Jos teillä on lapsia, älkää millään tavoin sotkeko lasten isovanhempia eroonne, sillä he tuskin ovat syyllisiä.
Antakaa lasten tavata heitä, jos tulette vastaan kadulla, antakaa lasten vaihtaa muutama sana isovanhempien kanssa. Älkää mustamaalatko isovanhempia lapsille.
Uskon vakaasti, että useimmissa eroissa isovanhemmat eivät tuomitse teistä kumpaakaan, olette eronkin jälkeen heille tärkeitä ihmisiä. Ei teidän tarvitse tilittää eroanne, puhutaan muista asioista ja ennenkaikkea hoidetaan lapsia yhdessä eteenpäin.
On kovin surullista nähdä, kun lapsien pitää juosta ikäänkuin pakoon isovanhempiaan jos ovat ex-vävyn tai miniän seurassa.
Antakaa lasten tavata heitä, jos tulette vastaan kadulla, antakaa lasten vaihtaa muutama sana isovanhempien kanssa. Älkää mustamaalatko isovanhempia lapsille.
Uskon vakaasti, että useimmissa eroissa isovanhemmat eivät tuomitse teistä kumpaakaan, olette eronkin jälkeen heille tärkeitä ihmisiä. Ei teidän tarvitse tilittää eroanne, puhutaan muista asioista ja ennenkaikkea hoidetaan lapsia yhdessä eteenpäin.
On kovin surullista nähdä, kun lapsien pitää juosta ikäänkuin pakoon isovanhempiaan jos ovat ex-vävyn tai miniän seurassa.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Oletko sama mamma, jonka tytär otti eron? Tytärtä ja tämän uutta miestä olet haukkunut täällä kaikki palstat täyteen? Jos olet, en yhtään ihmettele etteivät ex-vävyt ja miniät halua olla missään tekemisissä kanssasi.
Et osu oikeaan, en edes mamma tai mukaan. Sattuu vain näkymään naapurinkin asiat.
Toivon sinunkaltaisten ihmisten olevan vastaamatta, rikot vaan jo rikottuja. Et kunnoita ketään et edes itseäsikään.
Ja naapurithan ne aina toistensa asiat parhaiten tietää..heh heh!
Joo. Samaa mieltä tuon ed. kanssa, että oot se haukkujamuori ja nyt sitten vituttaa, kun tytär pani välit poikki.
Miten tuntuukin, että oikeus nyt toteutui..?
Mun kokemukseni mukaan isovanhemmat pitävät aina kovasti oman lapsensa puolta. Etenkin eron alkuvaiheessa. Se oman lapsen puolella oleminen on tietenkin aivan normaalia ja niin kuuluu ollakin, täytyyhän rakkaita läheisiä ihmisiä tukea ja auttaa. Mutta usein siihen liittyy kuitenkin asioihin puuttumista, kaikki vanhemmat eivät ymmärrä olla sekaantumatta lastensa parisuhde-elämään. Elämä on nykyään aivan erilaista kuin silloin aikoinaan, kun isovanhemmilla oli pienet lapset. Sitä he eivät ymmärrä.
Isovanhemmat voivat varmasti odottaa, että lapsenlapset ovat sillä omalla lapsella ja käydä sitten seurustelemassa heidän kanssaan. Kyllä se tilanne sitten myöhemmin rauhoittuu, kun ei nosta liian suurta älämölöä omista "oikeuksistaan" (joita ei oikeasti ole).
Kenekään kanssa ei ole pakko olla tekemisissä. Muistakaa te isovanhemmat kunnioitaa tätä, älkääkä tupatko väkisin surkuttelemaan toisten elämään.
Tietenkin lastaan yrittää aina nähdä parempana, vaikka sisin huutaakin muuta sen tiedon perusteella, mitä on saanut mahdollisesti tietää.
Eikä liene oikeinkaan ruveta polkemaan tilanteessa, jossa jo on ihan tarpeeksi hätää ja tuskaa ja tasapainottomuutta. Voimille ottaa hyväksyä esim. valehtelua, hyäkvikäyttöä ym.
