Olen kohta nelikymppinen nainen jonka elämä ollut yhtä sekamelskaa viimeiset kaksi ja puoli vuotta. En tiedä enää mitä ajatella ja mihin uskoa saatikka mitä tehdä. Mieheni jäi kiinni toisesta naisesta, suhdetta oli jo silloin kestänyt 1,5 vuotta. Alussa selitti vain platoniseksi ja ystävyydeksi entisen työkaverin kanssa. Minä uskoin silloin vielä mieheni selityksen ja ajattelin ettei varmasti toista tekoaan kaiken siitä seuranneen puhumisten, riitelyjen ym. vuoksi, uhkailinkin vaikka millä. Mies itkien pyysi anteeksi, oli kuulemma masentunut ja yksinäinen, lupasi ettei koskaan enää tee mitään vastaavaa.
Toisin vain kävi, suhde jatkuu vieläkin. Tähän asti olen uskonut sen loppuvan ja mieheni tulevan järkiinsä. Nyt en tiedä, välillä ei jaksa välittää, yrittää vain jaksaa arkea päivä kerrallaan.
Moni jo varmaan ihmettelee miksi katson miestäni. Hän on kuitenkin muuten ns. hyvä mies. Ei rellestä kapakoissa, on hyvä isä lapsellemme, hoitaa monia kotihommia jne. Tuntuu niin isolta projektilta erota ettei jaksaisi ja pelkään miten kaikkien asioiden käy. Meillä on iso talolaina ja muita lainoja päälle. Miten lapsi ottaisi eron ja missä asuisimme eron jälkeen. Varaa ei ole ostaa yksin asuntoa, talon myynnistä tuskin jäisi paljon mitään voittoa.
En olisi koskaan miehestäni uskonut moista. Olemme olleet yhdessä liki 20 vuotta. Hän on aina ollut tosi kiltti ja huomaavainen minua kohtaan ja ujo ja arka. Ei meillä koskaan mitään kiihkeää rakkaussuhdetta ole ollut ja seksi on vuosien saatossa hiipunut pois. Miestä ei ole edes kiinostanut ja erektiovaikeuksia oli jo alunperinkin. En pitänyt sitä mitenkään tärkeänä asiana. Ajattelin meidän jakavan loppuelämämme yhdessä.
En haluaisi erota mutta en halua tälläistä avioliittoa. Salailua ja valehtelua, perheasioiden kertomista kolmannelle osapuolelle. Välillä vihaan miestäni enkä tohdi päin katsoa. Silti mietin voisinko jatkaa näin. Olla ikäänkuin huomaamatta koko asiaa. Elää elämäänsä. Vai onko tässä enää toivoa paremmasta. Itse uskoin heidän suhteensa kuivuvan kokoon. Nyt en tiedä. Onko tässä järkeä?
Toisin vain kävi, suhde jatkuu vieläkin. Tähän asti olen uskonut sen loppuvan ja mieheni tulevan järkiinsä. Nyt en tiedä, välillä ei jaksa välittää, yrittää vain jaksaa arkea päivä kerrallaan.
Moni jo varmaan ihmettelee miksi katson miestäni. Hän on kuitenkin muuten ns. hyvä mies. Ei rellestä kapakoissa, on hyvä isä lapsellemme, hoitaa monia kotihommia jne. Tuntuu niin isolta projektilta erota ettei jaksaisi ja pelkään miten kaikkien asioiden käy. Meillä on iso talolaina ja muita lainoja päälle. Miten lapsi ottaisi eron ja missä asuisimme eron jälkeen. Varaa ei ole ostaa yksin asuntoa, talon myynnistä tuskin jäisi paljon mitään voittoa.
En olisi koskaan miehestäni uskonut moista. Olemme olleet yhdessä liki 20 vuotta. Hän on aina ollut tosi kiltti ja huomaavainen minua kohtaan ja ujo ja arka. Ei meillä koskaan mitään kiihkeää rakkaussuhdetta ole ollut ja seksi on vuosien saatossa hiipunut pois. Miestä ei ole edes kiinostanut ja erektiovaikeuksia oli jo alunperinkin. En pitänyt sitä mitenkään tärkeänä asiana. Ajattelin meidän jakavan loppuelämämme yhdessä.
En haluaisi erota mutta en halua tälläistä avioliittoa. Salailua ja valehtelua, perheasioiden kertomista kolmannelle osapuolelle. Välillä vihaan miestäni enkä tohdi päin katsoa. Silti mietin voisinko jatkaa näin. Olla ikäänkuin huomaamatta koko asiaa. Elää elämäänsä. Vai onko tässä enää toivoa paremmasta. Itse uskoin heidän suhteensa kuivuvan kokoon. Nyt en tiedä. Onko tässä järkeä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ensimmäisenä tuli mieleen, että onko miehesi pettänyt sinua? Ymmärsin, ettei teillä ole seksielämää ollenkaan, joten jos tarkkoja ollaan, niin petosta ei ole tapahtunut. Mies on pettänyt muun luottamuksen, kuten kertonut kolmannelle osapuolelle mahdollisesti teidän asioitanne, mutta muuten näyttäisi olevan tilanne se, että olette vain asuinkumppaneita ja lapsenne vanhempia.
sinun pitäisi mennä nyt itseesi, ja teidän kummankin keskusteltava mikä teidän suhde oikeasti on. ei kukaan nelikymppinen kauaa kestä ilman rakkautta ja seksiä. tulee se päivä, että houkutus on liian suuri, koska rakkautta kaikki ihmiset kaipaavat
Olet tyypillinen "laput silmillä"-aviovaimo. Kaikki oli hyvin niin kauan kun elettiin sun tarpeidesi mukaan. Miehesi sanoi olleensa yksinäinen??? Kun miehesi löysi rakkautta ja seksiä muualta, sulla onkin hätä kädessä. Uhkailusi eivät tehonneet, koska mies jatkoi suhdettaan.
Et halua nykyisen kaltaista avioliittoa, etkä halua erota. Jatka siis teeskentelemistä, ole huomaamatta miehen suhdetta. Hoidat taloutta ja lapsia, lyhennä talo- ja muita lainoja. Onhan se hyvä, että edes toisella teidän avioliitossa on seksiä ja läheisyyttä.