, ei vain olettaa. Tässä aivan erityisesti, kun kyseessä ei ole edes avioliitto eikä tyttöystävän oma auto.
"En nyt sanoisi, että äiti ihan pienestäkään suuttui, mutta ei tuo juttu nyt isokaan ollut. Hän vain joutui hankalaan tilanteeseen. "
Kyllä suuttui, on päivänselvä asia että jos auton haltijalla ja jollain poikaystävän nevahööd-serkulla on risteävät menot, niin auton haltijan menot menevät sen edelle.
No ei tosiaan ollut hankala tilanne. Taksit kulkevat ja asioita voi aina järjestellä. Minä väitän että elo tuollaisen anopin kanssa olisi myös jatkossa ollut aivan helvetin hankalaa, joten välien katkaiseminen tässä tilanteessa ei välttämättä ole mikään pahakaan takaisku.
Kuolkoot yksinäisenä vanhuudenkodissa (kuten minun äkkiväärä mummon teki).
"Oli sovittu anopin kanssa, että järjestetään poikaystäväni serkulle yllätysjuhlat synttäreiden kunniaksi."
Näinhän tuo aloittaja kirjoitti.
Oli siis sovittu anopin kanssa. Oli sovittu järjestää... yhdessä.
Näin minä sen käsitin, sanoista "oli sovittu" ja "järjestetään".
EN PUOLUSTELE ANOPPIA. Tai käsitit sen teksistäni? Ilmeisesti et. Kerroin vain, mitä ajattelin anopin ajattelevan. Katso silleen voi myös eläytyä asioihin olematta kuitenkaan samaa mieltä.
Tietenkään anoppi ei tehnyt oikein, kun vain ilman muuta oletti. Moni asia johtui anopin tiedon puutteesta, moni hänen poikansa tiedonkulun vajavuudesta, ja osa miniän periaatteista.
Tottakai jokainen määrää autonsa lainaamisesta ja siitä ei tietenkään saisi suuttua.
MUTTA jos tämä anoppi suuttui, niin suuttui. Mikäs me täällä sille voidaan.
Minusta tuossa sopassa kuitenkin on kaksi kokkia, anoppi ja miniä ja siinä välissä onneton tunaripoika, joka oli aivan hampaaton koko asiaan.
Kyllä olen KANSSASI SAMAA MIELTÄ, että miniän ei periaatteessa tarvitse autoaan antaa lainaksi.
Tajusitko?
Mutta miksi ihmeessä tällaisen asian kanssa, josta jo aiemmin olivat sopineet yhdessä järjestää, niin ei osata tiedonkulun puutteessa aikuisesti suhtautua?
Ollaan heti ekana vain toivottamassa hiiteen ja mummo yksinäisyyteen vanhainkotiin?
Onko noikaan nyt aikuisten ratkaisuja, kun raiteet menee pikkaisen solmuun, niin hiiteen vaan. Ja loppuelämäksi välit poikki, jonkin auton lainaamisesta vieraan hakemisesta asemalta. Niin hitot, kuolkoon yksinäisyyteen mummo.
Jos työelämässäkin jossain organisaatiossa alettaisiin jaella lopputilejä näin pienistä, niin pian siellä olisi yritys nurin.
... ja johan sanoin, anoppi voi suutahtaa mutta ei pidä alkaa kostamaan ja miniällä on oikeus päättää autostaan ja poika oppikoon informoimaan paremmin. That´s it.
Kuinkahan paljon siinä on sitten ollut sitä "yhteistä sopimista" ja kuinka paljon anopin sanelua ja säätämistä...Minä sain tuosta ap:n tekstistä sen käsityksen, että anoppi on tässä tapauksessa aikalailla sanellut kuka haetaan mistäkin ilman kysymättä miniän mielipidettä asiaan. Juhlien järjestelyssä on paljon muutakin kuin yksi autokyyti. Ei anopilla ole tuossa tilanteessa oikeutta suuttua, jos joku asia ei nyt mennytkään tasantarkkaan hänen pillinsä mukaan. Ei hänen myöskään olisi tarvinnut loukkaantua siitä, että hänelle rehellisesti kerrottiin miltä miniästä oli tämä käytös tuntunut. Eikö miniä saisi ilmaista loukkaantumistaan? Anoppiko se saa sitten suuttua ja reuhata, mutta muilta on tunteiden osoittaminen kielletty? Sanoisin, että melko tyypillinen aseman korostamis kuvio. Jos itse olisin anoppi tuossa tilanteessa niin ensinnäkin: en olisi olettanut mitään ja toisekseen: en olisi suuttunut toisen tunteista vaan päinvastoin, olisin pahoitellut ja yrittänyt järjestää muuta. Ihmisiltä tuntuu puuttuvan nykyään täysin kyky mennä itseensä...myös vanhemmalta sukupolvelta. Kehtaavatkin moittia pullamössöjä itsekkäiksi kun itsekkään eivät pysty parempaan.
