Kirjoitukseni on hyvin pitkä, mutta tämä on minulle erittäin tärkeää. Mitä enemmän kommentteja niin sitä enemmän laihdutusintoa. SE ON LUPAUS. LUKEKAA LOPPUUN, VAIKKA PITKÄSTYTTÄÄKIN.
Kerronpa tarinani. Olen melkein 18- vuotias. Kun olin 15- vuotias olin jo silloin 64kg ja 157cm. No tuolloin ylipainoa ei ollut vielä kovinkaan paljon, mutta kun lopetin kilpauimisen, niin kilot tulivat ERITTÄIN NOPESTI. Nykyinen painoni 116kg, ja pituus on 164cm eli painoindeksini on 43. Joten olen sairaalloisen ylipainoinen. Eikä tuo ole mikään ihme. Syön puolikkaan suklaalevyn päivässä ja n.1 litran limsaa (lightia.) Syön kyllä hedelmiä ja salaattiakin ja perunaa, mutta enimmäkseen makaroonia ja riisiä oikeen kunnon ruokana. Liikun hyvin vähän, osaksi johtuen sairaudesta (vähän kuin astma, mutta vakavempi.)
Mielestäni en kokonaisuudessaan edes näytä niin lihavalta kuin painosta voisi uskoa. Useimmat luulevat minun painavan jotain 80-100kg väliltä. Mahdun 46 kokoisiin vaatteisiin helposti, ja paitoina menee iso L tai XL, joskus joku hyvin pieni XXL. Mielestäni olen hieman ylipainoinen ulkonäöltäni, mutta paino kertoo aivan toista.
Omatuntoni ja itsetuntoni ovat ERITTÄIN alhaalla koko iän jatkuneen koulukiusauksen vuoksi. Vakituinen jätkäkaveri on. Häpeän sitä miten paljon syön karkkia ym. herkkuja. Ennen salasin sen jopa poikaystävältäni, mutta nykyään syön vähemmän, koska en voi enää salata sitä häneltä yhdessä asumisen vuoksi.
Enkä edes tiedä miksi kirjoitan tänne, mutta uskon sen helpoittavan oloani. Saan aina joka toinen kuukausi kauhean liikuntainnostuksen, mutta se loppuu jo viikossa. Joskus kävin salilla joka toinen päivä kahden viikon ajan, mutta sekin jäi. Sitten ostin aerobic- videon tein siitäkin puolet joka päivä kahden viikon ajan, mutta sitten kyllästyin. Syömistäni olen yrittänyt muuttaa, tuloksetta. Kerran söin salaattia viikon, en oikeastaan kunnon ruokaa lainkaan. Tämäkään ei johtunut laihdutus innosta, vaan keksein erittäin hyvän salaatin ja söin sitä joka päivä, koska se oli niin hyvää. Olen ollut pisimmillään karkkilakossa 4päivää. Limsasta en luovu. Alkoholia en nauti, poltan kylläkin. Ruokailuaikani ovat erittäin huonot. Säännölliset kylläkin, mutta huonot. Esimerkki päivän syömisestäni.
Aamu (klo. 7.30): 4palaa suklaata, ja hieman limsaa
Päivällinen (klo. 15.00): makaroonia ja jauhelihaa eri muodoissa.
Ja tämän jälkeen on jatkuvaa napostelua, suklaata, nakkia, leipää, kakkua, salaattia, hedelmiä ym..ym.. Koulussa en syö, aamupalaa en syö, iltapalaksi syön suklaata ja jotain pikkupurtavaa joskus 23.00.
Olen kylläkin siitä onnellinen, että en syö kaupasta ostettuja hampurilaisia, pizzaa tai muitakaan valmisruokia (kyllästyin aikanaan). Mutta joskus tulee käytyä hesessä tai grillillä, ei kuitenkaan kovin usein.
Haluaisin neuvoja, tukea, mielipiteitä, kohtalotovereita ihan mitä vaan.