On vaikeaa olla vanhempi ja isovanhempi , joka ei saa puhua mitään tai tehdä tai olla missään. pitää varoa jokaista asiaa. Kaikesta raivostutaan. Näin se erossa käy, kun itse käy läpi vuosien asioita, silloin täytyy jonnekin purkaa sitä hirvittävän pahaa oloaan ja mahdollisesti myös omia tekojaan. jotka välttämättä eivät ole oikein omastakaan mielestä. Silloin löytyy vikaa vanhemmista ja sinne voi sitten kaataa likapyykkiään, olen valmis senkin vastaanottamaan, jos se tuo takaisin edes siedettävän elämän ja lapsille turvallisuuden ja eheyttää erosta toipumista. Kyllä sen aikanaan eronnut ihminen ymmärtää, kun vanhenee.
On hirvittävän vaikeaa olla vanhempi ja isovanhempi tässä tilanteessA, ei saa sanoa mitään, ei saa olla missään, pitäisi olla näkymätön, vaikka lastenlasten vuoksi olisi varmasti hyvä, että jokin jaksaisi olla heidänkin tukenaan, sillä oma äiti ja isä käyvät sellaista traumaa läpi, että eivät edes huomaa lapsen tilannetta. Häneltä vain odotetaan, että on hiljaa ja kyselemättä ja mahdollismman vähän tarvitsee mitään.
Olisi hyvä jos isovanhemmat, jotka ovat usein hyvin läheisiäkin toisilleen voisivat olla samalla kertaa lasten kanssa yhdessä, jotta lapset voisivat nähdä, että kaikki ei muutu. Samoin olisi hyvä jos äiti ja isä voisivat sietää toisiaan ja olla lasten joulujuhlissa ja muissa yhdessä, olisi lapselle erittäin tervehdyttävää.
Siksi kaino toivomukseni olisikin, että voisitte hyväksyä vanhemapanne ja isovanhemmat kaikkine virheineen, sillä kyllä hekin teidät hyväksyvät virheinenne. Kukaan ei ole täydellinen ja virheetön. Nyt joulun alla todella toivon mahdollisimman monen erolapsen kuitenkin saavan nähdä että voidaan erosta huolimatta edelleen olla yhdessä.
Erovat tuovat niin väkevästi esiin näisää kirjoituksissa, että heidän eroonsa puututaan, uskon niin tehtävän kuitenkin hyvin harvoin. Uskon sen enemämmän johtuvan omantunnon kanssa kamppailusta, jossa ihminen käy läpi omia tekojaan, syyllisyys painaa hirvittävästi, mutta älkää syyttäkö vanhempianne tai isovanhempia. Eivät he täysin ulkopuolisia ole, kyllä he kuulevat ja näkevät toimintanne ja josku on ihan elämän ja kuoleman kysymysten vuoksi pakko puuttua, jos eronnut on niin sekaisin, että teoissa ei ole enää mitään järkeä.
Toivon jokaiselle voimia toipua ja hyväksyä virheitä itselleen niinkuin läheisilleen.
Turhaan täällä taas toisia syyllistät!
Itse mokasit ja nyt sun täytyy kantaa seuraukset!
En tunne yhtään eronnutta, joilla ei lapset kävisi isovanhemmillaan, joten aika pahasti puutuit tyttäresi eroon ja ollaanhan täällä saatu muutkin lukea, että tökerösti haukuit viikojen ajan häntä ja hänen uutta miestään.
Siinäpähän joulun nyt mietit ilkeyttäsi. Löytyy ne isovanhemmat sieltä uuden miehen taustaltakin, niin että jospa siellä olisi tyttärellesi lapsineen vähän lämpimämpi vastaanotto kuin teidän luonanne.
Turha sunkaan enää rypistää, kun paska on jo housussa, näin lainatakseni sanontaa...
Vaikutat hyvin katkeralta ihmiseltä, et välitä yhtään muista ihmisistä ja heidän tunteistaan. Olen sattunut lukemaan näitä vastauksiasi jollekin vaikeassa tilanteessa olevalle ihmiselle, säret heitä julmasti omalla katkeruudellasi.
Puutut asioihin kirjoituksillasi, vaikka sinulla ei voi olla minkäänlaista tietoa tuon kirjoittajan todellisesta tilanteesta, haluat vain loukata kaikkia.
Mistä voit tietää, onko edes ketään uutta miestä tai miten asiat ovat, kuinka usein lapset näkevät isovanhempiaan tai muutakaan. Joten jos ystävällisesti jättäisit rauhaan jo tarpeeksi kiusatut ihmiset.
