Tapailen miestä jolla on 4 vuotias lapsi.. itselläni lapsia ei ole mutta molemmat ovat valmiina hankkimaan yhteisiä lapsia. Tämä asia on siis tullut esiin..
Minua on kuitenkin alkanut ahdistaa tämä tilanne koska meillä on muutenkin välimatkaa välissämme ja ajatus siitä että jaan miehen ja minun yhteisen aikani jonkun toisen naisen lapsen kanssa ei oikein innosta.
Tätä tilannetta ei olisi eden noussut esiin mutta miehelle on lapsi niiiiiiiiiiiiiiiiiin tärkeä, että minun osuus hänen elämässään tuntuu minimaaliselta.
Suuntaanko katseen vain miehiin jolla ei ole jälkikasvua? Olen sentään vasta 31v ja suhde onneksi alkutekijöissä.
Minua on kuitenkin alkanut ahdistaa tämä tilanne koska meillä on muutenkin välimatkaa välissämme ja ajatus siitä että jaan miehen ja minun yhteisen aikani jonkun toisen naisen lapsen kanssa ei oikein innosta.
Tätä tilannetta ei olisi eden noussut esiin mutta miehelle on lapsi niiiiiiiiiiiiiiiiiin tärkeä, että minun osuus hänen elämässään tuntuu minimaaliselta.
Suuntaanko katseen vain miehiin jolla ei ole jälkikasvua? Olen sentään vasta 31v ja suhde onneksi alkutekijöissä.
Vastaukset 27
Vanhimmat
väärä osasto, kysy tuolta parisuhde puolelta. ei sinkut tiedä seurustelusta mitään.
Kysy niiltä sadoilta yh-äideiltä, jotka raivoavat lapsettomille miehille siitä jos he haluavat lapsettoman naisen.
Eikös lapsi ole myös miehesi lapsi? Eikö teidän yhteinen lapsi veisi teidän yhteistä aikaa? Pitäisikö sinun tosiaan jäädä kotiin kasvamaan.
"Eikös lapsi ole myös miehesi lapsi? Eikö teidän yhteinen lapsi veisi teidän yhteistä aikaa? "
Etkö sinä muka tee eroa oman ja naapurin lasten välille?
Jos naapurin lapsen vanhemmat ovat vain naapureita, ei lapsi kuulu omaan perheeseen. Mutta jos naapurin lapsen isästä tulee oma mies, niin sittenhän siitä lapsesta tulee oman perheen jäsen.
Ei sinun kuulu hyysätä toisen mukulaa. Minun neuvni on että vaihda miestä. Tulet aina olemaan kolmas tai jopa neljäs pyörä tuossa kuviossa kun ex-muijankin mielihalujen mukaan täytyy hypätä lapsen vuoksi. Ei hyvä.
Jos tuo on totta, mitä kirjoitit omista tunteistasi, niin sinun kannattaisi vaihtaa lapsettomaan mieheen tai asennoitua eri tavalla. Et voi kilpailla lapsen kanssa miehesi huomiosta. Ette te oikeasti kilpailisi samoista asioista, mutta nähtävästi sinulta puuttuu vielä elämänkokemusta ollaksesi sinut asian kanssa. Miehen lapsi on vielä niin pieni, että hänestä tulisi ajan kanssa kuin oma lapsi sinulle, jos itse niin haluat. Mieti kuitenkin tilanneta ja toimi tuntemuksiesi mukaan. Uusioperheen alkumetrit ovat aina rankkoja kun pitää rakentaa monta ihmissuhdetta kerralla.
Itse samassa tilanteessa olleena, kehoitan sinua lähtemään suhteesta. Et tule koskaan olemaan sinut tuon lapsi asian kanssa ja mies saattaa kääntää takkinsa tämän teidän yhteisen lapsen hankintaankin koska hänellä on jo tuo ensimmäinen mikä saattaa riittää hänelle ja kun lapsi kasvaa, elämä helpottuu eikä välttämättä enää jaska niitä yöheräämisiä yms.
Jos sinua jo nyt ärsyttää se, että miehen lapsi vie paljon aikaa niin se tunne tuskin muuttuu miksikään, lapsi menee aina sinun edelle, oli sitten kyseessä teidän yhteinen reissu, aika taikka romanttinen hetki, ja jos lapsi tarvitsee isäänsä juuri silloin, niin kaikki muu on toissijaista.
Sitten monet miehet saattavat käyttäytyä uutta mahdollista yhteistä lastanne kohtaan kylmemmin, koska ettei tämä esikoinen jäisi vähemmälle ja kun hän asuu äitinsä luona ja tapaa isäänsä harvemmin, isällä saattaa tulla huono omatunto uudesta lapsesta ja esikoinen on aina se tärkein.
Mieti tarkkaan ja itse kehoittaisin sinua kääntämään katseesi lapsettomiin miehiin, niitä on kuitenkin vielä paljon.
"Sitten monet miehet saattavat käyttäytyä uutta mahdollista yhteistä lastanne kohtaan kylmemmin, koska ettei tämä esikoinen jäisi vähemmälle ja kun hän asuu äitinsä luona ja tapaa isäänsä harvemmin, isällä saattaa tulla huono omatunto uudesta lapsesta ja esikoinen on aina se tärkein. "
Ei millään pahalla, mutta tuo on kyllä potaskaa. Se lapsi, joka on päivittäin läsnä, saa väkisinkin enemmän huomiota ja kiintymystä kuin muualla asuva, vaikka poissaoleva isä/äiti yrittäisi kuinka kovasti olla tasapuolinen ja reilu. Paska juttu sen poissaolevan lapsen kannalta, mutta noin se nyt vaan menee. Vaikka tietysti joidenkin vanhempien mielestä omalle mussukalle tehdään aina vääryyttä, jos joku muu saa joskus vähänkin jotain.
Tuollainen tilanne on yleensä ihan tarpeeksi vaikea muutenkin (ainakin alussa), ilman että vanhempipuoli rupeaa lapsellisesti kilpailemaan lapsen kanssa suosiosta, ottaa jokaisen lapsen kiukuttelupuuskan todisteena siitä että lapsi on Pahuuden Ruumiillistuma Joka Vihaa Minua, ja ajattelee joka ikisen lapseen liittyvän asian olevan pois romanttisesta laatuajasta. Ja molemmat sukupuolet näyttävät syyllistyvän tähän ihan tasapuolisesti - vaikkakin naiset syyllistynevät miehiä enemmän päinvastaiseen, eli toisen lapsi ikäänkuin omitaan ja lapsen äiti yritetään savustaa ulos kuviosta.
Joten joo, jos ap tuntee jo nyt lapsen olevan kilpailija, niin ehkä olisi kaikille parasta unohtaa tämä mies.
Nyt kun asiaankuuluvat tekopyhät liturgiat on sinun toimestasi hoidettu, niin vastaapa yhteen kysymykseen. Ottaisitko loppuelämäksesi miehen, jolla olisi lapsia jollekin toiselle naiselle, eikä tulisi tekemään lapsia enää sinun kanssasi?
""Sitten monet miehet saattavat käyttäytyä uutta mahdollista yhteistä lastanne kohtaan kylmemmin, koska ettei tämä esikoinen jäisi vähemmälle ja kun hän asuu äitinsä luona ja tapaa isäänsä harvemmin, isällä saattaa tulla huono omatunto uudesta lapsesta ja esikoinen on aina se tärkein. "
Ei millään pahalla, mutta tuo on kyllä potaskaa."
Ihan on omin silmin nähty totuus, että ei ole kyllä lainkaan potaskaa ihan tiedoksesi, mies jopa itse sanoi näin olevan, koska esikoinen joka siis asui äitinsä luona jäi häneltä pakosta vähemmälle tapaamiselle, joten hän ei sallinut kohdella toisen naisen kanssa hankittua lasta lämpimästi koska "tunsi huonoa omatuntoa" tätä toista kohtaan. Miehen logiikkaa ja ei ole ihan yksittäistapauskaan...
Tekopyhää? Okei. En ole missään sanonut, etteikö ihmisten pitäisi tehdä päätöksiä sen mukaan, että häiritseekö potentiaalisen puolison olemassaolevat lapset. Taisin nimenomaan sanoa, että pitää. Kun se lapsi kerran on jo olemassa, niin se on, ja se on joko hyväksyttävä tai sitten olla hyväksymättä ja unohdettava koko juttu. Kommentoin pelkästään sitä yleistä älyvapaata ilmiötä, että ruvetaan kilpailemaan lapsen kanssa, ja lähinnä sen lapsen näkökulmasta, koska olen joskus ollut se lapsi.
"Ottaisitko loppuelämäksesi miehen, jolla olisi lapsia jollekin toiselle naiselle, eikä tulisi tekemään lapsia enää sinun kanssasi?"
No jos olisin normaaleihin ihmissuhteisiin kykeneväinen niin varmaan ottaisinkin, sillä en aio koskaan itse hankkia lapsia.
Uskon, mutta todella erikoiselta kuulostaa. Täytyy olla harvinaisen tunnekylmä mies, jos pystyy kohtelemaan läsnäolevaa omaa lasta nuivasti vain jonkin harhaluuloisen oikeudenmukaisuusperiaatteen takia. Kuitenkin se yleensä tuntuu menevän niin, että poissa silmistä, poissa mielestä. Monille näyttää myös tulevan sellainen ilmiö, että kun ensimmäisen lapsen kohdalla sössittiin perhe-elämä, niin seuraavan kohdalla yritetään korvata.
