Naikkosiin kytketään usein (ja aiheesta) tapa nalkuttaa ja valittaa. Miksi ihminen ei voisi olla tyytyväinen siihen, mitä on ja niistä puitteista hissukseen pyrkiä parempaan, ilman, että pitäisi valittaa ja napista joka käänteessä?
Tässä välissä varmasti lauma naisia alkaa haukkua miehiä: "mieheni valittaa aina", sensijaan, että etsisivät syitä vinkumiseen joskus itsestään. Tottakai miehinkin mahtuu yksilöitä, jotka jaksavat vikistä kaikesta, mikä ei mene heidän mielensä mukaan mutta ilman sen suurempaa empiriaa uskallan väittää, että tämä on yleisempää naisilla. Olenko väärässä?
En tiedä, onko kyseessä joku PMS vai mitkä vahdevuosipelot ja kuukautishässäkät mutta MIKSI, siis MIKSI, naiselle olisi oikeutetumpaa valittaminen, nalkutus, vinkuminen ja kitinä KAIKESTA??? Eikö pikkuhiljaa olisi aika muuttaa asennetta HIEMAN elämänmyönteisempään suuntaan ja kuluttaa valitusenergiaansa johonkin itseä kehittävään tai vaikka liikuntaan. (Tässä yhteydessä tuli mieleeni nalkuttavat ylipainoiset, joka on todellakin järkyttävä kansakuntamme passivoiva osa)
Kenen elämää edistää valitukset käsipyyyhkeiden sijainnista, kaalinpään asettelusta jääkaapissa tai rasvapaketin avaussuunnasta?
Ottakaa nyt hyvät ihmiset kantaa ja kertokaa, mitä HYVÄ nalkutus on tuonut elämäänne? Vastavuoroisesti voitte kertoa mitä NEGATIIVISTA elämään ilmestyi laajenevan nalkutuksen myötä.
Tässä välissä varmasti lauma naisia alkaa haukkua miehiä: "mieheni valittaa aina", sensijaan, että etsisivät syitä vinkumiseen joskus itsestään. Tottakai miehinkin mahtuu yksilöitä, jotka jaksavat vikistä kaikesta, mikä ei mene heidän mielensä mukaan mutta ilman sen suurempaa empiriaa uskallan väittää, että tämä on yleisempää naisilla. Olenko väärässä?
En tiedä, onko kyseessä joku PMS vai mitkä vahdevuosipelot ja kuukautishässäkät mutta MIKSI, siis MIKSI, naiselle olisi oikeutetumpaa valittaminen, nalkutus, vinkuminen ja kitinä KAIKESTA??? Eikö pikkuhiljaa olisi aika muuttaa asennetta HIEMAN elämänmyönteisempään suuntaan ja kuluttaa valitusenergiaansa johonkin itseä kehittävään tai vaikka liikuntaan. (Tässä yhteydessä tuli mieleeni nalkuttavat ylipainoiset, joka on todellakin järkyttävä kansakuntamme passivoiva osa)
Kenen elämää edistää valitukset käsipyyyhkeiden sijainnista, kaalinpään asettelusta jääkaapissa tai rasvapaketin avaussuunnasta?
Ottakaa nyt hyvät ihmiset kantaa ja kertokaa, mitä HYVÄ nalkutus on tuonut elämäänne? Vastavuoroisesti voitte kertoa mitä NEGATIIVISTA elämään ilmestyi laajenevan nalkutuksen myötä.
Vastaukset 41
Vanhimmat
"Kenen elämää edistää valitukset käsipyyyhkeiden sijainnista, kaalinpään asettelusta jääkaapissa tai rasvapaketin avaussuunnasta?"
Mutta missä menee valittamisen ja huomauttamisen raja? Vaimo "huomauttaa", että: "Voisitko muuten nostella likaset pyykkisi koriin" ja mies kokee sen nalkuttamisena. Mies "huomauttaa", että: "Voisitko tänään jäädä kotiin sen sijaan että menet tyttöjen kanssa bailaamaan" ja nainen kokee sen nalkuttamisena. Aika jännää.
Miehillä tuntuu olevan etuoikeus kutsua kaikkea huomauttamista ja sanomista, toivottamista ja kehumista nalkuttamiseksi. Nykypolvessa on kyllä havaittavissa sitäkin, että naiset alkavat syyllistämään miehiä nalkuttamisesta. Ihmiset siis valittavat että heille nalkutetaan, hohhoijaa!! ;)
Kenen elämää edistää "valittaminen" käsipyyhkeiden sijainnista? Onhan siinä nyt vissi ero että onko se käsipyyhe lattialla vai naulakossa noin niinkuin esimerkiksi. Siinä vaiheessa kun huomautellaan toiselle siitä, että sulla on hiuskarva vinossa tai sun naulaama taulu on millin vinossa, on syytä mennä itseensä ja löysätä vähän.
Yleensä nalkutus ja kotityöt liittyvät toisiinsa. Toinen osapuoli elää "sinnepäin"-tyyliin, toinen haluaa että asiat tehdään niin että ne toimii. Eikö se ole ihan sama miten päin kaali halkaistaan, mutta jos kaali laitetaan sellaisenaan jääkaappiin, eikö siitä voi huomauttaa, että et sitten laittanut mitään muoveja siihen ympärille ettei se sottaa jääkaappia tai lähinnä haise siellä pahalle?
Nalkuttamiseen ehkä liittykin se, että miksei nykyään enää voi puhua asioista ilman, että se on heti nalkuttamista?
Hyvää ja pahaa nalkutusta ei ole olemassakaan, on vain negatiivista sellaista. Sen sijaan voisi sanoa, että on taito keskustella ja taidottomuus keskustella, eli valittaa non stop, eli nalkuttaa.
Tämä on taas tätä termeihin pureutumista ja itse asia jätetään sivuun. Olipa kyseessä sitten mikä tahansa tilane, missä suu käy kokoajan ilman relevanttia merkitystä (mies sanoo, että NALKUTTAA. Nainen sanoo, että HUOMAUTTAA). Tällä terminologialla ei ole itse ongelman kannalta mitään merkitystä.
Sanot; "Miehillä tuntuu olevan etuoikeus kutsua kaikkea huomauttamista ja sanomista, toivottamista ja kehumista nalkuttamiseksi".
Minä sanon; "Naisilla tuntuu olevan etuoikeus kutsua kaikkea huomauttamista ja sanomista, toivottamista ja kehumista huomauttamiseksi".