Kerronpa tarinani. Olen melkein 18- vuotias. Kun olin 15- vuotias olin jo silloin 64kg ja 157cm. No tuolloin ylipainoa ei ollut vielä kovinkaan paljon, mutta kun lopetin kilpauimisen, niin kilot tulivat ERITTÄIN NOPESTI. Nykyinen painoni 116kg, ja pituus on 164cm eli painoindeksini on 43. Joten olen sairaalloisen ylipainoinen. Eikä tuo ole mikään ihme. Syön puolikkaan suklaalevyn päivässä ja n.1 litran limsaa (lightia.) Syön kyllä hedelmiä ja salaattiakin ja perunaa, mutta enimmäkseen makaroonia ja riisiä oikeen kunnon ruokana. Liikun hyvin vähän, osaksi johtuen sairaudesta (vähän kuin astma, mutta vakavempi.)
Mielestäni en kokonaisuudessaan edes näytä niin lihavalta kuin painosta voisi uskoa. Useimmat luulevat minun painavan jotain 80-100kg väliltä. Mahdun 46 kokoisiin vaatteisiin helposti, ja paitoina menee iso L tai XL, joskus joku hyvin pieni XXL. Mielestäni olen hieman ylipainoinen ulkonäöltäni, mutta paino kertoo aivan toista.
Omatuntoni ja itsetuntoni ovat ERITTÄIN alhaalla koko iän jatkuneen koulukiusauksen vuoksi. Vakituinen jätkäkaveri on. Häpeän sitä miten paljon syön karkkia ym. herkkuja. Ennen salasin sen jopa poikaystävältäni, mutta nykyään syön vähemmän, koska en voi enää salata sitä häneltä yhdessä asumisen vuoksi.
Enkä edes tiedä miksi kirjoitan tänne, mutta uskon sen helpoittavan oloani. Saan aina joka toinen kuukausi kauhean liikuntainnostuksen, mutta se loppuu jo viikossa. Joskus kävin salilla joka toinen päivä kahden viikon ajan, mutta sekin jäi. Sitten ostin aerobic- videon tein siitäkin puolet joka päivä kahden viikon ajan, mutta sitten kyllästyin. Syömistäni olen yrittänyt muuttaa, tuloksetta. Kerran söin salaattia viikon, en oikeastaan kunnon ruokaa lainkaan. Tämäkään ei johtunut laihdutus innosta, vaan keksein erittäin hyvän salaatin ja söin sitä joka päivä, koska se oli niin hyvää. Olen ollut pisimmillään karkkilakossa 4päivää. Limsasta en luovu. Alkoholia en nauti, poltan kylläkin. Ruokailuaikani ovat erittäin huonot. Säännölliset kylläkin, mutta huonot. Esimerkki päivän syömisestäni.
Aamu (klo. 7.30): 4palaa suklaata, ja hieman limsaa
Päivällinen (klo. 15.00): makaroonia ja jauhelihaa eri muodoissa.
Ja tämän jälkeen on jatkuvaa napostelua, suklaata, nakkia, leipää, kakkua, salaattia, hedelmiä ym..ym.. Koulussa en syö, aamupalaa en syö, iltapalaksi syön suklaata ja jotain pikkupurtavaa joskus 23.00.
Olen kylläkin siitä onnellinen, että en syö kaupasta ostettuja hampurilaisia, pizzaa tai muitakaan valmisruokia (kyllästyin aikanaan). Mutta joskus tulee käytyä hesessä tai grillillä, ei kuitenkaan kovin usein.
Haluaisin neuvoja, tukea, mielipiteitä, kohtalotovereita ihan mitä vaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Niin, aiemmin uimaharrastuksesi piti kilot jotenkin kurissa... Sinun kohdallasi olisi varmasti hyvä lähteä liikkeelle ruokaremontista, johon olen itsekkin aikoinani joutunut, ja nytkin, normaalipainoisena, joudun välillä kamppailemaan itseni kanssa, että pysyt ruodussa. Mutta olen huomannut, että kun pidän huolen siitä, että syön terveellistä ruokaa ja välipaloja n. kolmen tunnin välein, ei tarvetta suklaan ym. ylettömälle mässäilylle tule (enää! Ja itselleni sallin yhden herkkupäivän viikossa, ja toki voin ottaa, jos kylässä tarjotaan, mutta kohtuudella. Mitään ei tarvitse itseltään kieltää kokonaan, sehän vain lisää himoja!
Nyt olen vajaat puoli vuotta käynyt kuntosalilla säännöllisesti sekä harrastanut jumppaa, mutta sitä ennen kaikki liikuntaharrastukseni tyssäsivät parin viikon jälkeen, kun kyllästyin. Nyt olen pystynyt pitämään harrastuksia yllä, kun olen hokannut, miksi liikun, olen niin selvästi huomannut miten hyvää se tekee niin kropalle kuin mielelle! :o) Ja mahdollisuuksia on niin monia, kuntoilumuotoa voi hiukan vaihdellakin välillä, jos siltä tuntuu.
