17-v, ensimmäinen suhde päättyi kuukauden jälkeen

Iltaa kakkosneloseen.

Olen tosiaan 17 vuotias poika, joka löysi puolitoista kuukautta sitten kauniin ja hyväkäytöksisen tytön netistä. Meillä molemmilla on ollut vaikea lapsuus, johtuen vanhemmistamme ja meillä oli paljon yhteistä. Hän on joskus seurustellut "pahojen poikien" kanssa mutta tuli aina jätetyksi.. Itse olen päihteetön, ja yhteiskunnallinen ihminen, kun toimin erään aktivistiporukan kanssa (toistaiseksi) keskustelulinjalla ja etsin kokoajan itselleni parempaa ymmärrystä maailmasta.
Kuukauden "intohimoisen" seurustelun jälkeen hänen tunteensa ovat haalentuneet ja hän haluaisi jatkaa vain ystävänä. Itse en siihen kykene, en millään.. En saa unta tai jos saan, nään painajaisia. Joka kerta kun näen hänen kuvansa jossain ystävä-palstalla tai kun näen hänet vaikka mesessä online, alkaa ahdistamaan..

Kaipaan jotakuta lähelle. Tunnen, että olen yksin, vaikken ole yksin; minulla on terveitä ystävyyssuhteita mutta kaipaan lähelleni tärkeämpää ihmistä.. En ole ikinä arvostanut yhden yön juttuja vaan haluan seurustella vain "tosimielessä". Tuntuu, ettei sellaisia löydy minun ikäluokastani..

Mitä tekisin.. Haluaisin jonkun uuden ihmisen rinnalleni, mutta onko sellaista? Olen eksynyt ja väsynyt..
6446
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

löydät sellaisen.

Olet vielä todella nuori. Harvoin se 1. rakkaus kestää.


Rakkaus iskee silloin, kuin vähiten sitä uskoisi :-)

Ajatuksesi kuulostavat älykkäille, voitkin olla ollut tuolle tytölle liian fiksu.

Äänestä

Kun itse tulin jätetyksi 18-vuotiaana puolen vuoden seurustelun jälkeen, se tuntui maailmanlopulta. Itkin joka päivä, söin huonosti, nukuin huonosti, olin kuin aave kuukausia. Exäni oli todella tyly eikä halunnut edes olla ystäväni, vaikka meillä oli todella paljon yhteisiä ystäviä.
Janosin niin kovasti rakkautta ja hellyyttä, mutta nyt aikuisena ajateltuna janosin eniten hyväksyntää. Selvisin hengissä, vaikka myöhemmin sotkeuduinkin rakkaudennälkäisenä ihan vääriin ihmisiin. Opin vasta muutaman vuoden päästä, että pitää vaatia jotain tasoa kumppaneilta enkä enää suostua pettäjien ym. itsekkäiden leikkeihin.

Nyt kolmekymppisenä haluaisin sanoa teini-ikäiselle itselleni maailman olevan täynnä mielenkiintoisia ja ihania ihmisiä, joista yllättävän monikin olisi potentiaalinen kumppani. Haluaisin myös lohduttaa itseäni: kelpaat kyllä, rakasta itseäsi.

P.S. Tutustu myös itseäsi nuorempiin ja vanhempiin ihmisiin, oma ikäluokka on kovin suppea.

Äänestä
  • itselläni tuli se rakkaus vastaan just silloin ku nimenomaan en sitä ettiny ja yllätyin positiivisesti... tosin tänä päivänä olen harkinnu eroa koska nykyisessä kullassani on sellasii puutteita joille hän ei ilmeisesti itekkää pysty mitää tekemään... älä siis sä hätiköi kumppanin löytämisen kaa... se löytyy kyl sitte aikanaa.

    Äänestä

Ensirakkaus on aina se kipein rakkaus, jos se päättyy. Sen jälkeen tuntuu ettei halua/pysty rakastamaan enää. Ja ei jaksa pitää itsestään huolta, koska ei ole ketään kenen vuoksi jaksaisi vaivautua. Mutta sinä olet nuori ja tulet varmasti löytämään naisen jonka kanssa kemiat kohtaa täysin.
Muista vaan olla oma itsesi, äläkä tee hätiöityjä päätöksiä.
Sinulla on koko elämä aikaa.

Äänestä

Iltaa jälleen..

Kiitos kaikille viesteistä, toivottavasti vielä useampi uskaltaisi puhua omista näkemyksistään.. Jokainen viesti auttaa omalta osaltaan hiukan käsittämään tilannetta.

Rakkaus iskee, kun vähiten uskoisi, niinpä kävi tässäkin. Sen sattumanvaraisuus vain huolettaa, sillä mieleni on vähän siinä tilassa, ettei toista "tilaisuutta" tule.. Toki, kyseessä lienee ohimenevä ajattelutapa, muttei se kuitenkaan niin ajattelemalla mielestä noin vain katoa.. Liialliseen älykkyyteen en halua uskoa, se nimittäin aiheuttaa pientä lannistumista. Pitäisikö omaa "viisauttaan" peitellä? Ei pitäisi, mutta mieli tekee.