Minä taas näen (sanoinkin sen jo tuolla ylempänä), ihan kuten Liina Anniinakin, ettei anoppi tässä toiminut yksinään hupsusti, vaikka anoppikin toimi hupsusti. Mutta tällä palstalla on vaikeaa ellei mahdotonta sanoa mitään anoppeihin edes pikkuisen positiivisesti suhtautuvaa, koska täällä anoppien oletetaan olevan pahiksia numero yksi (en ole anoppi vaan miniä, että turha tulla siitä kenenkään messuamaan).
Me emme voi tietää, mikä asia lopulta meni ap:n jutussa just niin kuinka itse kukin oletamme. Mutta se ap:n kirjoituksesta suorastaan paistaa, että mokailija joka suuntaan oli anopin poika, LA:aa lainaten "onneton tunaripoika", "pikku norsu, ei tajua tallovansa kaikkien varpaille". Anoppi sähelsi, miniä oletti ja loukkaantui - ainoa joka oli koko ajan kartalla oli poika. Hän oli myös ainoa, joka jakeli eri suuntiin vajavaista tietoa koko ajan. Liekö ihan tarkoituksella vai pelkkää tumpuluuttaan?
Ei kukaan, ei LA:kaan, ole sanonut, ettei miniä (tai miniäkokelas, jos ollaan tarkkoja) saisi ottaa hernettä nenukkiin. Ei se tosin mitään auta, mutta kyllä tunteitaan saa osoittaa. Kunhan vaan kohdistaisi ne oikeaan osoitteeseen eli joka suunnan mokailijaan - poitsufrendiinsä.
" ettei anoppi tässä toiminut yksinään hupsusti, vaikka anoppikin toimi hupsusti."
No minun mielestäni tuo ei todellakaan ole tämän keskustelun pointti, vaan se, että anoppi on päivänselvästi seinähullu.
" Mutta se ap:n kirjoituksesta suorastaan paistaa, että mokailija joka suuntaan oli anopin poika, "
Mitä sitten? Normaali, ei-hullu anoppi, (esimerkiksi minun anoppini), ei tuollaisesta vetäisi herneitä nenäänsä eikä edes loukkaantuisi. En ymmärrä miten ihmeessä kukaan täysijärkinen ihminen loukkaantuu siitä, ettei voi kysymättä lainata toisen henkilön käytössä olevaa kolmannen henkilön autoa! Etenkin jos sillä toisella henkilöllä on omia menoja!
Anoppi on pähkähullu, siksipä olen sitä mieltä että moinen anoppi voi suksia vittuun. Elämä helpottuu kummasti kun ei ole moisen kanssa missään tekemisissä. Tämä ei varmasti ole mikään ainutkerainen tapaus.
"minun mielestäni tuo ei todellakaan ole tämän keskustelun pointti, vaan se, että anoppi on päivänselvästi seinähullu"
On hyvä, että muistit korostaa, että sinun mielestäsi! Muuten tuommoinen lausunto, että joku on seinähullu, olisi aika äreä. Mutta sinä saat toki niin ajatella. Ja ap:n anoppi voi oikeasti olla seinähullu, mutta tuo käytös ei sitä vielä osoita.
