olen miettinyt että onko erilaisuus ongelma miesmarkkinoilla? Itse koen erilaiset ihmiset mielenkiinotoisiksi tottakai jollain tavalla poissuljen ihmisiä mm. narkomaanit ja kuoleman sairaat. Itse olen kuitenkin hyvin erilainen ulkoisilta ominaisuuksiltani ja nyt minua kiinnostaakin kuulla onko miehille erilaisuus este kiinnostua/ihastua naiseen?
Meille usein on merkitystä yllättävänkin paljon muiden mieleipiteillä ja usein sosiaaliset paineet estävät meitä kiinnostumasta erilaisista ihmisistä. Itse kuitenkin tapsin oikein komean liikuntavammaisen miehen, mutta en ehkä ollut se oike hänen makuunsa joten pakithan siitä tuli. Aloinkin tämän tilanteen jälkeen miettiä, että olenko jotenkin niin outo etten sen vuoksi löydä miestä.
Itse olen 28-vuotias nainen ja ehkä jopa haluan rinnalleni miehen, joka on kokenut ja elänyt, koska koen niiden kanssa enemmän samankaltaisuutta. Olen itse kokenut kovia ja minun ulkonäöstäni näkee kokemukset ja erilaisuuteni. Se että esim olen hoikka ei muuta erilaisuuttani. Kuitenkaan en halua miestä joka on vammainen peljkästään vammaisuuden vuoksi vaan haluan ihmisen, jonka kanssa olen samankaltainen arvo ja asenne maailmaltani. Joskus kuitenkin havahdun ajattelemaan omaa tasoani ja miettimään että onko mahdollista löytää ikinä miestä, joka ei kaihda eriliasuutta?
Meille usein on merkitystä yllättävänkin paljon muiden mieleipiteillä ja usein sosiaaliset paineet estävät meitä kiinnostumasta erilaisista ihmisistä. Itse kuitenkin tapsin oikein komean liikuntavammaisen miehen, mutta en ehkä ollut se oike hänen makuunsa joten pakithan siitä tuli. Aloinkin tämän tilanteen jälkeen miettiä, että olenko jotenkin niin outo etten sen vuoksi löydä miestä.
Itse olen 28-vuotias nainen ja ehkä jopa haluan rinnalleni miehen, joka on kokenut ja elänyt, koska koen niiden kanssa enemmän samankaltaisuutta. Olen itse kokenut kovia ja minun ulkonäöstäni näkee kokemukset ja erilaisuuteni. Se että esim olen hoikka ei muuta erilaisuuttani. Kuitenkaan en halua miestä joka on vammainen peljkästään vammaisuuden vuoksi vaan haluan ihmisen, jonka kanssa olen samankaltainen arvo ja asenne maailmaltani. Joskus kuitenkin havahdun ajattelemaan omaa tasoani ja miettimään että onko mahdollista löytää ikinä miestä, joka ei kaihda eriliasuutta?
Vastaukset 12
Vanhimmat
"Itse olen kuitenkin hyvin erilainen ulkoisilta ominaisuuksiltani."
"minun ulkonäöstäni näkee kokemukset ja erilaisuuteni. Se että esim olen hoikka ei muuta erilaisuuttani."
Mitä sä mahdat tällä viestittää? Selkokielellä ilmaistuna....kiitos.
Se erilaisuus varmaan sitä että huumeita ja viinaa on vedetty niin, että ulkonäöstä vois päätellä olevan 20v vanhempi.
En koe sosiaalisia paineita, tai että muiden mielipiteillä olisi suurta merktiystä. OK, tietty poissuljen esim. kaverin vaimon tai exän, tai oman serkkun. Liikunta vamma ei ole este.
Minulle tuolla kokemus elänyt erillaisuudella, eli se miksi ihmisestä on tullut sellainen kuin on, ei ole sellaista merkitystä. Jos etsisin niiden perusteella samankaltaisuutta, niin joutuisin mahdollisesti olemaan hamaan hautaan asti sinkkuna. Luotan, tai oikeastaan uskon, kahden ihmisen pystyvän rakentamaan melko erillaisistakin lähtökohdista hyvän yhteisen tulevaisuuden kunhan vain päämäärät (ja arvot) ovat samat. No OK tietty entinen murhaaja olisi kyllä ei.
Tekstisi perusteella et vaikuta kuitenkaakn niin erillaiselta, että se olisi jokin ongelma mies markkinoilla, (varmaan löytyy miehiä jotka ovat eläneet ja kokeneet kovia). Ulkonäkö nyt on katsojan silmissä, ja mitä nyt edes mahdoit tarkoittaa niillä ulkonäkö vihjauksilla (arpiako menneestä, hiukset lähteneet, teko hampaat, ihottumaa, anoreksiaa, epämuodostuma, tms.). Katsojan silmissä kuitenkin, ja usein juuri persoonallisiin ulkonäkö piirteisiin on helppo ihastua.
"No OK tietty entinen murhaaja olisi kyllä ei."
Siis.. Mikä poliitikon vastaus tuo on? Kyllä vai ei? Vai ehkä?
Olen terve ja komea mies ja mulle kävi näin. Tapasin naisen baarissa ja vietimme ihanan illan kuin rakastuneet, täytyi myöntää, että ihastuin häneen, enkä saa häntä mielestäni vaikka yritän. Kukaan ”tavallinen” nainen ei ole hänen jälkeensä tuntunut miltään, hän oli niin aito. Ulospäin hänen erilaisuutensa ei näkynyt, enkä ollut uskoa sitä todeksi, ennekuin hän näytti arpensa. Jossakin määrin hänen vammansa haittaa tavallista elämää, mutta ei mielestäni merkittävästi. Olisi ehkä pitänyt osoittaa selvemmin hyväksyntää, sillä nainen lähes pakeni paikalta kun ilta päättyi ja hän sanoi jättävänsä juttumme kohtalon käsiin. Olisihan hän voinut jättää kohtalolle vähän enemmän pelimerkkejä. Tiedän vain hänen etunimensä, asuinalueensa ja sen, että hän on naapurikaupungissa töissä. Harrastuksetkin meillä meni yksiin aivan mahtavasti. Ehkä hän pelkäsi, että en hyväksyisi häntä hänen vammansa vuoksi. Tai sitten hän ei voinut hyväksyä sitä että minulla on lapsi, eikä erostani ole velä kovin pitkää aikaa. Itse olisin jo yhden illan perusteella ollut valmis antamaan meille mahdollisuuden kaikessa rauhassa toisiimme tutustuen. Jos se oli kiinnostuksen puutetta, niin sitten hän on todella hyvä näyttelijä ja täydestä meni. Hän oli aivan uskomattoman herkkä nainen ja hänen kosketuksensa vei jalat alta.
Ei ole totta!! Etsi se nainen!!! Kuulostaa ihan seuraavalta Tuhkimotarinalta ;))
No, tuosta on jo 2 kuukautta ja hän on yhä mielessäni, vaikka en ole nähnyt häntä tuon illan jälkeen. Tiedän, että aika pian tulee joku toinen nainen, joka vie hänen paikkansa sydämessäni. Hän ei uskaltanut ottaa riskiä, mutta silloin ei voi saavuttaakaan mitään.
olen luonteeltani vähän erilainen kuin tytöt yleensä. Pidän taiteista, musiikista, kaikesta syvällisestä ajattelusta. Suvaitsen erilaiset ihmiset ja pidän kaikista "kovia kokeneista" ihmisistä, sillä he ovat nöyriä ja aitoja. Itsekin olen kovia kokenut henkisesti. En pidä ollenkaan shoppailusta, juoruilusta, poikien suosiosta kilpailemisesta, trendeistä jne. Päällepäin erilaisuutta ei huomaa. Näytän tavikselta vaatetukselta ja meikittömänä.
Yleensä erilaisuutta ja syvällisyyttä mainostavat ihmiset pukeutuvat mustaan, värjäävät hiuksia jatkuvasti, laittavat lävistyksiä/tatuointeja... Se ei ole minun juttuni. Tykkään luonnollisuudesta. Ärsyttää ihmiset, jotka lokeroivat ihmiset ulkonäön perusteella ennen kuin tutustuu. Itse suhtaudun varauksella goottityyppeihin, sillä he esim. helposti lokeroivat kaikki blondit tai urheilijat typeriksi, joka on tosi tyhmää.
Kuulostat fiksulta naiselta. Toivottavasti löydät sopivan miehen.
"Suvaitsen erilaiset ihmiset ja pidän kaikista "kovia kokeneista" ihmisistä, sillä he ovat nöyriä ja aitoj"
Elämän koulua käynyt alkoholisoitunut ihana renttu siis hakusessa...
