Olen juuri aloittanut elämäni ensimmäisen dekkarin kirjoittamisen. Alku on aina hankala, joten ajattelin muodostaa mielessäni marrkinatutkimuksen nähdäkseni millaiseen markkinasegmenttiin tarinani uppoaisi. Käytän siis teitä surutta ja palkatta hyväkseni, koska olette minulle asiakkaina kovin tärkeitä joka iikka.
(En tosin osaa selittää mikä, mitä tai millainen on "iikka")
Eliittimurha
"Merihakaa kannattelevien betonipylväiden kyljet olivat merituulen huurtamat. Muuta elämää kivisessä ja kaikuvassa varjomaailmassa ei näkynyt kuin tyhjä bussi, jonka kuljettaja nojasi rattiin ja tuijotti satamaan. Auton kone kävi ja sen valot paloivat. Sadat autopaikat bussin ympärillä oli maalattu valkoisin viivoin ja numeroitu. Numerossa 783 makasi tylpällä esineellä surmattu nainen. Ruumiilla oli yllään tahraton Dolce & Gabbana iltapuku. Ruumis makasi selällään jäätyneessä verilammikossa jalat koukistuneena kuin synnyttäjällä. Oli merkillepantavaa, että hän oli huomattavan kaunis, mutta kuollut. Elottomuus teki hänestä kananmunanvalkoisen, kuin särjetyn nuken, jonka katseen kirkkaus oli kylmästä ehtynyt riitteeseen.
Reisien välistä pilkotti valkoiset alushousut, joissa luki Suomi24. Jäätyneen merenkannen uumenissa kuului valaiden laulu."
(En tosin osaa selittää mikä, mitä tai millainen on "iikka")
Eliittimurha
"Merihakaa kannattelevien betonipylväiden kyljet olivat merituulen huurtamat. Muuta elämää kivisessä ja kaikuvassa varjomaailmassa ei näkynyt kuin tyhjä bussi, jonka kuljettaja nojasi rattiin ja tuijotti satamaan. Auton kone kävi ja sen valot paloivat. Sadat autopaikat bussin ympärillä oli maalattu valkoisin viivoin ja numeroitu. Numerossa 783 makasi tylpällä esineellä surmattu nainen. Ruumiilla oli yllään tahraton Dolce & Gabbana iltapuku. Ruumis makasi selällään jäätyneessä verilammikossa jalat koukistuneena kuin synnyttäjällä. Oli merkillepantavaa, että hän oli huomattavan kaunis, mutta kuollut. Elottomuus teki hänestä kananmunanvalkoisen, kuin särjetyn nuken, jonka katseen kirkkaus oli kylmästä ehtynyt riitteeseen.
Reisien välistä pilkotti valkoiset alushousut, joissa luki Suomi24. Jäätyneen merenkannen uumenissa kuului valaiden laulu."
Vastaukset 33
Vanhimmat
Tämän voisi sotkea johonkin poliittiseen kähmintään, sillä Merihaka ei sovi yhteen Dolcen & Gabbanan lomaan. Jotain hämärää on tapahtunut.
Mietintämyssyä.
Onko se samalla viimeinen, tositapahtumiin perustuva ja uhri letkin sinä itse? Öh, paljastinko vahingossa juonen. Se olisi ihan uusi dekkarin juoni ja sopisi juuri sinun tyyliisi.
Murhaaja olisi joku palstalainen ja arvattavaksi jää kuka, koska dekkarisi loppuisi kesken:::::D
Mjaa.
Mikähän mua kiinnostaa tässä betonikompleksissa Merihaka? Mä en koskaan ole törmännyt rumempaa kuin tämä kyseinen on. Ehkä mua kiinnostaa siinä sen luotaan työntävyys, silkka rumuus ja sen astronominen paino, joka seisoo kuin monien pylväiden varassa, siis lähes leijuu. Ympäristönä ja tapahtumakenttänä todella haastava.