Muuten olen vielä vahvasti sitä mieltä, että uuden suhteen isovanhemmat eivät ole milloinkaan oikeat isovanhemmat, jos yleensä heitä on enää elossakaan.
Toivon hartaasti, että tuossa perheessä kaikki saavat viettää yhdessä ihanan joulun ja tuntea entistä tiiviimmin kuulua yhteen.
Katkera??
Sinut nyt tunnistaa täällä jokainen!
Et sitten kärsi kuunnella yhtään neuvoa keneltäkään, se on tullut selväksi.
Jaksat vain haukkua jokaisen, joka yhtään poikkipuolista sanaa uskaltaa sinun kohteluusi tytärtäsi kohtaan sanoa.
Ja sitten vielä ihmettelet, kun kaikki elämässäsi kaikkoavat ympäriltäsi.
Onkohan tämä edes oikea paikka sinun käsitellä menetystäsi?
Ammattiauttajiakin on olemassa, jospa he saisivat puhuttua sinulle järkiä päähän.
Tuollaista jäärää ei taida auttaa itse perkelekkään enään. ;D
Ainakin näytät olevan olevan poissa työtön tai karannut, kun joudat täällä tkemään johtopäätöksiäsi. Jäin oikein mielenkiinnolla odottamaan kommenttiasi. Niin mistähän päin Suomea oikein kirjoittelet.
Kirjoituksestasi päätellen olet vielä hyvin nuori ja kaikki tietävä.
Minulle kyllä tulee oikein piru mieleen hieman kiusata sinua, kun todellakin arvailusi osuvat aivan harhaan. Mitähän seuraavaksi kirjoitat. Toivottavasti kuitenkin jätät särkemättä tuota perhettä, omilla sanoisin täysin ajattelemattomilla kommenteillasi.
Sulla tieten on kokemusta noistakin asioista, kun itse täällä naama rutussa viikkotolkulla lässytät tuota samaa paskaa jatkuvasti tunnista toiseen.
Mitä se sulle kuuluu, kuka täällä kommentoi ja mistähän senkin olet saanut päähäsi, että tämä palsta on jokin sinun oma mellastuskenttäsi???
Perusta oma blogisi, niin saat lueskella siellä päivät pitkät noita omia höpinöitäsi, ethän kestä mitään kritiikkiä narsistisille kommenteillesi.
Tämä on kuitenkin aivan yleinen palsta muillekkin kuin sinulle, joten älä kuvittele, että täällä saat määräillä, niikuin kotonasi! Yksin taidat sielläkin nykyään päsmäröidä, luulen ma!
Ja pettymyksesksesi, olen todellakin töissä ja iltavuoroon menossa. Enkä todellakaan ole täälläkään käynyt varmaankaan viikkoon! Mutta luulenpa, kun seuraavan kerran ehkä täällä käyn, että SINÄ märiset täällä edelleen.
Olisikohan ne sinulla nyt taas kaikki tuo kitkeryys niiden vaihevuosienkin syytä??
No, tämän enempää ei seurasi kiinnosta minuakaan, hae elämätön nautintosi vaikka nypläämisestä!
Kuten arvelin pahatuulesi sen kun yltyi. Vahvisti kovasti epäilyjäni. Todellakin jätätpä ihmiset rauhaa ja tee sitä ytötäsi. Kyllä se elosi joskus helpottaa kun saat oman elossi kuntoon.
Minua suorastaa hymyilyttää, en toki halua sinua loukata, mutta koeta nyt päästä tuosta määritelmästäsi yli.
Olenpa seurannut tätä keskusteluanne ja ihmettelen, miksi tänne kirjoittelee ihminen, joka
kieltää muita kommentoimasta?
Olen samaa mieltä tuon edellisen kanssa siitä, että voi perustaa omat sivustot, jos muiden mielipiteet eivät kiinnosta.
Et vaikuta sinäkään "Oikea Arvio" kovin fiksulta, kun täällä yrität komennella toisia, vaikka itse olet tuonut ongelmasi muiden kommentoitavaksi. Kyllä tämä sivusto on tarkoitettu muillekkin mielipiteiden vaihtoon.
Tuo "naapurien" selän taka verhoutuminen ei mennyt minuunkaan täydestä, jotenkin liian läpinäkyvää. Kummallinen on tapasi hoidella ongelmiasi?
Ei muuta kommentoitavaa.
ja ihan samaa mieltä!
