Itse en seurustele eikä ole tarvettakaan viihdyn hyvin yksinään.Tosin yksi syy on tähän siinä että ainakin täällä minun kaupungissa kaikki hyvät naiset on varattuna.Mielummin elän yksin kun huonossa parisuhteessa naisen kanssa joka ei minua miellytä.Paljon helpompaa elää yksin kun huonossa parisuhteessa!Saa mennä ja tulla miten haluaa eikä ole kenellekään tilivelvollinen eikä ole sidottu kehenkään paljon hyviä puolia!Tosin voisin ajatella parisuhdetta jos olisi oikein tasokas nainen kyseessä.itse olen tasokas ja tasokkaan näköinen herrasmies.
Yksin tykkään olla
Matias*
6431
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ajattelen täysin samoin, viihdyn erittäin hyvin yksin, ja vaikka olisin suhteessa kaipaisin varmaan aika paljon omaa aikaa. Pidän myös itseäni tasokkaana, ehkä sekin on syy, miksi ei niin epätoivoisesti etsi seuraa, tiedän, että saisin miehen koska haluaisin, moni on jo esittänyt toivomuksen seurustelusuhteesta, ei vain ole riittävän tasokas ehdokas osunut kohdalle.
Samoin olisi täällä kyllä muutamia vapaita, mutta ei oikein kiinnosta olla huonossa suhteessa. Yksin on parempi olla. Ja kuten sanoit myös täällä kaikki hyvät on varattuja.
Tosin tänään näin ohimennen kylillä ollessani yhden kauniin ja tasokkaan naisen joka ehkä myös oli vapaa, vähän aikaa katsottiin ohimennen hymyillen toisiamme. Varmasti hän huomasi minut ja ei kyllä mielestäni ollut paikkakuntalainen. No en kerennyt sanoa mitään kun hän jo hävisi jonnekin. No taas yksi menetetty tilaisuus :(
... helposti. Aikuisiässä sekä miehillä että naisilla on omat juttunsa ja käsityksensä yhteiselosta, joista ei hevillä luovuta. Lisäksi molemmat ovat oamissa silmissään tasoikkaita mutta toistensa silmissä taviksia. Vaikea sellaiselle perustalle on mitään suurempaa rakentaa. Pitäisi pystyä luopumaan omasta tasokkuudestaan tai sitten hyväksyä tilanne kuten AP.
joka viihtyy yksikseenKIN. Olen sitä mieltä, että jos osaa nauttia omasta seurastaan, osaa myös nauttia muiden seurasta. Eli pitää olla sinut itsensä kanssa, jotta osaisi olla muiden kanssa. Mitä mieltä olette?
Ei aina tarvitse olla kumppania. Joskus jutut loppuu, sitten rauhoitutaan ja päästään asiasta yli ja sitten PAMM yllättäen, juuri kun ei sitä odota, elämääsi astuu uusi rakkaus. Itselleni aina käynyt näin:) Sillä välin, nauttikaamme yksinolostakin!
Kiinnostaa tuo henkisen tasokkuuden määritelmä. Ulkonäköpuolella on varmaan monen mielestä selvä, joskin maku ratkaisee. Mikä on se henkinen tasokkuus, joka tekee mahdollisesta tulevasta hyvän? Voihan erittäin hurmaavan näköinen ihminen olla mitä rasittavin kontrollifriikki, esimerkiksi.
"Tästä huomaakin, miksi naisten kanssa on niin vaikea solmia suhteita:
"Ei sillä ole merkitystä vaikka ei olisi ennakko-odotuksia, minä en ainakaan lähtisi suhteeseen, jos en uskoisi itse 100 %:sti että suhteella on mahdollisuus onnistua, en lähtisi ikinä kokeilemaan, että voisiko tästä tulla jotain." "
ei yhden mielipidettä tarvitse yleistää koskemaan kaikkia.
minusta tilanne taas on 50-50. suhteesta joko tulee jotain tai ei tule.