Silloin kun mies eli talouttaan yksin, se rasvapaketti saattoi olla mitenpäin vaan jääkaapissa tai pyyse oli oikeanpuoleisessa koukussa kun sen tänään pitää olla vasemmanpuoleisessa tai muuten tulee nalkutusta. Miten nuo tilanteet eroavat toisistaan? Oliko miehen elämä aiemmin "väärin elettyä", vai oliko mies kenties "avuton" tuolloin? Mikä oikeus naisella on ylipäänsä tulla yksioikoisesti ohjailemaan elämänkulkua ja latelemaan omat itselleen hyväksi havaitut säännöt?
Tässä on parisuhteen kriisi. Ei ole mitään järkeä lähteä yrittämään yhteisasumista ellei ole kykyä joustaa omista näkemyksistään tai jutella niistä kiihtymättä.
Veikkaisin että tällähetkellä yhdessä asuu 5% onnellisia ja KESKUSTELUTAITOISIA (nalkutustaidottomia) ja loput yhdessäasujista 95% kärsii jonkinasteisista negaatioista nalkutuksen... anteeksi "huomauttamisen" muodossa.
Pohtikaapa sitä.
Kyllä kyllä, me naiset nalkutetaan jos sitä nyt siksi haluaa kutsua. Esimerkki meidän perheen nalkutustilanteesta voisi olla vaikkapa seuraavanlainen: mies on ollut pelaamassa. Tulee kotiin, ottaa pelikassin autosta ja jättää sen eteiseen. Kassi on eteisessä kutakuinkin keskellä kulkuväylää, siirrän sitä (sanomatta mitään), jotta päästään kulkemaan. Kuluu muutama päivä ja kassi on eteisessä edelleen kunnes sitten seuraavana päivänä on peli. Mies havahtuu pelikamojen tilanteeseen ja kiikuttaa ne pikaisesti pyykkikoriin (minä hoidan pyykit meidän perheessä, hän tiskauksen). No, sitten pitäisi olla vuorokauden sisällä valkoiset pelisukat ja paita / mustat shortsit tai hallihousut puhtaana ja kuivana. Mahdollisesti olen mieheni edellisen pelin jälkeen pessyt useita koneellisia niin mustaa kuin valkoistakin pyykkiä, vaan kun ne pelikamat ummehtuivat silloin vielä siellä kassissa.
Kyllä tuollaiset tilanteet ihan tosissaan ottavat päähän. En ole nalkuttajatyyppiä, mutta mm. tuosta asiasta olen huomannut "huomauttelevani" nalkuttamistyyppisesti. Ja kun olen asian ihan vaan havainnollisesti selittänytkin järkiperusteisiin vedoten useasti, niin ei siltikään homma toimi. Tälläkin hetkellä pelikassi on purkamattomana, tosin nyt pihalla kuistilla. Voisinhan minä tietysti itsekin sen kassin korjata, päästäisiin kovin paljon helpommalla. Vaan kun seurustelumme alkuaikoina menin siihen halpaan, että tein toisen puolesta tuollaisia hommia satunnaisessa auttamismielessä niin lopulta niitä alettiin pitää automaattisesti minun duuninani. Enkä vastaavasti edes villeimmissä kuvitelmissani osaa ajatella niin, että rakas mieheni tonkisi minun hikisen jumppakassini pyykit pyykkikoriin hyvää hyvyyttään.
Ja siitä aiemmasta elämästä...juu, mieheni pesi pelipaitansa ennen tapaamistamme noin kaksi kertaa kaudessa (itse kertonut), muuten hän antoi sen vaan "kuivua ja tuulettua" hajuhaitoista piittaamatta. Ja mitäs siitä, omassa kämpässään kun asui, vaan minä en yksinkertaisesti kestäisi asua missään hikilässä. Ja mikäli siihen suostuisinkin, niin olisi se vaan anopinkin ilme katsomisen arvoinen hänen tullessaan kylään...eli siinä kun alkaisin selittämään hajuhaittoja hänen poikansa piittaamattomuudella pelikamojen suhteen, niin johan minua pidettäisiin muita syyttelevänä ja huolimattomana naisena. Olen muuten todennut miehelleni niinkin, että ok, mene likaisen paidan kanssa peliin kun sitä ei kerran pyykkikoriin saa ajoissa laitettua. Vastaukseksi saan loukkaantuneen mulkauksen ja loppuehtoon yhden tavun vastauksia.
Eli jos me naiset nalkutetaan niin ei se kovin helppoa ole aina teidän miestenkään kanssa. Ja kun sitä ensin oikeen päreensä polttaa tuollaisen pelikassishown kanssa, niin johan sitä alkaa ottaa päähän ne "väärinpäin" kaappiin asetetut voipurkitkin.
Eli te miehet kun tunnutte olevan usein sitä mieltä, että ihan kelpo naisesta ajan kanssa vaan TULEE nalkuttaja, niin kyllä mm. edellä mainittu esimerkki meidän perheen arjesta edesauttaa sitä kummasti. Kun kymmenennen kerran törmää asiaan, joka mukamas on jo ne aiemmat yhdeksän kertaa asiallisesti keskusteltu ja keskustelun myötä ymmärretty, niin alkaa nyppiä. Ja niin alkaa se kuuluisa nalkutus.
Eli pelikassia ei voi jättää hänen huolekseen? Kerran sanot, että hän huolehtii pelikamoistaan jos mielii kentällä inhimillisen oloisena olla. Ei tuosta mielestäni tarvitse nalkutusta ja sotaa kyhätä, elei niin välttämättä halua. JOKA JUMALAN asiasta varman voi nyt ja tulevaisuudessa sanoa kymmeniä kertoja, jolloin ne ovat nalkutusta. Miksi asian ei vaan voisi jättää kerrankin KUNNON keskustelun jälkeen? Tässäkin kokemus lisännee osaamista jatkossa.
Ihan jälkihuomautuksena: Tuntuu kummalliselta jauhaa tässä jostain pelikassista tai voipurkista kun elämässä ja parisuhteessa on OIKEASTI kyse suuremmista asioista. Voi surkeus niitä, joiden jutut kaatuu vastaavien takia (lue: nainen nalkutti tarpeeksi kauan ja mies lähti). Jos elämässä ei harmonia ja onnellisuus toisesta ole pelikassia tai voipurkkia tärkeämpää, niin miksi jatkaa tuskaista yhteistaivalta?
