En tiennyt mihin osioon tämä kuuluisi,kun ei tuo "nettideittailu" ainakaan kovin oikealta paikalta tuntunut.
Mutta asia josta halusin kertoa,on rakastuminen netissä.Onko kenellekään muulle käynyt niin,ja miten juttunne on edennyt? Oletteko saanut vastarakkautta? Voiko netissä edes rakastua? Onko netissä alkaneella suhteella mitään toivoa?
Itse olen 19-vuotias,en ole koskaan seurustellut,ja viime keväänä löysin sattumalta niinkin teinistä paikasta kuin Irc-Galleria nuoren miehen,jolla huomasin olevan paljon yhteistä mun kanssa.Aluksi kyttäsin vaan muutaman viikon/kuukauden miehen tekemisiä ja kommentteja,kunnes uskalsin kommentoida jotain hänen kuvaansa.Sen jälkeen vaihtelimme muutaman sanan silloin tällöin toistemme "kommenttibokseihin".Kun kesän alussa pääsin ylioppilaaksi,hän onnitteli mua, ja sillon ensimmäisen kerran juttelimme kunnolla pidemmillä lauseilla.Mies on mua vuoden vanhempi ja tällä hetkellä armeijassa,joten tutustumisemme oli alkuun vähän takkuista,kun hän ei armeijan vuoksi päässyt käyttämään nettiä kovin usein.Olin jo ensimmäisistä viikoista lähtien ihan hillittömän ihastunut häneen,mutten tietenkään kehdannut sanoa asiasta mitään,koska arvelin että hänen mielestään olin vain joku satunnainen nettituttu jonka kanssa hän vaihtoi pari sanaa.Syksyllä sitten muutin uuteen kaupunkiin opiskelemaan,ja ennen muuttoani tajusin onnekseni,että mies käy armeijaa juuri kyseisessä kaupungissa.Olin niin onnellinen että meinasin haljeta! Ajattelin heti,että nyt mun on tartuttava tilaisuuteen ja ehdotettava tapaamista.Juttelimme kerran Irc-Galleriassa siitä kuinka muutan samaan kaupunkiin jossa hän on,mutta tapaamisesta ei vielä puhuttu.Sillä kerralla juttelimme ensimmäistä kertaa melkein pari tuntia putkeen,ja sen jälkeen meistä tuli kavereita Facebookissa.Pari viikkoa muuttoni jälkeen ehdotin Facebookissa hänelle livetapaamista,ja hän sanoi tapaavansa mut mielellään.Tuolloin oli muistaakseni syyskuu.Nyt on joulukuu,emmekä vieläkään ole tavanneet.Olen pari kertaa ottanut asian puheeksi,kerran hän jo ehdotti päivääkin,mutten ollut silloin kaupungissa,joten asia jäi sikseen.Kerran hänen ollessaan armeijasta lomilla satuimme juttelemaan Facebookissa,ja hän sanoi menevänsä illalla erään yhteisen lempibändimme keikalle.Hän ehdotti että tulisin mukaan,mutta koska keikka oli niin kaukana enkä tiennyt mihin voisin mennä yöksi,emme silloinkaan tavanneet.Keikkakeskustelun tuoksinassa vaihdoimme kuitenkin puhelinnumeroita.Olen tällä hetkellä hirvittävän kärsimätön,ja odotan joka päivä vain että hän ilmoittaisi millon voimme tavata.En kehtaa "vinkua" asiasta enää,koska emme vieläkään tunne kovin hyvin enkä halua säikäyttää häntä.Jutustelumme on edelleen aika pintapuolista ja käymme vain nopeita lyhyitä keskusteluja,koska hän on suurimman osan ajastaan armeijassa.Ja keskustelun aloitan aina MINÄ. Välillä mua turhauttaa kun tuntuu että asia junnaa vaan paikallaan,ja kun en tiedä miten etenisin! Ja oudointa on kun tuntuu,että olen oikeasti ensimmäistä kertaa elämässäni ihan tosissani rakastunut! Olen luonteeltani hirmu utelias,joten koska muuten tähän mieheen tutustuminen tuntuu olevan niin vaikeaa,keskityn tarkkailemaan hänen kiinnostuksenkohteitaan ja tekemisiään Facebookissa.Yritän painaa mieleeni kaiken hänelle tärkeän,ja mitä enemmän saan tietää hänestä,sitä enemmän häneen rakastun.Pidän ihan älyttömästi hänen suloisesta ulkonäöstään,musiikkimaustaan,harrastuksistaan,kirjoittamis/puhetavastaan(puhetta en ole koskaan kuullut),sosiaalisuudestaan,kaikesta!
En nyt tiedä mikä mun pointti tässä oli,kai halusin vain päästä purkamaan tämän johonkin ja kuulla muiden ihmisten mielipiteitä ja kokemuksia.
Mutta asia josta halusin kertoa,on rakastuminen netissä.Onko kenellekään muulle käynyt niin,ja miten juttunne on edennyt? Oletteko saanut vastarakkautta? Voiko netissä edes rakastua? Onko netissä alkaneella suhteella mitään toivoa?
Itse olen 19-vuotias,en ole koskaan seurustellut,ja viime keväänä löysin sattumalta niinkin teinistä paikasta kuin Irc-Galleria nuoren miehen,jolla huomasin olevan paljon yhteistä mun kanssa.Aluksi kyttäsin vaan muutaman viikon/kuukauden miehen tekemisiä ja kommentteja,kunnes uskalsin kommentoida jotain hänen kuvaansa.Sen jälkeen vaihtelimme muutaman sanan silloin tällöin toistemme "kommenttibokseihin".Kun kesän alussa pääsin ylioppilaaksi,hän onnitteli mua, ja sillon ensimmäisen kerran juttelimme kunnolla pidemmillä lauseilla.Mies on mua vuoden vanhempi ja tällä hetkellä armeijassa,joten tutustumisemme oli alkuun vähän takkuista,kun hän ei armeijan vuoksi päässyt käyttämään nettiä kovin usein.Olin jo ensimmäisistä viikoista lähtien ihan hillittömän ihastunut häneen,mutten tietenkään kehdannut sanoa asiasta mitään,koska arvelin että hänen mielestään olin vain joku satunnainen nettituttu jonka kanssa hän vaihtoi pari sanaa.Syksyllä sitten muutin uuteen kaupunkiin opiskelemaan,ja ennen muuttoani tajusin onnekseni,että mies käy armeijaa juuri kyseisessä kaupungissa.Olin niin onnellinen että meinasin haljeta! Ajattelin heti,että nyt mun on tartuttava tilaisuuteen ja ehdotettava tapaamista.Juttelimme kerran Irc-Galleriassa siitä kuinka muutan samaan kaupunkiin jossa hän on,mutta tapaamisesta ei vielä puhuttu.Sillä kerralla juttelimme ensimmäistä kertaa melkein pari tuntia putkeen,ja sen jälkeen meistä tuli kavereita Facebookissa.Pari viikkoa muuttoni jälkeen ehdotin Facebookissa hänelle livetapaamista,ja hän sanoi tapaavansa mut mielellään.Tuolloin oli muistaakseni syyskuu.Nyt on joulukuu,emmekä vieläkään ole tavanneet.Olen pari kertaa ottanut asian puheeksi,kerran hän jo ehdotti päivääkin,mutten ollut silloin kaupungissa,joten asia jäi sikseen.Kerran hänen ollessaan armeijasta lomilla satuimme juttelemaan Facebookissa,ja hän sanoi menevänsä illalla erään yhteisen lempibändimme keikalle.Hän ehdotti että tulisin mukaan,mutta koska keikka oli niin kaukana enkä tiennyt mihin voisin mennä yöksi,emme silloinkaan tavanneet.Keikkakeskustelun tuoksinassa vaihdoimme kuitenkin puhelinnumeroita.Olen tällä hetkellä hirvittävän kärsimätön,ja odotan joka päivä vain että hän ilmoittaisi millon voimme tavata.En kehtaa "vinkua" asiasta enää,koska emme vieläkään tunne kovin hyvin enkä halua säikäyttää häntä.Jutustelumme on edelleen aika pintapuolista ja käymme vain nopeita lyhyitä keskusteluja,koska hän on suurimman osan ajastaan armeijassa.Ja keskustelun aloitan aina MINÄ. Välillä mua turhauttaa kun tuntuu että asia junnaa vaan paikallaan,ja kun en tiedä miten etenisin! Ja oudointa on kun tuntuu,että olen oikeasti ensimmäistä kertaa elämässäni ihan tosissani rakastunut! Olen luonteeltani hirmu utelias,joten koska muuten tähän mieheen tutustuminen tuntuu olevan niin vaikeaa,keskityn tarkkailemaan hänen kiinnostuksenkohteitaan ja tekemisiään Facebookissa.Yritän painaa mieleeni kaiken hänelle tärkeän,ja mitä enemmän saan tietää hänestä,sitä enemmän häneen rakastun.Pidän ihan älyttömästi hänen suloisesta ulkonäöstään,musiikkimaustaan,harrastuksistaan,kirjoittamis/puhetavastaan(puhetta en ole koskaan kuullut),sosiaalisuudestaan,kaikesta!
En nyt tiedä mikä mun pointti tässä oli,kai halusin vain päästä purkamaan tämän johonkin ja kuulla muiden ihmisten mielipiteitä ja kokemuksia.
Vastaukset 1
Vanhimmat
rakastumisen tunteeseen.
Tulet todennäköisesti pettymään, mutta noin nuorena se kuuluu elämään.
Nauti tunteesta, elä täysillä, itke sitten kun on sen aika. Se kuuluu tuohon ikään. Jonakin päivänä tapaat sen ihmisen, jonka kanssa tutustut oikeasti ja ihastut häneen eikä mielikuvaan hänestä.