Mitään tieteellistä tutkimusnäyttöä ei taida kuitenkaan olla, joten ihan omalla mutu-tuntumalla kaikki tässä mennään...
enää valinnanvaraa?
Totuus on julma. Tulet sen vielä huomaamaan kunhan amis viikset kasvaa.
Ei taida 31-vuotiaalla naisella olla enää saumaa ensimmäisellä kierroksella oleviin miehiin.
heh.. noin ajattelee vain ja ainoastaan mies, jolla on jo lapsi/a taikka kakara jolla kivekset ovat vielä laskeutumatta...
Jos haluat kasvattaa vain toisen lasta, eikä sinua kiinnosta oman lapsen saaminen, niin eikö nykyinen mies ole ihan hyvä vaihtoehto? Olisit tyytyväinen!!
?????
Oletko siis jotenkin yllättynyt että lapsi on miehelle niiiiiiin tärkeä? Jos sinulla olisi lapsi niin kuvitteletko että lapsi olisi sinulle vain vähän keskinkertaisen tärkeä?
Niin, olet 31, ja voit ihan hyvin sanoa VASTA 31, koska et vaikuta kovin kypsältä. Voisi olla parempi että unohtaisit tämän suhteen ja etsisit jonkun tasoisesi.
Ei siinä kuule kypsyys auta, kun lapsettoman on todella vaikeaa ymmärtää lapsiperheen arkea ja sitä harva lapsellinen ymmärtää tai edes haluaa ymmärtää. Monesti lapsettomat eivät tajua miten hankalaa saattaa olla suhde lapselliseen ja lapsellinen päivittelee että miten toinen ei voisi kohdella lapsiaan kuin omiaan...
Kypsyydellä siis ei ole mitään tekemistä sen kanssa jos lapseton ei ole itse saanut kasvaa äidiksi tai isäksi omien lasten myötä vaan hänen pitäisi heti sopeutua erittäin vaativaan ja vaikeaan tilanteeseen, jossa onkin monta osapuolta suhteeseen.
Huomaa heti, kuka vastaaja on lapseton ja kuka taas lapsellinen..
Miksi et ole alusta lähtien jo päättänyt, että hyväksyt vain lapsettoman miehen? Ei siinä ole mitään häpeämistä, niin moni mieskin ajattelee, että vain lapsettomat naiset käyvät. Se on täysin luonnollinen asia, että ihminen haluaa oman perheen, ei jonkun toisen perheen. Nykyinen yhteiskuntamalli vain pyrkii hämärtämään tätä asiaa.
Kolmekymppisistä vaan aika isolla osalla alkaa jo olla jälkikasvua. Ja totta helvetissä se oma lapsi on tärkeä ja tärkein sille isälle. Suostuisitko olemaan miehen kanssa joka ei rakasta sitä lastaan?
"..ajatus siitä että jaan miehen ja minun yhteisen aikani jonkun toisen naisen lapsen kanssa ei oikein innosta.
Tätä tilannetta ei olisi eden noussut esiin mutta miehelle on lapsi niiiiiiiiiiiiiiiiiin tärkeä, että minun osuus hänen elämässään tuntuu minimaaliselta.."
Oletko 4 vuotiaalle lapselle kateellinen?
Varmasti ymmärsit (tai luulisi ainakin) että oma lapsi on oma lapsi, ei kukaan tai mikään mene sen edelle. Suhde ei tietenkään ole samanlainen kuin lapsettoman kanssa, silti se voi onnistua paremminkin jos itsellä on ymmärrystä, kypsyyttä ja halua siihen.
Toisen kakaran paijaamiselle EI tarvitse löytyä ymmärrystä, kypsyyttä eikä halua. Siitähän tässä oli just kyse.
Ei kai siitä ollut kyse? Vaan siitä, että jos toinen ihminen haluaa paijata OMAA lastaan, niin löytyykö SILLE ymmärrystä, vaika onko se mukamas itseltä pois.
Aloittajan teinimäinen viesti käsitteli miksi isälle oma lapsi on niin tärkeä, ei ollut puhe toisen lapsen "paijaamisesta"
En itse usko isä/äitipuoli-kuvioihin (eri asia jos biologinen vanhempi ei olisi lapsen elämässä ja kumppani haluaisi olla isä tai äitipuoli) mutta, kuitenkin jos uudella kumppanilla on lapsi(a) edellisistä suhteista niin suhteen onnistuminen kuitenkin vaatii sitä että hyväksyy heidät osana kumppanin elämää. Jos tuohon ei pysty niin kiittimoi ja sitten pitää vain etsiä lapseton itselleen..
Menikö nyt perille?