Mies juo liikaa

..meillä niinkuin monella muullakin. Tulin iltalenkiltä ja mies kuorsaa taas kerran sammuneena sohvalla.

Joka hel..tin viikoloppu sama juttu. Naimisissa ollaan oltu kohta 20(!) vuotta, mutta nyt alkaa pinna loppua totaalisesti. Itse käytän alkoa tosi harvoin, mies joka viikonloppu.

Elämäntavat ja -arvot on meillä täysin erilaiset, ennen ajattelin että vastakohdat täydentää toisiaan, mutta nyt ei tunnu yhteistä löytyvän enää mistään. Itse liikun päivittäin, käyn salila ja lenkillä koirien kanssa, tuo makaa illat sohvalla ja tuijottaa telkkaria. Arkisin selvinpäin viikonloppuisin kännissä, ellei räyhää sitten minulle ja lapsille.

Ulospäin esitetään "onnellista" perhettä, harva tietää mitä helvettiä nämä viikonloput on.

Ja miksi ei sitten erota? Rahanpa takia tietysti. Asumme miehen suvun mailla ihan mukavsti. Mies ei lähde kulumallakaan ja minulla ei ole rahaa lähteä ja tietysti elintasosta luopuminen hirvittää.

Voi paska, tätäkö tämä on koko loppuelämä..
12858
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 12

Vanhimmat

Nainen on rahan takia valmis tekemään monenlaista...

Sinulla on koulutuksesi, ahkeruutesi ja kokemuksesi. Ilmeisesti et ole tyytyväinen siihen elintasoon, minkä niillä voit saada. Olet vain yksi niistä 99,98% suomalaisesta naisesta, jotka ovat valmiit käyttämään miestä elintasonsa turvatakseen.

Äänestä
  • Eipä taas olla niin katkeria siellä!
    Minkäs me naiset sille voidaan, kun te ukkokullit olette niin sen pillun perään, että oikein ruikutatte meidät kanssanne yhteen...
    Sinullekkin, kun joku vaivautuisi pillua vähän vilauttaan, niin silmät ristissä molo kourassa taas nokka naisen persettä haistellen olisit niin onnellinen, niin onnellinen.... :))))))))

    Äänestä

Itsehän voit päättää mitkä painoarvot annat asioille...

Äänestä

Ota kuule jääkaapista yks olut ja mee sen jälkeen nukkumaan...

Äänestä
  • meinaatko, että oli jonkun juopon ukon provo taas?

    Äänestä

  • kaljaukkeliko? kirjoitti:

    meinaatko, että oli jonkun juopon ukon provo taas?

    että väitän, niin väittäsit kuitenkin vastaan, joten pidän vaan omana tietonani...

    Äänestä

Olet itsekin jo niin tottunut esittämään kulissia, että et kykene näkemään mahdollisuuksia uuteen elämään. Tunnetko ylemmyydentunnetta miehesi alkoholismin vuoksi? Maat ja mannut painavat arvomaailmassasi, joten ellet itse muuta oman ajattelusi suuntaa ei asia muutu koskaan.
Miehesi ei tule muuttumaan. Kortit ovat omissa käsissäsi.

Mitä jos taloudellinen riskinotto toisikin sinulle onnellisuutta ja tasapainoisen elämän? Mietipä sitä.

Äänestä

se on valinta kysymys mitä arvostaa, ihmisarvoista elämää ilman sitä juoppoa tai rahaa
sinä ilmeisesti sitä viimeistä.
Itse otin ja läksin jokseenkin samanlaiseta tilanteesta viimevuoden syksyllä ja päivääkään en antaisi pois enkä samaan enää alkaisi.
Tunnetta vahvistaa juopon miehen kännissä laittamat vittuilu viestit ei kuiten tartte enää saman katon alla 24/7 olla ja siinä kärvistellä!!
ja raha kaikki on suhteellista pärjäämme varsin mukavasti vuokra-asunnossa kylän keskustassa joten mikäs tässä ollessa;) elämä on valintoja;)

Äänestä

Elä vain sitä omaa reipasta elämääsi ja pane avioero vireille, jos et jaksa juoppoa katsella.
Saathan siitä sukutilasta puolet kumminkin, vai onko avioehto?
Mitä väliä, vaikka ukon sukutila, parempi nekin rahat sulla ja lapsilla, kuin että ukko juo kaiken!

Äänestä

suhteesta lähdin kävelemään.
Enkä ole katunut päivääkään, vaikka uudessa suhteessa tuli omat ongelmansa vastaan.
Yksi parhaita asioita uudessa suhteessa oli alkoholin käytön vähäisyys,
enkä ole itsekään juonut juuri ollenkaan suhteen aikana.
Kumppanin alkoholin käyttö varmasti vaikuttaa jonkun verran omaan alkoholin käyttöön,
tosin edellisessä suhteessa en ollut kumppanini mukana baareissa juuri lainkaan ja en
pitänyt hänen tavastaan viettää viikonloput kännissä ja krapulassa.
Mielestäni kohtuu käyttö on ihan OK, mutta mieluummin kokonaan ilman kuin jatkuvasti kännissä.
Kyllä alkoholin käytön voi ehdottomasti ottaa suhteen kriteeriksi, enkä itse enää koskaan katselisi
tällaista aktiivikäyttäjää.