"Eli pelikassia ei voi jättää hänen huolekseen?" Mitä se kertoo herra Pelaajan kunnioituksesta kumppaniaan kohtaan kun jättää tavarat levälleen pitkin kämppää siten että niitä joutuu siirtelemään jos esim. yrittää mennä eteisen kautta jonnekin...?
Hohhhoijaa...niinhän se on joo, että me naiset ollaan kaaamaaaliaaa nalkuttajia ja vieläpä kaiken huipuksi IHAN TURHAAN ja se vaan AINA jatkuu ilman mitään rakentavaa syytä?
Kumma juttu, että miehet nostetaan tässä johonkin pyhimysten kastiin.
Minä asun yhdessä miehen kanssa. Heittää likaiset kalsarit lattialle, sotkee lavuaarin hammastahnalla, ei tiskaa, ei imuroi, eikä tee mitään muutakaan. Ripustaa urheilukassinsa sisällön esim. kirjahyllyjen reunoille kuivumaan. Ja minähän olen siis aivan tolkuton narisija kun näistä asioista olen sanonut. Ja aina hän lupaa siivota jälkensä jatkossa, mitä ei ikinä tapahdu. Että kenen vika se on että nalkutus jatkuu; minun vai hänen, kun hän ei lupauksistaan huolimatta tee asialle yhtään mitään?
Enkä häntä ole pakottanut kanssani olemaan, olen sanonut että jos peli ei parane niin tiedät missä ovi on. Vielä se täällä majaa pitää.
Aloitin viestin: "Eli pelikassia ei voi jättää hänen huolekseen?". Koska kirjoitan vastinettani edellisen tekstin kirjoittajalle aloitan, kuin puhuisin kirjoittajalle itselleen ja tässä yhteydessä tarkoitan "hänellä", kirjoittajan miestä. Käytän mielelläni sanaa "hän", koska mielummin ihmisestä puhun "hänenä", enkä esineenä "se".
Korostan, että lauseen tarkoitus oli sanoa: "Eli pelikassia ei voi jättää MIEHEN huoleksi"? (miehen = hänen)
Oliko tuo nyt selvemmin sanottu? En ole tottunut vääntämään rautalnkamalleja. Oletan kuitenkin että lukijat ymmärsivät, mitä kirjoituksellani tarkoitan.
Toivottavasti osaat normaalielämässä sentään keskustella hiiltymättä.
Niin, itse asiaan.
En minäkään hyväksyisi pelikassin ja muun haisevan sonnan levittelyä ihan miten tahansa. En hyväksy sitä itseltäni ja siksi en muiltakaan. (Onko tämä nalkutuksen perusyhtälö?)
Todistit juuri omalta osaltasi väitteeni noista aiemmin mainitsemistani prosenttiluvuista. JOS teidän yhteistaloudessa osattaisiin KESKUSTELLA niin, että puhe muuttuu toiminnaksi -> syntyy yhteisymmärrys, niin asiat voisivat olla toisin mutta luulenpa, että mäkätys on muuttunut miehen korvissa nalkutukseksi ja silloin asioiden korjaaminen tätä tietä jatkamalla on mahdotonta. Oletko kenties koittanut jotain muuta tapaa kuin mainitsemaasi "narinaa"? Onko ongelmallenne muuta lähestymiskanava kuin mäkätys/nalkutus? Jos vastaat kielteisesti, niin parisuhteen loppumisen lähtölaskenta on kenties jo alkanut...
Mitä sä oikein vouhotat? Pitääkö SULLE vääntää rautalangasta, että MINÄ kysyin puolestani sitä, että mitä se kertoo miehen käytöksestä, että tulee kotiin, viskaa pelikassin lattialle ja laahustaa muualle. Eikö se kerro siitä, että miestä ei paljon kiinnosta muut ihmiset ja niiden hyvinvointi? Eikö olisi kohteliasta siirtää pelikassi omalle paikalleen, pois muiden jaloista?
...eikös se siirtäminen ole miehen oma asia?
Siis olisihan se kohteliasta, fiksua yms, mutta raaka totuus on, että miehet vain eivät aina käyttäydy naisten toivomalla tavalla. En minäkään aina käyttäydy mieheni toivomalla tavalla.
Varmuuden vuoksi: Kyllä minä siis ymmärsin, mitä se kassin jättäminen kertoo siitä miehestä: hän ei ole kohtelias yms.
Asia vain ei ikävä kyllä korjaannu nalkutuksella.
Kuule, minähän pyörisin lattialla ilosta jos mies edes kuuntelisi mitä sanon. Ja kyllä, olen todellakin aina ensin, AINA sanonut nätisti (tiedän, ei sillälailla ärsyttävän saarnaavasti) eli sanonut vaan että ei ole kivaa kun tavarat on näin, voitko korjata ne jatkossa eri paikkaan tms.
Oli kysymys mistä asiasta tahansa, vaikkapa vaan ihan normaalista jutustelusta (ei valittamisesta) tuntuu välillä että puhuu seinälle. Koska toinen sanoo ehkä "mm-m" tai "joo" parhaimmillaan. Ehkä se on sitten minun vikani, kuka tietää, mutta myönnän sen että en jaksakaan enää olla hiiltymättä kun ei sana mene ollenkaan perille. Lähtölaskentaa se sitten varmaan on. Uusi kesä, uusi mies.
Onneksi sinulla on noin "neutraali" asenne ;-) hauskaa kesää!
"Heittää likaiset kalsarit lattialle... Ripustaa urheilukassinsa sisällön esim. kirjahyllyjen reunoille kuivumaan."
Liimaa kalsarit kiinni lattiaan tai jos sulla on puulattia naulaa ne. Samoin urheilukassin sisältö kirjahyllyyn. Nastatkin on aika käteviä.
:)
He heh! Kerran muuten viipaloin yhdet kalsarit veitsellä suikaleiksi kun ne oli lattialla, mutta en ole vielä miettinyt naulaamista.
Tulin ihan LOISTAVALLE TUULELLE ensimmäistä kertaa mieheni pelikassin vuoksi kun huomasin miten se reissailee jo nyt meidän eteisen lisäksi täällä netissä :) Eikös olekin piikki persuksissa?