Niin, oletko siis sitä mieltä, että jos poika mokailee, ja anoppikin - kuten miniäkin - reagoi voimakkaasti seurauksiin, niin se on auttamatta aina anopin syy? Ei kai sentään, jotain rajaa ja vastuuta niille miehentallukkaillekin. ;-) Muuten, luitko ollenkaan ap;n kirjoitusta? Kun paatoksella pohdit: "En ymmärrä miten ihmeessä kukaan täysijärkinen ihminen loukkaantuu...". Ap. nimenomaan kirjoitti, että poika oli kertonut vajavaista infoa joka suuntaan, ja siksi sekä anoppi että miniä ottivat herneitä nenuun niin ettei tavallisen viljelijän kesän sato tunnu riittävän (ainakaan, jos sitä pitäisi riittää vielä ap:n puoltajille täällä palstalla). Anoppi ja miniä olisivat voineet toimia ihan toisin, ja jopa säästyä mokomalta herneilyltä, jos poju olisi saanut sanaisen arkkunsa auki ja vähän etukäteen vielä ajatellut, mitä sammakoita sieltä suoltaa.
"Normaali, ei-hullu anoppi, (esimerkiksi minun anoppini), ei tuollaisesta vetäisi herneitä nenäänsä"
Ai, voin vain olla onnellinen anoppisi puolesta, että hän on hyväluontoinen. On meinaan sen verran kiivaan sorttinen miniä hänellä, ettei varmaan uskaltaisikaan asettua poikkiteloin. No, minun anoppini taas ottaisi tuosta kokonaisen säilykepurkin nenuunsa - mutta ei hän silti ole hullu. Vähän erikoinen toki, ja ehkä vaikeakin luonne, mutta ihan terveiden kirjoissa. Me olemmekin hänen poikansa, minun mieheni kanssa oppineet, että hänelle nyt vaan täytyy puhua asiat selkeästi, hyvissä ajoin ja mielellään vielä suhteellisen kohteliaasti (tästä jälkimmäisestä joudun aina joskus poikaansa muistuttamaan). Koska mieleeni ei tulisi mitään niin kajahtanutta kuin toivottaa rakkaimpani äitiä suksimaan v-uun, kuten sinä toteat ap:lle ohjeeksi. Minusta olisi kerrassaan arvolleni sopimatonta, itseäni alentavaa, jos toivottelisin puolisoni lähimmäisiä h-tiin. Ja voi olla, että joskus minäkin vielä olen kärttyinen vanha nainen, joka ei ehkä sisimmässään halua jäädä yksin, vaikka ei aina jaksa nuorten koohotusta ymmärtää. Miten luulet, millainen anoppi sinusta tulee? Miten muuten, osaako miehesi hoitaa asioita paremmin kuin ap:n boyfriend?
"Niin, oletko siis sitä mieltä, että jos poika mokailee, ja anoppikin - kuten miniäkin - reagoi voimakkaasti seurauksiin, niin se on auttamatta aina anopin syy? Ei kai sentään, jotain rajaa ja vastuuta niille miehentallukkaillekin. ;-)"
Mitä ihmettä oikein sönkötät? Mies kertoi anopille, että avokki oli loukkaantunut moisesta komentelusta, minusta se ei ole mikään kauhea moka, PAITSI jos tietää että anoppi on seinähullu, ja vetää herneet nenään pikkuasioista! Eli miehen moka on tässä nimenomaan se, ettei hän ole tajunnut ottaa äitinsä järjetöntä käytöstä huomioon (kai se nyt äitinsä tuntee?).
""Normaali, ei-hullu anoppi, (esimerkiksi minun anoppini), ei tuollaisesta vetäisi herneitä nenäänsä"
Ai, voin vain olla onnellinen anoppisi puolesta, että hän on hyväluontoinen. On meinaan sen verran kiivaan sorttinen miniä hänellä, ettei varmaan uskaltaisikaan asettua poikkiteloin."
No höpönlöpön sentään, minä en ole miniä vaan vävypoika ja jos minulle joko anoppi, tai oma äiti alkaisi tuollalailla koohottamaan, palauttaisin kummatkin kyllä hyvin napakasti maan pinnalle.
"No, minun anoppini taas ottaisi tuosta kokonaisen säilykepurkin nenuunsa - mutta ei hän silti ole hullu. "
Laita kuriin.
" Me olemmekin hänen poikansa, minun mieheni kanssa oppineet, että hänelle nyt vaan täytyy puhua asiat selkeästi, hyvissä ajoin ja mielellään vielä suhteellisen kohteliaasti "
Eli anoppisi on yksinkertaisesti tyhmä. Noh, puolet ihmisistä on keskimääräistä tyhmempiä ja myös puolet keskimääräistä kärttyisempiä, ei sille mitään mahda.
