Hieman alkaa huolestuttaa poikani lisääntyvä alkoholinkäyttö.
Voiko mielestänne tilannetta ohjata mihinkään suuntaan, vai katsoa vierestä, että taas sitä on dokattu?
Voiko mielestänne tilannetta ohjata mihinkään suuntaan, vai katsoa vierestä, että taas sitä on dokattu?
Vastaukset 13
Vanhimmat
voit ehdottomasti tarttua asiaan.
Mistä läträämismääristä puhutaan, kun se on alkanut huolestuttamaan? Asuuko nuori mies vielä vanhempiensa luona? Minkä ikäinen poika on?
Kyllä vanhempi voi hyvin puuttua täysikäisen ja omassa kodissaan asuvankin lapsensa asioihin, tosin selkein rajoittein, mutta ainakin siinä määrin että ottaa häiritsevät asiat puheeksi, ilmaisee huolensa ja tarjoutuu olemaan vanhempana vieläkin, jos jälkikasvulla tuntuu olevan ongelmia joihin tukea tarvitaan. Niistä ongelmista ei aina ole helppo alkaa puhumaan itsenäisesti, silloin siitä on kummasti apua jos joku läheinen ihminen nostaa kissan pöydälle ensimmäisenä, siis avaa keskustelun ja tarjoaa apunsa käytettäväksi.
enää ja on työssä käyvä, sekä seurusteleva 25 vuotias. Tuoksahtelee joko tuoreelle tai vanhalle viinalle mielestäni useammin kuin aiemmin tavatessamme.
puhuminen on hyvä asia siksi, että usein huolet kasvavat puhumattomuudessa vaikeammiksi kuin ne muuten olisivat. Eihän aikuista voi oikein ohjailla suoraan, mutta kaikenlainen puhuminen ohjaa ja suuntaa ihmistä aina. Siksi puhuminen on parempi kuin hiljaa oleminen. Ja ainakin oma ahdistuksesi - ehkä - helpottuu, jos saat tietää mitä poikasi elämään kuuluu.
se pojan kumppani, olisiko siinä ihminen jolta voisit saada tietoa asiasta, ikäänkuin varmistuksen? Tiedä vaikka kumppanikin olisi huolissaan. Muuten kannattaa varmaan kysyä pojalta asiasta ihan suoraan ja ilmaista huolensa, mutta tuoda samalla esiin jotenkin se, että et yritä holhota, vaan olet vanhempana vain huolestunut asiasta, aivan samoin kuin ystävä huolestuisi ystävästään.
Toisaalta jos näette lähinnä viikonloppuisin, niin tuon ikäiset nuoret ihmiset on aika menevää sakkia ja helposti myös läträtään kavereiden kanssa joka viikonloppu. Jossain määrin se on varsin tavanomaista, vaikkei silti välttämättä aina suositeltavaa. Tuossa iässä itselläkin tuppasi olemaan joka viikonloppuna krapula, joskus kaksikin...
Ehkä sitä itse reakoi turhaankin, mutta sehän tässä hieman mieltä painaa, kun ei itsekään ole ollut aivan nuhteeton alkoholin suhteen ja ei toivoisi jälkikasvun käyvän samoja reittejä/ paskareissuja läpi.
Täytyy harkita mitä tekee, sekä seurata tilanteen kehitystä ja varmaankin puhuminen olisi yksi vaihtoehto jossain vaiheessa, eli ei holhoten missään tapauksessa ja ymmärrän, että viikonloppuisin läträillään ja kaverit, sekä ikäkin vaikuttaa käyttäytymiseen, mutta kuitenkin lisääntymään päin käyttö on.
Kyllähän se menee niin, että miltei poikkeuksetta ihmisen on kompasteltava ne samat virheet lävitse ja vasta sitten voi ottaa niistä opiksi. Aika monet asiat on täälläkin opeteltu kantapään kautta, kuulematta kokeneempia neuvojia :)
Tuossahan sinulla on pahuksen hyvä keino lähestyä tuota alkoholinkäyttöä. Kertoilet tarinoita omasta elämästäsi, omasta alkoholinkäytöstäsi ja sen seurauksista, kasvamisesta, pojallesi. Sillä tavoin pääset lähestymään asiaa neutraalilta suunnalta, et tartu poikasi asioihin, vaan kerrot hänelle omasta elämästäsi jolloin hän voi tulla mukaan keskusteluun ja myös verrata omaa elämäänsä isänsä elämään.
ja missään nimessä "syyllistä" vaan kerro mieluummin, että olet huolestunut että asia vaikuttaa sinuun ja aiheuttaa sinulle alakuloa, pojan itse on löydettävä vastaus ja rajansa ja mahdollinen suunta muutokseen.
Näinhän se yleensä menee, että kantapään kautta oppii viimeistään, ellei sanat merkitse mitään.
Täältä voisi saada tukea ja tietoa.
http://www.al-anon.fi/
varmaan kannattaa keskustella pojan kanssa..silleen "ei liian holhoavasti" :)
Joskus aikuinen lapsi voi ihan odottaa sitä aloitetta vanhemmalta. Kaikille ei ole helppoa ottaa vaikeita asioita puheeksi mutta sitten se puhuminen kuitenkin helpottaa. Aikuisena sitä toivoo vanhemmalta sellaista tasavertaista otetta. Ei kuitenkaan halua, että pidetään ihan lapsena ja sanellaan tekemisiä. Se on kasvun paikka molemmille tavallaan. Se, että ottaa asian puheeksi on kuitenkin merkki siitä että vanhempi välittää.
Mie just ihmettelin oman pojan käytöstä melkein viikon. Oli vähän levottomampi ja kiukutteli. Aattelin jotenkin, että liittyy siihen kun on ollut vasta kipeenä, että on väsynyt. Alle kouluikäisestä siis kyse. Eilen illalla sitten nukkumaan mennessä kysyin ihan suoraan mikä harmittaa (kun en älynnyt aiemmin). Jotain kärhämää kavereiden kanssa oli ollut päiväkodissa ja tämä sitten painanut mieltä (lapsellle ne on isoja asioita tietenkin). Itse koitan kannustaa lasta sanomaan mikä mieltä painaa. Mutta ne on välillä vähän luonnejuttujakin nämä asiat. En itsekään ole ollut kovin hyvä ilmaisemaan lapsena/nuorena omia huolia vaikka vanhemmat ois varmaan kuunnellu.
Oliko sun poikaasi kiusattu?
Oli. Se tilanne oli ollut sellainen, että poika oli leikkinyt kahden kaverinsa kanssa ja siihen oli tullut sitten mukaan neljäs, joka oli keksinyt alkaa kiusaamaan. Ja oli ainakin koittanut saada ne kaksi muutakin siihen kiusaamiseen mukaan. Suhtaudun aina vakavasti noihin kiusaamisjuttuihin. Lähipiirissä on siitä sen verran paljon kokemuksia.
Ilmaise huolesi hänelle, muuta et oikein voi tuossa kohtaa tehdä mikäli poikasi on jo täysi-ikäinen.
Kyllä se tajuaa itse jossain vaiheessa. Usein me joudutaan kokemaan nekin ahaa-elämykset kantapään kautta.