Linkki tutkimuksesta

Hyvää luettavaa ja ajateltavaa.

Olet niitä harvoja poikkeuksia täällä, jotka katsovat asioita aina realistisesti ja pistät varsinkin sovinisteille sen luun kurkkuun!
Jotenkin osaat (varmaankin kokemusta on reilusti..?) kiihkottomasti selittää asiat oikein näille "mutu"-tyypeille, jotka ottaa aina vain sen itselleen sopivan kohdan milloin mistäkin tutkimuksesta, vaikka koko asiaan perehtyminen veisi heiltä aina sen pohjan pois näiltä olettamuksilta.
Hyvä mummo!
On hyvä kaataa välillä kylmää vettä luulottelijoiden kalsareihin! ;))

Niin, mitähän varten pitää tapella. En ymmärrä tappelua, millään tasolla. Saahan sitä riidan aikaan vaikka mistä, jos aina tahtoo sanoa sen viimeisen sanan, eikä koskaan huomio muuta kuin oman näkökulmansa.
Eikä olisi joskus hyvä miettiä mitä on tullut itse sanoneeksi, tehneeksi, voisi ehkä paremmin ymmärtää syntyneitä ristiriitoja.
Ei perheessä voi aina itsekeskeisesti elää ja määräillä, siellä asuu muitakin ja heilläkin on lupa olla mielipiteitä, niitä pitää katsoa jokaisen kannalta ja sovitella.

Niin miksi kirjoitti:

Niin, mitähän varten pitää tapella. En ymmärrä tappelua, millään tasolla. Saahan sitä riidan aikaan vaikka mistä, jos aina tahtoo sanoa sen viimeisen sanan, eikä koskaan huomio muuta kuin oman näkökulmansa.
Eikä olisi joskus hyvä miettiä mitä on tullut itse sanoneeksi, tehneeksi, voisi ehkä paremmin ymmärtää syntyneitä ristiriitoja.
Ei perheessä voi aina itsekeskeisesti elää ja määräillä, siellä asuu muitakin ja heilläkin on lupa olla mielipiteitä, niitä pitää katsoa jokaisen kannalta ja sovitella.

Kyllä suhteessa toiseen pitää olla tunnetta ja välittämistäkin! Ja varsinkin sitä halua olla yhdessä!
Kun kaksi ihmistä muuttuu suhteessa kylmäksi toisiaan kohtaan, tulee esim, seksistä sellainen kädenvääntö, jossa varmasti varsinkin mies muuttuu tosi riitaisaksi ilman sänkyhommia.
Nainen varsinkaan ei ala kenenkään patjana makaamaan ilman läheisyyden tunnetta. Mieheltähän se sekin käy. Ihmettelen tuota ed. kommenttia itsekeskeisyydestä...? Sitäkö se on mielestäsi, jos rakkaus ja tunteet ovat loppuneet, eikä halua uhrata loppuelämäänsä tyhjässä suhteessa...?
Eroamisessa ei ole vikaa, toisessa ei saa alkaa riippumaan niin, että ei muka pärjäisi ilman toista.
Lapsista ja heidän pärjäämisestään pitää pitää kummankin vanhemman huolta. Se on se tärkeä asia, ei väkisin naimisissa olo.

Niin miksi kirjoitti:

Niin, mitähän varten pitää tapella. En ymmärrä tappelua, millään tasolla. Saahan sitä riidan aikaan vaikka mistä, jos aina tahtoo sanoa sen viimeisen sanan, eikä koskaan huomio muuta kuin oman näkökulmansa.
Eikä olisi joskus hyvä miettiä mitä on tullut itse sanoneeksi, tehneeksi, voisi ehkä paremmin ymmärtää syntyneitä ristiriitoja.
Ei perheessä voi aina itsekeskeisesti elää ja määräillä, siellä asuu muitakin ja heilläkin on lupa olla mielipiteitä, niitä pitää katsoa jokaisen kannalta ja sovitella.

elämä riitaisen puolison kanssa ei ole herkkua. Vaikka kuinka itse yrittäisi elää sopuisasti, niin riidanhaluisuus vie lopulta hermot toiseltakin. Joustavuudellakin on rajansa.