"Mitä ihmettä oikein sönkötät? Mies kertoi anopille, ... minusta se ei ole mikään kauhea moka"
No se, että oletkin mies, kertoo kyllä paljon! Nimittäin poikakultahan, kuten ketjussa on todettu, jätti ensin kysymättä avokiltaan, saako autoa lainata. Sen jälkeen hän kertoi mammalle, että avokki otti herneet. Ja sen jälkeen vasta selvisi puolestaan avokille, ettei mammalla ole autoa. Eli poitsuliini panttasi tietoa joka vaiheessa - melkoisia mokia, jotka aiheuttivat koko sotkun.
""No, minun anoppini taas ottaisi tuosta kokonaisen säilykepurkin nenuunsa - mutta ei hän silti ole hullu. "
Laita kuriin."
Täh? Alkaisin sanelemaan aikuiselle ihmiselle, kuinka tämän kuuluu käyttäytyä? Jotta miellyttäisi minua? Ei nyt sentään. Niin naiivi ja lapsellinen en ole, vaikka jokaisella aina omat oppimisen paikkansa toki on.
"Eli anoppisi on yksinkertaisesti tyhmä."
En tiedä, mikä kommentissani tuohon päätelmään sinut johdatti. Mutta sinä kyllä kerroit itsestäsi ihan riittävästi. Mies, joka ei missään tapauksessa näe mitään vikaa omassa (tai toisen miehen vastaavassa tilanteessa) toiminnassa ja joka vielä palauttelee ihmisiä maan pinnalle ellei peräti laita heitä kuriin. No, oman itsesi kannalta voin vain toivoa, ettei tuollainen öykkäröinti joskus vielä käänny pahasti sinua vastaan. Mutta sitä ennen, ei ehkä ole haitaksi muistaa, että et ole maailman ainoa ihminen ja niillä muillakin on oikeus olla omia itsejään - vaikka eivät olisi sitä sinua miellyttävällä tavalla.
Kirjoitinko minä tuossa, että mielestäni "miniä on aina oikeassa", itse en kyllä sellaista kohtaa tekstissäni näe...
Kieltämättä olet oikeassa siinä, että tuon tarinan poika toimi tumpuloiden, mutta siitä huolimatta anopilla ei ollut oikeutta suuttua noin pahasti tilanteesa ja kieltää miniäänsä osallistumasta syntymäpäiväjuhlille. Jos hän olisi ollut fiksu aikuinen, hän olisi selvittänyt jutun hyvällä tahdolla.
Ei, et toki kirjoittanut juuri noilla sanoilla. Se oli minun karrikoivaa tulkintaani. Joka taas perustui yleissävyyn, joka kirjoituksessasi oli: "kuinka paljon anopin sanelua ja säätämistä... anoppi on tässä tapauksessa aikalailla sanellut ... Ei anopilla ole tuossa tilanteessa oikeutta suuttua... Ei hänen myöskään olisi tarvinnut loukkaantua siitä, että hänelle rehellisesti kerrottiin miltä miniästä ... Anoppiko se saa sitten suuttua ja reuhata"
Ei nyt ihan päätähuimaavaa ymmärrystä anopin suuntaan, vai mitä? Ja kun nyt jatkat, ettei anopilla ollut oikeutta suuttua, niin olet tavallaan näiden palstan ytimessä. Täällä keskitytään huolellisesti siihen, mitä kenelläkin on ollut oikeus kenenkin mielestä tehdä (anopeilla ei yleensä mitään oikeuksia miniöiden mielestä). Anopin olisi sinun mielestäsi nytkin pitänyt olla erityisen fiksu aikuinen - mitäs miniän ja pojan väliä, koheltakoot, kun nuorena semmoista tulee tehtyä?
Pointtini on, että tapahtunutta ei voi muuttaa, siitä voi vain ottaa opikseen. Ja opikseen ottamisen saralla ap:n tarinan mukaan eniten duunia tehtäväksi on pojalla. Hän mokaili eniten ja oli joka suuntaan ainoa kaiken tiedon haltija. Tiedon, jota hyväksi katsomassaan määrin ja hyväksi katsomallaan ajalla suvaitsi jakaa muille asianosaisille. Ja kun nämä tavallaan jäivät faktoista pimentoon, niin pääsivät ottamaan palkokasvin nenukkiin. Lisäksi, jos ap. katsoo, että hänen tehtävänsä on jotain reagoida tilanteessa johonkin suuntaan, niin hänen pitää muistaa, ettei koskaan voi muuttaa ketään muuta kuin itseään. Toista ihmistä ei voi muuttaa. Jos toista ihmistä edes yrittää muuttaa, silloinkin ap:n tapauksessa luontevin kohde lienee hänen kanssaan asusteleva miekkonen eikä varsin ulkopuolisen kuuloinen anoppi?