Kun tähän rumuuteen tuo kauneutta, ja sitten antaa betonikammotuksen surmata tämän lyriikan, niin kokee lähes katharsismaisia fiilareita, kuin fläsiksiä jostain lapsuuden kammotuksesta, möröstä tai muuten vain spuukista.
Upeaa.
ja rahoitus kerättiin eläkekirjojakin panttaamalla ja luvattiin halpoja asuntoja köyhille.
Kuitenkin vain ökyrikkaat saivat asunnon sieltä. Tämä Elannon huijaus sopisi sen dekkarin juonitteluihin
hyvin.
Kun et voi sen dekkarin tuotosta nauttia murhattuna, voisit kirjoittaa sen jatkosarjana palstalle ja kun ei uusia jaksoja enää ilmesty, löydämme ruumiisi ko. paikasta.
Sinne pystytetään sitten ciscokis-patsas
mitään patsaita saa ;) Ruumis voisi mieluusti olla joku muu, kuin ciscokis.. Vain hän osaisi kirjoittaa dekkariin karmaisevan lopun.
Kehut menevät mulla aina suoraan päähän. Ehkä siksi välttelen ihmiskontakteja miljoonakaupungissa, sillä haluan säilyttää ihmisarvoni ja katu-uskottavuuteni. Muutenkin Hagis on täynnä patsaita joilla ei oikein tee mitään, joten ei sinne enää yhtä tasavaltalaiskaartin näköispystiä tarvita.
Joo ja ruumis on ihan joku muu. Musta on kiva purkaa säädyttömiä traumojani paperille.
Meidän pitää välittömästi ystävystyä, sillä ystävyys on ikuista.
ei ole muu, kuin s24:n sivujen tökkiminen.
Karjalanpaisti meni uuniin ja sateenkaaren päässä on turinatiimin joulupata :) Ehtymätön luonnonvara:) http://www.joulupata.fi/?page=lahjoita&potti=turinatiimi
Traumat paperilla ei satuta ketään!
aikaisen poliittisen eliitin salainen kähmintä jossa etuoikeutetusti
mm. nyt jo vainaa Kalevi Sorsa sai kämpän merinäköalalla, eikä muutkaan
ostajat maksaneet maltaita asunnoistaan. Duunareilla oli varaa vain alikerrosten
asuntoihin, joissa näköala slummipihalle tai sörnäisten rantatielle tai hanan
hiilikasoihin.
Hölmöjä olivat poliittinen eliittikin ja ne parempi osaiset jotka muuttivat myrkkyalueelle.
Aikas moni on jo kuollut erilaisiin syöpä sairauksiin.
myrkkyalue?
ympäristö sörnäisten rantatien varrella on pelkkää vanhan teollisuuden myrkkyaluetta puhumattakaan voimalaitoksen hiilikasoista sun muista alueella olevista myrkyistä kaasulaitoksen myötä jne. Vielä 70-luvulla kun aluetta alkoivat rakentaa, myrkkymaiden poistaminen oli hyvin pinnallista ja siellä muhii edelleen varsinainen myrkkypommi joka nousee maaperästä erilaisina "kaasuina" ym.
Nykyisin on tiukemmat säännökset myrkkymaiden poistamiseksi, mutta aina sitä jää maahan. Saastunut on se osa helsinkiä ja pysyy. Normi ihminen ei aavista mitään asioiden todellisuudesta.
tuo ilta aika paljoin hauskempi. Sain hetken aikaa irtautua muusta joukosta ja katselin sivulta kun íhmiset jatkoivat illanviettoa.
Niin. Juttellaanko sanoi hän, kun otin yhden viinilasillisen, ja katseli vihaisena minun ohitin hänet myöhemmin illalla. Minulla ei ollut pientintäkään halua vastata hänen kysymyksiinsä, mutta palasin vain sanomaan että minä tunnistin hänet niiden ihmisien joukosta. Minä kiersin pienen hopeisen langan hänen partansa ympärille ja kerroin ettei hän tulisi poistamaan sitä. Tapasimme junassa ja se oli yhäkin siinä. Harmmillista. Eikö totta :)
.
vaikuttaa.