Paras lahja mitä lapsille voi antaa, on hyvän riitelyn malli. Epäsopua ihmisen elämässä aina tulee ja ne kun osaa ratkoa rakentavasti eikä repien, on se taito joka auttaa elämässä eteenpäin.

eri mieltä... kirjoitti:

Kyllä suhteessa toiseen pitää olla tunnetta ja välittämistäkin! Ja varsinkin sitä halua olla yhdessä!
Kun kaksi ihmistä muuttuu suhteessa kylmäksi toisiaan kohtaan, tulee esim, seksistä sellainen kädenvääntö, jossa varmasti varsinkin mies muuttuu tosi riitaisaksi ilman sänkyhommia.
Nainen varsinkaan ei ala kenenkään patjana makaamaan ilman läheisyyden tunnetta. Mieheltähän se sekin käy. Ihmettelen tuota ed. kommenttia itsekeskeisyydestä...? Sitäkö se on mielestäsi, jos rakkaus ja tunteet ovat loppuneet, eikä halua uhrata loppuelämäänsä tyhjässä suhteessa...?
Eroamisessa ei ole vikaa, toisessa ei saa alkaa riippumaan niin, että ei muka pärjäisi ilman toista.
Lapsista ja heidän pärjäämisestään pitää pitää kummankin vanhemman huolta. Se on se tärkeä asia, ei väkisin naimisissa olo.

Olen mies, enkä tasan tarkkaan rupea harrastamaan seksiä ilman tunteita, enkä (enää) jatkuvan vittuilun lyhyiden taukojen aikana. Ei yksinkertaisesti tee mieli henkisesti typerän ja itsekkään ihmisen kanssa. Suoraan sanottuna tuskin pystyisinkään..

Bull.. kirjoitti:

Olen mies, enkä tasan tarkkaan rupea harrastamaan seksiä ilman tunteita, enkä (enää) jatkuvan vittuilun lyhyiden taukojen aikana. Ei yksinkertaisesti tee mieli henkisesti typerän ja itsekkään ihmisen kanssa. Suoraan sanottuna tuskin pystyisinkään..

No mun mies kyllä harrastaa sitten sitä sunkin edestä!
Oliskin kivaa joskus harrastaa seksiä, että siinä olisi tunnettakin mukana...
Saisi itsekkin joskus orgasmit.
Tasan ei mee toivomukset..Olisitpa mun mies.. ;)

...shit.. kirjoitti:

No mun mies kyllä harrastaa sitten sitä sunkin edestä!
Oliskin kivaa joskus harrastaa seksiä, että siinä olisi tunnettakin mukana...
Saisi itsekkin joskus orgasmit.
Tasan ei mee toivomukset..Olisitpa mun mies.. ;)

Ihmisen anatomia on aika iso asia, mitä sinä sillä orgasmilla ajattelet. Jospa haetkin jonkin olettamusken perusteella sellaista, mitä ei ole. Jos aivosi ovatkin tehneet sinulle kepposen, tuskin se on puolisosi syy, eikä sitä löydy vaikka jättäiset ja menisit muualta etsimään. Salaisuuden viehätys jännittää aivojasi ja saattaa tuntua, että tämähän on ihanaa, mutta sailuudet eivät kauaa kestä.

Sinun oma johtokeskus taitaa olla vialla ja saa aikaan hirveitä asioita jos et itse sitä johtokeskustasi lähde johtamaan, silloin kyllä selvenee, että mitään ihmmeellistä ei ole olemassakaan.

Miehen anatomia on ihan toisenalainen ja ymmärtämällä sen kuten miehet naisenkin, silloin tämän ymmärtämisen ja hyväksynnän kautta voi seksikin parantua. Ei tarvitse lähteä etsimään.