Hyväksyntä on varmaan itsellänikin mielessä, ainakin jossain määrin. Periaatteeni päihteiden suhteen on ristiriidassa sukuni aatteiden kanssa (ja juuri niiden takia olen periaatteeseeni päätynytkin..) Henkiseen itsetutkiskeluun ryhdyin viime joulun aikoihin, kun aloin etsimään itseäni. Luulin jo löytäneeni edes jonkinlaisen pohjan, mutta tyhjin käsin jatketaan. Kehittyminen omassa ajattelussa ja tavoissa onkin tärkeää, mutta hyvin raskasta.. Hyväksyminen omana itsenään olisi kai tärkeää, sellaista vain ei tunnu olevan. "Yksin, vaikken ole yksin".

Koko elämä aikaa.. Kaunista ajatella, mutta riittääkö kärsivällisyys? Pääni on vähän sekaisin, olen löytänyt jo ne aktiviteetit joihin paneudun pidemmän päälle, mutta toistaiseksi joudun kulkemaan tietäni yksin. Se on raskasta, se on ollut sitä jo monta vuotta, aina vähän muuttaen muotoaan. En ole yksin oikeasti, minulla on muutama erittäinkin hyvä ystävä, joille voin puhua ja jotka yrittävät saada minut pinnalle, mutta silti tuntuu yksinäiseltä. En tarvitse kuitenkaan siis (vaikka siltä voi kuulostaa, nyt kun luen uudestaan tuon) ketään takertumaan ja kiinnostumaan vain minun asioistani, vaan kaipaan läheisyyttä ja kuulumisen ja tärkeyden tunnetta. Sitä haluan, sitä en saa. Vielä. Ehkä. Ehkä ei.

Muista ikäluokista: nuoremmat ovat kiinnostuneet juhlimisesta tai moottoriajoneuvoista, vanhemmat varmaankin ylenkatsovat näin nuorta pojankloppia. "Eihän se voi olla vielä tuossa iässä kypsä", sanotaan.

Ystäväni totesi; "pitää suudella montaa väärää ihmistä, kunnes löytää sen oikean." Haluankin tietää, pitääkö oikeasti? Kuulostaa kuvottavalta ajatellakaan, että tunteita osoittaisi toiselle ilman varmuutta jatkosta.. Toki, en nyt tarkoita että täydellinen tulevaisuus on mietittynä, mutta mielestäni sitoutunut täytyy jo olla ja jonkin verran jo ihmistä tuntea.

Väsyttää.. Epätoivoinen olo, vaikka tiedänkin sen olevan tässä vaiheessa "turha". Kokemukset kuitenkin lannistavat..

Äänestä
  • Kaipaan tänään aivan järjettömästi häntä. Muistot ja lupaukset tulevaisuudesta sekä tilanteet ja sanotut sanat kiduttavat omilla olemassaoloillaan.

    Oon rikki. Oon yksin. Oon yksinäinen.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Kanzyrne kirjoitti:

Iltaa kakkosneloseen.

Olen tosiaan 17 vuotias poika, joka löysi puolitoista kuukautta sitten kauniin ja hyväkäytöksisen tytön netistä. Meillä molemmilla on ollut vaikea lapsuus, johtuen vanhemmistamme ja meillä oli paljon yhteistä. Hän on joskus seurustellut "pahojen poikien" kanssa mutta tuli aina jätetyksi.. Itse olen päihteetön, ja yhteiskunnallinen ihminen, kun toimin erään aktivistiporukan kanssa (toistaiseksi) keskustelulinjalla ja etsin kokoajan itselleni parempaa ymmärrystä maailmasta.
Kuukauden "intohimoisen" seurustelun jälkeen hänen tunteensa ovat haalentuneet ja hän haluaisi jatkaa vain ystävänä. Itse en siihen kykene, en millään.. En saa unta tai jos saan, nään painajaisia. Joka kerta kun näen hänen kuvansa jossain ystävä-palstalla tai kun näen hänet vaikka mesessä online, alkaa ahdistamaan..

Kaipaan jotakuta lähelle. Tunnen, että olen yksin, vaikken ole yksin; minulla on terveitä ystävyyssuhteita mutta kaipaan lähelleni tärkeämpää ihmistä.. En ole ikinä arvostanut yhden yön juttuja vaan haluan seurustella vain "tosimielessä". Tuntuu, ettei sellaisia löydy minun ikäluokastani..

Mitä tekisin.. Haluaisin jonkun uuden ihmisen rinnalleni, mutta onko sellaista? Olen eksynyt ja väsynyt..

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu