Meillä tuli ero syksyllä kun vaimo ilmotti haluavansa eron, suhteemme oli ollut jo pitkään vaikea mutta mun mielestä eroaminen ei ollut tarpeen vaan olisin halunnut vieä jatkaa ja koittaa korjata suhde.
Vaimolla olikin uusi mies joka oli siis kaiken takana. Jouduin muuttamaan pois kotoa talosta jonka olis itse rakentanut alusta loppuun, ihan alussa kuvittelin et tämä tästä ne on pelkkiä seinä..
pari kuukautta olin kuin olisin ollut lomalla avioliitosta mutta nyt on totuus iskenyt "lomat on lusittu" mutta avioliittoa ei enää ole olemassa! on vain paha olo ja tuska joka on sisälläni.
Mua nöyryytetään sillä et mun omassa talossani on joku vieras mies (omaisuuden jakoa ei ole tehty) itse asun vuokralla. Työpäivät on raskaita kun kurkussa on itku ja silämät märkänä pitää kulkea.
Miten kauan tällaista pitää kestää? tää on niin raskasta lasten kassa koitan hammasta purren olla normaali etten heille aiheuta ikäviä tunteita eli koita viimeseen asiti salata oman tuskani. Lapset ei saa olla taisetelun osallisia näissä asioissa kovaa tää on tosi kovaa.
Vaimolla olikin uusi mies joka oli siis kaiken takana. Jouduin muuttamaan pois kotoa talosta jonka olis itse rakentanut alusta loppuun, ihan alussa kuvittelin et tämä tästä ne on pelkkiä seinä..
pari kuukautta olin kuin olisin ollut lomalla avioliitosta mutta nyt on totuus iskenyt "lomat on lusittu" mutta avioliittoa ei enää ole olemassa! on vain paha olo ja tuska joka on sisälläni.
Mua nöyryytetään sillä et mun omassa talossani on joku vieras mies (omaisuuden jakoa ei ole tehty) itse asun vuokralla. Työpäivät on raskaita kun kurkussa on itku ja silämät märkänä pitää kulkea.
Miten kauan tällaista pitää kestää? tää on niin raskasta lasten kassa koitan hammasta purren olla normaali etten heille aiheuta ikäviä tunteita eli koita viimeseen asiti salata oman tuskani. Lapset ei saa olla taisetelun osallisia näissä asioissa kovaa tää on tosi kovaa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tilanteesi on varmasti raastava, en usko että pystyn edes ymmärtämään mitä koet. Hae apua itsellesi, älä jää yksin. Hakeudu vaikka eroseminaariin, itse olen käynyt sen ja siitä oli valtavasti apua. Olin petetty ja jätetty mutta sain sentään jäädä asumaan lasten kanssa silloiseen kotiimme. Mies muutti marraskuussa uuden naisensa kanssa yhteen, silloin kävin pari kertaa kriisiterapiassa. Ensimmäinen joulu oli tosi paha, lapset olivat apeita ja surullisia eikä itselläkään olo sen kummempi ollut. Tammikuussa pääsin eroseminaariin ja aloin pikkuhiljaa toipua. Pystyin lohduttamaan ja tukemaan lapsianikin. Nyt siitä on jo vuosia ja kaikki on hyvin. Voimia sinulle!
Mukava lukea että joku jaksaa kommentoida mulle! joulu tässä pelottaa ihan hirveesti...
Kyllä sitä olen miettinyt et pitäs jonkun kanssa saada purkaa tätä ja löytää se reitti jolla tään pahan olon sais sisältään pikkuhiljaa ulos.
Tulin myös itse yllättäen jätetyksi syyskuun alussa 14 vuoden suhteesta ja usein tuntuu, ettei henkisellä puolella ole näinä kuukausina tapahtunut vielä mitään edistystä... Itken vieläkin päivittäin ja tuntuu kuin koko elämältä olisi pudonnut pohja. Minun tapauksessani pahinta on kai se, etten tänäkään päivänä ymmärrä, miksi mies halusi lähteä? Mitään selitystä en saanut, mutta sen tiedän, että kolmansia osapuolia ei kuviossa mukana ollut. Veikkaan, että miehelleni tuli ns. neljänkympin kriisi, koska yhtäkkiä koti ei ollutkaan enää paikka, jossa hän viihtyi...
Toivottavasti ap. kirjoittajalla on joku ihminen/ihmisiä, jolle hän voi puhua tilanteestaan. Pahinta on, jos sulkee kaiken sisäänsä... Olen itse suunnitellut eroseminaaria, sillä se auttaa kun huomaa, ettei ole ainoa eron myrskyissä kamppaileva! Netissä olen käynyt lueskelemassa esim. Eroperhe.net- palstaa. Muuten luulen, ettei tähän tilanteeseen valitettavasti auta kuin aika. Pitää vain yrittää jaksaa päivä kerrallaan. Lähestyvä joulu, perhejuhla, tietysti pelottaa, mutta ensi jouluna on varmasti jo helpompaa tai ainakin haluan niin nyt uskoa. Voimia!
Itselläni loppui pitkä suhde (15 vuotta). Siitä on jo neljä vuotta. En ole vieläkään päässyt yli. Olin itse syypää eroon 100%:sti baarit ja kaverit vei liikaa minua. Suhteeni oli alkanut jo teini-iässä.
Tuntuu vieläkin pahalta. Löysin jo kerran uuden rakkauden, mutta en ollut valmis lopulta. En tiedä mitä tehdä. Neljän vuoden ajan olen ollut enemmän tai vähemmän masentunut asiasta. Mikään ei tunnu auttavan. Nyt exälläni on uusi mies. Ja se ottaa taas ihan yhtä koville, kuin se erohetki. Olen ollut alussa varsinkin paljon tekemisissä exäni kanssa. Vieläkin haluaisin olla hänen seurassaan koko ajan. Enää se ei oikein kuitenkaan onnistu. Uusi rakastuminen johonkin toiseen ihmiseen varmaan auttaisi. Mutta tässä olotilassa ollessani en ole oikein houkutteleva kumpani ja se on varmaankin syy miksi en tapaa uutta oikeaa ihmistä. Kaikki tutut vaan sanoo, että minun täytyy kääntää uusi lehti elämässäni. Se vain ei onnistu, vaikka kuinka yritän. Työkään ei oikein suju. Aika neuvoton olen. Älkää hyvät ihmiset erotko. Se voi jollain hetkellä tuntua hyvältä, mutta lopulta se iskee päin näköä ja kovaa.
Ennen kadehdin välillä sinkkuja. Nykyään tiedän, että suurin osa sinkuista on aivan hajalla sinkkuuteensa. Menkää ihmiset rohkeasti parisuhdeterapeutille. Lopettakaa tv:n töllötys ja keskustelkaa kumppaninne kanssa, jos on ongelmia. Katselkaa vaikka valokuvia ajalta, jolloin olette alkaneet seurustella. Sitten ehkä muistatte miksi olette yhdessä. Minulla ei ole lapsia, joten en osaa ottaa kantaa sellaisiin suhteisiin, joissa on lapsia. Ja te miehet, jotka käytte liikaa baareissa bilettämässä: Älkää nyt perhana olko niin idiootteja, kuin minä, joka lopulta menetin kaiken sen vuoksi. Alkoholi ja tupakka pitäisi oikeasti kieltää lailla. Mä en ymmärrä miten sellaisia elämäntuhoajia saa sivistysvaltioissa olla kaupan hyllyllä. Ja te naiset, joiden miehet käyvät liikaa baareissa: Älkää vain motkottako asiasta. Yrittäkää edes jonkun aikaa käydä miehenne kanssa asiasta järkevää dialogia. Ei silloin, kun mies on krapulassa, vaan joskus arkena, kun ei ole baari-ilta tai ei ole krapula. Sulkekaa televisio ja jutelkaa asiasta paljon. Jutelkaa vaikka joka päivä. Vaikka kyseessä on varmaan myös alkoholismi, niin voi syy baareissa ramppaamiseen olla myös teidän suhteessanne. Se voi miehelle olla pakokeino kotoa, jossa asiat eivät suju. Annatteko miehellenne huomiota? En tarkoita vain seksiä, vaan myös arvostusta ja hellyyttä. Luottamusta ja aikaanne? Näytättekö rakkauttanne?
Olen surustellut mieheni kanssa 15 vuotta ja meillä on kaksi lasta, paljon on vuosiin mahtunut hyvää ja pahaa, itse lähdin 7 vuotta sitten toisen miehen mukaan paetakseni jotain pahaa oloani, mieheni joi silloin paljon ja ei pystytty puhumaaan asioista, palasimme kuitenkin yhteen 4kk kuluttua ja sivutettiin kaikki asiat ja jatkettiin eteenpäin. Pientä hölmöilyä on ollut molemmilla humalassa selvin päin kaikki hyvin tai ainakin luulin niin. Nyt mieheni ilmoitti 2kk sitten facebookin kautta olevansa sinkku ja sekö minut laittoi maan rakoon, vaadin selitystä mutta sain sen 2 viikon kuluttua kun hän sanoi tavanneensa toisen naisen ja oli hänen kanssaan viettänyt öitä, otin yhteyttä kriisi keskukseen ja käytiin juttelemassa asioista, mutta juominen jatkui ja miekeni pakeni baareihin, tunteet sekaisin asioista hänellä' varmaan oli ja todella väsynyt ihminen, olen häntä yrittänyt kuunnella ja järjestänyt yhteistä aikaakin mutta tuntuu että mikään ei riitä, hän haluaisi jatkaa ja sanoo rakastavansa minua, mutta humalassa silti soittelee naiselle. ongelmamme alkoi 2 vuotta sitten ku liityimme facebookkiin, mieheni addiktoitui siihen ja perhe jäi ulko puolelle, en tiedä itsekkään enää miten asiat voivat jatkua ja miten näistä yli pääsee, vaikeaa se tulee olemaan. Olen esittänyt hänelle kysymyksen että mistä olet valmis luopumaan jos jatketaan mutta ei hän osaa siihen vastata, tuntuu että ollaan vaan lasten takia tai häntä pelottaa että menettää elämäänsä kokonaan kontrollin jos ero tulee!
Meille tuli ero heinäkuun alussa 29 yhteisen vuoden jälkeen, kun mies ilmoitti löytäneensä "paremman". Hän muutti samantien tämän naikkosen luokse asumaan. Tämä on ollut kuin suoraan Kauniista ja rohkeista, kun mies on pari kertaa tehnyt paluutaan, soutanut ja huovannut. Viimein hän palasikin, oli kaksi viikkoa luonani ja lähti sitten uudelleen. Nyt lopullisesti.
Olen käynyt pari kertaa psykoterapeutin vastaanotolla, puhunut ystävieni kanssa, kirjoittanut "petetyn päiväkirjaa", kuntoillut ja ulkoillut. Kaikki tuo on auttanut, mutta haavat eivät tietenkään vielä ole parantuneet. Miestä en nyt ole 1,5 kuukauteen nähnyt lainkaan, muutama tekstiviesti on vaihdettu. Hänellä olisi tarve ja halu jutella, mutta ei vain vielä kykene. Enkä kykene minäkään häntä kohtaamaan.
Uskon valoisampaan tulevaisuuteen, mutta en vain pääse miehestä irti. Ajattelen häntä, kaikkia tapahtumia ja puheita lähes joka hetki. Ahdistaa ja sattuu! Tiedän, että meidän väliltämme on kaikki loppu ja minun pitäisi kääntää uusi sivu elämässäni, mutta en vain tiedä miten. Ehkäpä se aika on ainoa lääke...
Ei sille välttämättä mitään kriisiä tullut, ei vaan saanut puhutuksi tunteistaan. Jotkut ovat sellaisia, että voivat näytellä pitkäänkin, että kaikki on hyvin. Eivät puhu tunteistaan, vaikka kysyisi.
yhteyttä kuntasi oikeusaputoimistoon.
Tiedän, henkisesti on ihan helvetin raastavaa ja voimat voi olla ehtyneet.
Sun pitää nyt kuitenkin ajatella raha-asioita! Laita avioero vireille, vaadi ositusta heti ja vaimo talosta pihalle. Älä jää yksin!! Kenenkään ei tartte hyväksyä omasta kotoa pois lähtemistä eikä varsinkaan sen miehen asumista sinun rakentamassa talossa!!
Laita miehelle vuokrasopimus ainakin postissa ja vaadit häntä maksamaan vuokraa. Vaimoltasi sitä tuskin voit pyytää, mutta miehellä ei ole oikeutta siellä asua. Talo on sinun, ja sinä määräät kyllä ketä siellä käy!!
Nyt äkkiä otat yhteyttä oikeusaputoimistoon, ne hoitaa sun puolesta asiat eikä maksa hirveästi jos tulot ei ole päätä huimaavat. Halvempaa ainakin kun yksityinen lakimies..
Fisherin eroseminaari on hyvä käydä läpi, vaikka ei vielä olisi eronnutkaan. Saat muita näkemyksiä ja omaa päätäsi selvitettyä. Älä jää yksin, sillä nyt jos koskaan tarttet jokaisen ystävän ja sukulaisen, joka sulla on. Avioliitto voi olla entinen, mutta pelasta omaisuutesi vaikka pieneltä asialta se nyt tuntuu kun kaiken muun menettää. Mieti, haluatko oikeasti sellasen ihmisen takaisin joka sinut noin pahasti ja perusteellisesti pettää. Ei ole sen väärti. Voimia!
Mieheni lähti elokuun puolessa välissä yhtäkkiä pois....24 vuotta oltiin avoliitossa. Tuli minulle tosi yllätyksenä. Löysi kuulemma uuden naisen jo parin viikon kuluttua erostamme...itse ei sitä myönnä että hänellä on toinen. välillä on pahempia päiviä ja välillä parempia...en tiedä mikä auttaa että onko ainut se aika. Joudun syömään nukahtamislääkkeitä...masennuslääkkeisiin en ole vielä ainakaan joutunut turvautumaan. Kesä tulee olemaan pahinta aikaa...mutta kyllä nyttenkin itkettää. Koko joulu menee onneksi työn merkeissä omasta tahdosta.
kun en saa unta kiitos tuosta olen sitä miettinyt et miten tässä edetä kun on ihan hajalla eikä jaksas tapella. Toi kunnan oikeusapu taitaa olla paikka minne meen kun arki alkaa.
Ex.ällä ei näytä olevan yhtään kiinnostusta omalta osaltaan tehdä mitään ja tää on mulle niin pirun riivaamaa aikaa.
Miten ihminen voi muuttua rakkaasta vaimosta niin inhottavaksi ja kovaksi!! en voi ymmärtää.
olisin jo tehnyt itelleni jotain mut mulla on lapsia joiden takia haluan vielä elää...
Onneksi sinulla on lapsia, jotka tarvitsevat sinua, ja joita sinä tarvitset ja rakastat. Lapset auttavat jaksamaan pahimman yli. Onko kunnassasi tarjolla kriisiterapiaa? Kysäise vaikka terveyskeskuksesta, sinun on hyvä puhua tuskaasi pois jollekin ammattilaiselle ellei sinulla ole kaveria tai sukulaista, joka kuuntelisi tuskaasi. Meitä eronneita on tosi paljon, joka päivä tapahtuu n. 37 eroa, ja usein se tapahtuu toiselle puolisolle vasten tahtoaan. Ei voi muuta kuin yrittää selvitä. Lohdutuksen sana, minäkin luulin aikoinaan, että tästä en selviä, onneksi lapset auttoivat selviytymään. Nyt kun 10 vuotta on kulunut, olen ollut jo 6 vuotta nykyisessä parisuhteessa, joka on aivan toimiva. Lapset ovat kasvaneet, vain mies, joka halusi eron, on enää katkera, mutta sillehän en voi mitään. Itse menin aikaaan eroseminaariin, joka auttoi. Luepa kirja Jälleenrakennus - kun suhteesi päätyy, sitä käytetään Fisher eroseminaareissa. Se auttaa läpikäymään eroa ja eheytymään, voi löytyä kirjastosta.
Ihmiset ovat vain sellaisia: rakastavasta ihmisestä tulee täysi kusipää. Ex-vaimoni löysi onnensa, ja uransa lähiöräkälästä, jos tarkemmin ajattelen, taisin pelastua paljolta.
Mutta: nyt sun PITÄÄ jaksaa tapella, ja tosiaan, ajattele rahaa. Vaikkei raha onnelliseksi tee, niin takaan, että on mukavempaa surra eroa, kun ei oo muuten tyhjän päällä, kuten sanotaan. Kokemusta on yhden eron verran.
Ja kyllä: aika parantaa haavoja, huomaat jonain päivänä, että saamari, paistaa se aurinko vanhaan risukasaankin vielä.
moi tunnen tilanteen ja voin vain arvata miltä sinusta tuntuu.
Älä missään nimessä anna periksi vaan koeta löytää joku asia,keino jolla jaksat päivän kerrallaan ja suunnittele tarkkaan siirtosi etukäteen valmiiksi.
Älä anna periksi.
"Vaimolla olikin uusi mies joka oli siis kaiken takana. Jouduin muuttamaan pois kotoa talosta jonka olis itse rakentanut alusta"
Miksi ihmeessä lähdit? Olisit sanonut vaimolle ettet lähde omasta talostasi yhtään mihinkään ja että jos tänne vieraita miehiä tuodaan, alkaa skupoli-luokan messut.
" tää on niin raskasta lasten kassa koitan hammasta purren olla normaali etten heille aiheuta ikäviä tunteita eli koita viimeseen asiti salata oman tuskani. Lapset ei saa olla taisetelun osallisia näissä asioissa kovaa tää on tosi kovaa."
collateral damage. Kannattaa vaan nyt pyrkiä kääntämään lapset äitiänsä vastaan. Kerrot suoraan niin kuin asiat ovat, eli äiti on huora ja siksi koko perhe hajoaa.
Elekää hyvät miehet suostuko virran vietäviksi! Miehen on tarvittaessa lyötävä nyrkki pöytään, sillä joku roti se pitää tuossa mulkuttamisessakin olla! Jos akka lähtee niin menkööt,mutta silloin laardiperseen pitää painua vittuun siitä yhteisestä asunnosta, ei toisinpäin.