Yksin tykkään olla

Ajattelen täysin samoin, viihdyn erittäin hyvin yksin, ja vaikka olisin suhteessa kaipaisin varmaan aika paljon omaa aikaa. Pidän myös itseäni tasokkaana, ehkä sekin on syy, miksi ei niin epätoivoisesti etsi seuraa, tiedän, että saisin miehen koska haluaisin, moni on jo esittänyt toivomuksen seurustelusuhteesta, ei vain ole riittävän tasokas ehdokas osunut kohdalle.

Samoin olisi täällä kyllä muutamia vapaita, mutta ei oikein kiinnosta olla huonossa suhteessa. Yksin on parempi olla. Ja kuten sanoit myös täällä kaikki hyvät on varattuja.
Tosin tänään näin ohimennen kylillä ollessani yhden kauniin ja tasokkaan naisen joka ehkä myös oli vapaa, vähän aikaa katsottiin ohimennen hymyillen toisiamme. Varmasti hän huomasi minut ja ei kyllä mielestäni ollut paikkakuntalainen. No en kerennyt sanoa mitään kun hän jo hävisi jonnekin. No taas yksi menetetty tilaisuus :(

... helposti. Aikuisiässä sekä miehillä että naisilla on omat juttunsa ja käsityksensä yhteiselosta, joista ei hevillä luovuta. Lisäksi molemmat ovat oamissa silmissään tasoikkaita mutta toistensa silmissä taviksia. Vaikea sellaiselle perustalle on mitään suurempaa rakentaa. Pitäisi pystyä luopumaan omasta tasokkuudestaan tai sitten hyväksyä tilanne kuten AP.

joka viihtyy yksikseenKIN. Olen sitä mieltä, että jos osaa nauttia omasta seurastaan, osaa myös nauttia muiden seurasta. Eli pitää olla sinut itsensä kanssa, jotta osaisi olla muiden kanssa. Mitä mieltä olette?
Ei aina tarvitse olla kumppania. Joskus jutut loppuu, sitten rauhoitutaan ja päästään asiasta yli ja sitten PAMM yllättäen, juuri kun ei sitä odota, elämääsi astuu uusi rakkaus. Itselleni aina käynyt näin:) Sillä välin, nauttikaamme yksinolostakin!