Mulle tulee sun kirjoituksistasi sellainen kuva, että kuvittelet elämän olevan jotain sellaista mitä noiden lestaadioilaisten Vartiotorni- ja Herätkää- lehdissä mainostetaan. Olet varmasti nähnyt niitä kuvituksia, joissa on onnellinen perhe paratiisissa silittelemässä suloista leijonaa, linnut lentelevät, kukat kukkivat, taivas on sininen... (Tuli vaan mieleen... minkähän vuoksi niitä lapsia on niissä kuvissa yleensä pari, ei toista kymmentä niinkuin lestaadiolaisilla muuten....?)
Takaisin aiheeseen... Sun maailmasi on jotain aivan muuta kuin muiden maailma. Jos käsitys eroaa huomattavasti toisten ihmisten kuvasta todellisuudesta, sulla voi olla mielenterveysongelma. Sun kannattasi ihan tosissasi hakeutua ammattilaisen juttusille, ellet sitten ole vain muuten häiriintynyt provoilija.
Jos kerran pitää erota, voisi sen hoitaa kauniisti. Tarvitseeko pettää ja moittia ja haukkua ja riistää toista.
Jos kerran ei sovita yhteen, niin erotaan, jos se tuntuu oikealta ratkaisulta. Mutta erotaan niin, että voidaan jatkossakin jutella keskenään, ei suomita toista, ei riidellä lapsista. Ei moita toisen sukua tai läheisiä.
Lasten hoidossa ajatellaan ennenkaikkea, sitä että lapset säästyisivät kaikelta pahalta ja tuntisivat edelleen olevansa raksatettuja kaikkien puolelta. On hirvea tilanne lapselle, juosta paikasta toiseen vanhempien käskytyksen mukaan ja yrittää olla sanomatta mitään ja tekemättä mitään mikä lapselle on ominaista, sillä siitä saatetaan räjähtää. Voitaisiin mennä lasten tilaisuuksiin yhdessä ja viettää ainakin joulua yhdessä. Kovin on vaikeaa lapselle, jos joulu on kahtiajakoinen, ei ole silloin oikein mikään muu kuin hirveä paine sisällä koko ajan.
Eiköhän se paine ole itsellään eroavallakin, ja varmasti pitkään, ei pitkästä suhteestä kokonaan pääse eroon milloinkaan, joten itssenne säästämiseen on varmasti parempi olla sanoisin melkein ysrävä edelleen ja useinhan olen kuullutkin sanottavan, että eron jälkeen on pystytty keskustelemaan asiosita paljon enemmään ja paremmin. Kumpa kaikki osaisivat erota hyvin ja kilpailut ja kamppailut jäisivät kokonaan pois.
Mulla ainakin on hyvät välit kumpiinkin isovanhempiin ja lapset käyvät minun vanhempien luona minun kanssani ja isänsä vanhempien luona, kun on isän hoitoviikko.
En edes tunne ketään eronnutta, jolla huonot välit mummoloihin??
Kyllä siinä on silloin isovanhemmalla peiliin katsomisen paikka, jos on suututtanut niin pahoin eronneen mielen, ettei tee mieli tekemisissä olla!
Ei kannata tuhota välejä minnekään päin, sillä myös entiset appivenhemmat voivat olla ystäviä lastensa eronkin jälkeen jo ihan lastenlasten vuoksi. On aivan turhaa rakentaa riitoja mihinkään suuntaan.
Voidaan pitää juhlia, jossa kaikki ovat samaan aikaan paikalla.
kutsukaa isovanhemmat rippi- yo ym juhliin, vaikka he olisivatkin ex-puolisosi vanhemmat. noloa kun jotkut jättää kutsumatta kun ovat niin tuohtuneita exäänsä. lapsellista ja vahingollista lapsille.
kutsuttiin yo juhliin, mutta eivät kehdanneet tulla, koska olivat haukkuneet ja pilkanneet minua, kun heidän poika lasteni isä kävi vieraissa ja hakkasi minut.
Pidettiin kahdet juhlat ekaksi minulla ja sitte seuraavana päivänä lapsen isällä, koulussa olimme kaikki yhtaikaa molemmat eripuolilla salia vanhempineen.
Varmaan yleisempää juuri tuollainen.
Itse isovanhemmat ylhäisyydessään tekevät tilanteista vaikeita!