Tylpällä esineellä ei tule avohaavoja joista vuotaisi verta...
Myös kellonaika puuttuu
Juu. Tylpän esineen lisäsin klassiseksi kliseeksi. On yhä arvoitus miten ja milloin nainen surmattiin. Mitä tulee valaiden lauluun niin havaitsin tällaisen ilmiön perin lyyriseksi ja liitin kuin lisukkeena lauseen rimpsuni perään. Tämä aiheutti sen, että juoni sai mystisiä lonkeroita kiinni runkoonsa, laajeni tajunnan tuolle puolen.
Jännää.
Kalliossa painetaan vaatteisiin mitä ikinä niihin keksii sitten ideoida. Alusvaatteissa vain käytettävissä olevan tilan rajallisuus on mielikuvituksen lennon fyysisenä esteenä.
kauniistikin! Valurautaisen padan kumahdus?
siihen. Mitä rikossarjoja olen seurannut, saanut käsityksen ettei kuollut juurikaan vuoda verta.
Kuolleen siis olisi loukkaantua kuolettavasti jotta suotaisi verta (paljon). Niin kauan kun sydän lyö, se pumppaa verta. Lopetettuaan lyömisen, loppuu verentulo suhteellisen nopeasti
Mutta se jäisi kuolleelta, eikä tylpän esineen tarinaa kerrottaisi ennen puoliväliä. Mieluummin lähempänä loppua.
Yleensä dekkari kerto vasta lopussa, kuka murhaaja oni. Hyvin harva kertoo heti alussa tekijän.
Mikäli oikein muistan, Lehtolainen on jossain dekkarissaan kertonut heti alussa tekijän.
S24 kalsareita saa?
Vai oliko kuollut intohimoinen Allers fani, että teetätti ky. kalsarit?
S24 ei ollut naisen, vaan murhaaja oli pukenut ne naisen ylle!
Sulla tuo mielikuvitus lentää.
mistä tuollaisia alushousuja saa?
Nimimerkillä epätietoinen ;)
JA jäätyneen merenkannen alta ei kuulu kyllä mikään, vähiten valaiden laulu itämerellä.
Ei kannata syöttää soppaa lukijoille ;)
"Merihakaa kannattelevien betonipylväiden kosteat kyljet olivat huurtuneet itätuulen puhaltamina"
"Meri oli jäätynyt kanneksi, sen alla lillui vain likainen vesi ja muutama orpo kala jotka uiskentelivat yhtä onnettomasti kuin suomi24 miesten logiikalla kirjoitteleva hajonnut hahmo"
"Uhrin ohimossa oli vekki josta ei voinut sanoa oliko siihen osunut esine vai luoti".
Tarkemmat ilmaisut ovat paikallaan.
Ei lukijoille tarvitse kertoa etukäteen kuinka uhri on surmattu. Paikalle tulevat rikostutkijat ja oikeulääkäri tekevät johtopäätelmiä onko esine tylppä, terävä vai onko kolhu luodin aiheuttama.
motiivi, lukijan on kiinnostavampaa arvuutella kuka on murhan tekijä ja toimekis antavan salaliiton jäsenet
Mielenkiinto loppuu tasan siihen, kun tutkijat saapuvat paikalle..
"Naisen iltapuvun sivutaskusta löytyi lappu jossa luki mariamania ja salasana. Se avasi tutkijoille uuden portaalin ja miettimisen mihin nimi ja salasana voisivat viitata. Tapaturma, sanoi oikeuslääkäri. Murha, sanoi toinen rikostutkija pyöritellen kädessään salaperäistä lappua".
