Kertokaahan nyt mielipiteenne viisaat, ja siis vain viisaat mielipiteenne tilanteestani.
-Avokin kanssa eletty noin 5 vuotta, 3 viimeistä lähinnä kämppiksinä sekä 1 lapsi.
-Yhteinen asuntolaina 70000 eeroo
-Isänä tilanne alkaa olla aika ikävä.
-Teen kotitöitä, sekä kaikki miesten työt.
-Kotona jatkuva mollaaminen ja väheksyminen tuttaville ja sukulaisille
-"mitään en tee ja jos teen niin senkin väärin"
-Töissä kuitenkin tehtaan avainhenkilöitä, asentaja, keksijä, kaikkilla osa alueilla.
-Suhteen alussa olin kuulemma "eläin", sitten alkoi kai arki ja hänellä ei riittänyt mielenkiintoa läheisyyteen, tottakai aikaa kului hänellä sekä minulla lapsen hoitoon ja se kai vei myös aikaa ja voimia...
- Selibaatin jatkuessa ja joskus katketessa mulle kerrottiin että ei oo kivaa, ei kestä tarpeeks kauan, minkäs teet? Nyt on sitten kaikki ollut seis jo vuoden, minä en enää edes halua ruinata seksiä! Alun romahduksen jälkeen olen kuitenkin saanut jo itsetuntoni takaisin, erollakin on uhkailtu mutta se ei kai enää tässä kohtaa taida olla hirveen huono vaihtoehto. Itselleni kuitenkin tänä viimeisenä puolena vuotena on tullut selväksi se etten halua elää elämääni näin...
-Perheen raha asiat: tienaan hieman enemmän, ja sen takia saan hoitaa suurimman osan päivittäisistä ja muistakin hankinnoista, en tiedä mihin hän rahansa laittaa mutta rahaa ei koskaan ole. puhutaan kuitenkin hänenkin kohdallaan 27000-29000 euron vuosituloista...
-Elänkö kenties narsistin kotipesässä? Nyt kaikki on jumissa, en enää halua edes ottaa kantaa asioihin jotka minua harmittavat koska sitten ne harmittavat minua vielä enemmän?
-Kuten kerroin, erollakin on uhkailtu? Olisikohan tuo kuitenkaan huono vaihtoehto???
-Mulle on aiemminkin kerrottu että olen liian kiltti? Ehkä siinä on jotain tottakin? En kuitenkaan haluaisi että kenellekkään tehtäisiin näin...
-Avokin kanssa eletty noin 5 vuotta, 3 viimeistä lähinnä kämppiksinä sekä 1 lapsi.
-Yhteinen asuntolaina 70000 eeroo
-Isänä tilanne alkaa olla aika ikävä.
-Teen kotitöitä, sekä kaikki miesten työt.
-Kotona jatkuva mollaaminen ja väheksyminen tuttaville ja sukulaisille
-"mitään en tee ja jos teen niin senkin väärin"
-Töissä kuitenkin tehtaan avainhenkilöitä, asentaja, keksijä, kaikkilla osa alueilla.
-Suhteen alussa olin kuulemma "eläin", sitten alkoi kai arki ja hänellä ei riittänyt mielenkiintoa läheisyyteen, tottakai aikaa kului hänellä sekä minulla lapsen hoitoon ja se kai vei myös aikaa ja voimia...
- Selibaatin jatkuessa ja joskus katketessa mulle kerrottiin että ei oo kivaa, ei kestä tarpeeks kauan, minkäs teet? Nyt on sitten kaikki ollut seis jo vuoden, minä en enää edes halua ruinata seksiä! Alun romahduksen jälkeen olen kuitenkin saanut jo itsetuntoni takaisin, erollakin on uhkailtu mutta se ei kai enää tässä kohtaa taida olla hirveen huono vaihtoehto. Itselleni kuitenkin tänä viimeisenä puolena vuotena on tullut selväksi se etten halua elää elämääni näin...
-Perheen raha asiat: tienaan hieman enemmän, ja sen takia saan hoitaa suurimman osan päivittäisistä ja muistakin hankinnoista, en tiedä mihin hän rahansa laittaa mutta rahaa ei koskaan ole. puhutaan kuitenkin hänenkin kohdallaan 27000-29000 euron vuosituloista...