Toki, jos me ihmiset olisimme hirveän fiksuja, niin anoppi ei olisi suuttunut. Ei myöskään miniä sitä ennen. Eikä poika olisi aiheuttanut tilannetta, josta kumpikin nainen pääsi suuttumaan. MOT.
"Anopin olisi sinun mielestäsi nytkin pitänyt olla erityisen fiksu aikuinen"
Voin vain puhua omasta puolestani, mutta itse kunnioitan sellaisia vanhempia ihmisiä, jotka käyttäyvät aikuismaisesti ja arvokkaasti. On vaikea kunnioittaa arvokkaassa asemassa olevaa ihmistä, joka käyttäytyy kuin 15-vuotias. Vanhemmalla ihmisellä se elämänkokemus ja sen mukana tuoma viisaus pitäisi näkyä niinikään juurikin käytöksessä. Edelleen oli anopin puolelta kohtuutonta suuttua niin valtavasti, olisin ymmärtänyt harmistuksen, mutta en tuon tasoista draamaa.
Se, että anoppi suuttui enemmäin kuin tarpeen voi johtua hänen tempperamentistaan, joka ihmisellä pysyy samana, vaikka olisi ikääkin. Onhan toki "vanhoillakin" oikeus suutahtaa, eikös vain. Ei jätetä sitä teinien yksinoikeudeksi.
Jokaisella käämit kärähtää, ilmeisesti anoppi oli NIIN olettanut satavarmasti, että nuori porukka on vielä jutussa mukana (sovitusti), että kun takapakki tuli viimetipassa, niin homma oli selevä kuin pläkki. Kiihdyksissään anopit ja miniät saattaa sanoa enemmän kuin tarkoittavat.
Hei, kyllä meistäkin tulee vielä vanhoja ämmiä, katsotaan sitten kestävätkö omat hihamme erinäisissä tilanteissa. Minä en ainakaan menisi rummuttamaan, että olisin hirveän viisas viisikymppisenä, ettenkö joskus suuttuisi.
Kyllä tässä olen myös sitä mieltä, että kaikki kolmiodraamaan osallistujat saavat jakaa keitoksensa IHAN ITE.
Sanoisin, että pojassa oli vikaa 40 %, miniässä 30 % ja anopissa 30%.
Voi olla sekin, että emme edes tiedä kaikkea, anopilla saattoi olla pohjalla jo vanhojakin potutuksia ihan muista vastaavista asioista, joita on tapahtunut nuoren parin ja anopin kesken.
"se, että anoppi suuttui enemmäin kuin tarpeen voi johtua hänen tempperamentistaan, joka ihmisellä pysyy samana, vaikka olisi ikääkin. Onhan toki "vanhoillakin" oikeus suutahtaa, eikös vain. Ei jätetä sitä teinien yksinoikeudeksi. "
Tuota en sanonut, etteikö olisi oikeutta suutahtaa, sanoin että ymmärrän harmistumisen. Rajansa suuttumisella siltikin..olen itsekkin temparamenttinen ja tulinen luonne. En silti koe, että minulla olisi sen tähden joku erityinen "oikeus" toteuttaa tulisuuttani miten vain. Muiden ihmisten tunteet on otettava huomioon ja jos tulistuminen tapahtuu, on pystyttävä myös rahoittamaan itsensä nopeasti. Jotkut temperamenttiset ihmiset ajattelevat juurikin siten, että " minä nyt vaan olen tällainen, muiden täytyy kestää kaikki oikkuni". Jokainen temparementikas ihminen voi tehdä töitä itsensä kanssa. Ihminen voi muuttua fiksummaksi jos vain itse haluaa. Tulisuus ei mihinkään katoa, mutta se voi saavuttaa järkevät mittakaavat, siten että läheistenkin on helpompi elää. Tässä suhteessa Anopin tulistuminen meni liian pitkälle, oli kyse vain autokyydistä, jonka olisi varmasti voinut järjestää muutenkin. Taksit ja bussit kulkee hätätapauksissa. Miksi kieltää toisilta juhlat kokonaan moisen pienen väärinkäsityksen vuoksi? Aika radikaalia ja yliampuvaa sanon minä.