Ihan todellakin olet oikeassa siinä, että elämässä on muitakin tärkeämpiä asioita kuin mm. tämä kyseinen pelikassi. Ja eihän se nalkutus varmaankaan asiaan auta, vaan mikä sitten? Pitäisiköhän ihan huomiomielessä kokeilla jonkinmoista kamikazesyöksyä siihen kompastuen ja sitten reisiluu murtuneena todeta sängyn pohjalta "no mutta rakas, se pelikassi tämän aiheutti..." Sitäpaitsi noinhan voisi ihan oikeastikin käydä, olen kyllä kerran jos toisenkin meinannut siihen kompastua.
Joku sanoi taikasanan: piittaamattomuus. Sitähän se mieheni osalta on. Tiedän, että hän rakastaa minua ja huomioi minut monessa asiassa oikein hienosti. Huomaan myös silloin ihan ääneen olla kiitollinen. Vaan sitten nämä pelikassin tyyppiset hommelit eivät hänen mielestään ole mitenkään kovin tärkeitä juttuja ja vaikka ne minulle sitä ovatkin, hän ei jotenkin vaan sitä sisäistä. No pitäisikö? -Kyllä minusta, koska toisaalta hänen odotuksensa minun pyykinpesusysteemeitäni kohtaan liittyvät näihin likaisiin pelivaatteisiin...eli lopulta ne eivät enää ole mieheni päänvaiva, vaan minun. Esimerkki toisinpäin: minä olen "krooninen myöhästelijä", mieheni on aina tottunut olemaan ajoissa. Minun tapani pitkittää tukan käherryksiä ja sekopäinen ehjien sukkahousujen etsintä viime minuuteilla aiheutti luonnollisesti sen, että myös mieheni alkoi olla myöhässä paikoista joihin olimme menossa yhdessä. Minä olin tottunut myöhästelemään enkä ollut moksiskaan, hän puolestaan oli kovin kiusaantunut joka kerran. Näin ollen olen pyrkinyt parantamaan tapani. Helppoa se ei ole ollut, enkä edes joka kerran onnistu, vaan yritän ainakin. Sitä kutsutaan yhteiselämäksi ja toisen huomioimiseksi. Ja jos toista on valmis huomioimaan, ne nalkutuksen aiheetkin häviävät...ellei sitten nainen/mies ole nalkuttaja vain ilkeyttään. Ja se onkin sitten ihan toinen ihmisryhmä.
Minua huvittaa nämä nalkutus-keskustelut!
Onko todellakin ihmisiä olemassa jotka valittavat jos hammastahnatuubia on puristettu väärästä kohtaa, tai vessanpöntön istuin on ylhäällä tai mitäs niitä kaikkia onkaan...?
Vaikea uskoa!
Tai jos kädet on pyyhitty vahingossa kasvopyyhkeeseen....lista on varmasti loputon.
Minä ainakin menen pussaamaan ja halaamaan miestäni kun hän tulee töistä kotiin enkä ala nalkuttaa jostain aivan täysin turhista asioista.
Eihän kukaan halua myöntää olevansa niin saamaton että ei saa laskettua vessan istuinta kun menee vessaan?
Miksi se on automaattisesti miehen tehtävä kun hän on käynyt vessassa?
Onko naiset wc-kuningattaria joilla pitää olla vessanistuimet lämmitettyinäkin ennen kuin laskevat kuninkaallisen perseensä pöntölle?
Meidän koti on myös mieheni koti.
Ei minulla ole oikeutta alkaa määräilemään miten asiat kuuluu hoitaa.
Mitä pyyhettä hän saa käyttää tai miten hammastahna tuubia puristetaan mukamas oikeaoppisesti.
Eikö se ole aivan sama miten sitä hammastahnaa puristellaan, pääasia että sitä saadaan siihen harjaan?!
Puhun nyt näistä klassisista nalkuttamisen aiheista, koska en tiedä mistä ihmisillä on tapana nalkuttaa.
Lopetan tämän puheenvuoroni tähän.
Mutta sanon että minä mieluumin pussailen ja söpöilen kuin nalkutan.
Jos alkaisin nalkuttaa miehelleni tuntisin varmasti kuin olisin hänen äitinsä, ja se olisi todella kammottavaa.
Minähän olen hänen vaimonsa.
Aurinkoista päivänjatkoa!!!
Ja jos naiset nalkuttavat kun vessan istuin on ylhäällä niin samoin miehet voisivat nalkuttaa että miksi vessan istuin on alhaalla.
Enpä vain usko että moni mies alentuu moiseen.
Nalkuttamaan jostain vessan istuimesta?
Tämä on huvittava aihe tämä nalkutus!
Päivänjatkoja!!!!!
Kylläpä olit kliseet valinnut esimerkkiisi :) Valittaako kukaan oikeasti vessanpöntön kannen asennosta? Siis OIKEASTI? Entäpä hammastahnatuubin puristamisesta?
Mistä minä valitan? Minä köhisen silloin kun mies ottaa joka eri vesihuikka varten kaapista uuden lasin - minä olen kuitenkin se joka joutuu tiskaamaan. Minä köhisen kun mies tekee voileipää ja koko session ajan pitää jääkaapin ovea auki. Minä köhisen, eli en aloita lausetta mitenkään negatiivisesti, pyyän vain että voisitko juoda vähän useammin samasta lasista, yritän ottaa vähän huumoria mukaan. Pyydän että voisiko laittaa jääkapin oven kiinni ettei porkkanat vilustu. Jotkut asiat vaan ottaa mua päähän, kyseessä on munkin koti, haluan että hommat sujuu.
Tosin sellainen nyrkkisääntö on, että jos mies YRITTÄÄ jotain, esim. YRITTÄÄ kokata minulle tai YRITTÄÄ siivota, en nalkuta vaikka miten menisi pieleen :) Kunnioitan syvästi yrittämistä ja ihan sama onnistuuko vai ei, pääasia että on yrittänyt :) Ja muistan kiittää siitä ja palkkion maksu onnistuukin sitten luonnossa ;)
Kliseitähän ne on ja ei minulla ole tietoa nalkutetaanko oikeassa elämässä tuollaisista asioista.
Sehän olikin pointti että kun ei ole omakohtaista kokemusta tuollaisesta nalkuttamisesta.
Tämä nalkuttaminen on hauska aihe.
Hommat toimii ilman huomauttamisia/nalkuttamista ja hyvä niin.
Mieluumin laittaa energian hellimiseen kuin siihen nalkuttamiseen.
En itse jaksaisi jos tekemisiini puututtaisiin ja huomauteltaisiin että älä tee noin vaan tee näin.