Pöljä rikostutkija pyörittelisi sellaista lappua vielä seuraavanakin itsenäisyyspäivänä :) Keitän sut padassa joulun jälkeen, mutta nyt menen juhlimaan. Moro
Nuo alushousut olivat ensimmäinen kohdistuspiste, johon silmäni ajovaloissa osuivat. Ruudussani makasi ihminen selällään tuijottaen betonikattojen putkiverkostoihin. Ajattelin ensin soittaa torvea, mutta joku minussa esti tämän. Vähitellen ymmärsin, että hän ei liikahtaisi ruudustani mihinkään, sillä hän oli eloton.
Tumma läikkä naisen alla ei ollutkaan osa hallin lattiaa, vaan mustaksi muuttunutta verta. Sammutin auton.
Lumiauran kolina havahdutti minut horroksesta ja sai avaamaan oven. Keltaiset valot välähtelivät pilareissa. Minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä, mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä tai ajatella. Astuin ulos autosta ja jäin oven suojista tarkastelemaan tilannetta.
Jossain hiiviskeli ajatus, että olin itse aiheuttanut hänen kuolemansa: peruuttanut hänen ylitseen lähtiessäni aamulla töihin. Ajatus tuntui mielettömältä, mutta ollessaan yksi vaihtoehdoista, kammottavalta. Kuulin ohuiden luiden rutinan painaessani aamun takaperoista kaasujalkaa.
Otin muutaman askeleen lähemmäs jäykistynyttä ruumista sydän hakaten. Nainen tuijotti. Hänen silmänsä olivat huurteessa ja iho valkoinen kuin paperi. Omituisinta oli tämän asu. Ei kukaan kävele aamu kuudelta tuollaisessa, olemattomassa hepenessä. Tai ehkä hän oli ollut tulossa jostain eilisistä kemuista. Oli humalassa eksynyt tänne ja jäänyt alleni aamurähmäisessä kiireessä. Ajattelin ensin haistella hänen hengitystään, mutta sitten ymmärsin, ettei hän hengittänyt.
Huomasin poliisiauton ajavan hitaasti tunnelin keltaisissa valoissa kohti rantaa. Ryntäsin juoksuun. Auto eteni verkkaista vauhtia, ja minä pingoin perässä väistellen parkkiruutujen omistajien kylkiä ja puskureita. Matkaa oli niin paljon, että ymmärsin olevani myöhässä. Jos olisin oikaissut suoraan tielle, niin olisin saanut heidät pysäytettyä. Mutta nyt, kun ehdin ajoradalle, niin jouduin vain toteamaan miten auto kiihdytti ja katosi Hakamäen sillan alle tavoittamattomiin. Seisoin ajoradalla kuin tuulimylly kädet heiluen punaisille takavaloille. Olin huono viheltämään. Auto katosi näkyvistä.
Marssin takaisin lähtöruudulle. Autoni seisoi yhä poikittain paikallaan ajoväylällä, mutta ruumis ei enää maannut siinä mihin sen olin jättänyt. Ruumista ei enää ollut. Ruutu oli yhtä tyhjä kuin mikä tahansa täyttämätön ruutu sen ympärillä. Nainen oli kadonnut. Jokin kouraisi sydämestäni, puristi sen kuin kasaan kylmillä sormillaan. Ilmat keuhkoistani tyhjenivät haihtuvaksi huuruksi ilmaan. Betoniviidakossa liikkuivat vain silmäni ja mielen raskas kaaos. Muu kaikki oli pysähtynyt, sammunut aloilleen.
Hakaniemen silta ja Hakamäen silta ovat vähän eri paikoissa. No. Sattuuhan sitä.
(Naurua)
samalla kun kirjoitat. Yksityiskohdat ovat tärkeitä. Mutta tuskin sinulla on helsinkiläisiä lukijoita niin paljon että se haittaa ja kehä III.n ulkopuoliset ostajat eivät moista huomaa.
Kyllä mä nämä kulmat tunnen. Mutta olisihan tuo tietenkin ihan järkevää. Muistaakseni Hakaniemen silta on pidempi kuin Pitkäsilta, ja Hakamäensilta on taas pidemmällä, koska porkkanamme kasvavat siellä Kivihaassa.
