Olen eroamassa miehestä, joka on minulle kaikki kaikessa, tärkein ihminen minulle. Mutta en voi jatkaa hänen kanssaan parisuhteessa, koska minulla ei ole häntä kohtaan sellaisia mitä pitäis olla ja yhdessäolo ahdistaa. Tuntuu niin pahalta satuttaa häntä ja menettää tärkein ystäväni, tukipilarini.
Uusi elämä pelottaa ihan älyttömästi ja pelkään kuollaakseni ajatusta yksinäisyydestä. Ja tietenkin pelkään etten ikinä löydä elämäni miestä.
Miten selviytyä tällaisesta tilanteesta? Kokemuksia? Tarinoita onnellisista lopuista?
Uusi elämä pelottaa ihan älyttömästi ja pelkään kuollaakseni ajatusta yksinäisyydestä. Ja tietenkin pelkään etten ikinä löydä elämäni miestä.
Miten selviytyä tällaisesta tilanteesta? Kokemuksia? Tarinoita onnellisista lopuista?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen kanssasi lähes samanlaisessa tilanteessa. Minä haluan elämältäni erilaisia asioita kuin avomieheni. Ja jotenkin nyt kaikki pienetkin asiat (tiskit levällään, vaatteet levällään jne.) ärsyttävät. Olemme yrittäneet puhua asioista, mutta riitelyksihän se aina menee... Rakastan miestäni paljon, mutta olen aina ollut sitä mieltä, että itseään pitää rakastaa kaikista eniten. Omaa elämäämmehän me tässä eletään, ja todennäköisesti kerran tässä vain eletään.
Olen ehkä itkuni jo itkenyt ja käsitellyt tätä asiaa (tulevaa eroa) jo niin paljon, että se alkaa jotenkin tuntua jo "tutulta". Varmasti ero tulee sattumaan pitkäänkin (yhdessä 5 vuotta, joista saman katon alla 4v), mutta elämä tulee jatkumaan. Varmasti minä, niin kuin myös SINÄKIN, tulet vielä löytämään uuden rakkauden.
Ero sattuu, sattuu aina. Mutta elämä jatkuu, usko pois. Minäkin elän suhteeni "lopun aikoja", vaikeaa tämä on, mutta pitää pysyä lujana!
Tsemppiä Sinulle, kyllä elämä vielä voittaa. Varmasti teet oikean ratkaisun, kun vain kuuntelet sydäntäsi. Aina ei ole hyvä ajatella järjellä. Joskus pitää kuunnella sydäntä.