Äänestä
  • Minä olin alkoholistin kanssa 17 vuotta. Sitä ennen elin toisen alkoholistin lähellä, eli isäni. Nyt olen elänyt 3 vuotta alkoholistivapaasti. Erosin jouluna 3 vuotta sitten. Se oli todella rankka prosessi, vaikka ei ollut omaisuuden jakoa, eikä lapsiakaan. Lähteminen on vain todella raskasta. Ja elämän muutos on myös todella rankka, vaikka siihen ei liittyisikään elintason lasku. Uusi asuinpaikka ja uudet elämänkuviot vaativat totuttelua, itse kärsin eron jälkeen unettomuudesta. Vaikka samaan aikaan ero oli minulle suunnaton helpotus ja olin siitä taivaallisen onnellinen, itkin kuitenkin menettämääni entistä elämää. Lähteminen vaatii rohkeutta, sitä ei kaikilla ole.

    Yksi mikä minua auttoi, oli nämä palstat. Eroon liittyy monenlaisia tunteita, vaikka tietää että muuta mahdollisuutta ei ole, niin silti mieleen aina välähtääkin entäpä jos sittenkin tämä on väärä ratkaisu. Mutta ihan tallensin muutamien tekstit ja luin niitä aina vain, ja niissä sanottiin että ero tulee olemaan rankka, mutta myöhemmin lähtemistään ei kadu. Näin voin minäkin sanoa, se oli elämäni paras päätös. Edelleen, 3 vuoden jälkeen nautin vapauden tunteesta, siitä ettei enää tarvitse katsella haisevaa känniläistä. Tai pelätä. Meillä kuvioon kuului vielä lisäksi usean päivän ryyppyreissut, naisjutut ja känniset uhkailu/raivokohtaukset. Sain todella pelätä kotoni. Mies oli yleensä 3 päivää juomassa, ei syönyt eikä nukkunut koko aikana, joten oli aika matalat verensokerit ja nuppi sekaisin. Lopulta pelkät askeleiden äänet kerrostalon rappusissa saivat sydämeni hakkaamaan pelosta.

    Sitä se meilläkin oli vuosikaudet, mitään yhteisiä kiinnostuksen kohteita ei ollut. Itse tykkään liikunnasta ja luonnosta liikkumisessa. Kun yritin viedä häntä joskus metsäkävelylle tai taidemuseoon, hänellä oli vaan kiire ryyppäämään.

    Voi että olen onnellinen kun tuota ei tarvitse enää katsella.

    Itse asuin lapsena omakotitalossa, mutta olen aina viihtynyt paremmin kerrostalossa. Minulla on oikein kaunis kaksio ihanalla paikalla. Pääsen ihanille lenkkipoluille helposti, merenrantaan parilla askeleella, ja minulla on vapaus tehdä kaikkea kivaa ja ihanaa. Ties vaikka kuinka ihanaan samanhenkiseen mieheen vielä törmään. En ottaisi alkomiestä ikinä vaikka olisi kuinka rikas. En edes kohtuukäyttäjää, en kertakaikkiaan voi enää katsella päihtyvää miestä, enkä edes haistella alkon hajuja. Itse voin olla kokonaan juomatta.
    Exäni oli varsin pennitön, sillä eihän hän pystynyt säännöllisessä työssäkään käymään.

    Itse en pitänyt mitään kulisseja, ei tullut mieleenkään. Puhuin avoimesti miehen ryyppäämisestä, ja kyllähän läheiset se itsekin näkivät, esim. miestä ei saanut päiväkausiin kiinni kun oli bilettämässä.

    Minun lähtemistäni venytti se, että mies ei päästänyt minua lähtemään. Hän tuli aina perässäni hakemaan minut, itki, ruinusi, aneli ja lupasi muuttua, jatkoi niin kauan että hellyin. Viimeisellä kerralla en kertonut minne lähdin sillä halusin onnistua.

    Äänestä

mieheni haukkuu minua alkoholistiksi, työttömäksi ja luonnevikaiseksi,
vaikka mikään näistä ei pidä paikkaansa.
En tiedä mitä kuvittelee sillä voittavansa, mutta ei ainakaan minua.
No onneksi emme ole vielä käyneet alttarilla ja hallitsen karkaustemput
hyvin ennen tai jälkeen alttarin.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Akateemista onnea kirjoitti:

..meillä niinkuin monella muullakin. Tulin iltalenkiltä ja mies kuorsaa taas kerran sammuneena sohvalla.

Joka hel..tin viikoloppu sama juttu. Naimisissa ollaan oltu kohta 20(!) vuotta, mutta nyt alkaa pinna loppua totaalisesti. Itse käytän alkoa tosi harvoin, mies joka viikonloppu.

Elämäntavat ja -arvot on meillä täysin erilaiset, ennen ajattelin että vastakohdat täydentää toisiaan, mutta nyt ei tunnu yhteistä löytyvän enää mistään. Itse liikun päivittäin, käyn salila ja lenkillä koirien kanssa, tuo makaa illat sohvalla ja tuijottaa telkkaria. Arkisin selvinpäin viikonloppuisin kännissä, ellei räyhää sitten minulle ja lapsille.

Ulospäin esitetään "onnellista" perhettä, harva tietää mitä helvettiä nämä viikonloput on.

Ja miksi ei sitten erota? Rahanpa takia tietysti. Asumme miehen suvun mailla ihan mukavsti. Mies ei lähde kulumallakaan ja minulla ei ole rahaa lähteä ja tietysti elintasosta luopuminen hirvittää.

Voi paska, tätäkö tämä on koko loppuelämä..

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu