Tuskallista elämää

Jos voisin jotenkin siirtää tämän tunteiden kirjon sille ihmiselle joka petti luottamukseni totaalisesti, tekisin sen.
En olisi koskaan arvannut millaisia fiiliksiä tämä tilanne tuo tullessaan ja haluaisin uskoa ettei pettäjäkään sitä tiennyt. Mikäli tiesi, hänen täytyy olla läpeensä paha ja sadistinen ihminen ja sellaista en haluaisi uskoa ihmisestä jonka kanssa elin vuosia.
En tiedä miten tästä selviää, ero tuli kuitenkin koska en ollut valmis heti antamaan anteeksi. Toinen osapuoli lähti sen vuoksi lätkimään ettei halunnut asiasta puhua. Jäin yksin kysymysteni kanssa.
Pystyyköhän sitä enää koskaan luottamaan kehenkään... ja suuri kysymys on miten selviäisin tästä katkeroitumatta.
Kaikki tuli minulle täysin puun takaa, olin ja elin kuvitelmassa että kaikki olisi hyvin. Mistään ei ainakaan valitettu. Kuitenkin minua oli petetty jo viisi vuotta ja niin taitavasti etten sitä tajunnut.
Olisin mielelläni kuullut mikä minussa/meissä oli vikana mutta sitä en saa ikinä tietää.

Selviääkö tästä vai kummitteleeko ja varjostaako tämä koko loppuelämää?
Löytyykö tarinoita joissa olette päässeet jaloillenne ja miten, kuinka kauan se on vienyt aikaa?
5414
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Voi kuule, ei sinussa ole välttämättä ollut yhtään mitään vikaa. Suurimmalla todennäköisyydellä ongelmat on pettäjän päässä. Jotainhan tuo kertoo jo se, että tyyppi pakeni ilman mitään selityksiä. Fiksu ihminen ottaa vastuun tekemisistään ja yrittää edes keskustella.

En usko, että monikaan pettäjä pystyy kauhean hyvin vastamaan, että miksi pettäminen tapahtui. Luultavasti moni pettäjä ei itsekään oikein tiedä miksi siihen tilanteeseen päädyttiin. Ovat itsekin ihan pihalla käryn käytyä, että miten he ovat voineet tehdä niin kuin ovat tehneet. Monikaan ei ole kuvitellut koskaan jäävänsä kiinni eivätkä ole osanneet kuvitella miten syvästi he ovat he loukkaavat petettyä. Tämän sanon siksi, että vaikka pettäjä ei olisikaan häipynyt, niin silti välttämättä et olisi saanut sinua täysin tyydyttävää vastausta. Olen itse petettynä tullut siihen tulokseen, että mitään täysin kattavaa vastausta en tule koskaan saamaan. Minun pettäjälläni oli kuitenkin sen verran selkärankaa, että on todennut, että pettäminen on vain ja ainoastaan hänen syynsä, ei minun.

Äänestä

kun et heti ollut valmis antamaan anteeksi? Aikas kusipää, vai mitä? Oikeasti hän halusikin lähteä, tuo oli vain tekosyy sille. Vastauksia sinun kysymyksiisi ei tuollaisella täysin tunteettomalla ääliöllä ole, hän tekee vain niin kuin hänestä hyvälle tuntuu. Ei hän voi eikä halua ymmärtää sinun fiiliksiäsi. Jos tahdot selvitä, ÄLÄ IKINÄ OTA HÄNTA TAKAISIN.

Äänestä

terapeutin kanssa. Ainoa keino päästä asiassa eteenpäin niin, ettet kanna ongelmia seuraavaan suhteeseen ja seuraavan miehen kannettavaksi. Menneisyyden traumat kantaa mukanaan ja luottamuspula siirtyy seuraavaan mieheen, ellet työstä asiaa kunnolla.

Et varmasti saa vastauksia tuon enempää, etkä oikeastaan niitä tarvitse. Kaikki mitä sinun pitää tietää on nenäsi edessä. Voit miettiä niitä seikkoja, missä olit täysi sokea niin että pettäminen oli mahdollista viisi vuotta ennen kuin sait sen selville. Miten sait asian selville vai kertoiko mies itse sen vihdoin? Ilmeisesti ei, jos juoksien luikki pakoon vastuuta.