Kuka sanoo että sen nalkuttavan osapuolen tapa on aina se ainoa ja oikea?
Iloisia kesäpäiviä!
Eli ymmärrän pointtisi, mahdat olla täydellinen nainen, et nalkuta, et pihtaa yms. Et vaan taida ymmärtää miten hyvä mies sinulle on siunaantunut kun suhde toimii noin hyvin :)
"Mieluumin laittaa energian hellimiseen kuin siihen nalkuttamiseen"
Et ole koskaan joutunut tilanteeseen missä mies vaan ON, ei siivoa, ei tee mitään. Makaa sohvalla, sotkee, juoksee frendien kanssa maailmalla. Itse asuin sellasen kanssa reilun vuoden. Sitten totesin että eihän tämä (rumasana) toimi ja lähdin menemään. Eihän siitä mitään tule että toinen elää ihan eritavalla kuin toinen ja toinen käyttää kaiken aikansa ja energiansa nalkuttamiseen! Eikö? Jos kemiat menee samalla aaltopituudella, molemmat kunnioittaa ja rakastaa toisiaan, ei pitäisi olla nalkutusta. Nainen ei valita ja mies kokee "huomautukset" ihan vaan kommentteina, että "hei, vietkö roskat".
"Kuka sanoo että sen nalkuttavan osapuolen tapa on aina se ainoa ja oikea?"
Ei kukaan. Toinen vaan KOKEE että toinen ei tee mitään, ehkä kokemuksessa on perää, ehkä ei. Täällä palstalla usein kuulee vain TOISEN osapuolen mielipiteen asiasta, 50% todenmukaisesta tarinasta jää aina peittoon.
Fetisha, vaikutat uskomattoman aurinkoiselta ihmiseltä. Se, että olet hyvässä suhteessa paistaa tänne palstalle asti sydämenmuotoisena aurinkona! Ihania kesäpäiviä sinullekin :)
Miina, tuossa vuolaasti kirjoitit, miten et nalkuta, mutta olet samanaikaisesti sitä mieltä, että on perusteltua kiinnittää huomio vesilasiin tai jääkaapin oven asentoon?
Ihan totta - miksi se jääkaapin oven auki olo on sinusta tärkeää? Koetko kenties että energiaa kuluu hirmuisesti ja sähkölasku kasvaa? Joku voi sen varmaan sinulle laskeakin, mutta hatusta ottaen veikkaan, että kyse on joistakin senteistä...
Tai VESILASI? Kuinka valtaisa urakka onkaan tiskata vesilasi muiden astioiden kanssa? Siinä vasta aikaa ja pesuainetta tuhraantuukin...;)
Juuri tuo asenne, että: "Jotkut asiat vaan ottaa mua päähän, kyseessä on munkin koti, haluan että hommat sujuu. " paljastaa pomminvarmasti, että olet Nalkuttaja. Katsos, hommat kyllä sujuvat suurimman osan mielestä vaikka vesilaseja käytettäisiin liiallisesti tai jääkaapin ovet lenksottaisivat välillä auki.
Se, että tällaiset pikkumaisuudet ovat sinusta tärkeitä, kertovat sen että olet kontrollinhaluinen. Hommat sujuvat mielestäsi vain, jos ne sujuvat _sinun_ haluamallasi tavalla.
Varmuuden vuoksi, ettei tulisi näitä "et tiedä mistä puhut" -kommentteja: Elän kymmenettä vuotta sottapytyn kanssa. Nautin itse siisteydestä, mutta vielä enemmän kuin siisteydestä nautin siitä, että KAIKKI perheenjäsenet saavat elää kodissaan rauhassa.
Lopetan äitiäni siteeraten:"Bättre litet skit i hörnan än ett rent helvete."
Justiinsa näin :)
Usko mitä uskot mutta en nalkuta, huumorilla voi huomauttaa ja yleensä se tehoaakin, siihen vastataan naurahduksella ja toiminnalla :)
Hommat ei suju vain sillon kun ne hoidetaan mun tavalla - pääasia on että yrittää kuten jo kirjoitinkin :)
Kylläpä suomalaiset jaksavat syyllistää toisia nalkuttajiksi, aika kovat on tuomiot kun ei edes tunne ihmistä :)
En ole kontrollinhaluinen, jos olisin, miksi antaisin miehen edes yrittää? :)
Minun lääniä kodissa on vaatekaappini ja kirjoituspöytäni. Niitä saan puunata ja järjestellä mielin määrin, ne on niin täydellisiä ja siistejä, juuri makuuni. Kaikki muu on miehen kanssa yhteistä ja niihin päteekin yhteiset pelisäännöt :)
Jospa nyt vähän löysättäs sitä rengasta päässä :)
Hejsan!
Din mamma hade absolut rätt, jag håller med henne till 100%! :)
Eli, täällä kirjoittelee näköjään kaksi Miina -nimimerkkistä henkilöä. Minä olen se, joka kirjoitti tuon alemman viestin "minun nalkutuksestani". Nämä ylemmät viestit ovat kirjoittaneet joku toinen henkilö. Ikävä, että näin pääsee käymään, mutta syy on varmasit siinä, ettei tähän forumiin tarvitse rekisteröityä.
t: Alkp. Miina
Olisi pitänyt oivaltaa aivan erilaisista kirjoitustyyleistä, että kyseessä on kaksi eri ihmistä.
My bad!
Kuule Miina,
on aika huvittavaa lukea kuvaustasi siitä, miten hoitelet huomautukset "huumorilla"...
Ainoa hauska juttu kirjoituksissasi on se, että olet niin täysin sokea omalle nalkuttamisellesi.
Ja missä on miehen lääni? Sun määrittelemässä paikassa? JOS on lääniä, niin sinähän et siihen mitenkään puutu, vai?
Kuulostatte tulevalta eroparilta...
Omasta kokemuksestani voin kertoa entisestä tyttöystävästäni, että hän todellakin nalkutti minulle siitä, kun olin puristanut hammastahnaa harjaan tuubin keskeltä. Edelleen hän saattoi valittaa autoillessamme, että ajan tahallaan kuoppien päältä. Siis OIKEASTI sanoi.
Vessanpöntön kannesta en pysty muistamaan hänen huomauttaneen, mutta äitini on kyllä tämän maininnut.
Uskomatonta vaikka luulenkin, että esittämäsi tilanteet eivät edes ole sieltä uskomattomimmasta päästä.
Minulla olisi tähän hyvä vastine...
Ex suhteessani (miksiköhän ex? *heh*) naikkonen otti hirmuisesti kiekkaa siitä, että tykkäsin rullata sukkaparin yhteen, ettei niitä pareja sitten kadota. Naiselle tämä menettely ei sopinut. Hän valitti siitä. Huolimatta, että minä tykkäsin pyykätä ja silitellä vaatteita sekä asetella ne kaappeihin (puhtaus ja siisteys on mulle tärkeä juttu) ilman naisen erillistä huomautusta.
Sensijaan, että olisi ollut hiljaa kiitollinen kun itse ei tarvitse vaivautua, hän päättikin valittaa ja vänistä sukkien rullailusta.... Uskomatonta tämäkin.
...kyllä uskomattomin kuulemani juttu. :) Meillä isäntä laittaa sukat niin kuin sinä (ja laittaa vaatteet kaappiin käskemättä), eikä minulle olisi tullut pieneen mieleeni moittia siitä, että hän tekee _oikein_. Itselläni on sukkia hukassa siksi, etten aina tee noin. :(
Yleensä nalkutetaan kun ei itse saada mitään aikaan ja on niin pirun huono itsetunto. Siinä yritetään monesti vain nostaa itseään toisen yläpuolelle kun päästään sanomaan jostain paskan tärkeästä asiasta ja kaikkea muuta kuin rakentavaan sävyyn. Itse vastaan yleensä tämmöseen nalkututkseen:"Don't just stand there to shout it do something about it"
Siis mikäli on jotain huomauttamista tietyistä asioista niin se tulisi tehdä rakentavaan sävyyn. Ei pidä alkaa heti sättimään ja sanalla lyömään. Agressiivisella viestinnällä ei saada mitään hyvää aikaan. Väkivalta lisää aina väkivaltaa ja kierre on valmis. Ei pidä yrittää olla parisuhteessa minkään sortin auktoriteetti kumppanilleen, vaan saman arvoinen.
Kuules äijäke, just noinhan se on. Mun mielestäkin nalkuttajalla on pirun huono itsetunto, olkoon se nalkuttaja mies tai nainen. Se nimittäin voi olla mieskin. Ehkä kyllästynyt siihen ettei tarpeeks monta kertaa ole saanut aikaan kaikkee sitä mitä on yrittänyt? Se taas on saattanut olla seurausta jopa omasta saamattomuudesta ja monesta muusta jutusta...Vaan kaikkihan me joskus onnistutaan ja toisen kerran ei....Nalkuttaja yrittää näyttää itelleen että ainakin kotona hän on kingi? Vaikka sitä itsetuntoo saatais kohentaa enemmän se että sitä halittais ja paijattais....Aikansa kutakin mutta semmonen tilanne on pahempi juttu jos se "jää päälle". Joskus ei jää muuta vaihtoehtoo kun se että toinen karkaa ja muuttaa vuokrahuoneisiin, paratiisiin...
Hei!
Nalkutan todella, todella harvoin. Sillä ei se nalkutus mitään hyödytytä, yleensä se on ihan turhaa. Yleensä nalkutus syntyy tilanteissa, jossa mies on luvannut tehdä jotain (esim. lähteä kanssani rullaluistelemaan) mutta istuukin tietokoneen eessä liikuttamatta peppuaan. Silloin saatan kysellä häneltä, tai jopa nalkuttaa, "koska lähdetään?" kunnes lähdetään. Muita nalkutustilanteita en oikein keksi. Ennen tiskikonetta tiskasimme n. joka toinen kerta, mutta jos vaikka ruokapöydässä sovittiin, että mies tiskaa ja hän menikin sen jälkeen tietokoneen eteen, päikkäreille, lukemaan tenttiin niin en minä alkanut siitä nalkuttaa vaan tein hommat ite.
Yleensä on paljon helpompaa ja nopeampaa, tehdä asia itse kuin nalkuttaa siitä miehelle. Molemmille jää parempi mieli ja homma tulee hoidetuksi!
Minulla ei ole PMS:ää, ei ole ikinä ollut enkä edes usko siihen, että suurimmalla osalla naisilla on niin pahat oireet, kuin mitä he väittävät. Kuukautisten aikana alaselkäni ja vatsani ovat kipeät pari ensimmäistä päivää, mutta en minä silloin turhaan vikise asiasta. Toki pyydän miestäni joskus hieromaan tai keittämään teevettä minulle, mutta en todellakaan vingu tai kitise.
Yksi syy siihen, etten nalkuta on varmasti myös se, ettei minulla ole siihen syytä. Eli ei minulla ole syytä valittaa, napista tai nalkuttaa miehelleni. Yhteiselämä sujuu, kotityöt on jaettu, koulussa/työelämässä ei ole ongelmia ja rahaakin löytyy enemmän kuin opiskelijoilla yleensä.
Ei nalkutus juuri ole tuonut elämääni mitään hyvää, en ainakaan nyt keksi. Olen, kuten varmasti on tullut jo esiille, negatiivisesti suhtautunut nalkutukseen (huomautan jopa ystävättärelleni jos he mielestäni nalkuttavat tai vinkuvat turhaan). Jos joskus "joudun" nalkuttamaan siitä jää paha mieli niin minulle kuin miehelleni.
Reilu pyytäminen tai jopa käskeminen ovat parempia tapoja saada asioita tapahtumaan verrattuna nalkuttamiseen. Nalkuttaminen on täysin turhaa!
t: Miina
Meillä se on kyllä -mies-, joka nalkuttaa. Miltei joka päivä alkaa kitinä siitä, miten sotken paikkoja (omasta mielestäni en sotke, jos joskus torkkupeitto on viikkaamatta sohvan päällä tai reppu tuolissa hieman vinossa) ja olen epäsiisti. Kyllästyin kuuntelemaan tätä valitusta ja ilmoitin, että hän on nyt huomannut siisteystasoni ja olen tsempannut sinkkuajoista huomattavasti ja mikäli minun siisteystasoni ei kelpaa hänelle on varmasti parempi erota. Mutta EN enää kuuntele jokapäiväistä valitusta.
Itse en juurikaan löydä miehen toiminnasta valittamisen aihetta, eli en omasta mielestäni nalkuta. Siitä huolimatta miehellä on tapana vastata "jäkäjäkä" ihan yksinkertaisiin asioihin kuten, jos joskus harvoin pääsen näpäyttämään häntä omasta epäsiisteydestään (mikä on ehkä niinkin "pahaa" kuin, että olisi jättänyt paidan yöksi tuolinkarmille eikä ripustanut sitä heti henkariin). Ja tämänkin näpäytyksen sanon ihan sen vuoksi, että hänkin huomaisi, ettei ole täydellinen. Hän mäkättää siitä, että kiroilen (todella harvoin) tai sanon esim. "perse", mutta hän itse ei omasta mielestään ikinä kiroile. Olenkin pohtinut, että pitää ilmeisesti alkaa nauhoittaa hänen puheitaan, koska tuntuu naurettavalta kuunnella hänen väitteitään siitä, että koska hän ei koskaan kiroile, en minäkään saa kiroilla, koska se on valkoisen roskaluokan puhetyyli. Ja siitä huolimatta mies saattaa tulla kotiin todeten, että "voi s*tana täällä on taas sekaista, eikö mikään paikka pysy hetkeäkään paikoillaan".
Kotityöt sujuvat kyllä hyvin, koska mies raivoissaan menee rätti ja pesuainepurkki viuhuen ympäri kämppää ja yritän vain pysytellä pois alta... ;) Muutkin työt tehdään puoliksi, eli niistä ei kyllä tule sanomista ja tuon vessanpöntön kansi -huomauttelunkin on jo lopettanut kun huomasi vissiin, että en vain muista aina pistää kantta alas (siis ei puhuta renkaasta vaan _kannesta_, kuulemma myös huonoa käyttäytymistä, jos ei sitä osaa laskea...) ja sillä siisti. Yritän itse tsempata parhaani mukaan ja siivota, vaikka omasta mielestäni olisi ihan tarpeeksi siistiä.
Mutta näin siis meillä. :)
enemmänkin siltä, että teitä olisi kaksi naista asumassa samassa taloudessa... Oletko varma että kyseessä on mies??
Ei ole miehellä kaikki ihan normaalin kirjoissa jos jaksaa urputtaa jostain peiton viikkaamisesta. Naisilta tuota vielä joskus kuulee, mutta että aikamieheltä? Huhhuh!
Juu-u, kyllä se on mies. :) Jostain syystä minulla on tarkka silmä pedanteille miehille, koska _kaikki_ poika-/miesystäväni ovat aina olleet varsinaisia pölypoliiseja ja pilkunviilaajia. Kulkevat perässäni sulkemassa kaappeja ja valittavat pölykoirista ja vaatteistani kaikkialla... 8o) Mutta iän myötä sitä on itsekin tullut hieman siistittyä tapoja, joskaan mitään kovin siistiä minusta tuskin tulee: on tärkeämpääkin tekemistä kuin pohtia, että onko kaikki järjestyksessä. Hänellä/muilla on aina työhuone/työpöytä ihan tiptop järjestyksessä, paperipinot suorassa jne. Kaikkien vaatteet ovat riippuneet siististi kaapeissa, aina kaikki silitettynä jne. Itse taas suosin sellaista "vedetään kaikki ensin lattialle, etsitään mitä tarvitaan, sullotaan kaikki takaisin" -tyyliä... josta muuten myös kuulen, mutta nyt olemme sopineet, että mies ei käy minun vaatekaapillani lainkaan, niin ei sotkukaan ota päähän.
Mutta oli vaan pakko laittaa tämä ihan vaan kontrastina, että ei tämä nalkutus ole välttämättä sukupuolikysymys. Mies haluaa muutenkin, että kaikki tehtäisiin hänen sääntöjensä ja tapojensa mukaan (mihin minä tietystikään en suostu;)), eli tavallaan on kyllä ihan loogista, että kämppäkin pitäisi olla hänen siisteysnormiensa mukaan kunnossa. Mutta on kyllä jo ajan myötä hieman lipsunut periaatteistaan ja heltynyt, eli kai alkaa pikkuhiljaa hahmottaa, että parisuhde on _pari_suhde, ja kummankin pitää joustaa.
Ei se välttämättä olekaan kiinni sukupuolesta. Kyllä niitä niuhottajia löytyy miehistäkin. Jopa minä tiedän yhden. Väitän silti, että 90% näistä "säätäjistä" on naisia.
Samassa paketissa tulee myös kontrollinhalu/tarve kaikilla elämän osa-alueilla. Kaikki tehdään tämän "säätäjäosapuolen" tavalla ja päättämänä aikana tai ei ollenkaan. Tai sitten kovan sanomisen säestyksellä.
Jos jotakin on erehtynyt tekemään omin päin, niin se on aina tehty väärin. Tämän jälkeen nalkuttaja tekee sen itse uudestaan "oikein", kauhea marttyyrin ilme naamallaan, suu käy tietysti koko ajan... Sellaista se on pahimmillaan.
Sitä minä vaan ihmettelen, että missä se lukee, että nainen päättää, koska siivotaan ja mikä on se siisteystaso joka asunnossa pitää vallita? Ja ihan turha tulla tähän huutamaan, että miehet eläisivät kuin pellossa jos niitä ei komentaisi. Keskimäärin miehet eivät vaan jaksa takertua jokaiseen pikkuasiaan. Asiat voivat olla vähän rempallaankin, ilman että se aiheuttaa verenpaineen nousua.
Entä kuinka monta kertaa olette kuulleet, että mies on esim. vaatimassa eri värisiä verhoja olohuoneeseen, ainoana perusteenaan: "kun mä oon niin kyllästynyt noihin nykyisiin." Tuskin olette kuulleet... Tai mies vaatii, että kyllä sinun nyt pitää tulla auttamaan kun minä siivoan astiakaapin? Meillä astiakaappi on järjestyksessä silloin kun ovi vielä mahtuu kiinni..
Eli yleensäkin, mikä ihme saa (useimmiten) naisen kuvittelemaan, että hän on jonkin sortin päällikkö mitä tulee kotona olemiseen? Se on ihan yhtä lailla sen miehenkin koti. Useimmiten enemmänkin sen miehen koti.. Kyllä minuakin on yritetty alkaa päälliköimään itse maksamassani ja omistamassani kämpässä. Se on toki loppunut lyhyeen.
Ja muutenkin; se nalkuttaminen alkaa yleensä niistä kaikkein pienimmistä asioista. Jos jotakuta nyppii vaikka se, että minulta jää kaksi hammastahnapärskettä altaaseen tai leivänmuruja leikkuulaudalle, niin samalla energialla mikä kuluu pään aukomiseen, olisi itse jynssännyt sen altaan jo monta kertaa.
Kaipa se on niin, että se nalkuttaja ei ole jollakin tasolla tyytyväinen itseensä tai elämäänsä ja hänen täytyy jotenkin pyrkiä osoittamaan virheitä sen toisen ihmisen tekemisessä ja olemisessa. Naiset varsinkin ovat mestareita tässä vitutuksen "jakamisessa".
Jos mies erehtyy tulemaan hyväntuulisena töistä kotiin ja naisella on sattunut olemaan (mistä tahansa syystä) huono päivä, niin ei kestä täyttä varttia, niin kas, jopas vituttaa miestäkin... Aina pitää kuulostella ja katsella, millä tuulella nainen on ja sitten "sovittaa" kertomuksensa sen mukaan. "Joo mullakin oli tosi kurja päivä ja väsyttää". EI saa sanoa, että oli aika löysä päivä duunissa ja käytiin ruokatunnilla terassilla... Ei, ei, ei. Seurauksena on kitkaa...
Jos naiset jakaisivat sitä "jotain muutakin" yhtä auliisti kuin pahaa oloaan, tässä maailmassa olisi monta ongelmaa ja eroa vähemmän...
No tämä lipsui jo vähän ohi aiheesta, mutta olkoon tämän kerran, ei jaksa poiskaan pyyhkiä.
Lopuksi kaikille nalkuttajille: Koti ei ole taistelutanner. Se on asumista varten. Se toinenkin ihminen _asuu_ siellä. Hän ei ole olemassa sitä varten että sinä pääset toteuttamaan itseäsi. Eli löysätkää vähän.
Oli muuten todella tutun kuuloista tekstiä. Aivan täysin sama meininki.
---klips
Olenkin pohtinut, että pitää ilmeisesti alkaa nauhoittaa hänen puheitaan, koska tuntuu naurettavalta kuunnella hänen väitteitään siitä, että koska hän ei koskaan kiroile, en minäkään saa kiroilla, koska se on valkoisen roskaluokan puhetyyli. Ja siitä huolimatta mies saattaa tulla kotiin todeten, että "voi s*tana täällä on taas sekaista, eikö mikään paikka pysy hetkeäkään paikoillaan".
---klips
No tuota tällainen kaveri kyllä tarvitsisi laittaa jäähylle. Veikkaan, että silleen jätettynä tällainen käytös vain pahenee vanhetessaan.
Mutta on minussakin sitä nalkuttajan vikaa. Minun on aina selitettävä, että kasetti- tai videonauhoja ei saa jättää koneeseen, vaan ne on otettava pois käytön jälkeen. Tämä siksi, että c-kasettinauhat menettävät magneettisuuttaan äänipään lähellä; ja vhs-nauhat ovat kiertyneenä keloille, mikä venyttää nauhoja. Siis nauhoihin tulee vikaa.
Äänipäät keräävät (metallisina) magneettisuutta nauhoista, mikä heikentää korkeiden äänien toistoa. Siis nauhureihin tulee vikaa.
Ja nauhat tulisi käytön jälkeen kelata loppuun (tai alkuun), jotta ne olisivat omilla keloillaan suojassa vahingoittumiselta. Ja mieluummin pyöritettynä toistonopeudella, sillä kelaaminen venyttää ja kiristää nauhoja aina vähän.
Ja jokaisella nauhalla on oma suojakotelonsa, johon se tulee asettaa käytön jälkeen. Ensiksikin siksi, että se on siellä paremmassa suojassa ja toiseksi siksi, että silloin ko. nauhan löytää halutessaan helpommin (kun kotelon selkämykseen on kirjoitettu nauhan sisältö).
Ja nauha on laitettava hyllyyn sille paikalle, mistä sen on ottanut. Muuten sen löytämiseen satojen nauhojen seasta menee kauheasti aikaa.
Ja autoon ei viedä laadukkaita kotinauhoja, koska ne vahingoittuvat siellä. Autonauhuria varten äänitetään oma nauha.
Järkisyitä, ainakin omasta mielestäni:-). Onneksi nauhat alkavat poistua levyjen tieltä. Tosin eihän niitä levyjäkään saa kohdella miten tahansa...
siis niin hauska keskustelun aihe ja niin loistavia esimerkkejä. meinasin pariin otteeseen tipahtaa tuolilta:D.
ja muuten, semmosia ihmisiä on todellakin olemassa, jotka ihan aikuisten oikeesti vinkuu siitä perinteisestä hammastahnan puristuskohdasta. kerran olen jopa kokeillut miestä joka vinku siitä kun laitoin kurkun väärin jääkaappin..mulla ei siis ole tapana peittää sitä päätä muovilla, koska mä annan aina sen päätypalan koiralle ni ei ole tarvis. se mies ja se seikkailu ei kauaa kestäny;).
nomuttaniin, toivottavasti juttu jatkuu ni voin palailla tänne kikattelemaan.
HÄ? Kurkkuun on laitettava kelmu!!
Hei!
Huomasin kun muutin ensimmäisen kerran miehen kanssa yhteen (ex-poikakaverini) että ihmisillä ja perheillä on hyvin erilaiset tavat. Ja jokainen on sitä mieltä, että se oma tapa on se oikea. Jos näistä ei osata keskustella tai tehdä kompromissejä niin pulassa ollaan, nalkutusta ja riitojahan siitä syntyy!
Tämä mies ei tajunnut, miksi säilytin leivän leipäkorissa eikä jääkaapissa ("jossa se säilyy paremmin"). Selitykseni siitä, etten pidä kovasta ja kylmästä leivästä ei mennyt perille. Joten melko usein löysin edellispäivänä ostamani, pehmeät ja ihanat, leivät jääkaapista kovina ja kylminä. Ei kivaa, ei.
Näitä tarinoita olisi useita, mutta en jaksa niitä kaikkia kirjoittaa. Halusin vain sanoa sen, että parisuhteessa pitää osata kompromissata eikä kuvitella, että ne omat kotoa opitut tavat ovat ne "ainoat oikeat".
Nalkuttaminen ei kuitenkaan auta, keskustelemalla siitä selviää!
t: Miina
Ps. minäkään en laita muovia kurkun päähän, syön sen yleensä niin nopeasti, ettei se ehdi kuivua tai pilaantua.