Vaihtoehdoista.

Olin tuossa vähän aikaa sitten kiinnostunut ja pikkaisen ihastunut erääseen nuoreen neitoon. Tietysti jälkeenpäin ajateltuna hän on minun "tasoani" ylempänä ja hänellä varmasti on valtava kysyntä. Kun kuitenkin on perusnätti ja fiksu tyttö. Minua kiinnosti ennen kaikkea hänen reippautensa, harkintakyky ja liikunnallisuus. Häneltä sain tietysti pakit ja hyvän päivän tuttuina pysytään.
Olipahan minustakin joku toinen kiinnostunut ja ehken ihastunut. Hieman nuorempi. En tunne häntä oikeastaan lainkaan. En kokenut että meillä olisi ollut mitään yhteistä. Hänen liikkumattomuutensa tai oikeastaan vähäinen liikunta jota hän kutsuu "kuntoiluksi" ei matsaa hänen syömisensä suhteen joten hän on selvästi ylipainoinen.

Tällaista vaihtoehtojen välimaastossa liikkuessa sitä huomaa että jos tuota ekaa ei saa kiinnostumaan joka ei siis johtunut siitä että hän olisi hyvän näköinen vaan siitä että hänen kanssaan tulee juttuun ja hän on liikunnallinen ja jäljelle valita jälkimmäisen kaltaisia vaihtoehtoja niin helpompi kai sitä on sinkkuna oleilla?

Tämä nyt oli kärjistetty esimerkki mutta todellinen sikäli että tapahtui kuitenkin. Uskon että moni kokee samanlaisia tilanteita joissa joku henkilö kiinnostaa, mutta valitettavasti hänestä on "kova kilpailu" ja toisaalta joutuisi valitsemaan jonkun jonka kanssa ei varmasti suju mitään tai edes perusodotukset kuten vaikka normaalipaino ei täyty.

Toisaalta jos kakkosvaihtoehtona olisi minusta kiinnostuneena ollut ketjussa polttava hoikka ja baareissa jatkuvasti juokseva pissis jonka kanssa ei ole mitään puhuttavaa muuta kuin läpänheitto niin edelleen olisin valinnut yksin olon.

Se, jonka kanssa käy jutut yksiin vain on hankala löytää.