Olit munattoman miehen kanssa yhdessä. Olit ehkä vain sopivasti kohdalla olemaan piika, taloudellinen tuki, rakastajatar, vaimo, lasten hoitaja..mikä nyt roolisi sitten olikaan. Sinussa ei tosiaan ole saattanut olla mitään vikaa, tai sitten olit liian kiltti tai tavallinen, et ollut elämän suuri rakkaus tälle ihmiselle, siis syitä on itsestään turha etsiä sillä pettäjä kyllä taidokkaasti kääntää petturuutensakin petetyn viaksi.

Usko siis, että olet hyvä ihminen ja sinussa ei ole vikaa. Käy silti puhumassa pahat asiat pois mielestä niin että voit alkaa uuden elämän.

Äänestä

mutta mistä näitä ihmisiä riittää: "olin ja elin kuvitelmassa että kaikki olisi hyvin" Taidat olla tyypillinen omaan napaan tuijottaja. Kannattaisi elää ja tarkkailla ympäristöä, jolloin huomaa että luotettavat ihmiset ovat kadonneet, ehkä kuolleet, sukupuuttoon.

Äänestä
  • että olisin omaan napaan tuijottaja. Elettiin aivan normaalielämää arkineen ja juhlineen, seksiä oli ja läheisyyttä. Exäni toitotti kyllä rakastavansa minua jotenka mistä ihmeestä olisin näitä merkkejä havainnut kun niitä ei ollut.
    Enkä kyllä haluaisi elää sitenkään että tarkkailisin koko ajan ympäristöäni sillä silmällä että minua yritetään pettää.
    Kyllä meillä oli ongelmia, jostain pikkuasioista, mutta myös keskusteltiin paljon kaikesta. Naurua ja huumoria myös riitti. Siksi tämä on niin kova järkytys, en kertakaikkiaan nähnyt mitään "merkkejä".
    Kyllä minä tästä eteenpäin menen ja selviän, kävin jo eilen juttelemassa asiantuntijalla, helpotti.
    Sen opin ettei kaikkiin ihmisiin voi todellakaan luottaa vaikka esittäisivät mitä. On erittäin taitavia pelureita jotka tosiaan pystyvät elämään kaksoiselämää pokerinaamalla ja asiaa edesauttaa jos pettämiskumppani on juonessa hienosti mukana.

    P.s. Käry muuten kävi exäni pikkujouluissa joihin ei aiemmin kumppaneita kutsuttu. Nyt menin mukaan ja ällistykseni oli suuri kun mieheni työkaveri kysyi minulta kuka minä olen ja missä mieheni emäntä on.
    Ilmestyihän se emäntäkin sitten sieltä ja naistenvessassa suoraan kysyin naiselta mikä on homman nimi, hän humalapäissään kertoi kaiken.
    Miehen reaktio oli suuttumus minua kohtaan ja lähtö, kuten jo aiemmin kirjoitin.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Sirpale :( kirjoitti:

Jos voisin jotenkin siirtää tämän tunteiden kirjon sille ihmiselle joka petti luottamukseni totaalisesti, tekisin sen.
En olisi koskaan arvannut millaisia fiiliksiä tämä tilanne tuo tullessaan ja haluaisin uskoa ettei pettäjäkään sitä tiennyt. Mikäli tiesi, hänen täytyy olla läpeensä paha ja sadistinen ihminen ja sellaista en haluaisi uskoa ihmisestä jonka kanssa elin vuosia.
En tiedä miten tästä selviää, ero tuli kuitenkin koska en ollut valmis heti antamaan anteeksi. Toinen osapuoli lähti sen vuoksi lätkimään ettei halunnut asiasta puhua. Jäin yksin kysymysteni kanssa.
Pystyyköhän sitä enää koskaan luottamaan kehenkään... ja suuri kysymys on miten selviäisin tästä katkeroitumatta.
Kaikki tuli minulle täysin puun takaa, olin ja elin kuvitelmassa että kaikki olisi hyvin. Mistään ei ainakaan valitettu. Kuitenkin minua oli petetty jo viisi vuotta ja niin taitavasti etten sitä tajunnut.
Olisin mielelläni kuullut mikä minussa/meissä oli vikana mutta sitä en saa ikinä tietää.

Selviääkö tästä vai kummitteleeko ja varjostaako tämä koko loppuelämää?
Löytyykö tarinoita joissa olette päässeet jaloillenne ja miten, kuinka kauan se on vienyt aikaa?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu