Poikaystävälläni on kehitysvammainen isosisko. Olen suhteemme alusta saakka "kiltisti" poikaystävän toiveesta osallistunut hänen ja äitinsä kanssa kaikkiin siskon hoitokodin vuotuisiin tilaisuuksiin (kesäjuhlat, joulujuhlat jne.). Nyt kuulin joulujuhlan ajankohdan melko viime tipassa ja vasta kun olin jo ehtinyt yhden ystäväni kanssa alustavasti sopia erääseen työhöni liittyvään tapahtumaan osallistumisesta kyseisenä samana päivänä. Kun mainitsin varovasti mahdollisesta menostani, poikaystävä totesi ankaraan sävyyn että "niin siis EDELLEENKIN painotan että SILLOIN on X:n JOULUJUHLA" ja sanoi loukkaantuvansa jos en tule. Tästähän sitten syntyi iso riita. Tuli kaikenlaista mukavaa loanheittoa tyyliin "mielenvikainen exänikin sentään jopa tajusi TÄMÄN asian tärkeyden!". Ja sitä koko ajan painottaa, että asia ei ole HÄNTÄ, vaan siskoaan varten. No kyllähän mä sen ajatuksen toki ihan ymmärrän mutta.. joskus kai ihmisellä on oikeus olla hieman itsekäskin (ja aika paljon kyllä mielestäni joustan tässä suhteessa).. valitettavasti vaan riidan lopputulos nyt ilmeisesti on että en ole menossa sitten kumpaankaan tilaisuuteen.. poikaystävä otti "en ees enää halua sua sinne" -asenteen.. että hmm, oiskohan tän voinu hoitaa kenties toisinkin..??
Ihan jos totta puhutaan, niin kyseiset visiitit on joka tapauksessa mulle samankaltaista "pakkopullaa" kuin muutkin sukulaisvierailut. Tai siis että toki mukaan lähden minne vaan mun toivotaan lähtevän ja käyttäydyn täysin "tilanteen vaatimalla tavalla" ja olen kaikille mukava jne. mutta en mä siitä mitään suunnatonta sisäistä riemua kyllä tunne. Ja aina on salaa pikkuisen helpottunut poispäin kävellessä. Että no niin, nyt on taas tääkin velvollisuus hoidettu. Omia rehellisiä tuntemuksiani, mutta ääneen niitä ilmeisesti ei kannattaisi tunnustaa.. Pitäiskö kumppanille ennemmin valehdella, että ai että miten nautinkaan sukulaistesi luona käymisestä..?
Kertokaahan siis.. olenko aivan hirveä itsekäs natsi jos A) jään jonkun kerran pois poikaystävän siskon juhlasta jonkin oman menoni vuoksi, B) ylipäätään koen kyseiset visiitit hieman sellaseksi "tylsäksi velvollisuudeksi", C) myönnän rehellisesti tuntemukseni/ajatukseni asiasta..??
Ihan jos totta puhutaan, niin kyseiset visiitit on joka tapauksessa mulle samankaltaista "pakkopullaa" kuin muutkin sukulaisvierailut. Tai siis että toki mukaan lähden minne vaan mun toivotaan lähtevän ja käyttäydyn täysin "tilanteen vaatimalla tavalla" ja olen kaikille mukava jne. mutta en mä siitä mitään suunnatonta sisäistä riemua kyllä tunne. Ja aina on salaa pikkuisen helpottunut poispäin kävellessä. Että no niin, nyt on taas tääkin velvollisuus hoidettu. Omia rehellisiä tuntemuksiani, mutta ääneen niitä ilmeisesti ei kannattaisi tunnustaa.. Pitäiskö kumppanille ennemmin valehdella, että ai että miten nautinkaan sukulaistesi luona käymisestä..?
Kertokaahan siis.. olenko aivan hirveä itsekäs natsi jos A) jään jonkun kerran pois poikaystävän siskon juhlasta jonkin oman menoni vuoksi, B) ylipäätään koen kyseiset visiitit hieman sellaseksi "tylsäksi velvollisuudeksi", C) myönnän rehellisesti tuntemukseni/ajatukseni asiasta..??
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sinun kannattaa sanoa nyt heti suoraan, ettet pidä näistä vierailuista. Ja tunnet olosi tukalaksi.
Sanoit kuinka kiltisti olet mennyt ja nyt se poikaystävä on tottunut kiltteyteesi. Ja luulee ja olettaa että kyllä sinä aina menet ja olet vain hänen sukulaisten pilkkuna siellä.
Minä kokisin tuon kauheana painostuksena ja en ymmärrä kuinka olet voinut suostua moiseen?
Nyt täytyy sanoa ihan suoraan ja heti, että sä inhoat niitä vierailuja, tuli riita tai huuto päälle.
Muuten saat tehdä noita vierailuja useita vuosia, ja ne vaan kasvaa ja lisääntyy.
Jotkut käyttää hyväksi kun on sellainen kiltti tyttö, sanot vaan sanan ei.
Kiltteys kuulostaa kivalta, mutta loputon myöntyminen ja myötäileminen ei tee kenellekään hyvää. Jos kiltteytesi tarkoittaa, että joudut pienentämään itseäsi ja suostut jatkuvasti sellaiseen, mitä et oikeasti haluaisi, teet elämästäsi vaikeaa, uuvut ja lopulta katkeroidut.