Eli ruokakaappiesi sisältö uusiksi, olisiko puoliskosi valmis myös ruokaremonttiin? Jos kaapeissa herkkuja on, tottakai niitä mässäilee. Ja jos puoliskosi herkuttelee, on sun vaikea yrittää irti herkuista.
Tarkemmin en nyt rupea neuvomaan, mutta tutustu ihmeessä esim. Kutrin sivuihin www.kutri.net
Tahdonvoimaa ja selkärankaahan elämäntapojen muutos vaatii, mutta kyllä sinä pystyt siihen!! :o)
Kirjoittelehan jatkossa, miten tilanteesi etenee!
Jos se ei miellytä, lopeta lukeminen tähän.
Tiedostat ongelmasi, hyvä. Liikunnan puute, epäsäännölliset ruokailuajat ja kaiken makean yms. roskan napostelu on tehnyt sinusta sellaisen, mikä olet. Lisäksi tunnut tietävän, mitä asialle tulisi tehdä.
Mutta... Mutta sen sijaan, että tekisit asialle jotakin, itket täällä kamalaa kohtaloasi ja haet sääliä. Tietoisku: Kukaan täällä ei tule liikkumaan puolestasi. Kukaan täällä ei tule myöskään vahtimaan syömisiäsi. Se olet sinä, josta muutos lähtee, jos lähtee.
Voi olla, että joudut tekemään terveyden ja ulkonäön takia asioita, joista et pidä. Urheilu ei ole välttämättä mukavaa, eikä kaikkea hyvää saa napostella jatkuvasti. Mieti siis tarkkaan haluatko tehdä tälläisia uhrauksia vai haluatko pysyä leppoisana lihavana. Terveyden ja ulkonäön vuoksi saa oikeasti tehdä töitä jatkuvasti. Jos pyykkilautavatsa olisi vain puhelinsoiton päässä, meillä kaikilla olisi sellainen.
Jos ajattelit liikkua ja laihduttaa ns. kuuriluontoisesti, suosittelen unohtamaan koko jutun. Juttusi perusteella aineenvaihduntasi on niin hidas, että _vain_ pysyvä elämäntapamuutos voi pitää sinut poissa jojolaihtumisen kierteestä.
Vai on itsetuntosi alhaalla? Arvaapa mitä! Minuakin kiusattiin koulussa jatkuvasti, mutten käytä sitä tekosyynä saamattomuuteeni. Päinvastoin, se teki minusta vahvemman. Halusin tulla kaikinpuolin paremmaksi kuin kiusaajani ja nyt voinkin heille naureskella, kun he 20 kiloa lihavampina vielä ovat kotipaikkakunnallaan joko työttöminä tai kaupan kassoina.
Jos luit tänne asti ja luulet, että voit ottaa itseäsi niskasta kiinni ja aloittaa paremman elämän, vastaa tähän viestiin, niin annan mielelläni ohjeita. Jos taas sinusta tuntuu siltä, että olet liian laiska ja saamaton saamaan muutosta aikaan, älä vastaa tähän, sillä siinä tapauksessa en viitsi tuhlata sinuun enää enempää aikaani.
Tiedän kyllä kaiken kaikista maailman laihdutuskuureista ja tiedän melko hyvin miten pitäisi toimia, mutta aina se into loppuu kesken.
Aamupalaa en syö, koska silloin tulee oksennus, jos syön. En saa edes juotua lasia vettä. Ja koululääkärini on sanonut, että aamuisin on pakko syödä jotain ettei tule huono olo, ja käski minun syödä edes pari palaa suklaata niin verensokeri nousee. Tiedän ettei kukaan liiku puolestani, mutta hainkin vain liikuntainnostusta täältä ja juuri niitä tukijoita, jotka kirjoittaisivat tuollaisia kirjoituksia kuin sinä. Ja on myös erittäin kiva kuullaa, että maailmassa on kohtalotovereita.
Ja minäkin kyllä haluaisin olla kauniimpi kuin kiusaajani ja muutenkin hyvin voivampi, mutta minulla on sellainen tunne, etten koskaan pääse sinne asti.