Jau
ruumis oli jo kadonnut ja nyt autokin varastettu. ciscokis meni tekemään ilmöituksen konstaapeli Reinikaiselle, joka alkoikin kuulustella mistäa ciscokis on auton varastanut. ciscokis ei muistanut enää, mutta taskusta löytyi avain, jossa luki;Dazun. Koska dazulla ei varaa autoon ole, hänetkin pidätettiin murhasta epäiltynä psykopaattina ja S24:stä löytyneen vihjeen mukaan poliisi etsii kirpelaa vainajaksi epäiltynä.
Nainen alkoi sulaa. En ollut löytänyt kalliin tuntuisesta asusta mitään pesuohjeita, joten pesin vaatteen hienopesussa. Veren pesemiseksi minun täytyi laskea lämmintä vettä kolmisen varttia, jotta olisin saanut tympeän hajun katoamaan. Käytin pesemiseen sampoota. Muuta minulla ei ollut. Häntä oli helppo käsitellä. Vaikka en mielestäni ollut mitenkään erityisen vahva, niin kuitenkin saatoin käännellä ja kannella häntä vaivattomasti. Varoin hänen kampaustaan, sillä siihen oli nähty vaivaa. En millään osaisi korjata sitä, jos sen turmelisin, kastelisin, tai aiheuttaisin kampauksen purkautumisen.
Minne hän oli ollut menossa noin tälläytyneenä ja noin hienona? En voinut käsittää miten nainen oli voinut lähteä ulos talvipakkaseen ilman päällysvaatteita, puolialastomana. Oliko hänellä ollut jokin takki, turkki tai jokin? Entä missä se nyt oli? Kone aloitti linkoamisen. En ollut varma, oliko se viisasta.
Kuivasin vartalon huolellisesti ja kannoin hänet vuoteeseen. Palasin pesuhuoneeseen ja istuin koneen äärellä niin kauan kuin ohjelma oli loppunut ja lukko auennut, sitten asettelin vielä kostean vaatteen suihkutangolle kuivumaan. Kummalliset alushousut asettelin rättipatterille. Sitten pesin hampaat. Hieroin leukaani. Lopulta päätin olla ajamatta partaa, ja kävin makuuhuoneessa vilkaisemassa vierastani. Hän nukkui. Päätin katsella vielä hetken olohuoneessa televisiota ja juoda oluen.
Puolilta öin irrotin makuuhuoneen pöytävalaisimesta kynttilälampun ja asetin naisen etusormen sen tilalle. Napsautin katkaisijasta ja nainen ponnahti vuoteella kuin vieteri.
Aamulla heräsin häikäisevään auringonvaloon. Kaihtimien välistä poltti silmiä keskipäivän hangissa kimpoileva kirkkaus. Puhelimeni soi.
- Joo.
- Moikka. Mikäs on olo? Olitko töissä vai riehumassa?
- Töissä riehumassa.
- Sulla ei varmaan ole mitään suurempia suunnitelmia täksi päiväksi?
- En osaa sanoa.
- Jessellä on solisluu poikki; laitataklaus eilisissä harkoissa. Jouduttiin menemään Töölööseen.
- Katos perkele!
- Mun on mentävä duuniin, enkä haluaisi jättää poikaa yksin.
- Aha. Monelta? Hetikö?
Jäin kuuntelemaan entisen avovaimoni tuttuakin tutumpaa ääntä, kun jokin outo tunne valtasi minut, ja puhelimen ääni häipyi taustalle. Minusta tuntui, että huone hämärtyi, kohisi ja kävi pienemmäksi ja ulkoa tuleva valo kimposi tilaan tunkeuduttuaan takaisin ulos. Minua kylmäsi. Suljin puhelimen. Hälytysajoneuvo kiisi jossain liikenteen seassa kuin mieletön.
En mä jaksakaan. Ihan tyhmä aihe.