Itsekin poikkean aikalailla persoonaltani ja ajatusmaailmaltani muista massa-ihmisistä. Oon aika vahvasti "maailmanparantaja"-tyyppiä ja puollan terveitä elämäntapoja, kuten elävää ravintoo, kohtuullisuutta kaikessa ja kohtelemalla omaa kehoa rakastavasti. Mikään hippi en kuitenkaan oo ulkonäöltäni vaan lähinnä eri tyylejä ja kirkkaita värejä sekotteleva, tyylikkään boheemin ja lapsenmielisen väliltä. En jaksa yhtenään shoppailla saatikka seurata muotia, koska sisäinen kauneus merkkaa eniten. Aika voimakas ja suora, mutta aito ja oikeudenmukainen persoonakin oon, joten en häpeile tarttumasta epäkohtiin ja tuomalla ihmisten tietoon vaihtoehtoisia tapoja elää kuin se ns. "tuttu ja turvallinen". Oon kiinnostunu astrologiasta, kaikista mystisistä olennoista, henkisyydestä, itsetuntemuksesta, vaihtoehtohoidoista, ravitsemuksesta jne. Olen kans elämässäni kovia kokenu, mikä on pistäny pohtimaan elämää hyvin syvällisesti ja kokonaisvaltaisesti. Tähän ikääni 24-vuoteen mennessä olen mielestäni aika hyvin löytänyt todellisen itseni ja läpi käsitellyt elämässäni riippakivenä olleet kriisit ja traumat. Kokemani "erilaisuuteni" on kuitenkin vaikeuttanut jonkun verran elämääni. Sinkkunakin kerkesin olla reilu 2 vuotta ja luulen, että juuri tuo kokemani ongelma vaikutti asiaan. Ei auttanut vaikka kuinka piti jalkojaan ristissä tai antoi, oli oma itsensä, mukava, hersyvä ja välitön, miehet kaikkosivat heti ympäriltä, kun vähänkin toin enempi omia "hörhöjä" kiinnostuksenkohteitani ja harrastuksiani esille:( Mikä kertoo valitettavasti aika paljon nuorten miesten suvaitsevaisuudesta.. Viime syksynä löysin lopulta miehen itselleni, joka on tosin hyvin erilainen kuin itse, mutta hän kuitenkin hyväksyy mut tällaisena kuin olen ja tiedän, että meillä on tän suhteen kautta paljon opetettavaa toisillemme. Suhde myös toimii näistä seikoista huolimatta ja toimii vieläpä yhtenä kantavana voimana! Toki onhan se välillä vaikeeta elää tällaisena omantien kulkijana muiden "lampaiden" joukossa, mut onneks kohtalotovereitakin on. Se on vaan keskityttävä omaan elämänpolkuunsa, kuunneltava omaa sydäntään ja oltava välittämättä muiden pessimistisistä mielipiteistä ja ympäristön asettamista vaatimuksista ja paineista. Outoa, et yleensä ihmiset mieltää erilaisuudeks jotain ulkoista kuten muka persoonallista pukeutumistyyliä esim. gootti-tyyliä tms., mut todellisuudessa se on useimmiten epävarmuutta, roolin vetämistä ja halua kuulua vaan johonkin ryhmään. Yritetään siis oma sisin peittää kaikella ulkonaisella. Senpä vuoks todellinen persoonallisuus on mun mielestä sitä, et ilmaisee itseään aidosti sekä hyvine että huonoine puolineen eikä tarvitse todistella ulkoasullaan mitään ja peittää luonnollista olemustaan.
Ihanaa, että löysit parisuhteen. Se antaa minullekin toivoa. Koen myös olevani erilainen, koska en halua sulautua massaan ja käyttäytyä kuin lampaat. En noudata mitään tyylisuuntaan. Olet ihan oikeassa siinä, että sellaiset haluavat vain kuulua johonkin ryhmään, eivätkä he ole aidosti erilaisia. Itse pukeudun sellaisiin vaatteisiin, mistä pidän. Naisellista, pinkkiä, tyttömäistä, värien ilottelua ja välillä mustaa. Olen kasvissyöjä ja ekohenkinen, joten välillä tekisi mieli alkaa pukeutua niin kuin muutkin ekohipit, jotta pääsisin helpommin heidän seuraansa. Mutta se olisi jotekin oman persoonallisuuteni kieltämistä.