Ja uskon kyllä, että pystyn laihduttamaan kymmenenkin kiloa TODELLA helposti, mutta siihen se sitten helposti jääkin. Ei minun todellakaan tarvitsisi muuta tehdä kuin jättää karkit pois niin laihtuisin varmasti hyvinkin nopeasti. Tiedän kokemuksesta. Mutta sitten alkaa taas tehdä mieli karkkia ja sitten ne kilot jo tulivatkin takaisin.
Ja minulla todellakin on niin heikko itsekuri, että minä tarvitsisin jonkun pitämään mut kahleissa ja vahtimaan itseäni kokoajan. Ja tuolloinkin yrittäisin varmasti aina jostain saada jotain karkkia. Tilaani voi mielestäni verrata huumeista riippuvaiseen. Olen ns. namiholisti. Enkä voi itselleni mitään.
Ja todellakin haluaisin yrittää, jos joku viitsisi auttaa, mutta en usko pystyväni siihen, olen jo niin monta kertaa epäonnistunut.
On vaikea motivoida sellaista, jota terveemmän elämäntavan hyvät puolet eivät tunnu oikeasti kiinnostavan. Jos olet todellakin sitä mieltä, että into ei kuitenkaan riitä, kehotan unohtamaan koko jutun. Pääset paljon helpommalla. Mutta mietipä näitä hetken...
Nykyinen elämäntapasi:
Saat syödä mitä huvittaa milloin huvittaa
Ei tarvitse liikkua, jos ei siltä tunnu
-Olet lihava ja tyytymätön ulkonäköösi
-Diabetes, sydän- ja verisuonisairaudet ovat huomattavasti todennäköisempiä, myös syöpä koska tupakoit
Terveellinen elämäntapa:
-Et saa syödä kaikkea, mitä haluaisit ja sinun täytyy syödä ruokia, joista et välttämättä tykkää ja jopa silloin, kun ei huvittaisi
-Säännöllisesti täytyy liikkua, vaikkei aina huvittaisikaan
Ulkonäkö paranee, kun hoikistut. Tähän menee kuitenkin aikaa useita kuukausia, jopa vuosi
Sairauksien riskit pienenevät
Namiriippuvaisuudesta pääsee myös helposti eroon, kun opettelee oikeat ruokatavat, jolloin verensokeri ei heittele eikä mielitekoja synny.
Eivät lihavat tuollaista halua kuulla. Olisit kirjoittanut vain: "Tsemppiä, tsemppiä sinulle, paljon tsemppiä." Siitä ne tykkää. Läskinä on hyvä olla. Saa valittaa surkeuttaan.
Kun käytin numeron 46 vaatteita, painoin yli 100 kg. Kun paino tippui n. 90 kiloon, vaatekoko pieneni numeroon 44. Nykyään painan n. 80 kg ja vaatekoko on 42. Minusta usein on näin. Älä petä itseäsi, vaikka joku onkin erehtynyt painosi suhteen - luultavasti joku sellainen, joka ei itse koskaan ole painanut näin paljoa.
Määrää itsellesi säännölliset ruoka-ajat ja noudata niitä. Iltapäivän napostelutarve johtuu siitä, että et syö kunnolla aamupäivällä. Hanki itsellesi "laihdutusvalmentaja" vaikka koulun terkkarista. Itsekuria ja tsemppiä!
Nytten kyllä kannattaa ottaa itseään niskasta kiinni. Kiloja lähtee jo pelkästään sillä että kuuden jälkeen illalla ei syö mitään. Ja syö aamulla jotain terveellisempää kuin suklaata. Olen itse ollut tosi riippuvainen suklaasta joskus. Olin väkisin ilman sitä pari viikkoa ja nytten ei tee mieli enää mitään karkkia. Mun sähköposti on [email protected] voidaan vaikka kirjoitella niin annan sinulle hyvä vinkkejä ja voin tällai yrittää auttaa sua Mulla on paljon hyviä ideoita kirjoittele rohkeerti ps:Misäs päin asusustelet
mulla on aikoinaaan ollut sama probleema,tiedän mistä puhut! kaksi vuotta sitten sain kipinän pysyvään painonhallintaan, kahmin kirjastosta painonhallinta opuksia ja olin kiinnostunut aiheesta. ylipainoa minulla kyllä oli jo monta vuotta, sitte vaan yhtäkkiä tuntui siltä että nyt saa riittää! ja sain pudotettua 25kg, meni kyllä yli vuosi aikaa, mutta se on vain hyvä. Hyvä vauhti pudottaa on n.0,5kg viikossa, ei liian nopeaa ettwei lihakset katoa.
Teeppäs listaa tilanteestasi, ylipainon haitat ja normaalipainon hyvät puolet, se voisi lisätä motivaatiota, sitä juuri nyt tarvitset! kun olet saanut itsesi vakuuttuneeksi päätöksestä uskon että onnistuu, niin kannattaa hokea itselleen että "minä onnistun" ajatusten kautta saadaan paljon aikaseksi! esim. suunnittele etukäteen päiväsi ateriat, niin vältyt naposteluilta, ja positiivinen ajattelu valinnoista.perustele itsellesi valintoja..silloin et koe valinnoissasi luopuvasi mistään, vaan päinvastoin!
kyllä laihduttaminen on pitkälti psykologiaa, olen todennut. Kannattaa tehdä ruoka/juoma päiväkirjaa, kaikki ylös! ja suunnitella tosiaan..kannattaa syödä noin 5 kertaa päivässä, eli aamupala(vaikka pieni)käynnistää aineenvaihdunnan,lounas, välipala, illallinen, iltapala. Käytä paljon hitaita hiilihydraatteja;hedelmät,leipä,marjat, peruna, riisi,semmosia jotka pitää veren sokerin tasapainossa. välipalat pitää aineenvaihduntaa yllä. vietä herkkupäiviäkin, mutta pidä perusruokavalio kunnossa. Liikuntaa kannattaa kans harrastaa muutama kerta viikossa. Toivottavasti tästä oli sinulle apua! Muista, sinä onnistut!
Itse en kyllä ole koskaan painanut tuon verran kun sinä,mutta olen ollut aina kiusauksen kohde painoni vuoksi.Ala-asteella olin pyöreämpi kuin muut joten sain aina kuulla ivallisia kommentteja painostani.yläasteella kiusaaminen vaan kasvoi kasvamistaan tuolloin olin 164cm ja paino oli 70kg itse olin painooni täysin tyytyväinen enkä kokenut itseäni lihavaksi eri mieltä olivat kuitenki kaikki muut.7 luokan loppupuolella masennuin niin pahasti että lopetin syömisen kokonaan.Elin pelkän veden ja jääpalojen voimalla.kesälomalla painoni laskikin 70kg 45kg..Kun koulu taas alkoi kaikki tytöt olivat minulle kateellisia koska olin koulun suosituin tyttö...Pojatkin huomasivat uuden olemukseni ja treffipyyntöjä sateli.Vastaukseni treffipyyntöihin oli aina sama;Jos en kelvannut lihavanakaan en kyllä kelpaa nytkään.Tuosta ajasta on kulunut nyt 5 vuotta nyt olen 19vuotias ja olen nyt 167cm ja painan 75kg.Tavoitteeni on pudottaa painoani 65kg mikä se oli 9kk sitten,ennenkun aloitin syömään e-pillereitä.Jos sinua kiinnostaa vaihtaa ajatuksia minunkanssani nii mailaa ihmeessä osoiteeseen [email protected] Jään odottelemaan
Yleensä en kommentoi, mutta nyt oli ihan pakko!
Mulla ihan teki pahaa kun luin juttusi, jotenkin tunnen huonon olosi. Tärkein motivaatiosi tulisi nyt olla terveys! Tiedätkö mitä kaikkea tuollaisesta "ruokavaliosta" saattaa aiheutua? Verisuoniin alkaa keräytyä rasvaa ja se taas tietää erittäin huonoa... Lisäksi et voi saada terveelliseen olotilaan pakollisia vitamiineja ja hivenaineita. Jos et halua luopua herkuista, ainakin pakota itsesi syömään myös terveellistä ruokaa josta saat kuituja ja muista juoda myös vettä! Limsa ei aja asiaa tarpeellisten nesteiden saannista! Ja en tahdo että ymmärrät väärin, en ole mikään hyväkroppainen terveysintoilija vaan 25kg ylipainoinen, epätoivoinen laihduttaja. Tiedän vain miten pitäisi syödä mutta en saa itseäni lopettamaan herkuttelua ja liikkumaan tarpeeksi. Koeta aloittaa pienillä muutoksilla ja valtavasti tsemppiä! :)