Mielestäni ne jotka etsivät muualta on todella todella rikki, ja etsintä jatkuu, koska tuo ajatusmaailma on yksinomaan yhdessä asiassa, monella jopa niin, että muu elämä on täysin hajallaan. Työapaikat vaihtuvat, tai sitten menee kokonaan, rahatalous on rempallaan, sillä eihän niitä ehdi ja jaksa hoitaa kun aina vaan yksi asia mielessä. Kyllähän silloin olisi hyvä havaita lääkärin tarve hoitamaan tätä asiaa, siihen on olemassa kyllä lääkitystä, mutta kuinkahan moni myöntää itselleen olevansa oikeastaan sairas. Kuitenkin tämän avulla saattaisi elämä vakaantua ja olla onnellisempaa.

Lääkäriä tarvitaan kirjoitti:

Ihmisen anatomia on aika iso asia, mitä sinä sillä orgasmilla ajattelet. Jospa haetkin jonkin olettamusken perusteella sellaista, mitä ei ole. Jos aivosi ovatkin tehneet sinulle kepposen, tuskin se on puolisosi syy, eikä sitä löydy vaikka jättäiset ja menisit muualta etsimään. Salaisuuden viehätys jännittää aivojasi ja saattaa tuntua, että tämähän on ihanaa, mutta sailuudet eivät kauaa kestä.

Sinun oma johtokeskus taitaa olla vialla ja saa aikaan hirveitä asioita jos et itse sitä johtokeskustasi lähde johtamaan, silloin kyllä selvenee, että mitään ihmmeellistä ei ole olemassakaan.

Miehen anatomia on ihan toisenalainen ja ymmärtämällä sen kuten miehet naisenkin, silloin tämän ymmärtämisen ja hyväksynnän kautta voi seksikin parantua. Ei tarvitse lähteä etsimään.

Mielestäni ne jotka etsivät muualta on todella todella rikki, ja etsintä jatkuu, koska tuo ajatusmaailma on yksinomaan yhdessä asiassa, monella jopa niin, että muu elämä on täysin hajallaan. Työapaikat vaihtuvat, tai sitten menee kokonaan, rahatalous on rempallaan, sillä eihän niitä ehdi ja jaksa hoitaa kun aina vaan yksi asia mielessä. Kyllähän silloin olisi hyvä havaita lääkärin tarve hoitamaan tätä asiaa, siihen on olemassa kyllä lääkitystä, mutta kuinkahan moni myöntää itselleen olevansa oikeastaan sairas. Kuitenkin tämän avulla saattaisi elämä vakaantua ja olla onnellisempaa.

Minä olen aina saanut orgasmini siitä, että olen tuntenut syvää läheisyyttä mieheni kanssa.
Miehen pettämisien takia, en nauti enään hänen kanssaan seksistä, mutta nain silti ,vaimo kun olen.
Nykyään saan orgasmini hieromasauvan avulla ja ainoa asia mikä siinä harmittaa, on se, etten ostanut moista vekotinta aikaisemmin!
Muuten, kun sorruin pikkujouluissa pomon kanssa tänä vuonna petiin, sain aivan mahtavan orgasmin, otamme ehkä session uudestaan..;))
Vaikka siinä ei sitä niinkään läheisyyttä ollut, oli mahtavaa intohimoa ja suuri kulli!
Tässä mitään lääkäreitä tarvita ja vielä vähemmän lääkkeitä! Pöh!;))))
Heikko on sellainen ihminen, joka kaikki ongelmansa pillereillä hoitaa!
Löysäähän vähän sitä kaulustasi!
Naisen orgasmiin ei tarvita muuta kuin naisen oma halu seksiin.
Miesten tyydytys on usein kaukanan naisten haluista.

raunielisa kirjoitti:

elämä riitaisen puolison kanssa ei ole herkkua. Vaikka kuinka itse yrittäisi elää sopuisasti, niin riidanhaluisuus vie lopulta hermot toiseltakin. Joustavuudellakin on rajansa.

