Mun tilanne on tämä, isä ja äiti eronneet, äiti petti isää kun olin pieni. Siitä lähtien olen aina ollut tavallaan isän puolella enemmän, koska äiti petti isää. Tavallaan säälin joskus isää, kun se on joutunut kärsimään niin paljon. :( Isä on 58-vuotias ja minä olen 21v. Isä on ollut aina minulle tärkein, niiin tärkeä että ei voi uskoa. En ikinä voisi kuvitella menettäväni häntä, ja aina käyn kotona vain kun on mahdollista, ja soittelen sille.
Mua on aina pelottanut myös se, että isä joutuu kuolemaan yksin. :( Tyyliin sattuu tulipalo, tai kolari tai jotain. :( Tai sit tuntuu että isä ei tiedä että mä välitän siitä =( Vaikka minä tiedän että se tietää!1 (tulee itku silmään kun edes kirjoittaa tätä)
Jotenkin tuntuu, että ne jotka välittää läheisimmistään eniten, ne joutuu kärsimään ja kattoo kun läheiset kuolevat. =(((( Sit ne jotka ei välitä paskaakaan niin niiden ei tartte kattoo kun niiden vanhemmat kuolee. anyway... Mulle tulee aina tää fiilis, nimittäin viimevuonna mun serkun isä kuoli ihan yhtäkkiä, sekin oli mulle tärkeä!! Ja vielä paljon nuorempi kuin isäni. Isä tekee liikaa töitä!!! En tiedä auttaako se jos se vähän vähentää, on aina tehnyt paljon töitä!! Mä en tiedä mitä mä teenn. :(( Sen lisäks oon alkanut huolestumaan isän juomisesta, se juo joka ilta 3-5 olutta.. ( Paitsi ei sillon kun on töissä, eli ehkä noin 4iltana/viikko) En tiedä juoko viinaakin, mut tuskin sitä niin paljon. Sit se polttaa paljon, on yrittänyt lopettaakin mut ei onnistu :( Tuntuu että tuossa on jo sydänkohtauksen aiheet! Liika työ, alkoholi ja tupakka :(((( MÄ EN KESTÄ!!!!!!!!!!!!
Olen sanonut sille tuosta juomisesta, ja myönsi itsekin että juo liikaa. Mut se ei taida tajuta tilanteen vaarallisuutta?!?!?!?! kun en sanoisi että isä on alkoholisti? vai onko :( Kun töissä se ei ikinä käytä, eikä vaarantaisi turvallisuutta, sen voin sanoa!
Mistä tämä kuolemanpelko johtuu?! Se tuli tänään, kun luin että Kari Tapio on kuollut. Ihan yhtäkkkiä! =( Hei tuli haikea olo ja ajattelin isää. Mä jotenkin vertaan omaa tilannettta noihin muihin juttuihin! Esim tuohon, ja sit siihen kun se mun serkun isä kuoli. Ja sit isän työkaveri, varmaan 10v NUOREMPI, sai sydärin, ja vaikka mitä muuta! henki vielä pihisee, mut kuitenkin..
Tuntuu että vain odotan isän kuolemaa?! oikeesti tää on ihan sairasta :(
Ainakun yritän puhua isälle kuolemasta, niin tulee pala kurkkuun ja en uskalla. Tai jos sanon jotain niin tuntuu että se ei ota tosissaan =( Mut yksi hyvä puoli se, että isä kuntoilee / ulkoilee ja syö harvemmin epäterveellisesti... Mut kuitenkin. :( Pakko avautua! mä en kestäkestäKESTÄ =((((
Mua on aina pelottanut myös se, että isä joutuu kuolemaan yksin. :( Tyyliin sattuu tulipalo, tai kolari tai jotain. :( Tai sit tuntuu että isä ei tiedä että mä välitän siitä =( Vaikka minä tiedän että se tietää!1 (tulee itku silmään kun edes kirjoittaa tätä)
Jotenkin tuntuu, että ne jotka välittää läheisimmistään eniten, ne joutuu kärsimään ja kattoo kun läheiset kuolevat. =(((( Sit ne jotka ei välitä paskaakaan niin niiden ei tartte kattoo kun niiden vanhemmat kuolee. anyway... Mulle tulee aina tää fiilis, nimittäin viimevuonna mun serkun isä kuoli ihan yhtäkkiä, sekin oli mulle tärkeä!! Ja vielä paljon nuorempi kuin isäni. Isä tekee liikaa töitä!!! En tiedä auttaako se jos se vähän vähentää, on aina tehnyt paljon töitä!! Mä en tiedä mitä mä teenn. :(( Sen lisäks oon alkanut huolestumaan isän juomisesta, se juo joka ilta 3-5 olutta.. ( Paitsi ei sillon kun on töissä, eli ehkä noin 4iltana/viikko) En tiedä juoko viinaakin, mut tuskin sitä niin paljon. Sit se polttaa paljon, on yrittänyt lopettaakin mut ei onnistu :( Tuntuu että tuossa on jo sydänkohtauksen aiheet! Liika työ, alkoholi ja tupakka :(((( MÄ EN KESTÄ!!!!!!!!!!!!