( tuon lopun mä lainasin netistä )
itsekäs ainakaan pahassa mielessä.
Kaikilla perheilä tai suvuila on oma perhetarinansa, jota vaalitaan. Siinä ihmiset saavat rooleja ja roolit merkityksiä. Kuulostaa että poikaystäväsi perheen perhetarina kietoutuu jotenkin kyseisen siskon ympärille. Silloin siskoon kohdistuvat toimet mitataan jollain muulla kuin täysin rationaalisella mittarila.
En osaa sanoa, mikä tuo "tarina" olisi.
Esimerkkinä voin sanoa omasta perheestäni/suvustani esimerkin: sukutarinaamme kuuluu, etä olemme "kulttuurisukua". Totta siinä on sen veran, että joskus menneinä aikoina suvussa on ollut kyllä jokunen kulttuurivaikuttaja ja suvussa on paljon vanhaa ruotsinkielistä porvaristoa. Enemmän toki ihan tavallisia maajusseja, mutta se ei kuulu sukutarinaan.
Olemme siis kulttuurisukua ja siksi jokainen skitsofreenikko suvussa tulkitaan "sukurasituksesta" kärsiväksi ja tällä viitataan raskasmielisen älyllisyyden murtamiin herkkiin sieluihin. Jokainen taiteellinen henkilö tulkitaan "suvun perinteen" kantajaksi jne. Jokainen sähköasenta enemmän tai vähemmän "mustaksi lampaaksi"...
Tällä ei ole mitään faktapohjaa, mutta teemaan liittyvät tulkinnat ihmisten kohtaloista ovat sitkeitä ja nousevat esiin yllättävissä tilanteissa.
Jops kohtaat "outoja" asenteita, yksi mahdollinen selitys on perhemyytit, joihin voi liittyä syyllisyyksiä, vaiettuja tapahtumia jne.
Sinulla on täysi oikeus jäädä pois moisista tilaisuuksista, jos et niihin halua mennä. Periaatehan tuollaisissa tilanteissa on se, että kaiken pitää tapahtua vapaaehtoisesti, eikä pakotettuna tai aina vaan toisen mieliksi. Kumppanin pitää ymmärtää, että näillä tilaisuuksilla ei ole sinulle sellaista merkitystä kuin hänelle. Ei ole ollenkaan itsekästä kieltäytyä, päinvastoin, paljon parempi on rehellisesti tuoda asia esille ja tehdä toiselle selväksi se, että kyse on hänelle tärkeästä tapahtumasta, ei sinulle. Toista ei voi jatkuvasti miellyttää niin ettei oma mielenrauha kärsisi. Tärkeämpää sinulla on olla henkisesti tukemassa ja kuunnella vierailun kuulumiset kuin itse väkisin raahautumalla ja tuskaisena yrittää olla läsnä siellä missä et ollenkaan viihdy. Et loukkaa ketään jäämällä pois, etkä ole itsekäs, vaan se on itsekäs joka vaatimalla vaatii toista tekemään vastoin hänen omaa tahtoaan.. jää ihan hyvällä omallatunnolla kotiin löhöämään äläkä tunne syyllisyyttä siitä, ettei sinulla mielenkiinto riitä joka "kissaristiäisiin". Oma siippani ei lähde, enkä pakota häntä ja asia on ihan ok.
itsekäs paska, vain terveellä tavalla omaa hyvääsi ajatteleva. Sitä paitsi jos et ole jossain mukana vapaasta tahdostasi, mielelläsi, niin kyllä se näkyy olemisessa ja vaikka ns. tavalliset normaalit ihmiset sitä eivät välttämättä aisti oikein, niin kaikki tuon tavallinen-määritelmän ulkopuolelle jäävät yksilöt kyllä aistivat sen hyvin selvästi.
Kumppanisi on ehkä ottanut tuosta normaalin sisarusrakkauden lisäksi myös jonkilaisen pyhyysmission itselleen, velvoitteen, eikä luultavasti ole asian suhteen täysin rehellinen itselleenkään ja siksi ei kestä sitä että joku toinen hyvin läheinen on sen asian suhteen rehellinen ja myös sanoo sen ääneen. Häntä sattuu oman toimintansa, mikä sitten syy onkin, ja sen tuskan hän heittää sinulle rehellisyytesi vuoksi. Näin arvaisliin kertomasi perusteella :/
.. sen verran tiedän, että poikaystäväni muut sisarukset eivät pahemmin kehitysvammaisen siskonsa juttuihin/tapaamisiin osallistu, ja poikaystävä jaksaakin aina (hitusen katkeraan sävyyn) julistaa sitä, miten HÄN huolehtii ja välittää siskostaan kun muut eivät sitä tunnu tekevän. Joten kyllähän tuo tietyssä mielessä jonkinlaiselta "pyhyysmissiolta" haiskahtaa..
ai jos muut sisarukset eivät huolla kehitysvammaista siskoaan ja poikaystäväsi tekee niin, se vittu häiritsee sun elämääsi jotenkin vitun paljon???!!!!! Mitä kohtaa minä tai sinä ei ymmärretä? Oletkohan ihan tasapainoinen ihminen kun tahdot riistää kehitysvammaiselta siskolta hänen viimeisen "tukijansa...
kylmä ihminen et pidä poikaystäväsi perheestä. Ymmärrätkö että perhe rakastaa poikaystävääsi enemmän kuin sinä? NIIN?