Paras lahja mitä lapsille voi antaa, on hyvän riitelyn malli. Epäsopua ihmisen elämässä aina tulee ja ne kun osaa ratkoa rakentavasti eikä repien, on se taito joka auttaa elämässä eteenpäin.

Aina mielestäni kannattaisi selvittää, miksi puoliso on riitaisa. Kukaan ei koskaan oikein voi riidellä yksin, siihen tarvitaan vähintäänkin kaksi. Tuntuu niin oudoilta nämö kirjoitukset toisen syyttämisestä. Jospa katsoisit, oletko itse ainakin osittain se riidan aiheuttaja.
Olisi sentään hyvä saada pois tuon riidan aiheuttaja tai ainakin tietoon, olisi helpompi jatkaa sitten eteenpäin, joko yhdessä tai erillään.

Mikä on hyvän riitelyn malli, en itse ainakaan oikein tiedä. En näin osaisi sitä kenellekään opettaa. Itse koen, että aina kun ihmiset ovat yhdessä ja onneksi emme ole klooneja, aina silloin on myös erilaisia näkemyksiä asiosta. Mielestäni ei ole riitelyä keskustella näistä, eroista ja pyrkiä saamaan niihin joustoa. Sillä mikään ei hetkessä muuta ja aina ei koskaan saattaa vain vähän lieventyä oma näkökanta ja näin saadaan asia siedettävämmäksi. Varmasti aina joskus menee hermot ja tulee sanoneeksi hyvinkin pahoin, mutta on suurta rikkautta osata olla lähtemättä siihen mukaan. Asia kyllä tylee ottaa uudelleen esille, kun on tpahtunut rauhoittuminen ja saada aina päätökseen.

Olsiko ehkä vähän niin, että näitä asioita jää käsittelemttä ja niistä sittenkin syntyykin iso patti, joka alkaa kalvamaan ja siihen sitten lähdetään etsimään lohtua muualta ja oian erotaan. Mutta montakohan kertaa se pitemmällä jaksolla auttaa, siksi olisi aina ensin parempi hoitaa näitä erimielisyyksiä pois. On todella helpompi jatkaa eteenpäin, tapahtui sitten mitä tahansa, sillä siltoja ei kannata rikkoa, voi vielä tulla tarvetta kävellä sillalla.

Kävellä sillalla kirjoitti:

Aina mielestäni kannattaisi selvittää, miksi puoliso on riitaisa. Kukaan ei koskaan oikein voi riidellä yksin, siihen tarvitaan vähintäänkin kaksi. Tuntuu niin oudoilta nämö kirjoitukset toisen syyttämisestä. Jospa katsoisit, oletko itse ainakin osittain se riidan aiheuttaja.
Olisi sentään hyvä saada pois tuon riidan aiheuttaja tai ainakin tietoon, olisi helpompi jatkaa sitten eteenpäin, joko yhdessä tai erillään.

Mikä on hyvän riitelyn malli, en itse ainakaan oikein tiedä. En näin osaisi sitä kenellekään opettaa. Itse koen, että aina kun ihmiset ovat yhdessä ja onneksi emme ole klooneja, aina silloin on myös erilaisia näkemyksiä asiosta. Mielestäni ei ole riitelyä keskustella näistä, eroista ja pyrkiä saamaan niihin joustoa. Sillä mikään ei hetkessä muuta ja aina ei koskaan saattaa vain vähän lieventyä oma näkökanta ja näin saadaan asia siedettävämmäksi. Varmasti aina joskus menee hermot ja tulee sanoneeksi hyvinkin pahoin, mutta on suurta rikkautta osata olla lähtemättä siihen mukaan. Asia kyllä tylee ottaa uudelleen esille, kun on tpahtunut rauhoittuminen ja saada aina päätökseen.

Olsiko ehkä vähän niin, että näitä asioita jää käsittelemttä ja niistä sittenkin syntyykin iso patti, joka alkaa kalvamaan ja siihen sitten lähdetään etsimään lohtua muualta ja oian erotaan. Mutta montakohan kertaa se pitemmällä jaksolla auttaa, siksi olisi aina ensin parempi hoitaa näitä erimielisyyksiä pois. On todella helpompi jatkaa eteenpäin, tapahtui sitten mitä tahansa, sillä siltoja ei kannata rikkoa, voi vielä tulla tarvetta kävellä sillalla.