Olen sanonut sille tuosta juomisesta, ja myönsi itsekin että juo liikaa. Mut se ei taida tajuta tilanteen vaarallisuutta?!?!?!?! kun en sanoisi että isä on alkoholisti? vai onko :( Kun töissä se ei ikinä käytä, eikä vaarantaisi turvallisuutta, sen voin sanoa!
Mistä tämä kuolemanpelko johtuu?! Se tuli tänään, kun luin että Kari Tapio on kuollut. Ihan yhtäkkkiä! =( Hei tuli haikea olo ja ajattelin isää. Mä jotenkin vertaan omaa tilannettta noihin muihin juttuihin! Esim tuohon, ja sit siihen kun se mun serkun isä kuoli. Ja sit isän työkaveri, varmaan 10v NUOREMPI, sai sydärin, ja vaikka mitä muuta! henki vielä pihisee, mut kuitenkin..
Tuntuu että vain odotan isän kuolemaa?! oikeesti tää on ihan sairasta :(
Ainakun yritän puhua isälle kuolemasta, niin tulee pala kurkkuun ja en uskalla. Tai jos sanon jotain niin tuntuu että se ei ota tosissaan =( Mut yksi hyvä puoli se, että isä kuntoilee / ulkoilee ja syö harvemmin epäterveellisesti... Mut kuitenkin. :( Pakko avautua! mä en kestäkestäKESTÄ =((((
Vastaukset 10
Vanhimmat
en enää kestä kuunnella surullisia lauluja, tai katsoa jotain ohjelmia, esim Greyn anatomiaa koska heti rupean ajattelemaan kuolemaa jos siinä on joku saanut sydänkohtauksen, tai jotain, niin Vertaan sitä omaan elämääni, joko isään tai itseeni tai äitiiini tai veljeeni tai siskooni. :( Mitä tämä tarkoittaa?
En muuten äitille voi puhua, äitin isä huonossa kunnossa ja sekin varmaan kohta kuolee. Kuolemakuolemakuolema, ei tässä ole muuta ollutkaan vähään aikaan =''(
No mutta - tuolta osin asia on helposti hoidettu. Televisiota ei ole pakko katsoa, miksi katsoisit rikos- ja lääkärijuttuja, jos niistä tulee paha olo. Nehän on näyttelijöitä siellä!!!!
Osaatko muuten sanoa, kun kirjoitat että "äitin isä", niin mistä tulee muoto "äitin"? Minulle opetettiin koulussa äiti, äidin, missäpäin on tämä t:llinen muoto käytössä, sitä kuulee aika paljon nykyisin.
Ajattelehan jotain mukavempia asioita kuin kuolemaa, syntyyhän lapsiakin maailmaan. Hyvää jatkoa sinulle.
"Tai sit tuntuu että isä ei tiedä että mä välitän siitä =( Vaikka minä tiedän että se tietää!1"
Enempää et tässä maailmassa voi tehdä kuin kertoa läheisillesi, kuinka rakkaita he ovat. Iloitse isästäsi nyt, kun hän on elossa. Kuolema tulee kun tulee. Siitä ei tiedä, mutta siitä kyllä selviää ajan kanssa.
ja se että olet joku teini, ei aikuinen noin kirjoita. 'Nyyh' :( o_O
mua inhottaa kun kuolema on jokapaikassa. Tänäänkin puhuttiin siitä kun KariTapio kuoli. :((( Mä tiedän että joskus kaikki kuollaan mutta en vain jaksa tätä että aina kun vähäkin kuolemasta puhutaan, niin sit mä vertaan sitä itseeni. :''(
Ja minä olen 21.. tää on kyllä ennenkin ollut. Sorry jos tuli epäselvää tekstiä..
kommentoikaa?
^^
Vertailun tulos: sinä olet elossa, Kari Tapio on kuollut. Tuskinpa teillä muutenkaan mitään yhteistä oli. Noin suuri ikäerokin.
Opettele jokin uusi ajatus kuoleman väistämättömyydestä kun olet jo aikuinenkin. Minun vanhempani muistan aina sairana kun olin lapsi ja nuori. Äidin kuolema oli etukäteen minullekin kaamea ajatus, mutta ihan todellinen kuitenkin. Lopulta, kun olin 23 v se tapahtui, eikä siinä ollut muuta kamalaa kuin suuri suru ja tyhjä tunne tietenkin. Hän kuoli sairaana ja hänellä oli kuoleman jälkeen hyvä olla. Eräänä aamuna kotona vain ei herännyt. Lääkärin käynnin jälkeen asia oli selvä. Halusimme tehdä itse, vanhempi siskoni ja nuorempi veljeni, viimeiset palvelukset. Puimme hänet ja asettelimme arkkuun. Se oli hellyyttä, ei mitään pelkoa enää, tyhjä tunne vain.
Hautajaiset olivat eniten koetteleva kokemus, vasta sitten "ratkesin". Sellaista se on - elämä - syntymistä ja kuolemista.
.
vaan kärsimys mahdollinen ennen sitä. Ja tänne jäävien läheisten murheet minusta lähdön jälkeen.
Minulla ja tyttärelläni on melkolailla kuvaamasi tilanne, olemme muutaman vuoden teitä vain nuorenpia. Kuvittelisin että oman tyttäreni tuntemukset ja ajatukset ovat saman suuntaiset kuin sinunkin. Hänkin vaikuttaa monesti huolestuneelta. Voin kertoa kuitenkin vain omasta puolestani, isän näkäkulmasta ja miltä minusta tuntuu. On asioita, joista tuntuu että niista ei voi tai uskalla kumpikaan puhua.
Kyllä isäsi varmasti tietää ja tuntee sen että välität, vaikka ette siitä puhuisikaan. Luulen että hän on enemmän huolissaan sinun kuin omasta puolestaan. Isän on vain aika vaikea keksiä yhteistä tekemistä, harrastusta tai muuta jutta samalla tavalla kuin äidin ja tyttären välillä voisi olla. Isällesi on varmasti ollut suuri ilo seurata varttumistasi ja se että olet olemassa ja läsnä. Ei siihen aina mitään sanoja tarvita, että tietää että toinen välittää.
Kaikki me kuolemme joskus. Vaikka ajatus kuolemasta on vaikea, niin se nyt vain on niin että me isät yleensä kuollaan ennen tyttäriä. Se on oikea järjestys, ja niin uskon isäsikin toivovan sen menevän. Vielä kauheampi ajatus on ajatus tyttären menetyksestä. Kyllä tästäkin ajatuksesta tulee kyynel isän silmään. Joskus vain me isätkään emme oikein osaa huolehtia itsestämme, ilmaista tunteitamme, saatamme tehdä tyhmyyksiäkin tai sanoa jotain hölmöä. Äitiä on niin vaikea korvata.
Usko pois, kaikesta huolimatta isäsi tietää että välität. Vaikka et sitä kertoisikaan. Siis huoli pois! ;)
hyvä. Älä tuhlaa päiviäsi suremiseen. Isäsi on elossa ja nauttii omalla tavallaan elämästään. Ymmärrän kyllä hyvin, että hänen elämäntapansa huolettavat sinua. Toisaalta ihmisiä kuolee, vaikka yrittäisivät elää viimeisen päälle terveellisesti. Sinä olet varmasti isällesi rakas. Kyllä ne tunteet vaistoaa, vaikka ei niitä niin auki puhuisikaan. Sinä teet parhaasi, kun olet läsnä isäsi elämässä. On hyvä, kun sinä purit tunteitasi kirjoittamalla. Hyvää mieltä, aurinkoa ja valoa sinun nuoreen elämääsi1