-Elänkö kenties narsistin kotipesässä? Nyt kaikki on jumissa, en enää halua edes ottaa kantaa asioihin jotka minua harmittavat koska sitten ne harmittavat minua vielä enemmän?
-Kuten kerroin, erollakin on uhkailtu? Olisikohan tuo kuitenkaan huono vaihtoehto???
-Mulle on aiemminkin kerrottu että olen liian kiltti? Ehkä siinä on jotain tottakin? En kuitenkaan haluaisi että kenellekkään tehtäisiin näin...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Teit sen virheen, että paljastit sukupuolesi. Tulet saamaan vain mollaavia viestejä.
Ja kyllä, olet liian kiltti - gtfo!
ja elää epätyydyttävää elämää? Ei oo emäntää ollu ikävä . Elämä rauhottu ja lasten 2 kpl kans paljon mukavampi asustella. Kotityöt sujuu siinä muun elämän ohessa. Suosittelen lämpimästi eroa.
Kun kaikki taitaa olla jo mennyttä niin on kai pakko alkaa miettiä jatkoa...
Koetan nyt tässä rimpuilla tän talven ja säästän varoja kevääseen, koitetaan samalla jatkaa turhan roinan hävittämistä, inventaario!
Mutta, miten te olette selvinneet uudesta alusta? Olitteko jo varautuneet tulevaan vai tuliko se yllätyksenä?
Itse koetan nyt vaan odottaa talven yli ja valmistautua tulevaan parhaani mukaan, täällä ei enää kinata asioista koska se ei mielestäni hyödytä mitään, pysyn sivussa ja en ota kantaa asioihin joista saattaa tulla ongelmia. Mielessä on kuitenkin koko ajan se että jossain kohtaa tästä päästään....
Uskon kyllä myös siihen että eron jälkeen kaikki on paremmin! On mukava tulla kotiin töiden jälkeen pelkäämättä mitään katastrofia! Ja vaikka talous käykin tiukalle niin ainakin tietää kokoajan mihin on varaa.
Kumppania ei ole helliteltävänä mutta eipä sitä ole tässä ollut muutamaan vuoteen, mikään siinäkään ei siis muutu! Lapsen kanssa voi olla joka toinen viikonloppu ihan vapaasti ja tehdä hänen kanssaan ihan mitä halutaan. Ilman että kukaan on valvomassa ja kertomassa mitä pitäisi tehdä. Saa taas tehdä itse niitä ruokia joista itse pitää! Vapaa aikana tulee kenties muutenkin vihdoin tehtyä niitä asioita joita olisi jo kauan halunnut, terapiaa?
Joo, tässä nyt vaan koetan motivoida itseäni tuohon isoon askeleeseen eteenpäin, mutta oli tuossa monta juttua joita on ikävä, ja varmasti monta jäi mainitsematta....
Joten, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!
Toinen tienaa 27 000- 29 000 , niin älä maksa hänen osuuttaan päivittäisistä menoista ja hankinnoista, hän tuhlaa tai laittaa omansa jemmaan ja elää sinun kustannuksellasi, törkeetä hyväksikäyttöä.
Tiedän tuon kyllä, koska mitään merkkejä tuhlailusta ei ole niin todennäköisesti kumppani säästää itselleen pesämunaa?
On tää muutenkin hienoo, hänen ollessaan vuorotöissä ja mun hoitaessa taloutta parhaan kykyni mukaan on aina jotain joka häntä harmittaa, kuitenkin pitäisi nähdä jo ympärilleen katsomalla että on sentään yritetty!
Harmittaa jo etukäteen tehdä kotihommia ja yrittää hoitaa homma kotiin kun tietää että se ei kelpaa,aina löytyy jotain!
Kuten aikaisemmin totesin että tää ottaa päähän, mutta jos alan valittamaan näistä asioista nii tiedän että sitten ottaa vielä enemmän päähän! Eli parempi olla hiljaa... Mua kutsunut säälittäväksi moneen kertaan aiemmin kun olen kertonut mikä mieltä painaa... hän taitaa olla oikeassa, olen säälittävä kun annan tehdä itselleni näin!
Ajatus kuitenkin alkaa olla se että täältä on päästävä, vaikka se vielä vuosi sitten aiheutti pakokauhun tunteen. Ei se ainakaan huonompaa elämää voi mitenkään olla...