Meillä ainakin on tullut monet riidat siitä, että kun kuitenkin niistä asioista aina edes joskus pitäisi puhua, niin mies heittäytyy täysin puhumattomaksi. Ei puhu eikä pukahda.
Eli tilanne on sitten se, että minä keskustelen yksinäni.
Se pistää aikaa myöten vihaksi, kun asiat, mitkä pitäisi käydä läpi, koskee miestänikin!
Vuosien myötä tulee sitten tunne vahvaksi, että toinen ei sen vertaa välitä, vaikka näkee toisen asiasta kärsivän, että viitsisi keskusteluun osallistua.
Se on myös raukkamaista minusta, että toinen saattaa sitten lähteä kostoksi kapakkaan ja oikein uhalla vikittelee naisia ja julistaa heille rakkauttaan (tuiki tuntemattomille...!) vaikka oma vaimo ei saa koskaan mitään mukavaa tunteilua kuulla.
Nyt on sitten jo vuosia ollut tilanne, että meillä on hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Ei tee mieli enää keskustella mistään. Mies nai menemään tunteetonta liikkumatonta lahnaa (siis minua) ja kummastelee asiaa. Mitäpä tuostakaan enään puhumaan, mitään ei tapahdu parempaan suuntaan kuitenkaan.
Olen kuitenkin hommannut itselleni hieromasauvan, saan ainakin jotain iloa minäkin siitä ja vanhin poika on onneksi jo aikuinen, puhun hänelle, jos on huolia ja murheita.
Kasseja tässä olen suunnitellut itsekkin kohta pakkailevani.

tarpeekseen saanut. kirjoitti:

Meillä ainakin on tullut monet riidat siitä, että kun kuitenkin niistä asioista aina edes joskus pitäisi puhua, niin mies heittäytyy täysin puhumattomaksi. Ei puhu eikä pukahda.
Eli tilanne on sitten se, että minä keskustelen yksinäni.
Se pistää aikaa myöten vihaksi, kun asiat, mitkä pitäisi käydä läpi, koskee miestänikin!
Vuosien myötä tulee sitten tunne vahvaksi, että toinen ei sen vertaa välitä, vaikka näkee toisen asiasta kärsivän, että viitsisi keskusteluun osallistua.
Se on myös raukkamaista minusta, että toinen saattaa sitten lähteä kostoksi kapakkaan ja oikein uhalla vikittelee naisia ja julistaa heille rakkauttaan (tuiki tuntemattomille...!) vaikka oma vaimo ei saa koskaan mitään mukavaa tunteilua kuulla.
Nyt on sitten jo vuosia ollut tilanne, että meillä on hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Ei tee mieli enää keskustella mistään. Mies nai menemään tunteetonta liikkumatonta lahnaa (siis minua) ja kummastelee asiaa. Mitäpä tuostakaan enään puhumaan, mitään ei tapahdu parempaan suuntaan kuitenkaan.
Olen kuitenkin hommannut itselleni hieromasauvan, saan ainakin jotain iloa minäkin siitä ja vanhin poika on onneksi jo aikuinen, puhun hänelle, jos on huolia ja murheita.
Kasseja tässä olen suunnitellut itsekkin kohta pakkailevani.

Enpä usko itse ainakaan, että takapäin enää vilkuilen, kun sen sillan viimeisen kerran ylitän :))
Se silta osoittautui aika huonolaatuiseksi ja edessäpäin on monta uutta siltaa, jotka voi ylittää, jos haluaa... Vanha joutaa roviolle.
On hyvä sanonta olemassa: menneisyyttä ei kannata muistella, sitä ei muuttaa voi, tulevaisuudesta ei taas tiedä, kannattaa elää vain tätä päivää.