Periaatteessa olisi minun puolestani voinut olla koko revohka: anoppi poika miniä olla pitämättä juhlansa. Serkullekin olisi voinut pistää tekstarin, että käänny takaisin kotiisi, täällä on pojan ynnä hänen naisväkensä oma spektaakkeli menossa ja kaikki ovat suuttuneet toisilleen.
Eihän sitä kukaan kiellä, etteikö anopin käytös ollut yliampuvaa reagointia, kun hänen typerä poikansa ei osaa puhua ja miniä ei ole oikeutettu lainaamaan autoa kenellekään.
Ei nyt mene Minninkäisellekään perille, että se tomppeli poika tässä oli se varsinainen sotkun aiheuttaja.
Hyvän kakkosena hänen kiivasluonteinen ja lapselliseksi jäänyt äiteensä ja juhlien järjestämiseen osallistuneen miniän yksityisasiat parhaaseen serkun hakemisaikaan.
Ja mitä tuo revohka oppi juhlistaan? Ei kai mitään. Seuraavat viisi vuotta tapellaan ja sitten pari eroaa. Anoppi tuskin aikuistuu, poika pysyy yhtä toljakkeena ellei peräti kadota puhetaitoaan ja miniästa tulee mestarioikuttelija.
Ihan vitsinä toi kyllä... :))
"Mies, joka ei missään tapauksessa näe mitään vikaa omassa (tai toisen miehen vastaavassa tilanteessa) toiminnassa"
Ei, vaan täällä on mies, joka ei näe järisyttävän galaksit räjäyttävää megalomaanista kämmiä, törkeyttä ja piittaamattomuutta, vaan ihan pikkujutun, josta anoppi veti herneensä nenään. Pojan päävirhe oli mielestnäi siinä, ettei muistanut äitinsä olevan kauhistuttava riivinrauta, jonka kanssa ei kannata liikoja olla yhteyksissä.
"No, oman itsesi kannalta voin vain toivoa, ettei tuollainen öykkäröinti joskus vielä käänny pahasti sinua vastaan."
No höpönlöpön sentään, kaltaisesi ihmisethän tekevät kaikkensa että helposti tulistuvan kaverin tunteet pysyvät purkissa. Tässäkin keississä pääsyy oli mielestäsi pojassa, jonka olisi pitänyt ottaa huomioon umpihullun äitikultansa tuntee.
"Ei, vaan täällä on mies, joka ei näe järisyttävän galaksit räjäyttävää megalomaanista kämmiä..."
Aivan totta. Otetaanpa tilanne uusiksi. Appiukko kertoo tyttärelleen, että nyt pitää lainata tyttären miehen autoa appiukon tärkeäksi katsomaan tarpeeseen. Tytär ei kerro appiukolle, että mies on luvannut omalle äidilleen, että autoa lainataan ylipäätään vain ilmoittamalla käytöstä äidlle ja että mies tarvitsisi autoa itse kyseisenä aikana. Tytär ei myöskään kerro miehelleen, että appiukko on tällaista lainaa edellyttänyt, joskaan ei sitä erikseen kysynyt. Mies evää autonkäytön asiasta lopulta kuultuaan, jolloin tytär kertoo appiukolle (siis isälleen), että vävy otti asiasta herneen nenään, kun häneltä ei kysytty. Kun mies kuulee yllättäen, että appiukon auto on romuna, niin asia muuttuisi hänen mielestään ja mies antaisi auton appiukon käyttöön. Tästä liian myöhään tulleesta jalomielisyydestä huolimatta puolestaan appiukko ottaa herneen nenään, koska vävy on selvästi yhteistyökyvytön eikä muuten ole tervetullut seuraaviin hirvipeijaisiinkaan, kun on mokoma noin itsekäs. Kuka mokasi?
(Vinkki: tarina on käännetty versio ap:n tarinasta, muuttuuko se siitä, että osat ovat vaihtuneet? Vai onko appiukko edelleen kaikkein suurin syypää? Lisähuomiona ap:n omat kommentit: "Tyhmänä jätkä menee myös sanomaan", "Oli poikaystäväni jättänyt aika olennaisen asian kertomatta".) Ei muuta kysyttävää. ;D
Tässä nyt yritetään etsiä syyllistä sieltä mistä sitä ei löydy. Eihän se anopin äkkipikaisuus tai ehdoton saneleminen pojan syytä ole millään lailla. Anopin olisi ollut fiksua suoraan kysyä miniäkokelaalta lupaa auton käyttöön. Kunnioituksen puutetta osoittaa käytös, jossa toisen omaisuutta ollaan lainailemassa ilman, että lupaa tarvitsisi kysyä.
Tähän päälle vielä anoppi osoittaa epäkypsän luonteensa pistämällä välit poikki, kun ei kaikki mennytkään ihan juuri niin kun oli itse suunnitellut.
Nyt mielestäni on anopin syytä mennä itseensä ja toivon mukaan nöyrtyä ja pyytää anteeksi. Kaikilla meillä on joskus huonoja päiviä, mutta joku raja niiden purkamiseen.
"Se, että anoppi suuttui enemmäin kuin tarpeen voi johtua hänen tempperamentistaan, joka ihmisellä pysyy samana, vaikka olisi ikääkin. Onhan toki "vanhoillakin" oikeus suutahtaa, eikös vain. Ei jätetä sitä teinien yksinoikeudeksi.
Jokaisella käämit kärähtää, ilmeisesti anoppi oli NIIN olettanut satavarmasti, että nuori porukka on vielä jutussa mukana (sovitusti), että kun takapakki tuli viimetipassa, niin homma oli selevä kuin pläkki. Kiihdyksissään anopit ja miniät saattaa sanoa enemmän kuin tarkoittavat. "
Se, että jotain asiaa tehdään usein ja kovaan ääneen, ei tee sitä oikeaksi. Toisin sanoen, ei ole oikeaa tapaa tehdä väärin.
"Voi olla sekin, että emme edes tiedä kaikkea, anopilla saattoi olla pohjalla jo vanhojakin potutuksia ihan muista vastaavista asioista, joita on tapahtunut nuoren parin ja anopin kesken. "
Niin, voimme toki pohtia ja tehdä omia oletuksiamme, tai sitten voimme lukea aloittajan viestin ja keskittyä sieltä saamiimme faktoihin. Ja faktaahan on, että tässä tapauksessa anopilla keitti yli ja pahemman kerran. Syitä varmaan on enemmän kun tiedämmekään, mutta patoutumat tässä purettiin väärään kohteeseen.
En silti lähtisi mukaan siihen manailuun, mitä jotkut täällä harrastavat, että nyt anoppi hiiteen jne. Eiköhän tämäkin asia ratkea omalla painollaan. Mutta kun kysyttiin, suuttuiko anoppi turhasta. Niin vastaukseni olisi: Kyllä. Hän oli omien olettamusten ja (ehkä hetkittäisen) kunnioituksen puutteen takia luonut päässään vision, miten kuljetus järjestyy pureutumatta ollenkaan faktoihin ja asialliseen kanssakäymiseen autonlainaamisen kanssa.
Aivan niin. Olen täysin samaa mieltä sinun kanssasi. Tulispa ap. kertomaan kuinka kävi ja joko anoppi on leppynyt...
Kyllä se nyt vaan on niin, että ensin tulee omat ja sitten muiden menot. Jos joku, ihan sama kuka, vetää herneet nenään siitä että ajan käytössä olevalla autollani omia asioita, vetäkööt.
Aloittaja siis tässä...
Vastaan vasta kuukausien jälkeen, koska en tajunnut keskutelun jatkuneen näinin kiivaana :)
Tosiaan. Anoppi on pysynyt poissa kuvioista, odottaa edelleen anteeksipyyntöä. Avokkini ei vieläkään osaa sanoa kuin:
''äitini veti pahasti yli, mutta pyydä nyt vaan anteeksi''
Ei siis koe tarpeelliseksi, että oman äitinsä pitäisi minulta mtn pyytää anteeksi.
Olemme siis pattitilanteessa ja tässä se varmaan pysyy vielä kauan.
Ei sinänsä enää minua häiritse, en mä sen akan seuraa kaipaakaan.
Hahaha, no on siinä anoppi :D
Aika röyhkeä tapaus. Anna vaan kiehua omassa liemessään, siitäpähän oppii.